Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät, minulla on jälleen suuri ilo olla kanssanne. Olette kaikki urheita sotureita. Jo läsnäolonne fyysisessä kehossa Maan päällä puhuu suuresta rohkeudestanne ja valmiudestanne kohdata pimeys sisäisesti ja ulkoisesti sekä näyttää sille valoanne, tietoisuutenne valoa. Olette sotureita henkisessä mielessä, ja aseistuksenne koostuu sekä myötätunnosta että erottelukyvystä. Todellisuutenne pelkoja ja illuusioita ei voiteta pelkästään rakkaudella ja myötätunnolla. Näitä olennaisia, valtaosaltaan feminiinisiä ominaisuuksia on täydennettävä selkeyden ja erottelukyvyn maskuliinisilla ominaisuuksilla. Myötätunnon avulla voitte havaita valoytimen missä tahansa kaksinaisuuden ilmentymässä, tunnistatte esimerkiksi jonkun ihmisen sielun valon, vaikka hänen persoonansa olisi täynnä negatiivisuutta. Erottelukyky saa teidät tiedostamaan pelon läsnäolon ja valtaan liittyvät energiat missä tahansa ilmentymässä, ja näin voitte ottaa etäisyyttä siihen, antaa sen mennä pois omasta energiakentästänne.

Tietääksenne kuka olette teidän pitää antaa sellaisen mennä, mitä ette ole. Erottelukyky auttaa teitä päästämään irti siitä, mitä ette ole. Erottelukyky on “miekan energiaa”, sellaista energiaa, jonka avulla voitte asettaa rajoja itseänne varten ja löytää oman polkunne. Kutsun sitä maskuliiniseksi energiaksi, ja se on tarpeen täydentämään ymmärtämisen ja anteeksi antamisen feminiinisiä energioita. Painotan “erottelukyvyn miekkaa” tässä kanavoinnissa, sillä se on hyvin olennainen asiassa, jota käsittelemme tänään.

Tänään haluaisin puhua suhteestanne vanhempiinne ja yleensä synnyinperheestänne. Kun astutte henkisen kasvun polulle, tämä asia tulee jossakin vaiheessa tulemaan etualalle.

Syntymäänne fyysiseen kehoon saatettaisiin tarkastella pudotuksena pimeyteen, jos pidätte sen erillään synnin tai syyllisyyden käsitteistä. Syntymäprosessi on todellakin sukellus syvyyteen, minkä te tietoisesti päätitte jollakin osalla sieluanne. Sielunne ytimessä olitte päättäneet ottaa itsellenne nykyisen inkarnaation, ja tunsitte tarvittavaa luottamusta ja sinnikkyyttä “mission suorittamiseksi”. Kuitenkin sillä hetkellä kun heittäydyitte syvyyteen, niin sanoaksemme, teidät valtasi ei-tietämisen tila, väliaikaisen tiedostamattomuuden tila. Heti kun saavuitte Maan aineelliseen todellisuuteen, tietoisuuttanne verhosivat tai sen hypnotisoivat tietyt illuusiot, jotka eivät ole mitään muuta kuin syvään juurtuneita tapoja, joita suurimmalla osalla Maan ihmisistä on. Se on se verkko, joka päällenne heitettiin.

Kun saavutte elämään Maahan, muisto “toiselta puolelta” on vielä tuore ja elävä. Mutta teillä ei ole sanoja ilmaista sitä, ei keinoa välittää sen totuutta, niitä yksinkertaisia asioita, kuten pyyteetöntä rakkautta ja turvaa, joka ympäröi teitä minne tahansa menettekin. Kodin energia on yhä itsestään selvä teille, aivan kuin veden tuntu kalalle. Mutta sitten tulette fyysiseen maailmaan ja vanhempienne psykologiseen todellisuuteen. Te kurkotatte heihin, haluatte pitää Kodin tunnun elossa, mutta näyttää siltä, että yhteys on katkaistu aivan kuin verkko olisi heitetty teidän “hämärän osanne” ympärille. Se on se syntymätrauma, johon liittyy sekä fyysisiä että hyvin henkisiä puolia.

Verkko, johon joudutte pudotessanne, on pääosin punottu vanhempienne tavasta olla, heidän perusasenteestaan elämään, heidän tavastaan suhtautua itseensä, heidän teihin kohdistuvista haluistaan ja toiveistaan. Kun synnyitte, Maan kollektiivinen tietoisuus oli yhä egopohjaisen tietoisuuden otteessa, kuten se on vielä nytkin. Ajat ovat muuttumassa, mutta on olemassa eräänlainen alkuvaihe, jolloin asiat tarvitsevat aikaa päästäkseen vauhtiin ennen kuin todellinen, perustavaa laatua oleva muutos saadaan aikaan. Tällä hetkellä olette yhä näissä alkuvaiheissa, ja tekemänne sisäinen työ on tässä suhteessa tärkeää. Joten kun saavuitte Maahan, tulitte egopohjaisen tietoisuuden dominoimaan todellisuuteen ja tutustuitte siihen vanhempienne energian kautta.

Kun saavutte vanhempienne edustaman egopohjaisen tietoisuuden todellisuuteen, joudutte käsittelemään lukuisia kaikkialla tuntuvia illuusioita, joista haluan mainita kolme tärkeintä.

1. Mestariuden menetys

Ensimmäinen illuusio on mestariuden menetyksen illuusio. Se illuusio saa teidät kasvaessanne ja aikuistuessanne unohtamaan, että olette kaiken sen luojia, mitä elämässänne tapahtuu. Useimmat ihmiset eivät tunnusta, että se, mitä heidän elämässään tapahtuu, on heidän omaa luomustaan. Usein heistä tuntuu, että he ovat joutuneet uhreiksi “suuremmille voimille”, jotka vaikuttavat ja muovaavat heidän elämäänsä. Sitä on mestariuden menetys.

2. Yhtenäisyyden menetys

Sukeltaessanne vanhempienne edustamaan kollektiiviseen ihmistietoisuuteen te menetätte myös yhtenäisyyden tunteen kaikkeen elävään. “Kaikkien asioiden ykseyden” perusajatus suodattuu hitaasti pois tietoisuudestanne. Teitä rohkaistaan rakentamaan omaa egoanne. Egopohjaisen tietoisuuden mukaan olemme kaikki pohjimmiltaan erillisiä olentoja, ja kamppailemme oman olemassaolomme, selviytymisemme, ravintomme ja tunnustuksen saamisen puolesta. Näytämme olevan oman kehomme vankeja ja lukittuneita omaan psykologiseen todellisuuteemme ilman todellista ja avointa yhteyttä “toiseen”. Se on erillisyyden illuusio ja siihen liittyvän yksinäisyyden traaginen tunne.

3. Rakkauden menetys

Ja sitten on rakkauden menetys, mikä tarkoittaa ehdottoman riemun ja turvallisuuden tunnetta, joka kuuluu teidän sisimpäänne luonnollisena syntymäoikeutena. Tullessanne Maan tasolle, jossa rakkauden energia ei ole lainkaan itsestään selvää, te alatte vähitellen sekoittaa rakkautta kaikenlaisiin energioihin, jotka eivät ole rakkautta, kuten ihailuun, vaurauteen tai emotionaaliseen riippuvuuteen. Nämä rakkauden hämmentävät käsitykset vaikuttavat ihmissuhteisiinne ja pohjimmiltaan saavat teidät jatkuvasti etsimään jotakin itsenne ulkopuolista saadaksenne syvällä sisimmässänne olevan pyyteettömän rakkauden tunteen takaisin.

Synnyinkotinne erityisestä energiasta ja perheympäristöstänne riippuu, miten nämä illuusiot tai menetykset vaikuttavat teihin. Yleensä vanhempien tietoisuus on sekoitus egoa ja sydäntä, pelkoa ja valoa. On tiettyjä alueita, joihin vanhempanne todennäköisesti ovat hyvin kiinnittyneitä tai koukussa edellä mainittujen illuusioiden takia. Mutta toisin kohdin he saattavat olla melko valaistuneita, esimerkiksi koettuaan kärsimystä ja sisäistä kasvua joillakin alueilla, mikä avasi heidän sydäntään. Se tietty tapa, jolla he ovat juuttuneita egopohjaisen tietoisuuden illuusioihin, on kullakin vanhemmalla tai perheellä erilainen.

Kun saavutte tähän energioiden erityiseen koostumukseen, joka muodostaa synnyinperheenne, tietoisuutenne on täysin avoin ja siinä tuskin on vielä mitään tajua henkilökohtaisista rajoista. Vauvana te sisäistätte vanhempienne energioita hyvin juurta jaksain, ne ovat kuin pohjaleima, millä on syvällinen vaikutus siihen, kuinka myöhemmin koette asioita. Suodatinta ei vielä ole. Vasta myöhemmin tulette tietoisiksi itsestänne itsenänne, suurin piirtein puberteetin aikana, kun kasvatatte tarvittavaa tietoisuutta siivilöimään näitä energioita ja huomaatte, mikä teistä tuntuu hyvältä ja luonnolliselta ja mikä ei.

Ensin kiinnitytte hyvin vahvasti vanhempienne ajattelutapaan, ja sitten kun tulette vanhemmaksi ja saatte enemmän itsetietoisuutta, alatte kyseenalaistaa vanhempienne näkökulmaa asioihin etsiessänne omaa identiteettiänne. Tämä psykologinen kasvuprosessi muistuttaa hyvin paljon siirtymää egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen. Maallisen elämän luonnolliset vaiheet, biologiset ja psykologiset kierrot ja kaudet korreloivat luonnollisten kasvuvaiheiden kanssa henkisessä mielessä. Siirtymä egopohjaisesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen kulkee usein rinnakkain sen kanssa, että päästään yli synnyinperhettä kontrolloineista rajoittavista ja pelontäyteisistä energioista.

Se kosminen syntymätrauma, jonka koette syntyessänne yksilölliseksi sieluksi (ks. kohta Kosminen syntymäkipu, toistuu jossakin määrin joka kerta, kun aloitatte uuden maallisen elämän. Syntymähetkellä vanhempanne kuuluvat Maan energiaan. He ovat jo sopeutuneet tähän ulottuvuuteen, täällä vallitseviin lakeihin. Usein ne ovat rajoittavia lakeja, jotka eivät ole ollenkaan itsestään selviä lapselle. Siten vanhempanne edustavat lapselle egopohjaista tietoisuutta, näiden kolmen illuusion energiaa. Lapsi kohtaa ne vanhempiensa kodissa, ja se tapa, jolla ne ilmenevät vanhemmissa, vaikuttaa lapseen voimakkaasti koko hänen loppuikänsä ajan.

Erityisesti kolmen ensimmäisen kuukauden aikana lapsi sisäistää ympäristöään hyvin syvällisesti. Vanhempien energiat uppoavat lapsen tietoisuuteen rationaalisen ajattelun tai puolustusmekanismien estämättä. Toisaalta on yhä olemassa “pala taivasta” lapsen muistissa, osassa lapsen tietoisuutta, jota illuusiot eivät ole tärvelleet ja joka tietää rakkauden, mestariuden ja ykseyden olevan olemisen luonnollinen tila. Tämä tietoisuus törmää ympärillä oleviin egopohjaisiin energioihin, ja se on hyvin tuskallinen konflikti. Se voi saada lapsen haluamaan kääntyä takaisin ja mennä “kotiin”, se voi aiheuttaa vakavaa vastustusta elämää kohtaan jo heti alkuvaiheessa. Siinä itse asiassa kosminen syntymätrauma toistuu jälleen kerran.

Miten lapsi käsittelee tätä energioiden törmäystä tai konfliktia? Useimmiten hän “sammuttaa” joitakin osia itsestään. Jotkut osat lapsen tietoisuudesta menevät piiloon. Lapsi pyrkii mukautumaan vanhempien energioihin, sopeutumaan niihin, sillä hän on täysin riippuvainen heistä alun alkaen. Lapsi on hyvin haavoittuvassa tilassa fyysisesti ja hänellä on kova halu olla vanhempiensa hoivattavana ja rakastamana. Lapsen muisto ykseyden, rakkauden ja mestariuden luonnollisesta tilasta on itse asiassa hänen lahjansa vanhemmille, mutta nämä eivät useinkaan pysty ottamaan tätä lahjaa vastaan, koska illuusioiden energia on verhonnut heidät. Siten he ovat kyvyttömiä ottamaan lasta aidosti vastaan.

Tietenkin vanhemmatkin ovat joskus olleet lapsia ja käyneet läpi saman prosessin. Vanhemmat eivät tietoisesti pakota omia pelkojaan ja illuusioitaan lapsiinsa. Kuitenkin aikuisina he ovat tahattomasti omaksuneet monia egopohjaisen tietoisuuden energioita.

Lapsen syntymän hetkellä vanhemmat kokevat usein tilapäisen heräämisen. Kun katselee tämän viattoman pienen olennon tulevan ulos kohdusta, antavan itsensä maailmalle niin avoimena ja haavoittuvana, se aiheuttaa syvällistä kunnioitusta lähes jokaisessa. Tämä pyhä hetki avaa vanhempien tietoisuudessa portit Kotiin apposen auki, ja he – tietämättään – kurkottavat sisällään olevaan jumalalliseen ytimeen, joka tuntee pyyteetöntä rakkautta ja ykseyttä. He pääsevät hetkeksi pyhään tilaan, ja he tuntevat keitä he ovat illuusioiden tuolla puolen. Mutta usein tämä on vain tilapäinen autuuden tila, koska myöhemmin asiat asettuvat uomiinsa ja “palautuvat normaaliksi”. Heidän tapansa ajatella ja tuntea pyrkii palaamaan takaisin totuttuihin kuvioihin. Ja siten avautuminen sydänpohjaiseen tietoisuuteen sulkeutuu jälleen kerran.

Ja mitä tapahtuu kasvavalle lapselle? Useimmat lapset sopeutuvat niin vahvasti vanhempien viitekehykseen, että he menettävät kosketuksen alkuperäiseen sieluenergiaansa, josta he olivat vielä hyvin tietoisia inkarnaationsa alussa. Tässä elämän ensimmäisessä vaiheessa (murrosikään saakka) he keskittyvät niin ahkerasti tähän maailmaan ja saamaan rakkautta ja huomiota vanhemmiltaan, että he itse unohtavat keitä ovat.

Miten se vaikuttaa lapseen? Lapsella on hillitön rakkauden ja turvallisuuden kaipuu, ja kun hän kompastuu vanhempiensa energian pelokkaisiin, estyneisiin osiin, ne hämmentävät häntä. Hän kokee tuskaa ja eräänlaista hylkäämistä. Mutta lapsi piilottaa nämä tunnetilat itseltään, koska ne ovat liian tuskallisia tajuttaviksi, kun ollaan tällaisessa haavoittuvuuden ja avoimuuden tilassa. Lapsi siis laittaa siteet silmilleen ja luo rakkauden harhaisia mielikuvia. Selvitäkseen emotionaalisesti lapsi antaa itsensä hämmentyä vanhempiensa vääristä mielikuvista, koska jos ehdotonta rakkautta ei ole saatavilla, ehdollinen rakkaus näyttää paremmalta kuin ei mitään. Lapsi tekee yleensä kaikkensa saadakseen rakkautta ja turvaa, jota se tarvitsee ja muistaa Kotoa. Ja sen vuoksi se erehtyy rakkauden vääriin energioihin. Lapsi esimerkiksi sekoittaa rakkauden vanhempiensa ylpeyteen tiettyjen saavutusten johdosta tai vanhempien emotionaaliseen lapsen tarpeeseen.

Aina kun lapsi saa aikaan jotakin, mikä saa vanhemmat ylpeiksi, ja lasta onnitellaan siitä, tämä tuntee sydämensä avautuvan ilosta, että hänestä pidetään ja häntä arvostetaan. Mutta jos vanhempien ylpeys ei tule lapsen aidosta ymmärtämisestä, jos se ei perustu siihen, mitä lapsi itse halajaa, vaan siihen mitä yhteiskunta lapselta odottaa, silloin ylpeys on tosiaankin eräänlainen myrkky. Lasta palkitaan ulkoisten normien mukaan elämisestä, kun taas rakkaus tarkoittaa sitä, että ollaan kosketuksissa lapsen sisäisiin normeihin – mitä he haluavat saavuttaa itselleen tämänkertaisessa elämässä. Kun huomio järjestelmällisesti kiinnitetään ulkoisiin saavutuksiin, lapsi erehtyy uskomaan, että saavutus on samaa kuin rakkaus, ja lapselle tulee helposti syyllinen olo, kun hän ei tee “mikä on oikein” eli mitä hänen odotetaan tekevän ulkoisten normien mukaan. Aikuisena hänestä saattaa tulla sellainen, joka ei tunnista sitä, kun hänen rajojaan rikotaan tai kun hän tekee liian ankarasti töitä. Hän yksinkertaisesti huomaa, että hänellä on kaiken aikaa vimma suorittaa, eikä hän ymmärrä miksi kovasta työnteosta on tullut riippuvuus.

Toinen aidon rakkausenergian vääristymä on se, kun lapsi alkaa sekoittaa rakkautta emotionaaliseen riippuvuuteen. Monet lapset tuntevat olevansa rakastettuja, kun he tuntevat vanhempiensa tarvitsevan heitä. Itse asiassa he täyttävät aukon vanhempiensa sydämessä, aukon, josta vanhemmat eivät ole itse pitäneet huolta, ja kun lapsi astuu siihen, se tarjoa itseään sijaisvanhempana. Se yrittää tarjota rakkautta ja tukea, jota vanhemmilta puuttuu sisäisesti. Tällä tavoin se haluaa miellyttää vanhempia ja saada sitä rakkautta, jota se niin kipeästi tarvitsee. Mutta tällainen palvelu ei tietenkään ole rakkautta. Se on energioiden vaarallinen kietoutuma, joka aiheuttaa runsaasti vaikeuksia myöhemmin sekä vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen että läheisiin ihmissuhteisiin, joihin lapsi ryhtyy aikuisena.

Monet vanhemmat ovat kokeneet ehdottoman rakkauden puutetta omassa lapsuudessaan. Heidän vanhempansa eivät myöskään ottaneet aidosti vastaan heitä. Se on jättänyt syvään juurtuneen tuskan ja hylkäämisen tunteen heidän olemukseensa. Kun he itse saavat lapsen, he antavat sille sekavia viestejä. Toisaalta heissä on aitoa rakkautta, mutta toisaalta heillä on alitajuinen tarve “korvata menetys”. Usein vanhemmat yrittävät parantaa omia emotionaalisia vammojaan käyttäen suhdetta lapseensa. Kun he tekevät niin alitajuisesti, he käyttävät lasta sijaisvanhempana – lapsen pitää antaa heille sitä rakkautta, jota he niin kipeästi kaipasivat omassa lapsuudessaan.

Kun näin käy, viestit “minä rakastan sinua” ja “minä tarvitsen sinua” menevät lapsella täysin sekaisin. Lapsen energia ei ole enää hänen omaansa, koska vanhemman tarve imaisee lapsen valtaansa, ja tämä itse asiassa tuntuu lapsesta hyvältä! Se antaa väärää turvallisuuden tunnetta, mikä lapsen aikuistuttua saa hänet tuntemaan olevansa jonkun syvästi rakastama, kun kyseinen henkilö kuluttaakin loppuun hänen energiaansa. Lapsi tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu, vaikka hän venyttää rajojaan antaakseen niin paljon kuin pystyy. Hän tulkitsee emotionaalisen riippuvuuden, jopa mustasukkaisuuden ja omistushalun eräänä rakkauden muotona, kun taas nämä energiat ovat täysin vastakkaisia. Tämä itsensä traaginen menettäminen syntyy siitä, kun rakkaus liitetään tarpeeseen.

Tähän menneessä olen painottanut sitä, että kun tulette Maahan lapsena, te uppoatte “unohduksen mereen”, illuusioiden verkkoon, joka ensin näyttää rajoittavan teitä hyvin perusteellisesti. Kuitenkin sielun tasolta te tietoisesti sallitte itseänne johdettavan harhaan. Kun inkarnoidutte Maahan, syvällä sisimmässä te luotatte, että löydätte ratkaisun ja ulospääsyn. Teidän missionne on löytää ulospääsy illuusioista ja tuoda “ratkaisun energiaa”, rakkauden ja selkeyden energiaa maailmaan, toisten saataville.

Tiettyinä aikoina elämässänne tulee tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, jotka auttavat teitä tämän mission suorittamisessa. Kasvaessanne tapaatte tiettyjä ihmisiä tai joudutte tilanteisiin, jotka rohkaisevat tai haastavat teitä ottamaan selville, kuka olette. Teitä tönitään hellästi tai, jos olette itsepäisiä, elämä provosoi rajusti “avaamaan solmun”. Teidän on päästettävä irti rakkauden vääristä mielikuvista, jotka kuuluivat kasvatukseenne, osana vanhempienne energiaan. Se saattaa laukaista identiteettikriisin ensimmäisen vaiheen siirryttäessä egosta sydämeen. Saattaa näyttää siltä, että mikään ei ole enää varmaa ja että kaikki, mihin uskoitte, joutuu tarkasteluun. Todellakin, sielunne ei jätä kiveäkään kääntämättä tuodakseen teidät Kotiin. Sielunne koputtaa ovellenne herkeämättä, kunnes avaatte ja vapautatte itsenne.

Elämänne suuret tapahtumat ovat aina kytkeytyneet tarjoamaan teille tilaisuuksia kasvaa ja palata siihen, kuka olette. Mutta vaatii rohkeutta ja määrätietoisuutta päästä loppuun tässä etsinnässä ja saada jälleen takaisin vastasyntyneen lapsen energiat, joita mestariuden, rakkauden ja ykseyden menettämisen illuusiot eivät ole tärvelleet. Todennäköisesti huomaatte olevanne hetken vastaan omaa sieluenergiaanne, sillä se saattaa johtaa teidät harhateille siitä mitä piditte normaalina ja teille soveliaana. Sielunne saattaa näyttää teistä kurittomalta vieraalta, sillä olette tottuneet maailman tapoihin, synnyinperheenne tapoihin.

Itsenne vapauttaminen egopohjaisesta tietoisuudesta vaatii sekä itsetietoisuuden miespuolista energiaa ja erotuskykyä että rakkauden ja ymmärtämisen naispuolista energiaa. Vanhempienne suhteen erotuskyky tarkoittaa, että otatte etäisyyttä pelon vaivaamiin ja rajoittamiin energioihin, joilla he ovat syöttäneet teitä. Muistakaa “miekan energian” tärkeys, josta mainitsin alussa. Päästääksenne irti synnyinperheestänne henkisessä mielessä teidän on kyettävä erottamaan heidän energiansa omastanne ja teidän on pystyttävä “katkomaan ne narut”, jotka rajoittavat ja tukahduttavat teitä.

Tässä ei ensisijaisesti ole kyse siitä, että kiukuttelette ja turhaudutte vanhempiinne tai että kerrotte heille, missä he olivat väärässä teidän suhteenne. Joskus saattaa olla hyvä yrittää tehdä heille selväksi teidän oma suhtautumisenne asioihin tai teidän tunteenne heistä. Mutta monesti he eivät ehkä ymmärrä, mitä yritätte sanoa heille. Se osa teistä, joka on “erilainen” ja ristiriidassa heidän elämänasenteensa kanssa, ei ehkä herätä vastakaikua heissä. Siteiden irrottaminen vanhempien energiasta tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että irrotatte energian omasta mielestänne ja tunteistanne. Kyse on siitä, että katsotte sisäänpäin ja huomaatte missä määrin te luontaisesti elätte vanhempienne illuusioiden mukaan, heidän määräystensä ja kieltojensa mukaan, jotka perustuivat pelkoon ja arvosteluun.

Kun pääsette selvyyteen tästä ja annatte sen mennä, olette vapaita antamaan heille anteeksi ja todellakin “lähtemään vanhempienne kodista”. Vasta kun katkaisette nuorat sisäisellä tasolla ja otatte vastuuta omasta elämästänne, voitte todella antaa vanhempienne olla. Olette selvästi sanoneet “ei” heidän peloilleen ja illuusioilleen (erotuskyvyn miekka), mutta samalla näette, että vanhempanne eivät ole identtisiä heidän pelkojensa ja illuusioidensa kanssa. Myös he ovat Jumalan lapsia ja yrittävät vain suorittaa omaa sielun missiotaan. Kun teistä tuntuu tältä, voitte tuntea heidän viattomuutensa ja voitte antaa anteeksi.

Eräässä mielessä olette olleet vanhempienne uhreja – vanhempanne siten kuin he edustivat egopohjaista tietoisuutta lapsuudessanne. Olette väliaikaisesti ja osittain eläneet heidän illuusioidensa mukaan. Tavallaan teillä ei ollut valinnan varaa heidän lapsenaan. Kuitenkin uhrina olemisen tunteen ylittäminen on yksi vahvimmista läpimurroista, joita teillä voi elämässänne olla. Se tekee teistä vapaita ihmisiä, kun voitte tunnistaa syvälliset energialeimat lapsuudestanne ja päättää tietoisesti, mitkä hyödyttävät teitä ja mitkä päästätte mieluummin menemään. Se on mestariutta.

Sitten ette enää alitajuisesti mukaudu vanhempienne toiveisiin ja mielitekoihin, kun ne eivät ole teidän omianne. Samalla ette myöskään enää kapinoi heitä vastaan. Voitte nähdä ne väärät mielikuvat, joita he tarjosivat teille, sillä ne eivät kerta kaikkiaan kuulu teille, piste. Teidän ei tarvitse tuomita vanhempianne siitä, että he kuormittivat teitä näillä asioilla. Voitte olla rakastavia ja erotuskykyisiä samaan aikaan.

Saatettaisiin sanoa, että vanhempanne ovat tutustuttaneet teidät egopohjaiseen tietoisuuteen ja te ylitätte sen heidän avullaan antamalla heidän mennä rakastaen ja anteeksi antaen ja tunnistamalla itsenne itsenäisiksi mestareiksi, joita olette.

Valotyöntekijät ja heidän vanhempansa

Tässä vaiheessa haluaisin puhua erityisesti valotyöntekijän sielusta liittyen hänen synnyinperheeseensä. Valotyöntekijöillä on usein ylimääräinen tehtävä suhteessa vanhempiinsa tai synnyinperheeseensä. Kun he tulevat Maahan, valotyöntekijöillä on erityinen aikomus herätä, vapauttaa itsensä egopohjaisesta tietoisuudesta ja istuttaa Kristus-tietoisuuden siemenet Maahan. Valotyöntekijät haluavat muita ihmisiä voimakkaammin opettaa ja parantaa toisia, mikä auttaa heitä kasvamaan sydänpohjaista tietoisuutta kohti.

Siitä syystä monet valotyöntekijäsielut syntyvät vanhemmille tai perheisiin, jotka ovat raskaasti juuttuneet egopohjaisen tietoisuuden todellisuuteen. Koska heidän aikomuksenaan on avata juuttuneita ja jäykkiä energiakuvioita, valotyöntekijät tuntevat magneetin tavoin vetoa “ongelmatilanteisiin”, joissa energia on lamaantunut umpikujan lailla. Valotyöntekijä saapuu tänne varustettuna tietyllä tietoisuudella, tietyllä henkisellä mielellä, mikä tekee hänestä “erilaisen” ja perheen odotuksiin tai tavoitteisiin sopimattoman. Säteillen tai ilmaisten omaa totuuttaan valotyöntekijälapsi jotenkin haastaa perheen perusolettamuksia elämästä. Hän melkein vaistomaisesti tekee kaikkensa saadakseen energian jälleen liikkumaan ja virtaamaan.

Samalla kun valotyöntekijäsielu haluaa pelkästään palvella vanhempia ja perhettä, nämä saattavat pitää häntä joukkoon kuulumattomana, jopa mustana lampaana. Kun valotyöntekijälapsen sisäistä kauneutta ja puhtautta ei tunnusteta sinällään, usein hän eksyy tilapäisesti yksinäisyyden tunteisiin ja jopa masentuneisuuteen.

Aloittaessaan inkarnaationsa valotyöntekijöillä on syvällä sisimmässään luottamus, että he keksivät ulospääsyn, että he voittavat synnyinperheensä rajoittavan energian. Kuitenkin kun he syntyvät Maan päälle ja kasvavat, he kohtaavat samoja pulmia ja hämminkejä kuin kuka tahansa lapsi. Tietyssä mielessä he kokevat tämän hämmennyksen syvemmin ja voimakkaammin. Koska he ovat henkisesti tiedostavia sieluja ja usein kypsempiä ja viisaampia kuin omat vanhempansa, he ovat hyvin tietoisia siitä, että heidän ympäristönsä energiassa “jotakin on pielessä”. Sisäisellä tasolla he ottavat nokatusten yhteen vanhempiensa energioiden kanssa, kun nämä eivät ymmärrä heidän mielenlaatuaan tai käyttäytymistään. Tämä yhteenotto aiheuttaa heissä suurta ahdistusta, koska he ovat niin herkkiä. Heidän on keksittävä keino selviytyä emotionaalisesti ja kestettävä se, että he sekä rakastavat vanhempiaan suuresti että ovat hyvin erilaisia kuin nämä. Tämä aiheuttaa valotyöntekijöissä monia psykologisia ongelmia, jotka vaihtelevat yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja pelosta riippuvuuteen, masennukseen ja itsetuhoon.

Siten matkanne Maahan ja pimeyden paikkoihin, joissa energia on paikalleen juuttunut ja vihamielinen, ei ole riskitön. Se on vaarallinen tehtävä. Älkää unohtako, miksi kutsun teitä rohkeiksi sotureiksi! Se johtuu tästä syystä: te olette kuin tienraivaajia, jotka uskaltautuvat oudolle ja tuntemattomalle seudulle. Siellä ei ole tienviittoja tai kylttejä. Ympäristö, jossa aloitatte matkanne, on epävieraanvarainen eikä se tunnu kodilta. Teidän on luotava kodin energia itsellenne vain omat tunteenne ja intuitio kompassina. Valotyöntekijöinä te olette tienraivaajia, jotka haluavat murtaa vanhojen ja tukahduttavien ajatuskuvioiden muurit ja vapauttaa sisälle juuttunut energia. Olette lähes aina ensimmäinen elinpiirissänne tekemään niin. Tapaatte sielunkumppaneitanne vasta myöhemmin. Tämä kamppailu yksiksenne tekee teistä todellisia taistelijoita, joita te olette. Teidän on keksittävä keinot itse, ja kun olette sen tehneet, vedätte samanmielisiä sieluja elämäänne, ihmisiä, jotka heijastavat teidän olemuksenne herännyttä tilaa.

Se yksinäinen kamppailu, joka teidän kaikkien on käytävä läpi löytääksenne valon, on teidän raskain taakkanne. Sielun tasolla olette valinneet tämän polun tietoisesti, mutta sen läpi eläminen lihaa ja verta olevana lapsena on tuskallista, mikä haavoittaa teitä syvästi. Kehotan teitä tunnustelemaan tätä tuskaa ja tunnustamaan sen itsessänne, sillä te voitte muuntaa ja vapauttaa sen vain ottamalla siihen yhteyttä. Kun tiedätte sen haavoittuneen sisäisen lapsen, joka otti hennoille harteilleen vieraantumisen ristin, pääsette taakkanne ytimeen. Kun pääsette ytimeen, ratkaisu on lähellä. Teidän tarvitsee vain hyväksyä tuon lapsen tuska puhtaalla ja syvällisellä tiedostamisella. Tästä tiedostamisesta lapsi saa myötätunnon energiaa ja kunnioitusta. Nostatte ristin harteilta vain olemalla oma itsenne ja aidosti rakastamalla ja vaalimalla sitä osaa itsestänne, joka on “erilainen”. Näin tuotte lapsen kotiin ja täytätte tehtävänne tienraivaajana.

Perheen karman selvittäminen

Valotyöntekijän tehtävä suhteessa synnyinperheeseensä on tulla sellaiseksi kuka hän on. Niin tehdessään hän saa missionsa päätökseen. Hänen tehtävänsä ei ole muuttaa perhettään. Teidän työnne ei ole muuttaa mitään itsenne ulkopuolella olevaa. Ette ole täällä tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Olette täällä herätäksenne henkisesti. Ja aivan oikein, kun niin teette, maailmasta tulee parempi paikka, sillä valonne loistaa maailmaan ja tuo iloa ja valaistumista myös toisille. Mutta älkää keskittykö maailmaan, olipa sitten kyse perheestänne tai mistä tahansa muusta ihmissuhteesta, johon saavutte.

Todellisena työnä on päästää irti kaikista niistä egopohjaisista pelon ja illuusion sirpaleista, joita te itse omaksuitte niin hartaasti lapsena. Tutustuminen näihin energialeimoihin, jotka osittain muovasivat persoonallisuuttanne, ja teille kuulumattomien persoonallisuuspalasten vapauttaminen on haastava ja työläs prosessi. Kyse on sipulin kaikkien kerrosten kuorimisesta, kyse on toiseen kertaan syntymisestä.

Kun painotan tämän sisäisen prosessin syvällisyyttä, tätä toista syntymää, en halua lannistaa teitä. Toisaalta haluaisin teidän kunnioittavan itseänne syvästi. Olette rohkeimpia tuntemiani taistelijoita. Olette tienraivaajia, jotka sytyttämällä oman valonsa pimeyden ja vihamielisyyden paikkoihin tekevät tietä uudelle tietoisuudelle Maan päällä.

Teidän työnänne ei ole valon sytyttäminen jonkun toisen sydämeen. Jos he niin tekevät, se on heidän asiansa. Saatatte tarjota kipinän, saatatte antaa esimerkin, mutta missään tapauksessa ette ole vastuussa kenenkään toisen heräämisestä. Tämän painottaminen on tärkeää erityisesti suhteessa synnyinperheeseenne. Teistä tuntuu vaistomaisesti lapsena ja tietoisemmin aikuistuneena, että teidän on pelastettava vanhempanne heidän peloistaan ja illuusioistaan. Lisäksi te usein luulette, että olette epäonnistuneet tässä tehtävässä. Teistä tuntuu, ettette ole todella pystyneet auttamaan vanhempianne sillä tavoin kuin olitte kuvitelleet.

Tämä ajattelutapa perustuu virheelliseen näkemykseen siitä, mitä auttaminen todella merkitsee ja mikä tehtävänne on vanhempiinne liittyen. Todellisuudessa tilanne on tämä. Syntymästänne lähtien te alatte imeä itseenne vanhempienne energioita hyvin voimakkaasti aivan kuin ne olisivat omianne. Ette pysty enää helposti erottamaan, mistä te alatte ja mihin he loppuvat. Koska omaksutte myös heidän pelkojaan ja illuusioitaan, pääsette läheisesti kosketuksiin heidän emotionaalisten taakkojensa kanssa. Nämä taakat ovat ehkä siirtyneet heille useilta sukupolvilta perheen kummaltakin puolelta. Niihin saattaa liittyä karmisia aspekteja, mikä tarkoittaa, että samaa ongelmaa on toistettu yhä uudelleen, kunnes “taika on rikkoutunut”. Saatatte kutsua sitä perheen karmaksi. Siinä saattaa olla ongelmia liittyen tasapainottomaan mies- tai naispuoliseen energiaan, vanhoista orjaperinteistä johtuvia energioita, tiettyihin sairauksiin liittyviä ongelmia, jne. Tällainen karman taakka ratkeaa, kun siihen juuttunut energia vapautuu eikä enää siirry seuraavalle sukupolvelle. Perheen karma ratkaistaan, kun vähintään yksi perheenjäsen rikkoo lenkin vapauttamalla itsensä siitä emotionaalisesta taakasta, jonka hän omaksui lapsuudesta ja joka saattaa olla jopa hänen geeneissään.

Se perheenjäsen, joka “rikkoo lumouksen”, tekee sen ennen kaikkea auttamalla itseään. Kyse on keskittymisestä omaan sisäiseen kasvuun ja laajentumiseen. Tällä kasvulla ja laajentumisella on vaikutus “perheen energiaan”. Se myös avaa kyseisen perheen jäsenille mahdollisuuden ulospääsytien löytämiseen. Valotyöntekijä, joka on vapauttanut itsensä emotionaalisesta umpikujasta, tarjoaa energiajäljen perheensä toisille jäsenille. Tämän hän saa aikaan sisäisellä työllään ja siitä aiheutuvalla säteilyllään, eikä varsinaisesti yrittämällä tai jopa sysimällä saada toisia muuttumaan ja pääsemään eteenpäin. Energiamielessä hän tarjoaa synnyinperheelleen muutoksen mahdollisuuden. Hänen energiansa peilaa muutoksen mahdollisuutta heille, ja se on kaikki mitä hänen tarvitsee tehdä.

Se, lähtevätkö perheenjäsenet seuraamaan jälkiä, riippuu kokonaan heistä. Ette ole koskaan vastuussa eikä henkinen missionne ole riippuvainen jonkun toisen päätöksestä muuttua tai olla muuttumatta. Olette ehkä vapauttaneet itsenne siitä karman taakasta, jonka perhe on sälyttänyt teille ja jonka takia perheenne on teille naureskellut tai teidät hylännyt, ja silti missionne on onnistunut täysin. Olette murskanneet sen hypnoottisen otteen, joka karman kuvioilla voi olla sukulinjassa, ja jos teillä on lapsia, emotionaalinen taakka ei siirry enää heille. Tästä sielunne missiossa on kyse.

Kuvitelkaa, että elätte laaksossa, joka on aivan karu ja kuiva. Koko yhteisönne sanoo teille, että ette pääse pois tästä laaksosta – se on kaikki, mitä on olemassa. Te näytätte olevan ainoa, joka muistaa, että on olemassa paljon rehevämpää ja hedelmällisempää maata kuin tämä. Joten pitkällisen harkinnan jälkeen te päätätte koettaa onneanne ja kiivetä pois laaksosta. Kiipeäminen vaatii valtavan määrän lujuutta ja energiaa. Tie ei ole pelkästään jyrkkä, vaan sieltä puuttuu myös tienviittoja tai kylttejä, joihin turvautua. Samalla kun kiipeätte, jälkeenne jää polku. Jossakin kohdassa pääsette ulos laaksosta ja edessänne avautuu maisema, joka saa teidät häkellyksiin ilosta ja tunnistamisen tunteesta. Tiesitte, että oli olemassa jotakin, mikä tuntui paljon enemmän kodilta kuin teidän syntymäseutunne. Innostuneena tiirailette alaspäin nähdäksenne perheenne. Haluaisitte heidän liittyvän seuraanne ihmettelemään tätä mahtavaa näkyä. Haluaisitte jakaa voittonne heidän kanssaan. Mutta ette näe ketään siellä alhaalla, ja kun havaitsette jotakin porukkaa kaukaisuudessa, heitä ei näytä ollenkaan kiinnostavan teidän matkanne.

Näin valotyöntekijäsieluille käy usein. Pyydän, että ette sure perheenne menetystä tässä mielessä. Olette tarjonneet heille suuren palveluksen kävelemällä ulos laaksosta, raivaamalla tien ja jättämällä jälkiä. Nämä jäljet säilyvät siellä ja eräänä päivänä niitä käyttää joku, joka haluaa kiivetä pois kyseisestä laaksosta. Jäljet ovat energiaa, jota te olette jättäneet heidän käytettäväkseen.

Juuri näiden jälkien jättäminen oli teidän tarkoituksenne, kun synnyitte näille vanhemmille ja tähän perheeseen. Ei ole tarkoitus, että saatte myös perheenne kiipeämään, tai kannatte heidät harteillanne pois laaksosta! Se ei ole teidän tehtävänne. Aina kun yritätte kuvaannollisesti raahata vanhempianne tai perhettänne sitä jyrkkää rinnettä ylös, te estätte omaa kasvuanne ja tulette pettymään. Se ei ole henkisen kasvun ja alkemian tapa. Nuo toiset, joita rakastatte ja joiden kanssa haluatte jakaa valon, saattavat haluta elää siinä laaksossa vielä vuosisadan tai kauemmin. Se riippuu heistä. Mutta eräänä päivänä aikansa mittaan he löytävät ylöspäin vievät pienet jäljet, ja he miettivät: “Hei, tämähän on mielenkiintoista, mennäänpä ylös ja kokeillaan tätä. Minulla ei olekaan enää hauskaa täällä alhaalla.” Ja niin he lähtevät matkaan. He aloittavat oman sisäisen kasvun matkansa, oman kiipeämisensä valoon. Ja eikö ole upeaa, eikö ole kertakaikkisen mahtavaa, että he löytävät jälkiä pitkin matkaa, polun, jota he voivat seurata? Heidän on käytävä läpi omat kamppailunsa, mutta heitä varten on laitettu majakka, joka valaisee heidän tietään. Tienraivaajana te olette avanneet tien läpi villin ja tuntemattoman seudun, ja viitoittamaanne tietä kuljetaan kiitollisina ja kunnioittaen.

Ollaksenne todella vapaita ja saavuttaaksenne mestariutenne itsenäisenä henkisenä olentona, teidän on päästettävä irti synnyinperheestänne. Teidän on annettava heidän mennä, ei ainoastaan heidän lapsenaan vaan myös heidän vanhempanaan. Antakaahan, kun selitän tämän pattitilanteen. Teissä olevan lapsen pitää päästää irti toivosta, että vanhempanne antavat teille pyyteetöntä rakkautta ja turvaa. Sen on käännyttävä teidän puoleenne tässä asiassa, ja teidän on autettava sitä päästämään irti kiukkuisesta, surullisesta ja pettyneestä osasta lasta, joka tuntee olevansa vanhempienne pettämä. Se on se lapsen osa. Kuitenkin myös teidän pitää päästää irti se osa teistä, joka haluaa olla vanhempienne vanhempia. Valotyöntekijäsieluille on tyypillistä, että jossakin vaiheessa kasvaessaan he alkavat tuntea aivan kuin olisivat vanhempiensa vanhempia. Sisäisen opettamisen ja parantamisen halun ja kehittyneen henkisen tiedostamisen takia he usein näkevät vanhempiensa pelot ja illuusiot selvästi ja haluavat parantaa ne. Tämä saattaa saada teidät kamppailemaan vanhempienne kanssa, koska halunne auttaa heitä kytkeytyy usein tiedostamattomaan tarpeeseen saada tunnustusta sellaisena kuin todella olette. Toisin sanoen, haavoittunut lapsi puhuu kauttanne, kun yritätte auttaa vanhempianne, ja siinä on varma tie tuhoon, jos yritätte auttaa toisia itsenne haavoittuneiden osien kautta. Olette lopulta yhä haavoittuneempia, ja vanhempanne todennäköisesti joutuvat tolaltaan tai hämmennyksiin.

Irti päästäminen vanhemmistanne tarkoittaa, että päästätte irti halusta heidän muuttamiseen. Teidän on ymmärrettävä, että teidän tehtävänne ei ole johtaa heitä minnekään. Teidän missionne on pitää huolta omasta polustanne – siinä kaikki. Kun olette todella eronneet vanhemmistanne, päästäneet irti pattitilanteesta, tulette huomaamaan, että teidän ja heidän välille avautuu uutta tilaa, joka on paljon vapaampaa ja avoimempaa. Jos vanhempanne ovat vielä elossa, suhde heihin saattaa muuttua vähemmän rasittavaksi, kun moittimisen ja syyllisyyden energiat ovat kadonneet kuviosta. Toisaalta teistä saattaa tuntua, ettette halua enää vierailla heidän luonaan niin usein. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita saattaa yksinkertaisesti puuttua. Joka tapauksessa tämä suhde tuntuu teistä vapaammalta, kun otatte oman kurssinne elämässä tarvitsematta heidän hyväksyntäänsä, tai ette enää suutu tai joudu pois tolaltanne, mikäli he eivät ole samaa mieltä kanssanne.

Saatatte elämässänne joutua kosketuksiin ihmisten kanssa, jotka kuuluvat “henkiseen perheeseenne”. Henkisellä perheellänne ei ole mitään tekemistä biologian, geenien tai perimän kanssa. Se on sukulaissielujen perhe. Usein tunnette heidät entisistä elämistä, jolloin side välillenne syntyi ystävyyden, rakkauden tai yhteisen mission kautta. Heidän kanssaan on hyvin helppoa tulla toimeen, sillä teillä on sisäinen yhdennäköisyys, kuulutte samaan perheeseen. Koette eräänlaista kotiinpaluuta. Se mikä ensin sai teidät tuntemaan itsenne erilaiseksi ja yksinäiseksi toisten ihmisten joukossa, on nyt perusta yhteydelle ja keskinäiselle tunnistamiselle. Läheisen suhteen luominen henkiseen perheeseenne on todellinen ilon lähde maallisessa elämässä. Salliaksenne tämän tulemisen elämäänne teidän on löydettävä oma tienne “pois laaksosta” ja tunnistettava sisäinen valo. Kun pystytte tunnistamaan oman valonne ympäristössä, joka ei peilaa sitä teille takaisin, tulette riippumattomiksi ja vapaiksi. Kun oman menneisyytenne karman aspektit, teitä piinanneet pelot ja illuusiot ovat poissa harteiltanne, vedätte elämäänne ihmissuhteita, jotka pohjautuvat rakkaudelle ja kunnioitukselle ja jotka heijastavat herännyttä jumalallisuuttanne.

© Pamela Kribbe 2005

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi