Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua. Seison edessänne ja lähetän teille energiaani ja rakkauttani. Haluaisin olla teidän tukenanne näinä haastavina aikoina.

Tämä siirtymävaiheen aika Maassa tuo monia vanhoja asioita pintaan. Menneiden aikojen vanhoja energioita ilmaantuu esiin niiltä ajoilta, jolloin olitte ruumiillistuneita ja koitte elämienne aikana paljon. Kaikki nuo vanhat kerrokset tulevat nyt uudelleen pintaan.

Haluaisin tänään puhua noista vanhoista ajoista, saada teidät ymmärtämään syvemmin itseänne, keitä te olette tässä ja nyt. Te olette vanhoja, ikiaikaisia olentoja, joilla on mukanaan runsaasti kokemuksia. Olette tehneet pitkiä matkoja ajan ja tilan halki, eikä ainoastaan Maa-planeetalla.

Antakaahan kun vien teidät takaisin alkuun. Mitään alkua ei koskaan ollut, mutta tämän kertomuksen takia puhun alusta ajallisesti, koska oli olemassa alkuhetki elämien suurelle kierrolle, jonka keskellä nyt olette.

Vien teidät aikaan, jolloin synnyitte yksilöllisiksi sieluiksi, erilliseksi “minäksi”. Teille nyt niin tuttu “minuus” oli maailmankaikkeudessa aivan uusi ilmiö. Erillisenä ja yksilönä oleminen mahdollistaa teille monenlaisten kokemusten keräämisen – ja kyllä vain, myös illuusioita. Mutta se ei suinkaan tee sitä vähemmän arvokkaaksi. Juuri “minänä” oleminen, kokonaisuudesta erillisenä oleminen ja siihen liittyvien illuusioiden kokeminen saa teidät keksimään mitä ei ole. Voitte löytää jonkin illuusion ja kokea sen läpikotaisin. Ensi alkuun se ei ollut mahdollista. Ensi alkuun oli Yksi eikä mitään muuta sen ulkopuolella, aivan kuin eriytymätön rakkauden ja ykseyden valtameri. Yrittäkääpä kokea pelkoa ja tietämättömyyttä siinä tilassa!  

Olemalla haavoittuva ja altis illuusioille te keräätte valtavan määrän kokemuksia, joiden avulla te todellakin ymmärrätte mitä ykseys tarkoittaa, mitä rakkaus tarkoittaa kokemuksen tasolla. Te ymmärrätte mitä rakkaus on, ei abstraktina käsitteenä, vaan elävänä, luovana voimana, joka liikuttaa teitä ja täyttää sydämenne ja henkenne ilolla ja tyydytyksellä. Tämä on matkanne päämäärä, se kotiinpaluu, jota te kaipaatte: olla Jumala itsessänne, kokea ykseys “minänä”. Te ette halua luopua “minuudestanne”. Kokonaisuuden kanssa yhteydessä olevan “minän” kautta te koette mahtavinta riemua ja te lisäätte oman ainutlaatuisen energialeimanne luomakunnan kokonaisuuteen. Jumala teissä itsessänne lisää jotakin uutta ja arvokasta luomakuntaan.

Pyydän teitä palaamaan takaisin ajassa, jolloin tämä “minänä oleminen” alkoi ensimmäistä kertaa muotoutua. Silloin te olitte enkeleitä eli teidät oli luotu enkeleiksi. Voitteko tuntea sen alkuperäisen energian hellyyden ja viattomuuden, sen etäisen alun, jolloin teidät ensiksi “muovattiin”, tulitte tuntemaan muodon?  Yhtäkkiä sinä olit “sinä”, selvästi erillään toisista ympärilläsi olevista, ja koit yksilönä olemisen ihmeen. Olit vielä niin lähellä jumalallisen valon alkulähdettä, että olit täynnä rakkautta ja ylitsevuotavaa iloa ja luovuutta. Sinussa oli uskomaton halu kokea, tietää, tuntea ja luoda. Mene sisällesi hetkeksi ja kokeile voitko aistia totuuden siitä, että syvällä sisimmässäsi olet enkeli…

Otan nyt pitkän harppauksen ajassa, sillä voin antaa vain karkean yleiskatsauksen tästä laajasta historiasta. Vien teidät Maa-planeetan alkuun. Te olitte läsnä siellä, te olette vanhempia kuin Maa planeettana. Syntymänne koskemattomaksi minä-tietoisuudeksi juontaa juurensa paljon kauemmaksi menneisyyteen kuin Maan alkuperä.

Kuvitelkaa seuraavaksi, että olitte osallisena elämän kehittymiseen Maassa. Hitaasti elämä kehittyi Maassa, aineellisten elementtien läsnäolon kautta, mikä tarjosi valtavasti mahdollisuuksia tietoisuuksille inkarnoitua aineellisiin muotoihin tai kehoihin: mineraaleiksi, kasveiksi, ja myöhemmässä vaiheessa eläimiksi. Ja te olitte kovasti mukana tässä luomisprosessissa. Miten?

Te olitte niitä enkeleitä ja devoja, jotka tukivat ja hoivasivat kasvikuntaa. Jotka tunsivat “elämän kudoksen” Maassa läheisesti ja huolehtivat siitä tunnollisesti. Te olette myös antaneet eläinkunnan elämänmuodoille rakkautta, huolenpitoa ja eetteriravintoa.

Sisällänne olevat muistot “paratiisista” eli Edenin puutarhasta, täydellisestä tasapainoisuudesta, johon otitte osaa elämän huolenpitäjänä ja ylläpitäjänä, ovat peräisin tältä ikiaikaiselta ajalta. Te ette olleet vielä silloin ruumiillistuneita, vaan leijailitte eetterimäisten ja fyysisten maailmojen välissä. Te olitte enkeleitä aineeksi tulemisen kynnyksellä.

Muistelkaa sen aikakauden viattomuutta, muistelkaa millaista oli olla se enkeli-deva-tietoisuus ja kuinka rakkailta Maa ja sillä olevan elämän kaikki ilmenemismuodot tuntuivat. Tuntekaa silloisen tietoisuutenne lapsenomainen puoli. Olitte kuin lapsia leikkimässä paratiisissa, aina hakemassa seikkailuja, pilailemassa, nauramassa, kokemassa vapaan itseilmaisun iloa turvallisessa ympäristössä. Leikkisyydestänne huolimatta te kunnioititte kovasti elämää ohjaavia lakeja eikä mieleenne tullut kohdella elämänmuotoja mitenkään muuten kuin suurella hellyydellä ja kunnioituksella.

Olette siis tietyssä mielessä olleet Maassa olevan elämän kasvatusvanhempia. Se selittää miksi nykyaikaisen tekniikan aiheuttamat luonnonhäiriöt ja luonnonvarojen yleinen väärinkäyttö voivat järkyttää teitä perinpohjin. Miksi ne vaikuttavat teihin siten? Se johtuu siitä, että te olette alusta alkaen vaalineet ja hoivanneet juuri samoja energioita. Olette ydinolemuksessanne yhteydessä niihin, Maahan ja sen moniin elämänmuotoihin aivan kuin vanhemmat ovat lapseensa ja luoja omaan luomukseensa. Ja silloin aikoinaan, kun olitte enkeleitä hoivaamassa Maan elämää, te ette tienneet miksi olitte niin tekemässä. Te toimitte kuin lapset, jotka tuntevat vetoa taas seuraavaan seikkailuun, uutuuden jännitykseen, ja annatte itsenne yksinkertaisesti sen johdateltavaksi, mikä teistä tuntuu riemukkaalta ja jännittävältä. Te istutitte energianne kaikkialle missä se tunsi olevansa tervetullut.

Siten te autoitte luomaan paratiisin Maan päälle: elämän loistokkuuden, kasvi- ja eläinkunnan runsauden, elämänmuotojen monimuotoisuuden ja sen kaiken rajoittamattoman kehityksen. 

Pitäkää tämä mielikuva mielessänne hetken aikaa…….muistelkaa keitä te olette.

Vaikka tuntuu liian suurisuuntaiselta, kun kerron teille tämän, antakaa itsenne fantasioida, että olitte osallisena, että olitte läsnä enkeleinä siinä Elämän Puutarhassa, leikkisinä, viattomina hoivaamassa ja vaalimassa elämää.

Ulos paratiisista – ensimmäinen lankeaminen kokemukseen

Maassa tapahtui monia kehitysvaiheita miljoonien vuosien kuluessa, mitä on vaikea kuvata lyhyesti. Mutta tietyssä vaiheessa teidän onnenhuumainen seikkailunne Edenin puutarhassa häiriintyi ulkopuolisen vaikutusvallan toimesta, mitä voitaisiin sanoa “pahaksi” tai “pimeäksi”.
Olennot maailmankaikkeuden muista ulottuvuuksista alkoivat sekaantua Maan oloihin. Niiden tarkoituksena oli käyttää vaikutusvaltaa Maassa olevaan elämään. Tämä tapahtuma, eli teidän näkökulmastanne tyhjästä ilmestyneiden voimakkaiden, pimeiden energioiden sekaantuminen järkytti syvästi teidän enkeli-olemuksianne. Te ette olleet varautuneita siihen. Se oli teidän ensimmäinen kohtaamisenne “pahan” kanssa, ja se ravisteli maailmaanne perustuksia myöten.  Ensimmäistä kertaa te koitte millaista oli, kun olo ei tuntunut enää turvalliselta. Pääsitte tuntemaan “inhimillisiä tunnetiloja”: pelkoa, järkytystä, kiukkua, pettymystä, surua, raivoa – mitä tämä on? Mitä täällä on tapahtumassa?

Tuntekaa kuinka varjot lankesivat yllenne siinä ensimmäisessä kohtaamisessa pimeyden, kaksinaisuuden pimeän puolen kanssa. Hiljalleen vallanjano, joka oli järkyttänyt ja kauhistuttanut teitä, alkoi saada teitä itseänne valtaansa. Se johtui siitä, että tunsitte närkästystä ja raivoa hyökkääjiä kohtaan, ja halusitte puolustaa ja suojella Maata tätä outoa tunkeutumista vastaan.

Puhun maapallon ulkopuolisesta vaikutuksesta, tietystä rodusta niin sanoakseni, jonka alkuperällä ei ole paljoa merkitystä kertomuksemme kannalta. Sillä taas on merkitystä, että te osittain sisäistitte näiden olentojen energian ja siten koitte lankeemuksen. En puhu raamatullisesta lankeemuksesta, sillä se liittyy syntiin ja syyllisyyteen, vaan lankeamisesta kokemukseen, pimeyteen, joka eräässä mielessä oli “ennalta määrätty”, koska olitte osa kaksinaisuuden maailmaa. Olemalla “minä”, kokemalla kokonaisuudesta erillisenä olemisen sisällänne syntyivät kaksinaisuuden siemenet. Se on osa luomisen logiikkaa, että te tutkitte kaksinaisuuden kaikkia äärimmäisyyksiä, kun olette siinä mukana.

Vähitellen teistä itsestänne tuli sotureita, kun kaipasitte valtaa suojellaksenne omaa “aluettanne”. Historiassanne seurasi uusi vaihe, jossa te jouduitte erilaisiin galaktisiin sotiin ja kamppailuihin. Tuntekaa hetki tätä tapahtumaa, lankeamista enkelilapsen leikkisästä energiasta galaktisen soturin karkeaan ja vihaiseen energiaan. Puhumme pitkistä ajanjaksoista. Saattaa näyttää mahtavalta ja käsittämättömältä, että olette läpikäyneet kaiken tämän, mutta silti pyydän teitä antamaan mielikuvituksenne matkata kanssani hetken aikaa.

Jouduitte hurjaan ja huikeaan taisteluun. Osassa teille tutusta tieteiskirjallisuudesta kuvataan kaikkea tätä ja se on itse asiassa saanut innoituksensa kaukaisen menneisyyden tapahtumista. Se ei ole pelkkää fiktiota. Paljon on todella tapahtunut ja te olitte kovasti osallisena siinä. Te kadotitte itsenne valtakamppailuun ja tässä historianne vaiheessa te koitte perinpohjin egon energian. 

Olen puhunut tästä aiemmin Valotyöntekijä-sarjassa (julkaistu tällä nettisivustolla), ja nyt haluan ottaa toisen valtavan harppauksen ja kertoa teille mikä seuraava tärkeä vaihe oli.

Pitkän, pitkän ajan kuluttua te väsyitte taistelemaan. Olitte saaneet tarpeeksenne. Olitte suruissanne ja väsyneitä kamppailemaan, ja eräänlainen koti-ikävä hiipi sydämiinne. Olitte pitkään olleet sotien ja konfliktien riivaamia. Vallan illuusiolla voi olla hypnoottinen vaikutus koettelemattomaan, naiiviin mieleen. Te olitte naiiveja ja koettelemattomia, kun koitte ensimmäisen lankeamisenne pimeyteen.

Mutta sitten tietyllä hetkellä teissä tapahtui herääminen. Epämääräinen muisto Paratiisin vanhoista ajoista liikahteli mielessänne ja sydämessänne ja saitte muistutuksen kerran kokemastanne ilosta ja viattomuudesta. Te toivoitte pystyvänne palaamaan takaisin ettekä enää halunneet taistella. Saatettaisiin sanoa, että egon energiat olivat kuluneet teissä loppuun ihan pelkästä kokemisen voimasta. Te saitte tietää kamppailun kaikki puolet, voittamiseen ja häviämiseen, kontrolloimiseen ja antautumiseen, lyöjäksi ja lyödyksi tulemiseen liittyvien tunnetilojen koko kirjon. Olitte päässeet irti vallan harhakuvitelmista ja keksineet, että valta ei anna teille sitä mitä se lupaa, eli rakkautta, onnellisuutta ja täyttymystä. Te heräsitte hypnoottisesta tokkurasta ja kaipasitte jotakin uutta. 

Kun kurkotitte kamppailun energian yläpuolelle ja otitte yhteyden sydämen energiaan, olitte jälleen naiiveja ja “koettelemattomia”. Olitte kuin lapsia, jotka nostivat päänsä aivan uuden maan rajamuurin yli, maan, jossa kamppailu tai valta eivät olleet johtavia voimia, vaan rakkaus ja yhteys. Te seurasitte sielunne kutsua ja kiipesitte muurin yli. Te aloitte uudelleen kohtaamaan toisianne ja tunnistamaan sielunkumppaneita toisissanne, samaan perheeseen kuuluvia jäseniä. Olitte kerran leikkineet yhdessä enkeleinä Edenin puutarhassa.

Valotyöntekijäperheen jäsenet, jotka ovat osa sielujen samaa syntymäaaltoa, katsoivat jälleen toisiaan ja tunsivat miten yhteinen kutsumus, yhteinen missio veti puoleensa. Tiesitte, että teidän oli tehtävä jotakin, jotta suuri askel sydäntietoisuutta kohti, Paratiisiin palaamiseksi tapahtuisi kohdallanne. Te tunsitte, että teillä oli jälleen hommia Maan kanssa, mutta tällä kertaa ihmisenä, ihmiskehoon inkarnoituneena kokeaksenne sisältä päin mitä Maassa oli tapahtunut galaktisten sotien ja teidän vallan väärinkäyttönne takia.

Kamppaillessanne vallasta Maa oli aina ollut huomion keskipisteessä. Monet galaktiset osapuolet taistelivat Maan herruudesta ja se vaikutti kielteisesti Maahan, kaikkeen elämään sen pinnalla ja kehittyvän ihmiskunnan kollektiiviseen sieluun. Sitä syytä ei ole niin helppo selittää, miksi Maa oli niin tärkeä kohde kaikille näille sotiville osapuolille. Lyhyesti sanoen Maa oli jonkin uuden alkukohta: se on paikka, jossa monet erilaiset ulottuvuudet ja todellisuudet kohtaavat ja muodostavat risteyksiä tulevaisuuteen. Monet, monet energiat kohtaavat ja sekoittuvat toisiinsa Maassa – kasvi-, eläin- ja erityisesti ihmiskunnassa. Se on hyvin erikoista. Kun nämä energiat voivat olla rauhassa yhdessä, se aiheuttaa valtavan valon räjähdyksen halki kosmoksen. Siksi Maalla on tärkeä osa ja siksi se on ollut suuren taistelun keskipiste.

Te olitte kerran hyökkääjinä osa tätä taistelua yrittäen manipuloida elämää ja tietoisuutta Maassa melko aggressiivisella tavalla. Se aiheutti vahinkoa kehittyvälle ihmisolennolle. Ihmiskunta oli tuolloin vauvavaiheessaan, “viattomuuden tilassa”. Ihmiskuntaa “asuttivat” sielut, jotka olivat peräisin erilaisesta syntymäaallosta kuin te. Valotyöntekijäsarjassa me olemme kutsuneet heitä “maasieluiksi”. Tämä sieluryhmä oli nuorempi kuin te, jotka olitte ilmestyneet Maahan jo varhaisessa vaiheessa, ja heidän oli tultava toimeen Maan ulkopuolelta tulleen manipuloinnin kanssa, mikä kavensi ihmisolennon kykyjä. Maan ulkopuoliset voimat projisoivat pelon ja alemmuuden energioita ihmisen avoimeen ja nuoreen tietoisuuteen. Näin nämä voimat saivat ihmiset hallintaansa.

Palaan nyt teidän päätökseenne inkarnoitua Maahan ihmisiksi. Teillä oli kaksi motiivia. Ensiksi te tunsitte, että olitte valmiita sisäiseen muutokseen ja transformaatioon. Te halusitte päästä irti egon taisteluasenteesta ja kasvaa toisenlaista “olemista” kohti. Te ette tarkasti tienneet mitä se merkitsi. Te ette käsittäneet sitä vielä täysin, mutta te tunsitte, että inkarnoituminen Maahan tarjoaisi teille juuri ne haasteet ja mahdollisuudet, joita te tarvitsitte.   

Toiseksi te tiesitte, että teidän oli hyvitettävä asioita, joita Maassa oli tapahtunut, osittain teidän omasta syystänne. Jotenkin te tunsitte, että alunperin teillä oli Maahan vahva side, joka perustui rakkaudelle ja keskinäiselle kunnioitukselle, ja se oli vahingoittunut, kun annoitte kietoa itsenne sodan ja taistelun verkkoon juuri Maan takia. Teissä olevat kaksi ääripäätä, enkelilapsi ja kovettunut soturi oli saatava yhteen muodonmuutosta varten, ja mikä olisikaan sille sopivampi paikka kuin Maa? Tunsitte vahvan yhteyden tähän planeettaan ja tunsitte myös “karmallisen velvollisuuden” olojen parantamiseen Maassa. Te halusitte muuttaa ja kohottaa tietoisuuden tilaa maapallolla. Niin teistä tuli valotyöntekijöitä.

Te inkarnoiduitte Maahan Atlantiksen aikoihin.

Atlantis – toinen lankeaminen kokemukseen

Atlantis oli sivilisaatio, joka on ajallisesti paljon kauempana kuin tunnettu historiallinen aikakausi. Atlantis sai vähitellen alkunsa noin 100 000 vuotta sitten ja se päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Ensimmäiset alut ovat jopa kauempaa kuin 100 000 vuoden takaa. Atlantis kehittyi vähitellen, kun maapallon ulkopuoliset rodut alkoivat “tunkeutua” Maahan inkarnoitumalla ihmiskehoihin. Yleisesti ottaen näiden sielujen mentaalinen kehitys oli korkealla tasolla. Siihen aikaan Maassa olevat yhteiskunnat ja yhteisöt olivat suureksi osaksi maasielujen muodostamia, ja ne olivat alkukantaisia yhteiskuntia, kuten te niitä sanoisitte.

Maassa oli jopa ennen Atlantista monia vaikutteita maapallon ulkopuolelta, galaktisista maailmoista, jotka lähettivät ajatusmuotoja Maahan eri tavoin. Ajatusmuodot ovat energioita, jotka ottavat yhteyttä ihmisiin eetteri- tai auratasolla, ja siten ne vaikuttavat ihmisten ajatuksiin ja tunnetiloihin. Tätä tapahtuu jatkuvasti, kun omaksutte ideoita ja uskomuksia omasta kasvatuksestanne ja yhteiskunnasta. Ne ympäröivät teitä kuin infektoiva verkko. Mutta tätä voi tapahtua myös teitä ympäröiviltä “astraalitasoilta”. Galaktisten sotureiden teihin heijastamat ajatusmuodot olivat yleensä kontrolloivia ja manipuloivia, mutta aina on ollut myös valon ja hyväntahtoisuuden vaikutuksia. Ihminen itse päättää mitä hän sallii ja mitä ei. Tietyssä vaiheessa galaktiset osapuolet halusivat vaikuttaa Maahan syvällisemmin, ja heille tarjoutui tilaisuus varsinaiseen ihmiskehojen asuttamiseen, eli lyhyesti sanoen Maahan inkarnoitumiseen. Henki eli Elämä avasi tämän mahdollisuuden heille, koska se sopi heidän kehityksensä sisäiseen polkuun. Te olitte yksi näistä osapuolista. Henkisessä kirjallisuudessanne galaktisista maailmoista peräisin olevia kansoja kutsutaan usein “tähti-ihmisiksi” tai “tähtisiemeniksi”.

Atlantis oli yhteensulautumisen tulos, alkuperäisten Maan yhteiskuntien ja “ulkopuolelta” tulleiden sielujen sekoitus. Te, valotyöntekijäsielujen aalto, inkarnoiduitte Maahan, koska te toivoitte tuovanne muutosta ja edistystä ja koska halusitte kasvaa itse egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen.

Kun te saavuitte, teistä tuntui alkuun hyvin kömpelöltä ja epämukavalta olla ihmisen fyysisen kehon sisällä. Niin tiheässä fyysisessä aineessa eläminen antoi teille tunteen sorrettuna ja vankina olemisesta, sillä olitte tottuneet paljon virtaavampiin ja haihtuvampiin kehoihin, joissa oli enemmän henkistä voimaa. Korkeammissa taajuuksissa eli ulottuvuuksissa (aineellisesti vähemmän tiheä) teidän psyykellänne on paljon vahvempi suora vaikutus aineelliseen ympäristöön. Näillä tasoilla te voitte vain jotakin ajattelemalla tai haluamalla luoda tai saada luoksenne sen välittömästi. Mielenne oli tottunut luomaan paljon nopeammin kuin mitä Maassa oli mahdollista. Voitaisiin sanoa, että reaktioaika Maassa on paljon hitaampi. Joten kun olette täällä ensimmäistä kertaa, teillä on tunne, että olette jotenkin sidottuja kiinteään ja periksi antamattomaan kehoon, ja teistä tulee epävarmoja, koska se mitä toivotte ja haluatte ei enää aineellistukaan niin helposti, ja otteenne omasta elämästänne ja olosuhteista näyttää olevan melko rajoittunut.

Niinpä te olitte hämmentyneitä, kun tulitte tänne. Samaan aikaan teillä oli korkealle koulitut mielelliset kyvyt, jotka olivat kehittyneet aiemmissa galaktisissa elämissänne. Ajatusmuotojen lähettäminen ja projisoiminen toisiin eläviin olentoihin edellyttää, että psyykkiset kyvyt ovat melkoisia. Teidän mielenne oli kuin terävä veitsi, jonka oli osoitettava arvonsa aivan erilaisessa ympäristössä. Teidän koulitut mielelliset kykynne olivat vanhaa opittua taitoa, ja koska koitte vieraantumisen ja sorron tunteita Maassa, te vaistomaisesti yrititte pärjätä täällä käyttämällä tätä vanhaa lahjakkuutta. Niinpä te aloitte käyttää mentaalisia voimianne Maassa. Alkujaan tarkoituksenne oli ottaa yhteys Maan todellisuuteen sydämestä käsin. Te tiesitte ennen inkarnoitumista, että huolimatta mahtavista analyyttisistä ja psyykkisistä voimistanne teidän sydämenne maapohja oli kesantona ja tarvitsi siemeniä, pieniä valon taimia. Tämän te kuitenkin “unohditte”, kun pulpahditte Maan todellisuuteen ja tietoisuutenne jäi verhon peittoon.

Maassa teidän oli tultava toimeen maasielujen kanssa, jotka elivät siellä ihmisinä, ettekä te oikein ymmärtäneet heitä. Te ajattelitte, että he olivat tunteettomia ja barbaarimaisia olentoja. Te ette ymmärtäneet heidän suoraa ja spontaania tunnetilojen ilmaisemistapaansa. Teidän silmissänne he olivat primitiivisiä, enemmän sopusoinnussa omien tunnetilojensa ja vaistojensa kuin mielensä kanssa. Teillä oli kykyjä ja lahjoja, jotka erosivat Maan ihmisten luontaisesta mielenlaadusta.

Vaikka te usein synnyitte ja kasvoitte heidän lapsinaan (kun synnyitte maasieluja edustaville vanhemmille), vähitellen teidän ja heidän välilleen kehittyi sosiaalinen jakolinja. Koska teidän mielelliset kykynne olivat ylivertaisia, te kehititte tekniikoita, jotka olivat aiemmin tuntemattomia. Kaikki tämä tapahtui hitaasti ja luonnollisesti. Me puhumme tuhansista, jopa kymmenistätuhansista vuosista.

Menemättä tämän prosessin yksityiskohtiin, haluan pyytää teitä tuntemaan olennaisen siitä mitä silloin tapahtui. Voitteko kuvitella, että olitte osa sitä? Voitteko kuvitella miltä on täytynyt tuntua päätyä jonnekin, jossa ette todella tunteneet viihtyvänne ja tietää: jotakin minä suunnittelin tekeväni täällä, mutta mitä ihmettä se oli…? Hetkinen, minulla on tiettyjä kykyjä ja voimia käytössäni……se erottaa minut monista muista tässä ympäristössä……aion käyttää näitä kykyjä pitääkseni puoliani. Tunnistatteko tällaisen ylpeyden ja pyrkimyksen itsessänne? Muistatteko, että se oli teidän? Se on tyypillistä atlantislaista energiaa.

Vähitellen Maassa syntyi uusi kulttuuri ja sivilisaatio, joka sai aikaan ennennäkemätöntä teknistä kehitystä, mikä vaikutti yhteiskunnan kaikkiin osiin. Haluaisin puhua hieman lisää Atlantiksessa kehittyneestä tekniikasta. Unohduksen verhosta huolimatta te “tähti-ihmiset” muistitte vielä kirkkaasti sen, että te pystytte vaikuttamaan aineelliseen todellisuuteen käyttämällä mielenne voimaa ja erityisesti kolmatta silmää. Kolmas silmä on intuition ja henkisen tiedostamisen energiakeskus (chakra), ja se sijaitsee kahden fyysisen silmänne takana.

Kolmannen silmän voima oli yhä hyvin tuttua teille noissa ensimmäisissä inkarnaatioissa, se oli aivan kuin sielunne toinen luonto. Te tiesitte “miten se toimi”. Te tiesitte, että aineella (fyysisellä todellisuudella) on eräänlainen tietoisuuden muoto, se on tietoisuus tietyssä olemisen tilassa. Oivaltamalla tämän olennaisen tietoisuuden ja aineen ykseyden te pystyitte vaikuttamaan ja muotoilemaan ainetta ottamalla sisäisen yhteyden ainekappaleen tietoisuuteen. Tällä tavoin te pystyitte kirjaimellisesti liikuttamaan ainetta, manipuloimaan sitä mielestä käsin. Te tiesitte salaisuuden, joka jäi unohduksiin myöhempinä aikoina.

Tällä hetkellä te näette aineen (fyysisen todellisuuden) erillisenä tietoisuudesta (mielestä). Modernin tieteen vaikutuksesta te olette unohtaneet, että kaikilla olennoilla on sielu: kaikella mitä on on jonkinlainen tietoisuus, johon voitte ottaa yhteyttä ja toimia sen kanssa luovasti. Tämä tieto oli teille itsestään selvää noina muinaisina aikoina. Mutta Atlantiksen aikaan, kun sydänkeskuksenne ei vielä ollut herännyt täysin, tahdon eli egon keskus (solar plexus eli kolmas chakra) pääasiallisesti kontrolloi teidän kolmatta silmäänne. Te seisoitte uuden sisäisen todellisuuden, sydänpohjaisen tietoisuuden todellisuuden oviaukossa, mutta Maan tiheään todellisuuteen uppoutumisen aiheuttama shokki sai teidän herkät ja tuoreet ideanne katoamaan väliaikaisesti. Annoitte tahdon liikakäytön ja kolmannen silmän voiman johtaa itseänne harhaan. Te kyllä pyritte parantamaan asioita suuremmassa mitassa (“valotyö”), mutta te teitte sen itsekeskeisellä tavalla ja määräilevällä asenteella maasieluja ja luontoa kohtaan.

Atlantiksen kukoistusaikana oli paljon mahdollisuuksia ja tekniikka oli erittäin kehittynyttä. Joillakin alueilla se oli jopa pitemmällä kuin tämän päivän tekniikka, sillä telepatian ja psyykkisen manipuloinnin voimaa käytettiin ja ymmärrettiin paljon paremmin. Kaukana toisistaan olevien ihmisten välillä oli välitöntä, telepaattista kommunikointia. Oli mahdollista poistua kehosta tietoisesti ja matkustella ympäriinsä. Kommunikointia Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden välillä harrastettiin.

Atlantiksen aikana oli paljon asioita, joita oli mahdollista tehdä, mutta paljon meni myös vikaan. Poliittis-henkisen eliitin ja pääasiallisesti maasieluista koostuvan “tavallisen kansan” välillä oli yleisesti kuilu. Näitä pidettiin alempiarvoisina olentoina, välikappaleina, ja heitä todellakin käytettiin geneettisiin kokeiluihin, jotka olivat osa atlantislaista pyrkimystä manipuloida elämää biologisella tasolla, jotta voitaisiin luoda ylivertaisempia elämänmuotoja.

Atlantislaisen yhteiskunnan positiivisena puolena oli muuten miesten ja naisten tasa-arvo. Miehen ja naisen välinen valtakamppailu, jonka viime vaiheessa naisia on kauheasti sorrettu, ei kuulunut Atlantikseen. Naispuolista energiaa kunnioitettiin täysin eikä vähiten sen takia, että se liittyi suoraan kolmannen silmän voimaan (intuitioon, selvänäköisyyteen, henkiseen voimaan). 

Haluan nyt viedä teidät Atlantiksen tuhoon. Siellä vaikutti energioita, joiden kanssa yritätte yhtä tulla toimeen. Te olitte vahvasti mukana siinä mikä silloin meni pieleen.
Atlantiksella te elitte tahdon ja kolmannen silmän energiakeskuksista. Teidän sydänenergianne ei avautunut juurikaan. Tietyssä vaiheessa te rakastuitte oman teknologianne mahdollisuuksiin ja ylivertaisempien elämänmuotojen luomispyrkimykseen. Te muokkasitte geenejä ja teitte kokeita erilaisilla elämänmuodoilla ettekä pystyneet ymmärtämään, tuntemaan, että siinä te ette kunnioittaneet elämää. Ne yksilöt, joilla te teitte kokeita, eivät voineet laskea mitään teidän empatianne ja myötätuntonne varaan.

Atlantiksella tässä perversion vaiheessa vaikuttanut energia palasi takaisin erityisesti 1900-luvulla Saksaan natsien hallintojärjestelmänä. Raaka kokeilujen suorittaminen ja kliinisen kylmyyden yleisasenne “alempiarvoisia elämänmuotoja” kohtaan oli olennainen osa kyseistä hallintojärjestelmää. Myötätunnon ja empatian puute kaltoin kohdeltuja kohtaan, tunteiden puute ja mekaaniset keinot “käsitellä” uhreja vastasi atlantislaista asennetta. Se täyttää nyt teidät syvällä kauhulla. Te olette nähneet ja tunteneet siitä toisen puolen eli uhripuolen niinä elinaikoina, jotka tulivat Atlantiksen jälkeen. 

Mutta Atlantiksen aikaan te olitte hyökkääjiä. Siitä seurasi tiettyä “karmaa”. Atlantis on avain teidän “hyökkääjäelämiinne”, teidän pimeään puoleenne. Kerron teille tämän, mutten saadakseni teidät tuntemaan häpeää tai syyllisyyttä, en suinkaan. Me olemme kaikki osa tätä historiaa, kun otimme itsellemme erilaisia rooleja ja valepukuja, ja sitä kaksinaisuudessa oleminen juuri on. Siihen kuuluu kaikkien ajateltavissa olevien roolien näytteleminen, hyvin valoisasta hyvin pimeään. Jos te sallitte itsenne tietää oman pimeän puolenne, jos voitte hyväksyä, että näyttelitte myös väärintekijän roolin, teistä tulee tasapainoisempia, vapaampia ja iloisempia. Siksi minä kerron teille tämän. 
Eräässä vaiheessa niillä teknisillä edistysaskeleilla, joita te ja muut sieluryhmät tavoittelitte, oli niin suuri vaikutus luontoon, että Maan ekologiset järjestelmät menivät sekaisin. Atlantiksen tuho ei tapahtunut kertaheitolla. Oli monia varoitusmerkkejä – luonnon vinkkejä – mutta niitä ei noteerattu, vaan tapahtui valtavia luonnonmullistuksia, joiden takia Atlantiksen sivilisaatio jäi veden alle ja tuhoutui.

Miten se vaikutti teihin sisäisellä tasolla? Se oli järkyttävä kokemus, traumaattinen kokemus; se oli toinen lankeemus, kokemuksen toinen lankeaminen syvyyteen.

Maassa elettyjen inkarnaatioiden aikana te olitte lopulta menettäneet yhteyden sydänenergiaan, jota olitte tavoitelleet. Atlantiksen tuhon jälkeen te tajusitte vahvemmin kuin koskaan, että totuutta ei löydy elämän kontrolloinnista, vaikka tarkoitus näyttäisikin jalolta. Sitten te todella aloitte avautua sydämen hiljaiselle äänelle, joka kertoo teille, että elämässä itsessään näkyy viisaus eikä se tarvitse hoitamista tai kontrollointia. Itse elämän virrassa, sydämen ja tunteiden virrassa on viisautta, jonka kanssa te voitte olla sopusoinnussa kuuntelemalla ja antautumalla sille. Se ei ole pään tai tahdon luomaa viisautta, vaan viisautta, joka tulee antamalla lupa korkeammalle näkökulmalle, rakkauden äänelle.

Tätä mystistä tietämystä, jota seuraa nöyryyden ja antautumisen tunne, te hiljalleen aloitte tuntea sisältänne. Mutta silloinkaan aika ei ollut vielä kypsä sydänenergioiden riemukkaalle heräämiselle. Atlantiksen aikana teidän päällenne oli langennut varjo, koska olitte vaikuttaneet toisiin olentoihin kielteisesti. Tämän vaikutukset te tulisitte tuntemaan ja kokemaan syvällisesti ennen kuin herääminen voisi tapahtua.

Jälleen minä otan toisen valtavan harppauksen tässä vanhassa historiassa ja vien teidät siihen hetkeen, kun palaatte Maahan sen jälkeen kun Atlantis oli kadonnut valtameren aaltojen pois huuhtomana. Jälleen kerran te inkarnoiduitte ihmiskehoihin, ja Atlantiksen muisto oli syvälle hautautunut sielumuistiinne, ja siihen liittyi häpeän ja epäluulon tunne. Atlantiksen tuho oli typerryttänyt ja hämmentänyt teitä, mutta se oli myös avannut sydämiänne hieman enemmän.

Millaisia valtavia kehityksiä tapahtuukaan tällaisella mahtavalla aikavälillä!

Hylkäys valotyöntekijänä – kolmas lankeaminen kokemukseen

Seuraava tärkeä jakso alkoi Kristus-energian tulemisella Maahan, näkyvimmin minun edustamanani. Monet teistä olivat paikalla silloin tai noihin aikoihin. Muutama vuosisata ennen minun syntymääni te aloitte taas inkarnoitumaan suurin joukoin. Sydämenne ääni houkutteli teitä, kutsui teitä koolle. Te tunsitte, että “teidän oli oltava siellä”, että teidän oli aika ottaa askel henkisellä polullanne, joka oli niin kietoutunut yhteen Maan kanssa.

Osittain te valmistelitte Kristus-energian saapumista, minun saapumistani Maahan. En olisi voinut tulla ilman Maassa olevaa energiakerrosta, joka ottaisi minut vastaan, “saisi minut kiinni” niin sanoakseni. Teidän energianne tarjosi kanavan, jonka kautta minä pystyin ankkuroimaan Kristus-energian Maahan. Se oli todellakin yhteinen ponnistus. Teidän sydämenne olivat avautuneet minulle eli sille mitä minä edustin. Siihen aikaan te olitte se osa ihmiskuntaa, joka pystyi avoimimmin vastaanottamaan sydämen rakkautta ja viisautta.

Teissä oli herännyt tiettyä nöyryyttä, sanan parhaassa mielessä: antautuminen ei-tietämiselle, ette halunneet kontrolloida tai “hoitaa” asioita, ja teissä oli aitoa avoimuutta jollekin uudelle, jollekin, joka on irti vallasta ja hallinnasta, jollekin erilaiselle. Ja tämän sydämissänne olevan luottamuksen ja avoimuuden takia te pystyitte ottamaan minut vastaan.

Olin kuin Maahan lankeava valonsäde antaen muistutuksen niille, joiden enkeliluonne, jumalallinen ydin oli valmiina. Te liikutuitte minusta ja siitä mitä edustin ja säteilin teille sisimmästäni, ja siitä lähtien Kristus-energia on vaikuttanut teihin syvästi niin silloisessa elämässä Kristuksen ympärillä kuin sen jälkeisissä elämissä tähän päivään saakka. Kaikkina noina elinaikoina te olette yrittäneet tuoda Kristus-energiaa Maahan, levittää sitä opettamalla ja parantamalla eri tavoin. Te olitte innokkaita ja kiihkeitä valotyöntekijöitä, jotka tekivät kovasti työtä tuodakseen enemmän oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta ja rakkautta tälle planeetalle.

Tuona aikakautena, heräävän Kristus-energian aikakautena te olitte niitä, jotka vastustivat ihmisten alistamiseen liian tiukasti organisoituneita uskontoja. Te taistelitte vapauden, naispuolisen energian ja sydänpohjaisten arvojen puolesta aikana, jolloin oltiin hädin tuskin tietoisia asiasta. Viimeisen kahdentuhannen vuoden ajan te olitte vapaustaistelijoita ja sen takia teitä hyljeksittiin ja vainottiin. Teitä rangaistiin ja kidutettiin sen takia keitä olitte, ja monesti te päädyitte roviolle tai mestauslavalle. Tämän historian takia teillä on paljon emotionaalisia traumoja.

Niissä kamppailuissa ja siinä vastustuksessa, jota koitte, atlantislainen (ja galaktinen) karma oli toiminnassa. Roolit olivat nyt vaihtuneet. Teistä tuli uhreja ja te menitte yksinäisyyden, pelon ja epätoivon syvyyksien läpi. Hylkäyksen tuskan syvä tunnetila tuli teille läheisesti tutuksi. Se oli teidän kolmas lankeemuksenne, kolmas lankeaminen kokemukseen, ja se toi teidät missionne ytimeen: ymmärtämään sekä Valon että Pimeyden taustalla olevaa ykseyttä, oppimaan mitä rakkaus todella merkitsee. Tämä kolmas lankeemus on johtanut teidät nykyisyyteen, siksi ihmiseksi joka nyt olette.

Tänään, uuden jakson partaalla näinä muuntumisen aikoina te olette aidosti avoimia Kristus-energian merkitykselle. Sydämessänne versoaa viisaus, joka syleilee ja ylittää vastakohtia ja tunnistaa yhden jumalallisen virtauksen kaikissa eri ilmenemismuodoissa. Teidän rakkautenne ei ole pelkästään abstraktia tietämistä, vaan todellista, puhdasta ja vilpitöntä virtausta sydämestä, joka kurkottaa toisia ja Maata kohti. Nyt te tunnistatte itsenne toisen kasvoista, olipa tämä “valo” tai “pimeys”, köyhä tai rikas, valotyöntekijä tai maasielu, ihminen, eläin tai kasvi. Kristus-tietoisuuteen sisältyvä rakkaus tekee sillan vastakohtien kuilun välille ja antaa teille kouriintuntuvan tunteen kaiken mitä on yhteydestä kaikkeen. 

Enkeleinä te kerran vartioitte paratiisia Maassa. Te leikkasitte itsenne irti tästä viattomuuden tilasta, kun ryhdyitte valtakamppailuun energioiden kanssa, jotka halusivat varastaa paratiisin teiltä. Siten te hylkäsitte henkiset maailmat ja ruumiillistuitte syvemmälle aineelliseen muodon ja illuusion todellisuuteen. Enkelistä tuli soturi. Kun inkarnoiduitte Maahan ja koitte millaista oli olla ihminen, halu asioiden hallitsemiseen houkutti teitä jälleen, ja se johti Atlantiksen tuhoon ja teidän tuhoonne sotureina. Te tulitte takaisin Maahan kokemaan valtapelin kielteisen puolen, tuntemaan millaista oli joutua aggression ja väkivallan saaliiksi. Jakson jälkimmäisen osan jälkivaikutus on yhä selvästi läsnä siinä tavassa, jolla koette asioita, ja te kaikki yritätte kovasti voittaa sisällänne olevan hylkäyksen trauman. Sen myötä te pääsette ympyrän kehällä takaisin alkupisteeseen. Te tulette takaisin todellisiksi enkeleiksi, mutta nyt täysin ruumiillistuneiksi enkeleiksi, joilla on todellista ja elävää tietoa valon ja pimeyden, rakkauden ja pelon ääripäistä. Te olette viisaita ja myötätuntoisia enkeleitä, ihmisenkeleitä…  

Minä kunnioitan teitä suuresti siitä uskomattomasta matkasta, jonka olette tehneet. Seison nyt edessänne teidän kaltaisena. Olen täällä opettajana ja oppaana, mutta myös veljenä ja ystävänä. Haluaisin tarjota teille rakkauteni ja ystävyyteni; ei abstraktilla tavalla, vaan kouriintuntuvana kumppanuuden ja ymmärtämisen energiana. Minä tiedän keitä te olette. Tunnistakaa nyt itsenne minun ulkomuodostani. 

Te olette suurten aikajaksojen loppupuolella käytyänne läpi monia kokemuksia. Tänään halusin puhua Atlantiksesta, sillä tunnistamalla ne energiat, joita ilmensitte siellä, te voitte päästä itsenne kanssa rauhan ja kokonaisuuden tilaan. Atlantislainen energia on suuren mentaalivoiman energiaa, johon yhdistyy selvästi erottuva ylpeys ja ylimielisyys. Uskaltakaa tunnistaa tämä “pimeä energia” sisällänne, uskaltakaa hyväksyä, että olette kerran kokeneet ja eläneet sen. Tuntekaa, että olette olleet hyökkääjiä ja väärintekijöitä samoin kuin uhreja. Kun sallitte tämän tosiasian tietoisuuteenne, se avaa väylän suurimpaan viisauteen, jota voitte elämässänne saada: tuomitsemattomaan viisauteen. Olemalla tietoinen pimeästä puolestanne te pääsette irti toisten tuomitsemisesta, oikeassa tai väärässä olemisesta, tai jopa itsestänne. Kaikki tuomitsemisen perusteet jäävät pois. Tuomitsemisen tilalle tulee ymmärrystä ja myötätuntoa. Sitten te todella alatte ymmärtää mitä rakkaus on, mitä “valotyö” merkitsee. Itse asiassa sana “valotyö” tuo virheellisesti mieleen, että valon ja pimeyden välillä on käynnissä jonkinlainen kamppailu ja että valotyöntekijä on se, joka lyö pimeyden. Todellinen valotyö ei ole lainkaan sitä. Todelliseen valotyöhön sisältyy se, että pystyt tunnistamaan rakkauden ja tietoisuuden valon kaikesta mitä on, vaikka se lymyää vihan ja aggression naamioiden takana.

Teillä on yhä houkutus arvostella Maan todellisuutta, esimerkiksi poliittisia toimintatapoja tai tapaa, jolla ihmiset kohtelevat ympäristöä. On helppo sanoa, että kaikki on väärin ja tuntea itsensä muukalaiseksi Maa-planeetalla, vieraantuneeksi ja kodittomaksi. Yrittäkää tuollaisina hetkinä ottaa yhteyttä hyökkäävään energiaan sisällänne. Sallikaa itsenne päästä atlantislaiseen energiaan, joka on yhä sielunne muistissa, ja tuntekaa, että olette olleet myös sitä, ja jopa että se oli okei. Kaikki teidän “lankeamisenne kokemukseen” saavat vihdoinkin ympyrän sulkeutumaan ja avaavat sydämenne Jumalan luomakunnan ytimeen: rakkauteen, luovuuteen, viattomuuteen. Te pimeyden ja valon ääripäät kokeneet ette ole matkallanne olleet kukaan muu kuin viaton lapsi paratiisista, joka on lähtenyt matkaan mukanaan vilpittömyyden henki, rohkea uteliaisuus ja elämänhalu. Tällä matkalla te ainoastaan pystyitte oppimaan kokemuksesta. “Lankeamisia kokemukseen” ei voitu välttää, sillä niiden avulla te saavutitte jotakin uutta ja tyydyttävämpää. Matkanne ydin on siinä, että te saatte viisautta kokemuksen kautta. Siksi tunnistakaa ja kunnioittakaa sen enkelilapsen rohkeutta, joka te olitte. Nähkää sen elinvoimaisuus, rohkeus ja sinnikkyys, kun se lähti seikkailemaan tuntemattomaan, ja tuntekaa sitten oma viattomuutenne myös pimeimmässä puolessanne.

Pyydän teitä kunnioittamaan itseänne, itsenne pimeä puoli mukaan lukien. Tuntekaa atlantislaisen energian voima ja itsetietoisuus hetken aikaa. Siinä on myös positiivinen puoli. Te olitte lahjakkaita monin tavoin. Kutsukaa se energia sisään, tässä ja nyt. Sallikaa itsekunnioituksen ja itsemääräämisen tunteen palata luoksenne, ja antakaa itsellenne anteeksi menneisyydessä tapahtuneet kauheudet. Kyllä, te olette aiheuttaneet tuskaa toisille, te olitte hyökkääjiä siellä… …mutta tuntekaa myös kuinka olette joutuneet katumaan sitä syvästi ja kuinka paljon olette nyt avautuneet kunnioittamaan aidosti kaikkea sitä mikä elää. Kun annatte itsellenne anteeksi, te avaudutte tuomitsemisesta irtipäästämisen riemulle. Näettehän, että siinä on se seuraus: jos te tunnistatte pimeän puolen itsestänne ja kykenette antamaan sen itsellenne anteeksi, teidän ei enää tarvitse arvostella itseänne tai toisia. Se on niin suuri ilo sielullenne…     

Yhä niin usein te laitatte itsenne piinapenkkiin omien arviointienne takia. Te sanotte itsellenne, että teidän on saatava aikaan vielä niin paljon. Tänään minä pyydän teitä katsomaan taaksepäin ja näkemään mitä olette jo saaneet aikaan. Tiedostakaa matkanne syvällisyys niinä mahtavina ajanjaksoina. Älkääkä enää ihailko minua mestarina. Minä olen täyttänyt sen roolin kaksituhatta vuotta sitten, mutta se aika on ohi. Te olette tämän uuden aikakauden Kristuksia, te tuotte rauhan kaksinaisuuden ja polaarisuuden maailmaan säteilemällä sitä rauhaa, joka on teidän omissa sydämissänne. Tuntekaa kuinka te olette valmiita tähän tehtävään ja antakaa minun vain tarjota tukea ja rohkaisua ystävänänne ja veljenänne. Me olemme yhtä.

© Pamela Kribbe 2006
www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi