Pamela Kribbe kanavoi Magdalan Mariaa

Rakkaat ystävät, olen täällä täynnä kunnioitusta sitä polkua kohtaan, jolla olette. Olen Magdalan Maria, ja minä olen myös ollut Maassa maallisessa kehossa. Olen kokenut sen hämmennyksen, sen tunteen ja sen pimeyden, jota ihmiselämässä voi olla. Olen myös kokenut valon, ne oivalluksen ja syvän ekstaasin hetket, koska tunsin sieluni läsnäolon, ja se kokemus nosti minut pois hämmennyksestä ja maallisen elämän yksinäisyydestä.

Ihmisenä olemiselle on ominaista tämä edestakainen meno valon ja pimeyden välillä. Maallisen elämän tarkoituksena on oppia tuntemaan ja kunnioittamaan näitä vastakohtia, joita esiintyy sekä teissä itsessänne että maailmassa. Valo niin kuin pimeyskin pitävät sisällään aarteita. Maallisen elämän ylittävän ykseyden näkökulmasta valon ja pimeyden välillä ei ole ristiriitaa, vaan näiden vastakohtien välillä on vain dynamiikkaa.

Pimeyden kautta te laskeudutte syvyyksiin, joita on mahdollista kokea vain ihmiskehossa, ihmisen mielellä ja tunteilla. Näistä syvyyksistä voi syntyä valo, joka lisää jotakin uutta luomakuntaan, universumiin ja kosmokseen. Se mitä olette tekemässä täällä Maassa on erityisen arvokasta. Riepoteltavana oleminen kivun, yksinäisyyden, hämmennyksen ja ekstaasin, keveyden ja ilon tunteiden välillä kuuluu osana maallisen kaksinaisuuden maailmassa olemiseen. Hyväksykää se aaltoilu, sillä niin elämästä tulee paljon kevyempää.

Hyvin usein te taistelette noita aaltoja vastaan, koska haluatte välttää olonne surkeaksi tuntemista ja palata valon puolelle mahdollisimman pian. Siitä pimeyden vastustamisesta kuitenkin nousee keinotekoinen valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välinen erillisyys. Niistä tulee vastakkaisia: valo on hyvää, pimeys on pahaa, mutta se vastakohtaisuus luo kaksinaisuutta, mikä ei ole totta. Pimeillä tunteilla on myös arvoa ja niissä on merkityksellisiä viestejä. Valo yksinään ei ole tarpeeksi. Pimeys edustaa valtavaa voimaa, koska sieltä tulee mahdollisuus olla riippumaton minuus, joka tekee valintoja ja päätöksiä ja joka tutkii uusia asioita ja joka kasvaa vahvaksi ja itsetietoiseksi. Sielunne kehitys riippuu siitä, että teillä on tietoa pimeydestä, jotta voitte toimia sen kanssa yhdessä ja muuntaa sitä.

Se tulee hyvin selväksi, kun olette tekemisissä sairauden ja fyysisten oireiden kanssa, jotka häiritsevät ja saavat jokapäiväisen elämänne ja elintapanne mullin mallin. Näiden oireiden läsnäolo pakottaa teidät sukeltamaan pimeyteen, koska kivun ja sairauden fyysisen tason alla on kokonainen varasto tunteita, jotka haluavat tulla nähdyksi ja joita on tukahdutettu jo jonkin aikaa. Nuo pimeyden äänet haluavat usein tulla esiin sairauden kautta. Koska te kuitenkin kasvatuksen ja yhteiskunnan kautta olette saaneet niin paljon ennakkoluuloja pahasta ja hyvästä ja mitä saisi ja mitä ei saisi olla, te tukahdutatte sairauden viestit, ja monesti te keskitytte fyysiselle tasolle, toisin sanoen sairauden ulkoisiin puoliin.

Pyydän teitä katsomaan sairautta syvemmin ja tavalla, joka alkaa lykätä kaikkea pahan ja hyvän arvostelua, mikä itse asiassa on tuhoisaa sisäiselle tutkimiselle: itsenne tutkimiselle. Moraalisessa mielessä sairaus ei ole paha. Tietenkin se on ärsyttävää, epämukavaa, tuskallista, ja siinä mielessä on luonnollista, että kaipaatte harmoniaa ja terveyttä, mutta sairaus itsessään ei ole paha. Se on sisäisen prosessin lopputulos, ja dynamiikkaa tukahduttamisen ja nähdyksi tulemisen välillä, ja se dynamiikka tekee itsensä tiettäväksi kehon kautta.

Nähkää kehonne hyvin puhtaana instrumenttina. Samalla kun päänne on täynnä moraalista arvostelua hyvästä ja pahasta, keho pysyy sen ulkopuolella. Keho tulee ennen arvostelun ja moraalisuuden maailmaa ja on sen ulkopuolella. Se itsessään on ihme: keho ei joudu ennakkoluulojen, pelon ja moraalisuuden äänten valtaan eikä yhdy niihin. Tässä mielessä keho on käytettävissänne oleva puhtain instrumentti tässä ja nyt.

Älkää pitäkö kehoa vain fyysisenä asiana, aivan kuin ainemöykkynä, vaan paljon monimuotoisempana ilmentymänä tai ilmiönä. Keho on ennen kaikkea energiakenttä. Aistikaa itseänne päästä varpaisiin nytkin kun istutte täällä. Tiedostakaa päänne kruunu, ja jalkateränne ja varpaanne, ja tuntekaa, että ympärillänne on kaiken ympäröivä kenttä. Se kenttä ei lopu kehonne pinnalle, vaan se ulottuu kauemmaksi ja on kehoanne suurempi.

Tämä kenttä, josta puhun, teidän energiakenttänne liittyy hyvin läheisesti soluihin ja elimiin, joista kehonne muodostuu fyysisellä tasolla. Keho ja kenttä ovat vahvasti toisiinsa kietoutuneet: toista ei ole olemassa ilman toista. Tuntekaa se elävä kenttä sisällänne ja ympärillänne, ja ottakaa siihen yhteys. Hengittäkää vatsaanne saakka ja rentoutukaa. Tämä kenttä sisältää totuuden teistä ja se on niin lähellä, se tunkeutuu teihin ja ympäröi teitä, ja silti ette useinkaan pääse siihen käsiksi, sillä ajatuksenne toimivat muurina, joka pitää teidät irti kehonne impulsseista, signaaleista ja totuudesta.

Ajatusten muuri koostuu arvosteluista ja säännöistä koskien sitä, miten asioiden pitäisi olla, mikä on sallittua ja mikä ei. Tämä muuri toimii kuin leikkaava miekka, sillä se jakaa teidän kokemuksenne ja tunteenne laatikoihin, ja se sujuva virta, kokonaisuuden yhtenäisyys rikkoutuu ja pirstoutuu. Yrittäkää tuntea se kenttä ajattelematta sitä: sallikaa sen vain olla. Sanokaa “hei” kehollenne, sille hienostuneelle ja hienoviritteiselle energiakentälle, joka se on. Sielunne on läsnä tässä kentässä aivan kuin se on sydämenne, elintenne ja verenne fyysisissä soluissa, ja ne kaikki ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Teidän erottelevat ja tuomitsevat ajatuksenne irrottavat teidät tämän elävän kentän yhteydestä. Päästäkää tästä irti toivottamalla itsenne tervetulleeksi. Käykää vastoin kaikkia noita vuosisatoja vanhoja ennakkoluuloja sanomalla “kyllä” sydämellenne, vatsallenne, kaikille sisällänne oleville tunteille, niin sanotulle hyvälle ja pahalle, ja nähkää ne kokonaisena. Olkaa vapaita itsessänne! Suhtautukaa niin, että kaikki mikä on elävää ja tässä kentässä on hyvää ja tervetullutta, ja että sillä on arvoa.

Kuvitelkaa, että menette tietoisuudellanne tämän kentän reunojen ulkopuolelle. Katsokaa voitteko aistia minne ne ulottuvat, missä tuntuu oikealta, kuinka suuri kenttänne on. Kuvitelkaa, että liu’utte hyvin kevyesti noita reunoja pitkin tietoisuudellanne ja vahvistatte: “Kyllä, tämä on minua, tämä on se, joka minä nyt olen ja se on hyvää. Kaikki siitä saa luvan olla.” Määrittäkää myös ulottuuko kenttä jalkojenne alapuolelle ja ottaako se yhteyttä Maahan. Ellei se tee niin täysin, menkää tietoisuudellanne aivan jalkojenne alapuolelle ja tuntekaa, kuinka Maan energia toivottaa teidät tervetulleeksi.

Äiti Maan tukeva ja ravitseva voima auttaa teitä tuntemaan olonne rentoutuneemmaksi ja hiljaisemmaksi omassa energiakentässänne, ja se tekee sen tuomitsematta. Maa ja teidän kehonne kuuluvat yhteen: ne toimivat samasta dynamiikasta, samasta viisaudesta. Tämä on alkua yhteyden ottamiselle sairauden tai vaivan energiaan; vapautukaa ennakkoluuloista ja tulkaa kotiin itseenne. Tuntekaa, kuinka tarvitsette sitä yhteyttä ja kuinka olette kaivanneet sitä. Jatkuva itsenne tuomitseminen ja vertaaminen toisiin on vahingollista, se luo vain jännitystä ja hermostuneisuutta.

Jotta oppisitte ymmärtämään sairautta, on tarpeen tulla kotiin itseenne, sanokaa “kyllä” sille, joka olette, ja menkää ympärillänne ja kehossanne olevaan tuomitsemattomuuden kenttään. Kuvitelkaa, että sielunne silmien eteen ilmestyy portti samalla kun hiljennytte hiljaisen tarkkailun ja olemisen tilaan. Tuon portin takana on eräs osa teitä, jonka olette piilottaneet, ja jota ette ole halunneet nähdä. Kehonne kokee vaivaa tai epäharmoniaa, koska haluatte pitää tuon osan lukkojen takana. Päästäkää ajatuksissanne irti siitä, mikä se osa saattaisi olla, ja kuvitelkaa nyt, että portti on auki. Huomionne ja hiljaisen läsnäolon ansiosta tuo energia, tuo osa teitä voi nyt tulla ulos. Ette enää tunne tarvetta pidätellä sitä. Nähkää mitä tulee ulos, mitä ilmestyy. Ja muistakaa – kaikki on hyvin!

Jos huomaatte arvostelevanne tai jos alatte epäillä tämän prosessin toimintaa, päästäkää irti noista ajatuksista. Teidän ei tarvitse nähdä mitään, ainoastaan tuntea, mitä portista virtaa ulos, ja sanoa sille “kyllä”. Jos tunnette siinä raskautta, tietyn mielialan tulevan esiin, tai jos näette kuvan tai värin tulevan ulos portista, kysykää minne se kuuluu kehossanne. Se mitä tulee ulos, on tukahdutettua emotionaalista energiaa, ja kysykää nyt, minne se patoutuma on asettumassa kehossanne. Onko se ylhäällä vai alhaalla kehossanne, tietyssä elimessä, tai tietyssä paikassa energiakentässänne? Etsikää yksinkertaisesti jotain sellaista, mikä kiinnittää huomionne siinä energiakentässänne, joka olette. Sallikaa kehon puhua teille. Se haluaa puhua teille, antaa teille ehdotuksia, jotta näkisitte jotakin. Avautukaa, ja vaikka se ei ensiksi onnistukaan, tehkää se uudelleen, kun olette yksin ja rentoutuneessa tilassa.

Ottakaa yhteys kenttään, joka ei tunne tuomitsemista. Kuvitelkaa, että siellä on portti, jonka läpi jokin teille kuuluva ja sivuun työntämänne asia haluaa tulla julki ja näyttäytyä. Sallikaa tietoisuuden ja valon virrata siihen osaan kehoanne, joka on kärsinyt patoutumisesta. Eikä ole väliä, vaikka tämä kehoon yhteyden ottamisen prosessi ei välittömästi tuota havaittavia tuloksia. Olette kamppailemassa tuomitsemiseen ja pelkoon perustuvia asioiden näkemisen iänikuisia perinteitä vastaan. Puhtaan, intuitiivisen yhteyden saaminen takaisin kehoonne vaatii yhä uudelleen sitä, että kumarratte itsellenne hiljaisuuden ja tuomitsemattomuuden tilassa. Jos teette sen säännöllisesti, alatte aistia kuinka tehokasta se on. Vaikka ette saakaan viestiä välittömästi, on silti hyvä olla itsensä kanssa tällä hyvin puhtaalla tasolla.

Lopuksi pyydän teitä jälleen kokemaan Maan voiman jalkojenne alla ja myös sen, että se on läsnä kehossanne. Tuntekaa siellä luonnollinen voima ja tuomitsemisen puuttuminen. Maa tuntee vaistomaisesti, mistä teidän pitää parantua sekä fyysisesti että emotionaalisella tasolla. Ottakaa Maan voima vastaan nyt, ja olkaa sille avoimia kehossanne.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi