Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät, olen niin iloinen tavatessani teidät. Ja jotkut teistä ovat tulleet niin kaukaa! Tiedän keitä olette, ja olette niin rakkaita minulle. Minun matkani on teidän matkanne ja minä tiedän teidän sisäisen surunne ja tuskanne. Siksi haluaisin kertoa teille joistakin oivalluksistani tältä pitkältä matkalta, jolle te sieluina olette lähteneet.

Haluaisin viedä teidät tämän matkan alkuun. Aivan alkuun, jolloin synnyitte sieluina todellisuuteen, joka oli uusi ja teille tuntematon. Haluaisin viedä teidät siihen hetkeen, jolloin aloitte matkanne aikaan ja tilaan, aineelliseen todellisuuteen. Se tapahtuma on hyvin kaukana takanapäin, mutta siihen liittyvät tunnetilat, kodista eroon joutumisen tuska, ovat yhä erittäin tallella teillä kaikilla. Tämä kosminen syntymäkipu, kuten kutsun sitä, on monien jokapäiväisten tunteidenne ja käyttäytymisen taustalla.

Monet teistä ovat jatkuvasti joutuneet vastatusten sisäisen levottomuuden tai rauhattomuuden kanssa, sen jatkuvasti vaivaavan käsitteen kanssa, että olette “etsimässä jotakin”. On olemassa sisäinen jännite, joka tulee siitä, ettei ole täysin sinut itsensä kanssa. Ette tunne oloanne kotoisaksi oman olemisenne, oman ydinolemuksenne kanssa.

Tästä perusjännityksestä syntyy taipumus etsiä ulkopuolista vahvistusta toisten antaman tunnustuksen tai aineellisen omistamisen muodossa tai mistä tahansa muusta, mikä saa teidät tuntemaan, että olette rakastettuja ja että teistä pidetään huolta. Tarvitsette jatkuvasti jotakin itsenne ulkopuolella olevaa vakuuttamaan teitä. Jotakin, joka poistaa kireyttä ja sanoo: “olet täysin kunnossa.” Katsokaa, kuinka usein kaipaatte tätä vakuutusta, ja silloin tiedätte, kuinka kireitä te todella olette, kuinka paljon tuskaa sisällänne on.

Haluaisin puhua tämän tuskan alkuperästä ja siitä koituvasta ulkopuolisen vahvistuksen riippuvuudesta. Todellinen syy on kuin sipulin keskusta, jonka ympärillä on useita kerroksia. Ulkokerrokset muodostuvat tietyistä elämänne tapahtumista, jotka saivat teidät tuntemaan tuskaa, levottomuutta ja ettei ole sinut itsensä kanssa. Sipulin ydintä lähellä olevissa syvemmissä kerroksissa on muista elämistä peräisin olevia tapahtumia, jotka ovat olleet emotionaalisesti traumaattisia. Silti ottamastani näkökulmasta katsoen ne ovat vain laukaisijoita. Jos kuoritte pois kaikki kerrokset ja pääsette ytimeen, löydätte alkuperäisen tuskan, varsinaisen koti-ikävän, joka liittyy aivan matkanne alkuun.

Kuvitelkaa itsenne rakkauden valtameren osaksi, jossa tunnette olevanne turvassa ja täysin vapaita huolista ja ahdistuksesta. Kuvitelkaa itsenne tämän kaiken läpitunkevan, rakastavan tietoisuuden ympäröimäksi, jolloin ette tiedä mitään sen ulkopuolella olevasta. Se on Kodin energia, se energia, josta synnyitte. Jotta ymmärtäisitte tämän muinaisen tilan tunnevireitä, ajatelkaa sitä tietoisuutta, joka teillä on vaipuessanne uneen, kun mieli vapauttaa kontrollin ja tietoisuutenne on hyvin vastaanottavaista. Tiedätte myös tämän tilan maanpäällisistä elämistä, kun olette sikiönä äidin kohdussa. Kun tietoisuus on tässä hellässä, onnellisessa unenhorteessa, sisäisen ja ulkoisen välillä ei ole selvää eroa, ette aisti minua sinun vastakohtana. Tässä sikiön tietoisuuden unitilassa on rajaton ykseyden ja turvallisuuden tunne.

Noina muinaisina aikoina te sieluina tunsitte olonne sisäisesti turvalliseksi ja rajattomaksi mahtavassa kosmisessa kohdussa. Kuitenkin jossakin vaiheessa jotakin muuttui. Koitte eräänlaisen irti repeytymisen. Ikään kuin synnytyssupistukset väreilivät valtamerellisen tietoisuutenne läpi herättäen teidät unenhorteesta. Siinä oli alku syntymällenne yksilöllisiksi sieluiksi. Kun irtauduitte siitä aina läsnä olevasta ja teidät ympäröineestä ykseydestä, te koitte itsenne itsenänne ensimmäistä kertaa. Juuri sillä hetkellä sai alkunsa “minän” alkeellinen taju.

Irti repeytymisen kokemus, kosmisesta kohdusta erilliseksi joutuminen sai teidät ymmälle ja hämmennyksiin. Ette olleet tietämisen tilassa, kun tämä tapahtui. Olitte puhtaasti kokemisen tilassa. Aloitte sokeasti etsiä jotakin, johon tarttua, jonkinlaista palaamiskeinoa päästäksenne turvaan, josta teillä oli tietoa. Tunsitte itsenne eksyneeksi. Tunsitte joutuneenne ulkopuolelle. Se oli pimeyden hetki.

Joka tapauksessa hetki, jolloin tempaisitte itsenne irti Alkulähteestä ja jätitte Kodin, oli samalla syvällisen luovuuden hetki. Se oli mahtavan kokemusmatkan, elämän alku. Kuvitelkaa edessänne pimeää tyhjää tilaa, joka on vieras, valtavan suuri ja nimetön. Saavuitte tähän tilaan pieninä taimina. Tila oli täynnä mahdollisuuksia, täynnä mahdollisia kokemuksia, jotka olivat vielä tuntemattomia. Siellä oli pimeyttä, mutta siellä oli myös tilaa jollekin uudelle.

Monet niistä tunnetiloista, joita jouduitte kokemaan kosmisen matkanne alussa, ovat verrattavissa eksyneen lapsen tunnetiloihin, joista puhuin viime kerralla (katso “Oman tietoisuutesi voima”). Ne ovat vastasyntyneen vauvan tunnetiloja, jonka on totuttava outoon ja tuntemattomaan todellisuuteen, joka eroaa täysin siitä puolitietoisesta unenhorteesta, jossa se aiemmin oli. Mielikuva eksyneestä lapsesta, itkevänä ja hämmentyneenä, tuo elävästi esiin ne syvät vammat, joiden kanssa aloititte matkanne.

Tämän matkan aikana olette kokeneet paljon. Teillä on ollut monia muotoja, olette asustaneet erilaisissa kehoissa ja lopulta päädyitte tänne, Maa-planeetalle. Maa on suuren luovuuden ja monien mahdollisuuksien paikka. Sittenkin, teille avautuvista mahdollisuuksista ja kokemustenne rikkaudesta ja syvyydestä huolimatta te tunnette itsenne edelleen kodittomiksi. Syvällä sisimmässä on vajavuuden tunne ikään kuin jotakin puuttuisi, ettekä tiedä mitä se on, mutta teille on tärkeää tuntea olonne hyväksi. Se mikä puuttuu, on rakkauden ja emotionaalisen turvallisuuden hyvin perustavaa laatua oleva tunne, jota kerran tunsitte kosmisessa kohdussa. Tämä johonkin kuulumisen ja turvallisuuden ehdoton tunne on tärkeää hyvinvoinnillenne, itsenne ilmaisemiselle ja itsetunnollenne, ja olette etsineet sitä siitä saakka, kun lähditte Kotoa. Olette yrittäneet parantaa kosmista syntymäkipuanne pitkän, pitkän aikaa.

Haluaisin nyt kysyä teiltä, voitteko tunnistaa syvällä sisimmässänne sen alkuperäisen vamman, joka syntyi lähtiessänne Kodista. Löydättekö omasta psyykestänne tämän tunteen, että olette repeytyneet irti alkuperäisestä kokonaisuudesta? Se on kokonaisuuden eli ykseyden tila, jota ei voi selittää mielellä, mutta sydämessänne voitte muistaa, että olitte sen osa.

Ohjaamalla huomionne tähän alkuperäiseen syntymäkipuun, tiedostamalla ne syvät tunteet, jotka se teissä herätti, sen yksinäisyyden ja koti-ikävän, joka teillä on ollut tähän hetkeen saakka, voitte aloittaa parantamisprosessin. Alatte parantaa itseänne syvimmällä mahdollisella tasolla. Juuri näin pääsette kipunne ytimeen.

Kaikki te läsnä olevat tai näitä sanoja lukevat olette kasvamassa tietoisuuden uutta tasoa kohti. Olette muodostamassa sisäistä perustaa turvallisuudelle ja itsenne pyyteettömälle rakastamiselle. Olette itse ja itseänne varten luomassa uudelleen kosmisen kohdun tunnevireitä. Se on teidän tehtävänne, teidän henkinen päämääränne. Heti kun tajuatte sen, että Koti on sisällänne, että perimmäisessä ytimessänne on osa siitä jumalallisesta turvallisuudesta ja ykseydestä, silloin pääsette rauhaan ja rentoudutte itsenne suhteen. Enää ei ole tarpeen saada ulkopuolista vahvistusta. Tuntuu hyvältä, kun toiset arvostavat ja hoivaavat teitä, mutta ette ole enää siitä riippuvaisia.

Uuden aikakauden tulo riippuu yksilöistä, jotka tunnistavat oman tuskansa ytimen ja jotka uskaltavat kohdata sen avoimesti. Tässä kehityksenne vaiheessa on aika tarkastella paitsi nykyiseen elämään ja ehkäpä aiempiin elämiin nousseita kipuja ja traumoja, mutta myös mennä kaikkien näiden ohi ja käsitellä alkuperäistä vammaa. Heti kun tietoisesti tunnistatte ja muistatte tämän tuskan sydämellänne, olette valmiita hoitamaan sen. Olette valmiita ottamaan syliinne sen vastasyntyneen kosmisen lapsen, joka yhä itkee saadakseen apuanne. Se kutsuu teitä pelon, kiukun ja epätoivon negatiivisten tunteidenne kautta.

Tarkastelemalla elämänne ihmissuhteita saatte tietää, miten suhtaudutte kosmiseen syntymäkipuunne. Usein ihmiset yrittävät löytää helpotusta läheisissä ihmissuhteissa esiintyviin yksinäisyyden ja pelon syvimpiin tunnetiloihin. He yrittävät täyttää sisäistä tyhjyyttään jonkun toisen energialla. Toisen ihmisen tunnustus, huomio ja huolenpito tyynnyttää heidän tuskaansa. Eräässä mielessä he luovuttavat vammautuneen lapsensa kumppanilleen. Se on hyvin vaarallista peliä. Ennemmin tai myöhemmin kumppanit tulevat emotionaalisesti riippuvaisiksi toisistaan. Heidän alussa tuntemansa rakkauden ja yhteyden tunteet muuttuvat hienovaraiseksi ja vähemmän hienovaraiseksi valtapeliksi. Aina kun olette riippuvaisia jostakin toisesta, jotta tunnette olevanne rakastettuja ja turvassa, olette vaatimassa hänen energiaansa itsellenne, ja se johtaa aina loppujen lopuksi kamppailuun ja konfliktiin. Lopulta tunnette olevanne yksinäisempiä kuin koskaan. (Katso lisää tästä aiheesta kohdasta “Ihmissuhteet uudella aikakaudella”.)

Usein luulette, että yksinäisyys liittyy ystävien tai elämänkumppanin puutteeseen ja että ratkaisu on uudessa ystävyydessä tai rakkaussuhteessa. Mutta tämän ajatustavan mukaan te oletatte, että tuskanne syy ja ratkaisu siihen löytyy itsenne ulkopuolelta. Jos aloitatte suhteen näin, pidätte todennäköisesti toista ihmistä vastuussa omista sisäisistä vammoistanne ja näette itsenne uhrina. Menetätte itseltänne voimaa heti alkuun, jos tarvitsette jonkun toisen täyttämään sisällänne olevaa tyhjyyttä.

Läheiset ihmissuhteet voivat saada teidät hyvin tietoisiksi sisällänne olevasta kosmisesta syntymäkivusta. Tarkastelkaa, kuinka usein teistä tuntuu aivan kuin tarvitsette toisen henkilön läsnäoloa elämäänne. Se on itse asiassa signaali sisäiseltä olemukseltanne, että teidän on käännyttävä sisäänpäin ja löydettävä se eksynyt sisäinen lapsi. Ratkaisu yksinäisyyteenne on tässä sisäänpäin kääntymisessä, siinä, että syleilette sitä kallisarvoista sisäistä lasta, joka on kantanut emotionaalista taakkaa puolestanne. Kun otatte vastuuta siitä lapsesta, kun otatte siihen yhteyttä ja ohjaatte sitä rakastavana vanhempana, päästätte omat ihmissuhteenne vapauteen. Voitte sen jälkeen suhtautua toisiin ihmisiin vapaalla ja riippumattomalla tavalla.

© Pamela Kribbe 2005

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi