Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Tervehdin teitä kaikkia Kristus-energian sydämestä. Puhun Kristus-energiasta käsin, joka liikkuu sisällänne ja vie teidät erilaiseen todellisuuteen, kollektiivisen tietoisuuden kenttään, joka eroaa nykyisestä Maassa olevasta tietoisuudesta.

Olette erilaisia ihmiskunnan massasta. Olette uuden aikakauden pioneereja ja olette etsimässä luodaksenne polkua uuden seudun halki. Tekemänne työ on tärkeää ja vaatii teiltä paljon. Luotte energiajälkiä toisille seurattavaksi tietoisuuden uuteen muotoon.

Me tiedämme, että se on yksinäinen tie. Sillä ollessanne kohtaatte pelkoja, joita ette tiedä miten käsitellä. Koska kuulutte eturintamaan, pioneeriryhmään, ette voi tukeutua mihinkään tuttuun. Olette näyttämässä yhteiskunnalle uutta tietä, joten ette voi turvautua vanhoihin rakenteisiin. Olette urheita ja rohkeita, ja silti samaan aikaan kohtaatte pimeää epävarmuutta tällä yksinäisellä polulla johonkin uuteen. Aion viedä teidät takaisin kaukaiseen menneisyyteen tehdäkseni selväksi, mistä tulitte ja miten pääsitte tälle polulle.

Haluaisin viedä teidät takaisin paratiisin aikaan, johon Raamatussa viitataan Eedenin puutarhana ja jossa ensimmäiset ihmiset, Aatami ja Eeva elivät. Pyydän teitä päästämään irti kaikesta, mitä perinteenne on kertonut teille tästä ajasta ja paikasta. Tuossa puutarhassa oli niin paljon elämää, joka versoi ja etsi uusia muotoja. Kasvi- ja eläinkunnassa kehittyi kaikenlaisia muotoja samoin kuin kivikunnassa, ja te olitte siinä puutarhassa. Maa oli runsas ja täynnä elämää, ja te olitte osa sitä, ei ihmisinä, vaan eteerisinä olentoina enkeleiden muodossa. Leijuitte enkeleinä Maan yläpuolella, ja ajatusmuodoillanne inspiroitte sitä tulemaan hedelmälliseksi.

Miten sitten teitte sen? Olitte itse eräällä polulla, olitte ryhtyneet seikkailuun. Enkeliolemuksessanne oli intoa tutkia, uteliaisuutta matkata johonkin uuteen. Joten jossakin vaiheessa pitkää matkaanne saavuitte Maa-planeetalle. Tunsitte, että täällä oli alkamassa jotakin uutta, jotakin erityistä, jotakin rikasta. Enkeliolentona Maa veti teitä puoleensa. Se antoi teille onnellisen tunteen täällä olemisesta ja täällä olevien mahdollisuuksien tutkimisesta. Joten kun liikuitte ympäri maapalloa, teitä veti puoleensa siirtyminen kiveen tai johonkin kasviin tai puuhun tai lintuun. Täytitte huolellisesti näitä aineellisia muotoja tietoisuudellanne, ja sukelsitte niihin ja niistä pois.

Jos olisitte pystyneet nauramaan, olisitte myös tehneet niin, mutta teillä ei vielä ollut kehoa sitä varten. Olitte kuin lapsia: leikkisiä, täynnä itseluottamusta, täynnä rakkautta. Tunsitte saaneenne kutsun osallistumaan suureen luomisprosessiin, joka Maassa oli tapahtumassa: olitte sen todellisuuden kanssaluojia. Voitteko aistia, miten mahtava hetki se oli, koko se ajanjakso, kun olitte tekemisissä Maan ja luomisprosessin kanssa? Lähetitte energiaanne Maata kohti: valoenergiaa, joka inspiroi Maan aineellisia muotoja kasvamaan kaikenlaisiksi eläviksi olennoiksi. Tähän kehitykseen vaikuttivat ulkoapäin ne eteeriset enkeliolennot, joita olitte.

Jossakin vaiheessa päätitte kokea sisältä käsin näitä aineesta tehtyjä olentoja, joten päätitte tulla osaksi maapalloa. Itse asiassa valitsitte inkarnoitua tiheään muotoon kehoksi, ja pysyä siinä syntymästä kuolemaan. Se oli melko suuri loikka kehityksessänne. Siihen prosessiin kului paljon aikaa, ja jätän nyt pois monia siihen liittyneitä vaiheita. Mutta tuli aika, jolloin halusitte kokea millaista oli kehollistua ihmiseksi. Kun olitte harjoitelleet muiden elämänmuotojen kehoilla, sen prosessin huipennukseksi tuli ihmiskehoksi inkarnoituminen.

On tärkeää, että kuvittelette ja ymmärrätte miten kevyt ja virtaava, joustava ja vapaa teissä oleva enkeliolento on ja miten se on tietämätön puutteesta. Enkeli elää yltäkylläisyydestä ja sillä on vain hiukan kokemusta vastustuksesta. Se menee paikkoihin ja todellisuuksiin, jonne se tuntee olevansa kutsuttu. Se seuraa sydäntään vaivatta ja epäilemättä, ja aina keksii ja kokee uusia asioita. Joten kun astuitte ihmiskehoihin, uusia väärinymmärryksen ja kokemattomuuden tunnetiloja varmaankin ilmaantui tämän uuden aineellisen muodon elämään, ja se kokemus oli myös uusi.

Tiedonhaluisella, avoimella mielellä te omaksuitte kaikkea. Mutta aikaa myöten – ja tässä puhun jälleen hyvin pitkistä ajanjaksoista – te menetitte osan valostanne. Aineessa eläminen verhosi osan vapaudesta, mitä olitte tunteneet enkelinä. Yhtäkkiä aloitte kokea kehon rajoittamaa todellisuutta: silmillä näette yhden asian, nenällä haistatte toista, käsillä tunnette sitä tai tätä. Kaikista noista aisteista oli tuloksena todellisuuden pirstoutuminen. Maailman kokeminen tuntui hyvin erilaiselta maallisen eli ihmistietoisuuden kautta. Alati läsnä oleva valo ei sitten enää ollut teille helposti saatavilla ja todellista. Kuitenkin teillä oli aina muisto siitä valosta itsessänne, vaikka menittekin kauemmaksi matkalla inkarnaatioon: ilmentymällä aineeksi, kehoon, ja tällä tavoin rakentamalla, työstämällä ja elämällä uutta energiatodellisuutta.

Olette kaikki päässeet inkarnaatioprosessinne syvimpään kohtaan ja olette nyt paluupolulla. Se syvin kohta edustaa myös pimeintä kohtaa. Tulee aika, jolloin sielu uppoutuu niin aineeseen, ettei se enää tiedä alkuperäistä enkeliolentoaan eikä enää tunne sitä. Se luulee, että fyysinen todellisuus on ainoa mitä on olemassa: “Minä olen kehoni, minä olen aivoni. Ajatteluani, tekemistäni, toimintaani ohjaa aine eikä henki.” Tämän seurauksena voitte myös alkaa tuntea voimattomuutta, surua ja ahdistusta. Asioista voi tulla tarkoituksettomia, koska ette enää tunne opastusta, teillä ei enää ole tunnetta siitä sisäisestä valosta, joka on Kotinne, alkuperänne ja lähteenne.

Jokaisen sielun matkalla tulee aika, jolloin pääsette kauimpana olevaan mahdolliseen kohtaan enkeli-itsestänne. Tuntekaa hetken aikaa, miten tiedätte sen omasta kokemuksestanne. Se paikka, jossa tiedätte: “Olen päässyt kauimpana olevaan kohtaan ja aikaan. Olen tullut tietämään syvimmän pimeyden, ja se on osa retkeäni, tutkimusmatkaani ja seikkailuani. Se ei ole pahaa tai hyvää, se yksinkertaisesti vain on sellaista kuin se on.” Olette nyt työstämässä tietänne takaisin.

Inkarnoitumisesta irtaantumisen prosessissa, aineen tiheimmistä osista poistumisessa teillä on kuitenkin hankaluuksia vapautua pimeydestä ja peloista, joita kohtaatte sisimmässänne ja jotka ovat syntyneet, koska tunsitte olevanne sisäisen valonne eli ydinolemuksenne hylkäämiä. Rohkaisen teitä katsomaan syvälle noihin pelkoihin. Nyt on aika astua ulos noista peloista, on aika antaa niiden mennä. Ne ovat palvelleet teitä omalla tavallaan ja olette oppineet niistä paljon.

Kristus-tietoisuus ei ole mitään muuta kuin kaikkien aineen piirteiden maistamista ja kokemista. Tästä kokemuksesta tulee esiin ymmärrys ja myötätunto kaikkea kohtaan, mikä on, hengittää ja tuntee. Tämän tietäminen elämän kaikista puolista on sisäistä vaurautta. Olette kaikki tehneet tämän, vaikka työstätte sitä yhä.

Tämä on muutoksen ja muuntumisen aikaa, ja te olette ensimmäisten joukossa kamppailemassa sen läpi. Kohtaatte itsenne nimenomaan ja erityisesti työelämässä, missä olette yhteydessä yhteiskuntaan ja kaikkiin siellä oleviin kollektiivisiin ideoihin ja ajatuskuvioihin. Toisaalta siksi, että haluatte kulkea erilaista polkua, ja toisaalta nuo vanhat pelot saavat alkusykäyksensä juuri sieltä.

Menneisyytenne on opettanut teille paljon siitä, mikä on “hyvää” ja mikä on “pahaa”, mitä voi olla ja mitä ei voi olla. Silti ainoa asia, joka on teille todella hyvä ja joka johtaa teitä kohtalonne kohti, on autenttisen olemuksen sisäinen ääni. Autenttisena oleminen tarkoittaa itsensä kuuntelemista ja olemaan häiriintymättä kaikesta siitä informaatiosta, jota “ulkoa käsin” teille tuputetaan ja jolla teille kerrotaan mitä tehdä ja mitä ei. Se “salaisuus”, joka antaa odottaa itseään, on sitä, että ajattelunne ja pelkonne ovat myös “ulkoa” tulevaa informaatiota eikä tule syvimmästä ytimestänne, sisäisestä tiedostanne. Se on kaikki ulkoista informaatiota.

Heti kun todella alatte tietää, että te ette omia pelkojanne, että ette ole sisäisiä arviointejanne, silloin tietoisuutenne muuttuu. Silloin olette keskellä sydämenne tyyssijaa, olemuksenne ydintä. Se aurinko, joka olette, on aina ollut olemassa, mutta se on nyt todella kehollistunut aineeseen, josta se haluaa säteillä ulospäin. Se haluaa jälleen kerran inspiroida Maata valollaan, mutta nyt sanan varsinaisessa, kouriintuntuvassa mielessä – kehossa olevasta aineesta. Ei eteerisenä enkelinä, vaan ihmisenä, inkarnoituneena enkelinä.

Tätä valoa olette tulleet tuomaan tänne. Tämä on valotyöntekijänä olemisen merkitys. Että löydätte alkuperänne maallisen todellisuuden keskellä, mihin liittyy kamppailua ja missä on monia pelkoja, tukoksia ja tuomitsemista. Teistä tulee vapaita, kun tunnistatte sisällänne olevan enkelin. Sitä varten haluaisin tarjota teille muutamia vaihtoehtoisia lähestymistapoja.

Maan päällä teitä on koulutettu ajattelemaan ja tekemään – äärimmäisyyteen saakka. Varhaisvuosista lähtien koulutuksenne on keskittynyt ulkoisiin ilmenemismuotoihin: Mitä voit tehdä? Mitä voit tuottaa? Kuinka hyvin voit laittaa asioita sanoiksi, käsitteellistää, luokittaa ja nimetä? Nämä kaikki ovat ulkoisia käsitteitä. Ajatteleminen ja tekeminen ovat pohjimmiltaan maallisia välineitä, joilla saadaan aikaan ulkoinen ilmentymä sielunne energialle. Näiden välineiden pitäisi palvella sielunne energiaa, mutta usein tapahtuu niin, että nämä välineet verhoavat tai tukahduttavat sielunne energian. Jos ajattelua pidetään tärkeänä itsessään ilman että se löytää ravintoa sydämestä ja intuitiosta, silloin se alkaa elää omaa elämäänsä. Siitä tulee kaoottista ja pakokauhuista, koska ajattelussa itsessään ei ole yhtenäisyyttä. Teissä voi pyöriä monia ajatusprosesseja samaan aikaan – informaatiota useista lähteistä – mistä on siten tuloksena pirstoutunutta energiaa.

Sydän on ainoa asia, joka voi aidosti yhdistää. Ajatukset ovat käyttökelpoisia ja toimivia, sillä ne saavat sielunne energian virtaamaan ulospäin. Sama koskee toimenpiteitä, mutta niiden kohdalla yhteiskunnassanne vallitsee eräänlainen pakkomielle tekemiseen. Olette aina tekemässä asioita. Luulette, että tekemällä voidaan saada aikaan paljon, ja olette pettyneitä, kun käy ilmi, että se johtaa teidät umpikujaan. Tarkoitan tällä sitä, että teitä on usein opetettu toimimaan liian nopeasti eikä noudattamaan sielunne rytmiä: sitä sisäistä tietoa, että jotkut asiat etenevät hitaammin ja vaativat kehittyäkseen enemmän aikaa kuin pelkästään ajatteleminen ja toimiminen. Ulkoiset vaatimukset kehottavat teitä saamaan jotakin aikaan nopeasti, saavuttamaan jotakin nyt, suorittamaan mieluummin pikemmin kuin myöhemmin.

On kaikenlaisia vaatimuksia ja sääntöjä, jotka “täytyy tehdä”, mutta ne ovat kaikki kontrollointimekanismeja, jotka yrittävät ottaa elämän hallintaan. Elämä ei enää inspiroidu korkeamman minäenkelin jouheasta, notkeasta energiasta. Ja niinpä tällä tavoin enkeli juuttuu ajattelemisen ja tekemisen prosesseihin. Te aistitte tämän, kun turhaudutte ja kun asiat eivät luonnistu. Asia vaikeutuu entisestäänkin, kun ulkoinen informaatio sanoo: “Sinun on työskenneltävä kovemmin – tehtävä parhaasi.” Tai olette asettaneet itsellenne uusia sääntöjä, kuten: “Ole kurinalaisempi.” Sillä tavoin toimivat päästä tulevat ratkaisut, mutta siellä aito ratkaisu ei suinkaan ole. Ratkaisu ei ole rakenteissa, suunnittelussa ja ajattelussa. Se ratkaisu, se vastaus on sisällä, olemuksesi lähteessä. Sieltä kaikki kumpuaa.

Ystävystykää ajattelemisen ja tekemisen kanssa, mutta älkää antako niiden sanella kaikkea. Etsikää hetkiä, jolloin koette tyyneyttä ja jolloin annatte ajatusten ja tekojen olla hiljaa. Älkää tehkö tuloksista pakkomiellettä – seuratkaa sydäntänne. Jos se kertoo, että teistä tuntuu kuin olisi aika tehdä jotakin, tehkää se. Jos se kertoo teille, että älä tee sellaista tai tällaista, kuunnelkaa sitä ääntä. Huomaatte tällaisen vastaustavan lapsissa. He noudattavat luonnollista virtausta niin paljon helpommin kuin aikuiset. Siksi vanhempina tai opettajina teistä tuntuu, että lapset voivat joskus olla itsepäisiä ja ärsyttäviä. Mutta he noudattavat omaa luonnollista virtaustaan, omaa luonnollista rytmiään. Lapsi oppii omalla ajallaan ja omaan tahtiinsa. Hän luo asioita oman olemuksensa sisällä.

Niin oli myös sen enkeliolennon laita, joka alun perin olitte siinä Eedenin puutarhassa muinaisena aikana. Olitte yhtä leikkisiä ja vapaita kuin lapset, ja loitte ihmeitä. Se oli taianomaista. Ja jos olisitte kysyneet tuollaiselta enkeliltä: “Miten teet sen? Miten tiedät mitä sinun on tehtävä?” Silloin enkeli olisi sanonut: “En minä tee mitään, minä vain leikin. Teen mitä mieleeni juolahtaa ja mikä inspiroi minua.” Ja silti enkeli oli asioista perillä tuollaisesta sisäisestä viisaudesta ja rakkaudesta. Kaikki tämä on myös läsnä teissä – nyt. Ainoa tarkoitus tässä tekemillämme harjoituksilla on saada teidät heräämään. Te olette itse se enkeli; antakaa sille enkelille vapaat ohjat. Löytäkää aikoja, jolloin voitte tuntea sitä leikkisyyttä, sitä riemua. Sillä tavoin energianne alkaa jälleen virrata.

Kun olette juuttuneet “asioihin” ja tunnette turhautumista, ahdistusta tai epätoivoa, olette juuttuneet “ajattelemiseen” ja “tekemiseen”, ja “tekeminen” on jämähtänyt paikalleen. Kun ajatuksenne seurailevat sellaista kuviota kuten: “Minun on tehtävä tämä, mutta en näytä saavan sitä toimimaan”, olette juuttuneet “tekemisen” toimintatilaan. Nyt nuo molemmat energiat on heitettävä pois – ajatteleminen ja tekeminen yhdessä niihin sisältyvän pakon kanssa, jotta vapaudutte niistä ja saatte takaisin sisällänne olevan lapsen, sen enkeliolennon. Se lapsi ja enkeli ovat yhteydessä toisiinsa.

Pyydän teitä nyt kokemaan tämän tunteen, kun istumme täällä. Jokainen ihminen on yksinkertaisesti omana itsenään ilman omaa ongelmien tai kysymysten rykelmäänsä. Minun energiani on täällä teidän kaikkien kanssanne. Haluan pyytää teitä luottamaan tähän itsessänne olevaan enkelitietoisuuteen. Se johtaa tietä sinne, missä voitte löytää oman vapautenne ja tuntea: “Minä olen täällä omasta vapaasta tahdostani. Olen mestari oman itseni syvyyksissä. Luon tämän seikkailun itselleni ja saan kaiken mitä tarvitsen – “Minä olen täydellinen”. Sanokaa “kyllä” tälle tietoisuudelle ja nähkää pelkonne ja epäilyksenne tästä itsessänne olevasta sisäisestä paikasta.

Pitäkää mielessä se puutarha, se paratiisi, jossa kerran elitte, ja uskokaa, että voitte tuoda sen energian tänne ja nyt. Te voitte tehdä ihmeitä, mutta teidän ei tarvitse tietää miten. Avautukaa vain sille sisäiselle tietoisuudelle, jota olette kantaneet mukananne iankaiken ja sallikaa kaikkien asioiden tapahtua – spontaanisti ja luonnollisesti.

Paljon kiitoksia.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi