Sisäisten haavojen tutkiminen

Erotamme neljä kohtaa siirryttäessä egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen.

1. Tyytymättömyys siihen mitä egopohjainen tietoisuus pystyy tarjoamaan, “jonkin muun” kaipuu: lopun alku.

2. Tiedostetaan siteet egopohjaiseen tietoisuuteen, tunnistetaan siihen liittyvät tunteet ja päästetään niistä irti: lopun keskivaihe.

3. Annetaan vanhojen egopohjaisten sisäisten energioiden kuolla, heitetään kotelokuori pois, tullaan uudeksi minäksi: lopun loppu.

4. Sisimmässä herää sydänpohjainen tietoisuus, jota motivoi rakkaus ja vapaus; autetaan toisia ylimenovaiheen aikana.

Tässä osassa käsittelemme 2. kohtaa.

Kun lakkaat tunnistamasta itseäsi egon avulla, joudut ensiksi hämmennyksen tilaan koskien sitä kuka olet. Hämmennys voi olla syvällistä ja luonteeltaan hyvin filosofista. Kyselet elämän tarkoituksesta, kyselet hyvästä ja pahasta, kyselet mitä todella tunnet ja ajattelet päinvastoin kuin mitä toiset ovat opettaneet sinua tuntemaan ja ajattelemaan. Nämä kysymykset ovat yhtäkkiä hyvin todellisia sinulle ja niillä on suora vaikutus tekemiisi elämänvalintoihin. Katsot itseäsi ja ajattelet: olenko se minä? Onko tämä mitä minä haluan? Nyt on vaikeaa tehdä valintoja, koska mikään ei enää ole itsestään selvää.

Itse asiassa olet nyt ottamassa askelta taaksepäin, askelta syvyyteen: askelta sisäänpäin. Tiedostat itsestäsi syvällisemmät osat, joita kasvatus tai yhteiskunta on vähemmän päässyt ehdollistamaan. Saat välähdyksiä siitä kuka todella olet: ainutlaatuisuudestasi, yksilöllisyydestäsi. Muistat, että sinussa on osa, joka ei ole riippuvainen mistään ympärilläsi olevasta, ei vanhemmistasi, työstäsi, ihmissuhteistasi, ei edes kehostasi. Silloin sinä epämääräisesti tunnet oman jumaluutesi, sen osan sinusta, joka on täysin vapaa ja ikuinen.

Itse asiassa te olette kaikki moniulotteisia olentoja: te ilmennätte itseänne useissa eri todellisuuksissa samaan aikaan. Ette ole sidoksissa lineaariseen aikakehykseen. Nykyinen persoonallisuutesi on vain yksi puoli moniulotteista entiteettiä, joka sinä olet. Aina kun tajuat, että nykyinen ilmentymäsi fyysisenä ihmisenä on vain yksi puoli sinua, menet sen tuolle puolen ja pääset kosketuksiin korkeamman Itsesi kanssa.

Mutta ennen kuin pääset sinne, sinun on parannettava haavoittuneet osat sisältäsi.

Egon sanelujen ja vaatimusten mukaisesti eläminen on tehnyt psykologisia haavoja sinuun. Egopohjaisesta tietoisuudesta irtipäästäminen luo alkuun hämmennystä ja epäilyä ja oikea suunta katoaa. Tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen saavut uuteen: se on tarkkailun, ymmärtämisen ja sisäisten haavojen parantamisen vaihe. Aiomme nyt puhua tästä vaiheesta.

Egon pitäessä kontrollia tekosi ja ajatuksesi ovat pitkään perustuneet pelolle. Eräässä mielessä olet säälimättömästi tavoitellut valtaa, tunnustuksen saamista ja hallintaa. Siinä sinä olet ollut ristiriidassa oman luontosi kanssa. Käytöksesi on perustunut ulkoisiin normeihin omien aitojen tarpeidesi sijasta. Et myöskään ole todella pystynyt rakastamaan jotakuta toista, sillä rakkaus on täysin vastakkainen kontrollin ja dominoinnin tarpeelle. Tällainen tietoisuuden tila muodosti hyökkäyksen sielusi koskemattomuutta vastaan. Sielu kärsi egon valtakaudella.

Kun vapautat itsesi egon otteesta, sisäinen tuska tulee yhä näkyvämmäksi sinulle. Se paljastaa itsensä sinulle – alastomana ja raakana – vailla naamioita. Sinä et kuitenkaan vielä tiedä miten tätä tuskaa pitäisi käsitellä, sillä olet yhä hämmennyksen tilassa ja suuntasi menettäneenä. Useimmiten menet vaiheeseen, jossa arvostelet sisäisiä haavojasi, koska ne näyttävät johtavan sinut kielteisiin käytösmalleihin: riippuvuuteen, masennukseen, hallitsemattomiin mielialan vaihteluihin, kommunikointiongelmiin, ihmissuhdeongelmiin läheisten kanssa.

Tämä itsensä arvostelu aiheuttaa lisää tuskaa sielulle, joka on juuri alkanut kääntyä valoa kohti. Se on päästämässä irti vallan ja kontrollin tarpeesta, se on tulossa herkemmäksi… ja sitten se joutuu arvostelun kohteeksi.

Monet ihmiset vaeltelevat egon ja sydämen välisellä ei kenenkään maalla. He ovat etsimässä rakastavampaa todellisuutta, mutta he ovat yhä egon ruoskan ulottuvilla.

Itse asiassa sisäinen tuskasi ei ole se, joka saa sinut joutumaan itsesi “kielteisten piirteiden” uhriksi, kuten niitä nimität. Vaan vamman arvosteleminen on se, joka aiheuttaa kielteisyyttä. Jos katsot itseäsi hyväksynnän asenteella, et näe riippuvuuteen sortunutta tai masentunutta tai epäonnistunutta henkilöä. Näet vain sisäisen tuskan, jota on hoivattava ja josta on huolehdittava mahdollisimman hellästi ja hyväntahtoisesti.

Tärkein 2. vaiheen kohta siirryttäessä egosta sydämeen on se, että olet halukas ymmärtämään sisäistä kipuasi: hyväksy se, ymmärrä sen alkuperät ja salli sen olla.

Jos voit aistia pelon ytimen, joka kuuluu luontaisesti egopohjaisen tietoisuuden kaikkiin ilmentymiin, olet saapunut sydäntietoisuuden todellisuuteen. Olipa jonkun käytös kuinka moitittavaa tahansa, jos tunnistat alla olevan tuskan, yksinäisyyden ja itsesuojelun tarpeen, olet kosketuksissa sieluun, joka osoittaa kielteistä käytöstä. Heti kun aistit pelkäävän sielun, pystyt antamaan anteeksi.

Tämä koskee ennen kaikkea itseäsi.

Otapa itsestäsi jokin piirre, jota todella inhoat. Jokin seikka, joka todella ärsyttää sinua ja josta sinun olisi omasta mielestäsi pitänyt päästä eroon jo kauan sitten. Se saattaa olla epävarmuus tai laiskuus tai kärsimättömyys tai riippuvuus; mikä tahansa mistä tunnet ettei sitä pitäisi olla. Yritä nyt ymmärtää tämän piirteen tai taipumuksen takana oleva todellinen motiivi. Mikä pakottaa sinut tuntemaan tai tekemään näin yhä uudelleen? Voitko aistia pelon elementin motivaatiossasi?

Huomaatko, että heti kun tajuat pelon läsnäolon, sisälläsi pehmenee ja sinusta tuntuu aivan kuin “jestas, enpä tiennyt, että olit niin peloissasi! Minäpä autan sinua.” Nyt asenteessasi on suvaitsevaisuutta. Siinä on rakkautta ja anteeksiantoa.

Heti kun arvostelet pelkoon pohjautuvaa käytöstä, kuten aggressiota, riippuvuutta, alistuvuutta, turhamaisuutta (ja niin edelleen) “pahaksi”, “synnilliseksi” tai “tyhmäksi”, olet tuomaroimassa. Mutta tuomarointi on sekin pelkoon perustuva toiminto. Oletko huomannut, että kun arvostelet, muutut sisältä tylyksi. Jokin kiristyy aivan kuin huulet puristuvat yhteen ja silmät muuttuvat kylmiksi. Pitääkö meidän arvostella? Mikä on se asioita oikeaksi ja vääräksi supistava vimma? Mikä on arvostelun tarpeen alla oleva pelko? Se on pelko oman sisäisen pimeytemme kohtaamisesta. Se on pohjimmiltaan elämisen pelkoa.

Päästäessäsi irti egopohjaisesta tietoisuudesta haluat kehittää aivan uuden tavan katsoa asioita. Tätä katsantotapaa voidaan parhaiten kuvata neutraaliksi, mikä tarkoittaa, että siinä vain pannaan merkille mitä on, eikä siinä tunneta mielenkiintoa kuinka asioiden “tulisi olla”. Egopohjaisen käytöksen syitä ja seurauksia havainnoidaan, sisällä olevan pelon ydin tunnustetaan, ja näin egosta tulee aidosti läpinäkyvä sinulle. Mikä tahansa on sinulle läpinäkyvää, voit päästää siitä irti mikäli haluat.

Jokainen ihminen tietää pelon. Jokainen teistä tietää pimeyden ja yksinäisyyden, kun joutuu pelon uhriksi. Kun pelko näkyy avoimesti lapsen kasvoilta, useimmat ihmiset reagoivat välittömästi ojentamalla hänelle kätensä. Mutta kun pelko näkyy epäsuorasti väkivallan ja julmuuden naamioiden kautta, se näyttää anteeksiantamattomalta. Mitä tuhoisampaa ja julmempaa käytös on, sitä vaikeampaa on havaita taustalla oleva pelko ja lohduttomuus.

Silti sinä pystyt tekemään niin.

Oman pelon ja lohduttomuuden kokemustesi syvyyksistä pystyt saamaan kosketuksen murhaajien, raiskaajien ja rikollisten sielujen syvään pelkoon.

Sinun on mahdollista ymmärtää heidän tekonsa. Ja jos oman pimeydestä saamasi läheisen kokemuksen perusteella ymmärrät, voit päästää siitä irti. Voit antaa sen olla, tarvitsematta ollenkaan arvostella sitä. Jos aidosti ymmärrät pelon voimaksi, joka on ja johon olet perusteellisesti tutustunut elämänkokemustesi kautta, voit luopua arvostelemisesta. Pelko ei ole hyvää eikä pahaa. Pelko ON, ja sillä on tietty rooli näyteltävänä.

On hyvin vaikea ilmaista tätä ihmisen ymmärtämin käsittein, mutta pelko on sekä siunaus että kidutus. Joka tapauksessa valintaa pelon sallimisesta tulla teidän todellisuuteenne ei tehty teidän puolestanne. Te olitte jumalia – niin sanoaksemme – jotka sallivat pelon näyttelevän olennaista roolia todellisuudessanne. Te ette tehneet niin kiduttaaksenne itseänne, vaan LUODAKSENNE. Luodaksenne todellisuuden, jossa on enemmän sisältöä, enemmän “täyteläisyyttä” kuin yksinomaan rakkauteen perustuvassa maailmassa. Ymmärrän, että tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta ehkä voitte intuitiivisesti käsittää mitä yritän tässä sanoa.

Pelko on elinkelpoinen osa luomista. Missä on pelkoa, siellä ei ole rakkautta. Missä rakkautta ei ole, rakkaus voidaan löytää uusin ja ennalta arvaamattomin tavoin. Rakkauden puuttuminen mahdollistaa kokonaisen tunnetilavalikoiman tutkimisen ja jopa luomisen. Rakkauden puute voidaan tuntea monin tavoin. Rakkauden läsnäolo voidaan ainoastaan tuntea pelon taustaa vasten. Muutoin se olisi kaiken läpitunkevaa ettekä huomaisi sitä sellaisenaan.

Joten luomalla pelon, sinkoamalla itsenne ympäröivän rakkauden valtameren ulkopuolelle te sallitte itsellenne rakkauden kokemisen ensimmäistä kertaa.

Ymmärrättekö? Te ette luoneet rakkautta, mutta te loitte rakkauden kokemuksen. Te tarvitsitte siihen vastakohdan, jotakin muuta kuin rakkautta, ja käytitte välineenä pelkoa. Me toisella puolella verhoa voimme selvästi nähdä sen henkisen roolin, joka pelolla on teidän todellisuudessanne. Sen vuoksi me vetoamme teihin yhä uudelleen, älkää arvostelko. Älkää arvostelko pelkoa ja sen tuomaa pimeyttä itsessänne taikka kenessäkään toisessa. Teidät kaikki luotiin rakkaudesta ja rakkauteen te tulette palaamaan.

Kun saavut egosta sydämeen -siirtymäprosessin toiseen vaiheeseen, joudut vastatusten sisäisten vammojesi ja pelkojesi kanssa, ja sinua rohkaistaan katsomaan niitä ymmärtäen ja hyväksyen.

Tiedostaessasi sisäiset vammasi ja pelkosi saatat ensin käydä läpi itsesi arvostelun aikoja, jolloin sinussa saattaa ilmetä tuhoisaa käytöstä. Saattaa näyttää, että olet menossa taaksepäin etkä eteenpäin. Siinä vaiheessa olet vaaravyöhykkeellä, egon ja sydämen välisellä ei kenenkään maalla. Tiedät, että haluat päästä irti vanhasta, mutta et voi vielä todella ottaa vastaan uutta, joten jäät kiinni itsesi epäilyyn ja itsesi arvosteluun. Käännekohta tapahtuu silloin, kun lakkaat arvostelemasta itseäsi – ainakin joksikin aikaa.

Vasta kun olet valmis katsomaan itseäsi kiinnostuksen ja avoimuuden asenteella, saavut sydänpohjaisen tietoisuuden todellisuuteen. Sitä ennen sinä pelkästään vertaat itseäsi keinotekoiseen normiin tai ihanteeseen, josta sinä useimmiten jäät jälkeen. Soimaat itseäsi tämän takia ja sitten yrität uudestaan pakottaa itseäsi siihen muottiin, jonka loit itsellesi omassa päässäsi.

Kuulehan nyt, tällainen täydellisyyden tavoittelu on murhaava ase. Se on täysin vastakkainen rakkaudelle. Aito rakkaus ei vertaa, ja mikä tärkeämpää, se ei koskaan pakota sinua mihinkään tai muuta sinua millään tavalla. Rakkaudella ei ole silmää sille, mitä pitäisi olla. Sydämen tietoisuudesta puuttuu koko kategoria “pitäisi”. Sydämestä nähtynä moraaliset kategoriat ovat yksinkertaisia keinoja todellisuuden tulkitsemiseen tai “osiin jakamiseen”. Ne ovat päässäsi olevia ajatuksia, ja kuten tiedät, ne saattavat suuresti erota päänupista toiseen. Normien asettamisen ja “hyvän” määrittelemisen tarve on ihmisten välisten konfliktien ja sotien edeltäjä. Aggressioita ja konflikteja aiheuttavat kontrolloinnin ja takertumisen tarve, eivät niinkään ajatukset.

Poliittiset, henkilökohtaiset tai henkiset ihanteet, terveysnormit, kauneus ja puhtaus, kaikki nämä tyrkyttävät sinulle normeja miten asioiden pitäisi olla, miten sinun pitäisi käyttäytyä. Ne kaikki yrittävät määrätä ja määrittää mikä on HYVÄÄ.

Mutta RAKKAUS ei ole kiinnostunut HYVÄN määrittelemisestä. Se ei ole kiinnostunut ideoista, vaan todellisuudesta. Rakkaus kääntyy sen puoleen mikä on todellista.

Sydän on kiinnostunut kaikesta mitä on, jokaisesta sinun varsinaisesta ilmentymästäsi, niin tuhoisista kuin rakentavistakin. Se yksinkertaisesti huomioi, se vain on, ympäröiden sinut läsnäolollaan, jos annat sille luvan.

Jos avaudut rakkauden todellisuudelle, sydämen todellisuudelle, silloin päästät irti arvostelusta. Sinä hyväksyt kuka olet tällä hetkellä. Tajuat, että olet kuka olet johtuen monista syistä, joita olet nyt ryhtymässä tunnustelemaan ja tutkimaan.

Kun tämä hetki saapuu, se on sielulle suuri siunaus. Pystyt nyt parantamaan itsesi. Palaat edelleen itsesi arvostelemiseen ajoittain, mutta nyt sinulla on tietoinen muisto miltä rakkaus tuntuu. Ja heti kun sinulla on se, palaat löytääksesi sen uudelleen, sillä olet haistellut Kodin ihanaa hajuvettä.

Egosta sydämeen -siirtymän toisessa vaiheessa pääset lähempään yhteyteen itsesi kanssa. Olet ottamassa menneisyyden taakkojasi lähempään tarkasteluun. Elät uudelleen (kipeitä) muistoja. Muistoja tästä elämästä, ehkäpä muistoja menneistä elämistä. Kaikista elämistäsi kertyneet psykologiset taakat nykyhetkeen saakka muodostavat nykyisen identiteettisi. Saatat katsoa näitä taakkoja kuten vaatteita täynnä olevaa matkalaukkua. Olet näytellyt monia rooleja menneisyydessä, omaksunut monia identiteettejä aivan kuin vaatekappaleita. Uskoit joihinkin rooleihin niin vahvasti, että aloit nähdä ne osaksi omaa identiteettiäsi. “Se minä olen”, ajattelet sellaisista rooleista eli “vaatteista”.

Kun aidosti tutkit mitä tekemistä näillä rooleilla on sinun kanssasi, tulet kuitenkin huomaamaan, että sinä et ole niitä. Et ole niitä psykologisia rooleja tai identiteettejä mitä luulet. Sinä et ole sinun vaatteesi. Sinä olet käyttänyt näitä rooleja sielun tuntemasta kokemuksen tarpeesta.

Sielu ilahtuu kaikista kokemuksista, koska ne ovat osa oppimisprosessia, johon se sitoutui. Siinä suhteessa kaikki kokemukset ovat avuksi ja arvokkaita.

Kun tarkastelet lähemmin omia roolejasi tai identiteettejäsi, huomaat pian, että menneisyydessäsi on ollut kipeitä, jopa traumaattisia kokemuksia, jotka yhä “takertuvat” sinuun. Et näytä pystyvän päästämään niistä irti. Niistä on tullut kuin “toinen iho”: iho pelkän vaatekappaleen sijasta.

Ne ovat menneisyytesi vaikeita elementtejä, palasia, jotka nyt pidättelevät sinua elämästä aidosti ja nauttimasta elämästäsi. Olet samaistunut niin paljon näihin osiin, että luulet olevasi niitä. Tämän takia tunnet, että olet uhri, ja päädyt siten negatiiviseen johtopäätökseen elämästä. Mutta nämä johtopäätökset eivät pidä paikkaansa elämässä sellaisenaan, ne pitävät paikkansa vain sielutietoisuutesi vaurioituneiden osien suhteen.

Juuri nämä osat tarvitsevat nyt parantelua. Teet sen menemällä jälleen menneisyyteen, mutta käyttäen tietoisuutta, joka on rakastavampi ja viisaampi kuin mitä sinulla koskaan on ollut. Egosta sydämeen -siirtymäprosessin toisessa vaiheessa parannat menneisyyden episodeja ympäröimällä ne nykyisellä tietoisuudellasi. Kokemalla ne uudestaan nykyisyydessä sydänkeskeisyydestä käsin tulet päästämään irti menneisyytesi traumaattisista osista.

Trauma syntyy, kun koet suuren menetyksen tai tuskan tai pahuutta, etkä pysty ymmärtämään miksi näin tapahtuu. Te olette kaikki kokeneet traumoja monissa elämissänne. Itse asiassa sielun tietoisuus egovaiheen aikana on vammautunut alusta alkaen: on olemassa Ykseyden eli Kodin menetys, jonka se muistaa eikä voi ymmärtää.

Kun menet takaisin alkuperäiseen traumaattiseen tapahtumaan mielikuvituksessasi ja ympäröit sen sydämen tietoisuudella, olet muuttamassa alkuperäistä reagointiasi tapahtumaan. Muutat sen kauhusta ja epäuskosta siihen, että yksinkertaisesti panet merkille mitä tapahtuu. Regressiossa sinä vain panet merkille mitä tapahtui, ja tämä nimenomainen teko luo tilaa ymmärrykselle, tilaa henkiselle ymmärrykselle mitä siinä tapahtumassa itse asiassa tapahtui. Kun tilaa on, olet taas tulossa todellisuutesi mestariksi. Pystyt nyt hyväksymään koko episodin, koska ymmärrät sydämestäsi käsin, että jokaisella tapahtuvalla asialla on jokin merkitys ja tarkoitus. Havaitset sydämestäsi, että kaikilla tapahtumilla on vapaan valinnan elementti, ja niin kasvat hyväksymään oman vastuusi kyseisestä tapahtumasta. Kun hyväksyt oman vastuusi, olet vapaa siirtymään eteenpäin.

Vasta kun suhtaudut oman menneisyytesi identiteetteihin kuten näyttelijä rooleihinsa, olet vapaa menemään minne tahdot. Silloin olet vapaa saapumaan sydänpohjaiseen tietoisuuteen. Sinun ei enää tarvitse takertua johonkin mitä olet ollut menneisyydessä: uhri tai hyökkääjä, mies tai nainen, musta tai valkoinen, köyhä tai rikas, jne. Kun voit leikitellä kaksinaisuuden aspekteilla ja yksinkertaisesti käyttää niitä aina kun saat siitä iloa ja luovuutta, olet päässyt jyvälle elämän tarkoituksesta maapallolla. Koet suurta onnea ja eräänlaista kotiinpaluuta. Se johtuu siitä, että olet pääsemässä kosketuksiin eri roolien ja identiteettien pohjalla olevan tietoisuuden kanssa. Olet jälleen kosketuksissa omaan jumalalliseen tietoisuuteesi, oivallukseen että kaikki on yhtä, eli lyhyesti sanoen rakkauden todellisuuteen.

Päätämme tämän osan antamalla sinulle kaksi harjoitusta, jotka saattavat auttaa sinua pääsemään kosketuksiin sen ykseyden virran kanssa, sen jumalallisen tietoisuuden kanssa, joka on kaikkien kokemustesi pohjavirta.

Harjoitus 1

– Mitkä psykologiset ominaisuudet, joita pidät olennaisena osana itseäsi, aiheuttavat sinulle eniten ongelmia elämässäsi? Nimeä kaksi tällaista ominaisuutta.

– Keskity näiden ominaisuuksien vastakohtiin. Joten jos valitsit “kärsimättömyys” tai “epävarmuus”, keskity nyt niiden vastapuoliin: kärsivällisyyteen ja itseluottamukseen. Tunne näiden ominaisuuksien energia hetken aikaa.

– Mene sisällesi ja katso näitä energioita sisälläsi. Nimeä kolme esimerkkiä omasta elämästäsi, jolloin osoitit näitä positiivisia ominaisuuksia.

– Nyt kun olet kosketuksissa näiden positiivisten ominaisuuksien kanssa, anna niiden energian virrata lävitsesi ja tunne kuinka ne tasapainottavat sinua.

Harjoitus 2

– Rentoudu ja anna mielikuvituksesi matkata takaisin johonkin hetkeen, jolloin olit hyvin onnellinen. Ota ensimmäinen asia, joka mieleesi tulee. Tunne onnellisuus uudelleen.

– Siirry nyt johonkin hetkeen, jolloin olit äärimmäisen onneton. Tunne se ydinsisältö mitä tunsit tuolloin.

– Sieppaa se mikä on yhteistä molemmille kokemuksille. Tunne mikä on samaa molemmissa hetkissä.

Kummankin harjoituksen tarkoituksena on, että tiedostat pohjalla olevan tietoisuuden, sen aina läsnäolevan “sinuuden” kaikista kokemuksistasi. Tämä aina läsnä oleva tietoisuuden alus, tämä kokemustesi kantaja, on jumalallinen Sinä. Se on sinun sisäänpääsysi kaksinaisuuden tuolla puolen olevaan todellisuuteen: sydämen todellisuuteen.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi


Suomennos: Tapio Närhi