Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät, olen kovin mielelläni kanssanne, jotta energiani sekoittuu teidän energiaanne.

Olette säteileviä valon olentoja eikä teillä ole mitään käsitystä siitä vahvuudesta ja kauneudesta, jota päivittäin osoitatte elämässänne. Vaikka ajoittain näkymät ovat synkkiä ja joskus uuvutte yrittäessänne siirtyä elämässänne eteenpäin, olette kaiken aikaa rohkeita. Teidän pitää tiedostaa se uskomaton rohkeus ja voima, jota osoitatte joka päivä. Te tuotte jatkuvasti yhä enemmän valoa Maahan vain olemalla täällä. Ankkuroitumalla kehoonne te levitätte omaa valoanne maapallolla. Te olette se elävä valo Maan päällä, ja kehonne on osa sitä ruumiillistumaa.

Te inkarnoidutte tänne jossakin tarkoituksessa, jollakin syvällisellä aikomuksella. Olette täällä itseänne varten, kukoistaaksenne sisäisesti, ja kokeaksenne ja tunteaksenne syvällisesti jokaisen osan itsestänne. Mutta olette täällä myös Maata varten, tätä planeettaa varten innoittaaksenne ja ravitaksenne sitä omalla enkelivalollanne. Kehonne koostuu samoista alkuaineista kuin Maa ja kasvi- ja eläinkunta. Se teillä on yhteistä niiden kanssa – ette ole erillään ympärillänne olevasta elämästä.

Keho itsessään on ihme. Miettikää kaikkia niitä pienenpieniä kehonne soluja ja miten ne tietävät oma erillisen roolinsa sekä miten ne toimivat yhdessä yhtenäisenä kokonaisuutena. Ne ovat osoitus korkeammasta voimasta, ja se korkeampi voima olette te, se kehossanne elävä sielu. Sielunne on oman elämänne innoittaja ja antaja. Sielunne valitsema keho on valinnut syntyäkseen tämän elämän: tämä tietty keho, joka antaa teille mielihyvää samoin kuin kaikkea sellaista, mikä on tuskallista ja vaivalloista.

Vilkaisemme nyt tätä kehoa ja aistimme ruumiillistumisen ihmettä, vaikka ruumiillistumisen kokemus ei ole teille aina helppoa. Yksi niistä syistä, miksi kehon ihmeen ja kauneuden kokeminen on vaikeaa, on siinä, että kulttuurinne on seuraus kehosta vieraantumisen perinteestä. Kulttuurissanne ei ole tavallista tarkastella kehoa elävänä älynä, tietoisuuden kenttänä, johon yksilön sielu on läheisesti yhteydessä. On monia syitä miksi tätä näkökulmaa kehosta ei ole teille opetettu, ja yksi noista syistä ulottuu aikaan ennen Kristusta.

Se alkoi kreikkalaisten aikaan, jolloin syntyi ajatustapa, jota nyt kutsuttaisiin rationaaliseksi ajatteluksi. Syntyi tapa katsoa maailmaa, jossa ego tuli keskipisteeksi ja jossa ego näkee itsensä jonain muuna kuin mitä se havaitsee. Luonto ja sen myötä keho tuli vähitellen objektiksi, ja se nähtiin jonakin sellaisena, joka on olemassa teistä riippumatta. Itsenne ulkopuoliset asiat saattoivat sitten tulla tutkimuksen kohteeksi, ja se on tieteen kehityksen alku.

Myöhemmin 1600-luvun länsimaisessa perinteessä nykyaikainen tiede näki päivänvalon, ja egon tietoisuuden sekä kehon ja luonnon maailmojen välinen dualismi voimistui entisestään. Syntyi dualismi, jossa aine nähtiin yhä enemmän elottomana, keho nähtiin ikään kuin saven palana eli sellaisena, jolla ei ole elävää tietoisuutta.

Lääketieteen kehittyminen mahdollistui ainoastaan objektiivisen tutkimuksen kautta. Sielun eli henkilön yksilöllisyyden ajateltiin olevan epäolennaista. Sitä ei pidetty tärkeänä, koska keho nähtiin aineellisena olevaisena, joka on kaikilla samanlainen. Tämä objektiivinen näkökulma elämästä tekee mahdolliseksi luokitella sairaustyyppejä ja keksiä lääkkeitä. Kokonainen tiede voidaan kehittää tuollaisesta dualistisesta maailmankuvasta. En sano, että tämä näkökulma on väärä, vaan että siitä on tullut perinne kulttuurissanne, ja se on edelleen olemassa.

Nykyaikana voitte nähdä tuon perinteen hyvin eri tavalla kosmetiikkateollisuudessa. Katsokaa miten kauneus koetaan omassa kulttuurissanne: siitä on tullut objektiivista. On olemassa jokin tietty ja mitattava mielikuva kauneudesta: tällaiset ja tuollaiset mitat ovat ihanteellisia naisen tai miehen vartalolle. Ihon ominaislaatu ja tuntu, ja kasvonpiirteet, vaikkakin ne muuttuvat ajan myötä, ovat aina objektiivisen arvioinnin kohteena ikään kuin itsenne ulkopuolella, mihin teidän pitäisi luottaa.

Sairautta ja terveyttä arvioidaan myös tällaisin termein. Jos keho on sairas, siinä täytyy olla jotakin vikaa ja siksi se pitäisi parantaa. Keho tällaisen näkökulman mukaan on kuin kuollutta savea tai eräänlainen mekanismi. Näin ollen te elätte dualistisessa perinteessä, ja se mikä on teitä lähinnä ja missä asustatte päivät pääksytysten – oma kehonne – ei ole enää sellainen, johon olette luonnostaan ja läheisesti yhteydessä. Te olette vieraantuneet siitä. 

Muinaisina aikoina maapallolla asiat nähtiin melko lailla eri tavoin. Nykysilmin katsottuna silloiset ihmiset elivät eräänlaista myyttistä aikakautta, jolloin he uskoivat, että kaikki oli yhteydessä kaikkeen muuhun. Saatettiin puhua puille tai eläimille tai kasveille, ja kaikki nuo ei-inhimilliset oliot edustivat jotakin sellaista, joka oli merkityksellistä. Luonto itsessään oli täynnä merkitystä. Elämän virta kulki eläinten ja puiden ja kasvien läpi, ja ne kaikki olivat yhteydessä toisiinsa.

Tuohon naturalistiseen näkemykseen liittyi myös haittoja, koska siihen uskovat ihmiset voivat joskus joutua taikauskon ja pelon valtaan: pelättiin luonnonvoimia ja jumalia, jotka lymyilivät luonnossa. Se oli aiempaa perinnettä, ja tiede sekä tieteen perustana oleva rationaalinen ajattelutapa teki lopun tuosta perinteestä. Valitettavasti tieteellinen, objektiivinen näkökulma on jakanut kulttuurinne ja itsenne havaitsemisen hyvin luonnottomasti ja skitsofreenisesti.

Ajatelkaapa miten erilainen on se näkökulma, että pystytte jatkuvasti kokemaan kehoanne sisältäpäin. Miltä se tuntuu sisältä, onko sillä nälkä tai jano, tuntuuko se hyvältä vai kireältä, tunteeko se mielihyvää vai kipua? On olemassa jatkuva sisäinen aistimus siitä, mitä keho tuntee. Vastakkaisesta näkökulmasta tarkastellen katsotte ja arvioitte kehoanne ulkoapäin, millainen sen pitäisi olla ulkoisesti havaitun kehon mielikuvan mukaan. Millainen kehon suorituskyvyn pitäisi olla, missä sen pitäisi nyt olla omassa kehityksessään, miltä sen pitäisi näyttää? Täyttääkö se nuo ulkoiset vaatimukset, jotka teille on säädetty?

Yleensä jos teillä on jokin tauti tai vaivoja, menette lääkärille, joka edustaa dualismin tieteellistä, objektiivista perinnettä. Lääkäri kertoo teille mikä teitä vaivaa, mitä lääkkeitä on tarjolla, ja mikä ennuste on perustuen teillä olevaan vaivaan. Kaikki tämä tehdään kuitenkin muodostamatta mitään yhteyttä siihen energiakenttään, joka on teidän kehonne.

Lääkäri ei myöskään kiinnitä huomiota siihen energiakenttään eikä ota siihen yhteyttä. Hän vain katselee oireita ja diagnosoi niitä, sitten luokittelee ja määrittää mihin ne sopivat isommassa kuvassa, jonka hän on saanut, jotta hän voi ryhtyä tarvittaviin toimiin sen tiedon perusteella. Samaan aikaan kehonne antaa jatkuvasti vain teitä koskevia signaaleja, ja joskus ne eivät sovi niihin yleissääntöihin ja ajatuksiin, joita saatte itsenne ulkopuolelta, kuten lääkäriltä.

Teidän on erittäin tärkeää havahtua omaan kehoonne sisältäpäin ja antaa kehonne olla mittatikkuna omille toimenpiteillenne sen suhteen. Jos olette sairaita tai teillä on fyysisiä vaivoja, teidän pitää mennä sisimpäänne ja sieltä löytää pohja näiden vaivojen ja oireiden käsittelylle. Vasta sen jälkeen voisitte ulkopuolisesta maailmasta etsiä jotakin sellaista, josta on teille hyötyä, esimerkiksi lääkäriltä tai mielipiteestä tai jostakin luettavasta artikkelista.

Nuo ulkopuoliset palautteet ovat kuitenkin vain toissijaisia. Ennen kaikkea kyse on sisäisestä yhteydestä kehoonne, ja sitä varten teidän on ensiksi uskottava eri tavalla kuin mitä kulttuuri teille esittää. Teidän on päästettävä irti siitä ajatuksesta, että keho on mekanismi, ainetta ilman tietoisuutta. Teidän tulisi todella uskoa, että kehonne voi olla oppaanne, että se voi antaa teille vastauksia, että sillä on itsessään luontaista älykkyyttä ja että se haluaa palvella teitä, että sillä on jumalallinen innoitus.

Haluan pyytää teitä hetkeksi ottamaan läheinen yhteys omaan kehoonne. Teette sen kiinnittämällä huomiota hengitykseen, tuntemalla miten se virtaa rinnassanne ja menee vatsaanne, ja sitten kiinnitätte huomion jalkoihinne. Viekää tietoisuutenne jalkapohjiin ja tuntekaa miten ne koskettavat maata. Tuntekaa jalkojenne luiden ja ihon lisäksi myös jalkojenne sisällä ja ympärillä oleva energiakenttä. Tämä energiakenttä ei ole helposti havaittava, mutta voitte tehdä sen. Tunnette ehkä hienoista kihelmöintiä tai ehkä jotakin muuta, mutta tunsittepa mitä tahansa, siitä on apua.

Tarkkailkaa sitten käsiänne samalla tarkkaavaisella tietoisuudella. Kuvitelkaa, että kätenne ovat täynnä tietoisuutta, jonka huomionne tuo esiin. Antakaa tietoisuutenne ulottua sormenpäihin saakka, ja tuntekaa, että käsiinne liittyy muutakin kuin vain niiden aineellinen muoto. Tuntekaa vitaalinen energian läsnäolo käsissänne ja niiden ympärillä, ja saatatte myös nähdä tai aistia pehmeää hehkua.

Pyydän nyt teitä sallimaan huomion ja tietoisuuden mennä koko kehonne läpi. Älkää kuitenkaan tehkö tästä liiallista ponnistelua – tämä ei ole mikään mentaalinen harjoitus. Kyse on huomion kiinnittämistä johonkin sellaiseen, joka on jo olemassa. Elävä keho ei ole mitään sellaista, mikä teidän on hankittava, eikä mitään sellaista, mikä teidän on ansaittava. Tuntekaa vain päästä varpaisiin se elävä kenttä, joka jo ympäröi teitä. Yrittäkää aistia ja tuntea energiakenttänne ja kehonne kokonaisuus elävänä olentona.

Kuvitelkaa, että tämä energian hiljainen virta, joka on aina läsnä koko kehossanne, haluaa kertoa teille jotakin. Ensimmäisenä asiana kehonne haluaa kertoa teille sen, että se on tietoisuus, elävä valo, joka haluaa palvella teitä. Kehonne on teitä varten. Se antaa teille kyvyn ilmaista itseänne ja se haluaisi olla palveluksessanne. Ja jos kärsitte kivusta tai sairaudesta, katsokaamme sitten mistä se on saanut alkunsa.

Itse keho pyrkii aina tasapainoon. Kaikki kehonne solut suuntautuvat siihen päämäärään: ne tekevät työtä ja rakentavat tasapainon saavuttamiseksi. Vaikka vanhenette ja kehonne menettää elinvoimaansa, kaikki solut keskittyvät tasapainon luomiseen. On mahdollista ikääntyä hyvin armollisella tavalla ilman suurta tuskaa ja vaivannäköä. Se on mahdollista itse kehosta käsin myös silloin, kun geenit verottavat kehoa. Kehossanne on sellaista uskomattoman voimakasta ja vitaalista energiaa, joka antaa sen parantua ja saada itsensä tasapainoon, vaikka epätasapaino on ollut valtaisa.

Uskokaa kehonne kykyyn tasapainottaa ja parantaa itsensä – luonnon voimavarat ovat hyvin vahvoja. Katselkaa vaikka merta ja aurinkoa. Tietäkää, että kehonne on rakennettu samasta elävästä aineesta ja samasta tietoisuudesta kuin nuo luonnon peruselementit. Ajatelkaa merta, tuntekaa aaltojen ikuinen keinunta ja tuohon liikkeeseen liittyvä ehtymätön uusiutuminen: itsepuhdistuva voima. Tai ajatelkaa vanhaa tammea, joka on kestänyt kaikkea: tuulta, sadetta, auringonpaistetta. Kehonne on myös hyvin vahva, sillä se on tehty samoista alkuaineista.

On totta, että ihminen on hyvin monimutkainen olento. Teillä sieluina on valtava määrä kokemuksia maallisesta todellisuudesta, joista jotkut ovat aiheuttaneet negatiivisia tunnetiloja. Esimerkiksi ahdistuksen, surun, tuskan, kiukun tunteita. Nämä tunnetilat voivat vaikuttaa kehoonne, ja ajan kuluessa keho joutuu epätasapainoon. Tunnetilat ovat hyvin vahvoja voimia. Niiden energiat ovat hyvin vahvoja ja voivat vaikuttaa kehoon, jossa ne energiatasolla saattavat muodostaa tukoksia. Kehonne tietoisuus, jonka mainitsin aiemmin, kuitenkin auttaa teitä, sillä kehon tietoisuus näkee sielun mestarinaan. 

Kun sielunne kokee jatkuvaa kiukkua tai jonkun masentavan tunnetilan, keho lopulta imee sen omaan tietoisuuteensa ja niin sanotusti antaa periksi. Silloin tunnetilat voivat saada jalansijaa kehossa ja kehittyä vaivojen tai sairauden muotoon. Keho yrittää yhä tehdä parhaansa palauttaakseen tasapainon luonnollisen olotilan, mutta jos tunnetilat tunkeutuvat kaikkialle eikä henkilöllä ole kykyä luovia näiden tunnetilojen läpi tai muuntaa niitä, silloin seurauksena saattaa olla sairaus.

On tärkeää huomata, että sairauden alkuperä on melkein aina tunneperäinen. Kehossa eniten vahinkoa saavat aikaan elämässä kokemanne tunnetilat ja keräämänne henkinen tuska. Tälle on omat syynsä. Kyse ei ole siitä, että tunnetilaa ja teidän reaktiotanne siihen arvosteltaisiin ulkopuolelta, vaan teidän on tärkeää tietää tunnetilanne sisältäpäin, jotta keho voi auttaa teitä käsittelemään niitä. Ottamalla jälleen yhteyttä kehonne tasapainoon pyrkivään luontaiseen tietoisuuteen te voitte huomata, mitkä tunnetilat teitä masentavat tai tukkivat.

Haluan nyt pyytää teitä tekemään juuri niin. Aikaisemmin otimme yhteyttä itse kehon elävään energiakenttään – siihen pohjavirtaan, joka on aina siellä – ja kehon luontaiseen älykkyyteen. Kuvitelkaa nyt, että teillä on myös tunnekeho. Esoteerisessa perinteessä kehon tietoisuutta on kutsuttu eetterikehoksi, kun taas emotionaalista eli tunnekehoa kutsutaan auraksi tai astraalikehoksi, ja se ulottuu fyysisen kehonne ulkopuolelle.

Kuvitelkaamme nyt hetken aikaa, että ympärillänne on energiakenttä, ja se koostuu vaihtuvien mielialojen ja tunnetilojen energioista. Kuvitelkaa, että tämä ympärillänne oleva energiakenttä ulottuu noin metrin verran kehonne ulkopuolelle. Aion nyt kysyä muutamia asioita tuosta kentästä, joten yrittäkää tarttua ensimmäiseen mieleenne tulevaan vaikutelmaan ajattelematta sitä sen kummemmin.

Olette tuon energiakentän keskellä. Onko se rauhallinen vai onko se pingottunut? Jos siinä on kireyttä, missä kireys tuntuu energiakentässä sijaitsevan? Onko se edessänne vai takananne? Antakaa huomionne mennä siihen kohtaan tunnekehoanne, jossa elämänne ulkoisista tapahtumista johtuvaa kireyttä tuntuu ja antakaa sen vain olla. Älkää yrittäkö korjata sitä, tietäkää vain missä se on.

Menkää sitten kehossanne paikkaan, jossa on hiljaista ja tyyntä. Etsikää energiakentästänne se paikka, jossa olette rauhallisia. Kenties onnellisia muistoja herää spontaanisti ajasta, jolloin olonne tuntui rentoutuneelta, tai tilanteesta, jolloin olitte iloisia. Tuntekaa se energia hetken aikaa.

Lopuksi kuvitelkaa, että olette upea enkeli. Seisotte itsenne takana ja ympäröitte valollanne ja siivillänne sekä oman auranne, oman tunnekehonne että fyysisen kehonne ja sen sisältämän eetterikentän. Rakastavalla kunnioituksella enkeli-sinä syleilee koko olemustasi. Koska tämä upea enkeli, joka olette, on täynnä viisautta ja myötätuntoa ja vahvuutta, tunnette itsenne ymmärretyksi, rakastetuksi ja tuetuksi.

Sielunne ruumiillistuma – teidän kehonne – haluaa asioiden olevan hyvin teillä. Se pyrkii sopusointuun ja tasapainoon ja tietyssä mielessä se on myös teidän oppaanne. Toisella puolella on enkeli-sinä, joka vaalii sinua ja joka on pyyteettömästi sinua varten. Tämä enkeliolento on sinun korkeampi minä – se olet sinä. Ja teidän kahden välillä on astraalikeho, johon tunnetilat voivat jäädä jumiin tai tukkoon.

Yrittäkää hyväksyä juuri nyt tilanne sellaisena kuin se on, sallikaa vain nyt asioidenolla niin kuin ne ovat. Ja kunnioittakaa sitä, millaisia olette, sillä te olette enkelien joukossa niitä rohkeita. Olette lähteneet tälle matkalle itseänne varten, vaikka ette ainoastaan itseänne varten. Olette tulleet tänne ja laskeutuneet syvimpään pimeyteen. Niin vakuuttuneita olette siitä valosta, joka kantaa kaikkea kosmoksessa; siitä valosta, joka läpäisee kaiken. Elävä valo täyttää puun pienimmänkin oksan ja lehden, pienimmänkin kovakuoriaisen ja ruohonkorren.

Tuntekaa kuinka sekä luonnonvoimat että taivaan henkiset voimat ovat kanssanne tukemassa teitä tällä polulla: raskaiden emotionaalisten mielialojen muuntamisen tiellä valoksi ja tiedoksi ja ymmärrykseksi. Ette ole yksin, me olemme aivan vierellänne. Ja muistakaa, että kehonne on teidän ystävänne, teidän liittolaisenne, ja enkeli-sinän kanssa se haluaa auttaa teitä kukoistamaan. Hyväksykää se mikä on totuus: että olette rohkeita, että olette kypsiä, että olette kauniita olentoja. Uskokaa omaan vaurauteenne ja teidän saatavillanne oleviin aarteisiin, ja huomaatte tuntevanne huolettomuutta ja rentoutta kehossanne. Teille on tarjolla parannusta, uskokaa siihen.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi