Tietoisuuden muuntamisen neljä vaihetta

Aiemmissa osissa olemme kuvailleet valotyöntekijöiden matkan historiallista taustaa egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen.

Tämän osan omistamme kokonaan muuntumisprosessin psykologisille ominaisuuksille. Olemme jakaneet tämän prosessin neljään kohtaan tai vaiheeseen, jotka toistamme uudelleen selkeyden vuoksi:

1. Tyytymättömyys siihen mitä egopohjainen tietoisuus pystyy tarjoamaan, “jonkin muun” kaipuu: lopun alku.

2. Tiedostetaan siteet egopohjaiseen tietoisuuteen, tunnistetaan siihen liittyvät tunteet ja päästetään niistä irti: lopun keskivaihe.

3. Annetaan vanhojen egopohjaisten sisäisten energioiden kuolla, heitetään kotelokuori pois, tullaan uudeksi minäksi: lopun loppu.

4. Sisimmässä herää sydänpohjainen tietoisuus, jota motivoi rakkaus ja vapaus; autetaan toisia ylimenovaiheen aikana.

Ensimmäinen vaihe: ego ei enää tyydytä

Siirtymävaihe egopohjaisesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen käynnistyy, kun koetaan sisäinen tyhjiö. Asiat, joihin ennen kiinnitit täyden huomion, tai tilanteet, joihin jäit täydellisesti koukkuun, jättävät sinut nyt tyhjäksi tai innottomaksi. Jotenkin asiat näyttävät menettäneen normaalin merkityksensä ja tarkoituksensa.

Ennen kuin tämä tyhjiö koetaan, tietoisuus on pelon otteessa ja siitä seuraavassa tarpeessa hakea itselleen jatkuvasti lisävahvistusta. Se on alituisesti etsimässä ulkopuolista vahvistusta, koska se on haluton kohtaamaan pohjalla olevaa hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden pelkoa. Vahva pelko ja ulkopuolisen vahvistuksen tarve saattavat pitkään piiloutua monien tekojesi todellisiksi motiiveiksi. Koko elämäsi saattaa olla niiden varassa ilman että tiedostat sitä. Ehkäpä tiedostat sisälläsi olevan epämääräisen levottomuuden tai jännityksen. Mutta usein on tultava jokin suurempi tapahtuma, kuten ihmissuhteen katkeaminen, jonkun rakkaan poismeno tai työpaikan menettäminen ennen kuin todella ryhdyt tutkimaan mistä tässä jännityksessä tai levottomuudessa on kyse.

Kun ego on olemuksesi keskustassa, tietoisuutesi ja tunne-elämäsi ovat krampissa. Pelko panee sinut matalaksi ja siinä asemassa olet jatkuvasti puolustuskannalla. Kun olet egovaiheessa, koet aina puutetta, tarvetta saada enemmän. Ajatustesi, tunteittesi ja toimiesi perustus on kuin musta reikä, tyhjiö, jota ei voida koskaan täyttää kokonaan. Se on pelon reikä, varjojen peittämä paikka, koska käännät tietoisuutesi poispäin siitä. Varjoissa on aina tyhjiö, jonka tiedostat epämääräisesti muttet halua mennä sinne.

Tässä vaiheessa erillisyyden tunteet leimaavat suhdettasi Jumalaan eli Kaikkeen-Mitä-On. Syvällä sisimmässäsi tunnet itsesi yksinäiseksi ja hylätyksi. Sinusta tuntuu aivan kuin olisit särkynyt, merkityksetön sirpale ilman mitään tarkoitusta. Ja kun peität tämän pelkosi, koet sen vain epäsuorasti, ikään kuin varjon.

Ihmiset kauhistuvat, jos he joutuvat kohtaamaan sisäisen tyhjiönsä täysin tietoisina. He kauhistuvat sisäisen pimeytensä kohtaamista silmästä silmään ja sen tutkimista. Ellet kohtaa sitä, se on kuitenkin yhä siellä ja sinun on kehitettävä “selviytymisstrategioita” tehdäksesi elämästä siedettävää. Egon strategiana on aina kohdata ongelma reuna-alueilla keskustan sijasta. Ego pyrkii ratkaisemaan ongelman kääntämällä tietoisuutesi ulospäin. Se yrittää lievittää sisäistä tuskaa ruokkimalla sinua ulkopuolisilla energioilla. Se on erityisen ihastunut tunnustuksen saamisen, ihailun, vallan, huomion yms. energioihin. Tällä tavoin ego näennäisesti luo vastauksen sielun syvään ykseyden, turvallisuuden ja rakkauden kaipuuseen.

Tämä kaipuu itsessään on täysin perusteltu ja aito. Se on Jumala kutsumassa sinua. Se on sinun oma luontosi kutsumassa sinua. Sinä olet Jumala! Jumala on ykseyden, turvallisuuden ja rakkauden energia. Kaikki kaipaavat pyyteetöntä rakkautta ja Jumalaksi kutsumasi energian syleilyä. Ydinolemukseltaan tämä kaipuu on kaipuuta olla täysin tiedostava ja siten yhtä oman jumalallisen itsesi kanssa. Oma jumaluutesi on sinun sisäänkäyntisi pyyteettömään rakkauteen. Löydät sen ainoastaan menemällä sitä ympäröivän pelon ja pimeyden läpi, ja sen voit tehdä kääntymällä sisäänpäin eikä ulospäin. Teet sen käyttämällä tietoisuuttasi valona, joka ajaa varjot tiehensä. Tietoisuus on valoa. Siksi valon ei tarvitse taistella pimeyttä vastaan, valon pelkkä läsnäolo hälventää sen. Kääntämällä tietoisuutesi sisäänpäin sinulle todellakin alkaa sattua ihmeitä.

Ego kuitenkin etenee täsmälleen päinvastaisella tavalla. Se rekisteröi rakkauden ja turvallisuuden tarpeen, mutta se pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen kohtaamatta sisäistä pimeyttä ja pelkoa. Tämän saavuttaakseen se käyttää tiettyä “temppua”: se muuntaa rakkauden tarpeen toisilta ihmisiltä saatavan hyväksymisen ja tunnustuksen tarpeeksi. Se muuntaa ykseyden ja harmonian tarpeen erinomaisuuden ja toisia parempana olemisen tarpeeksi. Kun ajattelet, että rakastettuna oleminen on ihailtuna olemista saavutustesi vuoksi, sinun ei tarvitse enää kääntyä sisäänpäin rakkautta varten; sinun on vain tehtävä töitä kovemmin! Tällä tavoin ego pyrkii pitämään pelkokattilan kannen kiinni.

Alkuperäinen rakkauden ja onnenhuumaisen ykseyden kaipuusi on nyt vääristynyt tunnustuksen saamisen haluksi. Olet alituisesti etsimässä ulkopuolista vahvistusta, mikä hieman rauhoittaa väliaikaisesti. Tietoisuutesi on keskittynyt ulkoiseen maailmaan.

Turvaudut toisten ihmisen arvioihin ja olet hyvin varuillasi mitä ihmiset ajattelevat sinusta. Se on sinulle erittäin tärkeää, koska itsekunnioituksesi riippuu siitä. Itse asiassa itsetuntosi alenee ja alenee, koska luovutat omaa voimaasi ulkopuolisille tahoille, jotka arvioivat sinua ulkoisten suoritusten eikä aidon olemuksesi perusteella.

Sillä välin syvään juurtunut hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunne ei hellitä. Se itse asiassa pahenee, koska kieltäydyt katsomasta sitä. Mitä et halua katsoa, siitä tulee sinun “varjopuolesi”. Pelko, kiukku ja negatiivisuus voivat vaellella siellä ja vaikuttaa sinuun, mitä vielä kieltäytyminen sisäänpäin kääntymisestä vahvistaa.

Ego voi olla hyvin härkäpäinen mitä tulee tiettyjen epäilysten, aavistusten ja tuntemusten tukahduttamiseen – se ei luovu kontrollista helpolla.

Se mitä havaitset maailmassa “pahana”, on aina tulosta henkilökohtaiseen valtaan takertumisesta. Se on kieltäytymistä luopua kontrollista ja hyväksyä sisäinen pelko ja pimeys.

Ensimmäisenä askeleena valaistumiseen on antautuminen “sille mitä on”. Valaistuminen tarkoittaa, että sallit olemuksesi kaikkien puolten tulla tietoisuutesi valoon. Valaistuminen ei tarkoita, että olet täysin tietoinen kaikesta sisälläsi olevasta, vaan että olet halukas kohtaaman jokaisen puolen tietoisesti.

Valaistuminen on yhtä kuin rakkaus. Rakkaus merkitsee, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet.

Sisäinen pimeys, se sielun syvyyksissä oleva hylkäämisen tunne, jota te kaikki pelkäätte niin paljon, on väliaikaista. Egovaihe on vain yksi askel tietoisuuden suuressa kehityksessä ja avautumisessa. Tässä vaiheessa ensimmäinen loikka otetaan kohti yksilöityä, jumalallista tietoisuutta.

Yksilöllisen tietoisuuden syntymä, sinun syntymäsi “erillisenä sieluna” kulkee käsi kädessä yksinjäämiskokemuksen kanssa, Äidistäsi/Isästäsi eroon joutumisen kanssa. Se on verrattavissa traumaan, jonka fyysiseen maailmaan syntyminen aiheuttaa. Kohdussa vauva kokee merellisen tunteen ykseydestä äidin kanssa. Kun vauva syntyy, siitä tulee oma kokonaisuutensa.

Tämän syntymätrauman takia – puhumme nyt sielun syntymästä – sielu ottaa mukaansa irtirepeytymisen tunteen; sen oli erottava kaikesta mitä se piti itsestään selvänä.

Vastasyntynyt sielu kaipaa paluuta ykseyden puolitietoiseen tilaan, josta se tuli ja jota se pitää Kotinaan. Koska se on mahdotonta, sielu kokee valtavaa pelkoa sekä lohduttomuuden ja epäilyksen tunteita. Tämä sisäinen tuska ja oikean suunnan kadottaminen muodostavat vähitellen kasvualustan egon vallankaappaukselle. Sielun on käsiteltävä pelkoa ja tuskaa, ja ego lupaa tarjota ratkaisun. Ego esittää sielun tietoisuudelle näkymää vallasta ja kontrollista. Tuntien itsensä voimattomaksi ja eksyneeksi sielu antaa periksi ja luovuttaa egolle käskyvallan.

Ego on se osa sielua, joka suuntautuu aineellista ulkomaailmaa kohti. Ydinolemukseltaan ego on sielun väline itsensä ilmentämiseen fyysisenä olentona ajassa ja tilassa. Ego antaa tietoisuudelle polttopisteen. Se tekee tietoisuudesta täsmällisen korvaten valtamerellisen “tässä ja nyt” ja “kaikkialla olemisen” olotilan. Ego kääntää sisäiset impulssit määrättyyn aineelliseen muotoon. Se on se osa sinua, joka muodostaa sillan sinun ei-fyysisen (henkisen) osasi ja fyysisen osasi välisen kuilun yli.

Ei-fyysisenä henkisenä olemuksena sielulle on aivan luonnotonta olla kiinnittyneenä aikaan ja tilaan. Sielu on pohjimmiltaan riippumaton mistään (aineellisesta) muodosta. Kun näet unta lentelemisestä, olet yhteydessä tähän riippumattomaan ja vapaaseen osaan itseäsi. Toisaalta ego sitoo ja kiinnittyy. Se mahdollistaa sinun toimimisen fyysisessä todellisuudessa. Siinä egolla on hyvin arvokas tehtävä, jolla ei ole mitään tekemistä “hyvän” tai “pahan” kanssa. Kun se toimii tasapainoisessa tilanteessa, se on neutraali ja korvaamaton apuväline maapallolla fyysisessä kehossa asuvalle sielulle.

Kuitenkin, kun ego alkaa hallita sielutietoisuutta eikä toimi sen apuvälineenä, sielu joutuu pois tasapainosta. Kun ego ryhtyy sanelemaan sielulle (egopohjaisen tietoisuuden tuntomerkki), ego ei pelkästään käännä sisäisiä impulsseja aineelliseen muotoon, vaan se kontrolloi ja valikoidusti tukahduttaa noita impulsseja. Sitten ego esittelee sinulle vääristyneen kuvan todellisuudesta. Tasapainoton ego on aina hakemassa valtaa ja kontrollia, ja se tulkitsee kaikki tosiasiat positiivisiksi tai negatiivisiksi tässä valossa.

On melko opettavista paljastaa omat valtaan ja kontrolliin perustuvat motiivinsa päivittäisistä toimista. Yritä huomata kuinka usein haluat taivuttaa asioita tai ihmisiä omaan tahtoosi, vaikka se tapahtuisi jalostakin syystä. Kuinka usein närkästyt asioista, jotka eivät mene mielesi mukaan?

On tärkeää ymmärtää, että hallinnan tarpeen alla on aina hallinnan menettämisen pelko. Joten kysy itseltäsi: mikä on hallinnan vapauttamisen tai ennustettavuuden tarpeen irtipäästämisen riski? Mikä on pahin pelkoni?

Suhtautumisesi elämään on kireä ja pidättelevä, mikä on nyt maksamasi hinta siitä, että pidät asiat “hallinnassa”.

Jos uskallat elää sisäisen inspiraation mukaan ja teet ainoastaan sitä mikä tuo iloa, se luo luonnollisen ja aidon järjestyksen elämääsi. Tunnet itsesi rennoksi ja onnelliseksi eikä sinun tarvitse muokata elämänvirtaa. Tämä on elämistä ilman pelkoa: elät täysin luottaen siihen, mitä elämä sinulle tuo. Voitko tehdä sen?

Nuorelle sielulle egopohjaisen tietoisuuden sudenkuoppa on lähes väistämätön. Ego tarjoaa keinon ulos ongelmasta (pelosta ja hylkäyksestä). Se siirtää huomiosi siitä “mitä sisäpuolella on” siihen “mitä voit saada ulkoisesta maailmasta”. Se ei ole todellinen ratkaisu ongelmaan, mutta se todellakin näyttää tuovan helpotusta hetkeksi. Vallan ja hallinnan käyttäminen ympäristöösi saattaa antaa sinulle väliaikaista tyydytystä tai “huvia”. Saat lyhytkestoisen tunteen rakastettuna, ihailtuna ja kunnioitettuna olemisesta. Se lievittää tuskaasi joksikin aikaa. Mutta sitä kestää vain hetken ja sinun on taas ponnisteltava erottuaksesi, ollaksesi vielä parempi, mukavampi tai avuliaampi.

Olethan tietoinen siitä, että egon lipun alla voit olla herttainen ja iljettävä, antava ja ottava, dominoiva ja alistuva. Näennäisen epäitsekäs antaminen on paljolti alitajuinen pyyntö saada huomiota, rakkautta ja tunnustusta lahjan vastaanottajalta. Kun olet aina hoivaamassa toisia ja antamassa heille, sinä yksinkertaisesti piilottelet itseltäsi. Joten ymmärtääksesi mitä egon dominointi merkitsee, sinun ei välttämättä tarvitse ajatella julmia tyranneja, kuten Hitleriä tai Saddam Husseinia. Pidä asiat yksinkertaisina, tarkkaile itseäsi päivittäisessä elämässäsi. Egon dominoinnin voi tunnistaa asioiden kontrolloimisen tarpeesta. Haluat esimerkiksi tietyn henkilön käyttäytyvän tietyllä tavalla. Saadaksesi sen tapahtumaan, sinä esität tiettyjä käyttäytymismalleja. Olet esimerkiksi mukautuva ja herttainen etkä koskaan yritä loukata toisen tunteita. Tämän käytöksen takana on kontrolloinnin tarve. “Koska haluan sinun pitävän minusta, minä en toimi sinua vastaan.” Tällainen ajattelutapa pohjautuu pelkoon. Se on omana itsenäsi olemisen pelkoa, torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Mikä vaikuttaa herttaiselta ja mukavalta, onkin itse asiassa itsekieltäytymisen eräs muoto. Siinä on ego työssään.

Niin kauan kuin ego hallinnoi sieluasi, sinun on ruokittava itseäsi toisten energialla, jotta tuntisit olosi hyväksi. Näyttää siltä, että sinun on ansaittava hyväksyntää toisilta ihmisiltä, joltakin itsesi ulkopuoliselta auktoriteetilta. Kuitenkaan ympäröivä maailma ei ole paikallaan tai vakaa. Et voi koskaan luottaa siihen, että kohde johon turvaudut pysyisi käsillä, olipa se sitten kuka tahansa: puoliso, esimies tai vanhemmat. Sen vuoksi sinun on “työskenneltävä” kaiken aikaa, oltava aina hakemassa sinulle tulevia “hyväksynnän annoksia”. Siinä on selitys kireälle ja hermostuneelle mielentilalle, jossa egovaiheessa oleva ihminen on pysyvästi.

Ego ei voi tarjota sinulle aitoa rakkautta ja itsekunnioitusta. Sen tarjoama ratkaisu hylkäyksen traumalle on itse asiassa pohjaton kuoppa. Nuoren sielutietoisuuden todellinen tehtävä on tulla siksi vanhemmaksi, jonka se on menettänyt.

Tiedostathan sen, että Maan elämän rakenne, eli prosessi avuttomasta vauvasta itsenäiseksi aikuiseksi kasvamiseen, usein rohkaisee sinua tekemään juuri näin. Kuinka usein avain todelliseen onneen elämässä onkin siinä, että sinusta tulee oma isäsi ja äitisi, ja että annat itsellesi sitä rakkautta ja ymmärrystä, jota olet ollut vailla toisilta. Laajemmalla metafyysisellä tasolla, josta olemme puhuneet, tämä merkitsee, että tulet ymmärtämään olevasi osa Jumalaa etkä yksi hänen pienistä kadonneista lampaistaan. Tämän tajuamalla pääset Kotiin. Tämän tajuamalla pääset käsiksi siihen ytimeen kuka sinä olet, eli mitä on rakkaus ja jumalallinen voima.

Egovaiheen loppu on näkyvissä, kun sielu tajuaa, että se toistelee samoja toiminta- ja ajatusmalleja yhä uudelleen. Ego menettää valta-asemansa, kun sielu väsyy ja kyllästyy kaiken aikaa kamppailemaan aarteesta, joka on vaikeasti tavoitettavissa. Sitten sielu alkaa epäillä, että pelissä annetut lupaukset ovatkin perättömiä ja että sillä ei todellakaan ole mitään voitettavaa. Kun sielu väsyy yrittämään ja olemaan asioista perillä kaiken aikaa, se päästää irti kontrollista hieman.

Kun ajatusten ja käyttäytymisen kontrollointiin kuluu vähemmän energiaa, avautuu energinen tila, joka mahdollistaa uusia ja erilaisia kokemuksia.

Aluksi tullessasi tähän vaiheeseen saatat tuntea itsesi hyvin väsyneeksi ja sisäisesti tyhjäksi. Aiemmin tärkeinä pitämäsi asiat saattavat nyt vaikuttaa täysin merkityksettömiltä. Myöskin pintaan saattaa tulla pelkoja, joilla ei ole selvää tai välitöntä syytä. Ne saattavat olla epämääräisiä kuolemanpelkoja tai rakkaiden ihmisten menettämispelkoja. Myös työhön tai avioliittoon liittyvää suuttumusta saattaa ilmaantua. Kaikki mikä näytti itsestään selvältä, on nyt epävarmaa.

Viimeinkin tapahtuu se, mitä egopohjainen tietoisuus ryhtyi estämään.

Asteittain kattilan kansi nousee, ja kaikenlaiset hallitsemattomat tunnetilat ja pelot ponnahtavat ulos ja tulevat tietoisuuteesi kylväen epäilystä ja sekaannusta elämääsi. Siihen saakka olit suureksi osaksi toiminut automaattiohjauksella. Monet ajatus- ja tunnemallit toimivat sinussa automaattisesti, ja annoit niiden mennä ohi kyselemättä. Se antoi tietoisuudellesi yhtenäisyyttä ja vakautta. Kun tietoisuutesi kasvaa ja laajenee, persoonallisuutesi kuitenkin jakautuu kahtia. Yksi osa sinusta haluaa pitäytyä vanhoissa tavoissa, toinen osa asettaa nämä tavat kysymyksenalaiseksi ja pistää sinut vastatusten epämiellyttävien tunteiden, kuten vihan, pelon ja epäilyn kanssa.

Tietoisuuden laajentuminen, joka tapahtuu egovaiheen lopussa, koetaan siten tunnelman pilaajana, epätoivottuna tunkeutujana, joka tärvelee pelin. Uusi tiedostaminen sekoittaa kaiken, mikä näytti aikaisemmin ilmiselvältä, ja se herättää sinussa tunnetiloja, joista et tiedä miten niitä käsittelisi. Kun alat epäillä egopohjaisia ajattelu- ja toimintakuvioita, tietoisuuteesi astuu kokonaan uusi puoli sinusta. Se on osa sinua, joka pitää totuudesta vallan sijasta.

Egon sanelujen mukaisesti eläminen on hyvin lannistavaa. Palvelet pientä ja pelokasta diktaattoria, joka pyrkii valtaan ja kontrolliin hallitakseen ympäristösi lisäksi nimenomaan sinua. Se pidättelee sinun spontaania tunnevirtaasi ja intuitiotasi. Ego ei niinkään pidä spontaanisuudesta. Se estää sinua vapaasti ilmaisemasta tunteitasi, koska tunteet ja tunnetilat ovat hallitsemattomia ja ennalta arvaamattomia, mikä on vaarallista egon kannalta. Ego toimii naamioiden suojassa.

Jos ego määräilee sinua näin: “ole herttainen ja huomaavainen voittaaksesi ihmisten sympatiat”, tukahdutat järjestelmällisesti mielipahan ja suuttumuksen tunteet sisältäsi. Jos alat epäillä tämän määräilyn toimivuutta, nämä tukahdutetut tunnetilat tulevat heti pintaan. Tunteita ei poisteta niitä tukahduttamalla. Ne elävät edelleen ja voimistuvat mitä pitempään tukahdutat niitä.

Kun sielu kokee tyhjyyttä ja epäilyä, joka on niin tyypillistä egovaiheen lopulle, on mahdollista kohdata silmätysten kaikki aiemmin pimeään piilotetut tunteet ja tunnetilat. Nämä padotut tunnetilat ja tunteet ovat sisääntuloportti sinun korkeampaan Itseesi. Tutkimalla mitä todella tunnet sen sijasta mitä sinun otaksutaan tuntevan, palautat takaisin spontaanisuutesi ja koskemattomuutesi eli sen osan sinua, jota kutsutaan myös “sisäiseksi lapseksi”. Ottamalla yhteyttä todellisiin tunteisiisi ja tunnetiloihisi pääset vapautumisen tielle. Siirtymävaihe sydänpohjaiseen tietoisuuteen on silloin alkanut.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi


Suomennos: Tapio Närhi