Pamela Kribbe kanavoi Maata

Rakkaat ystävät!

Minä olen Maa. Rakastan teitä, te olette minun lapsiani. Te liikuskelette pinnallani jokapäiväisen elämänne hyörinässä, ja minä seuraan teitä ja haluan kehottaa teitä palaamaan olemuksenne ytimeen. Haluan herätellä teitä olemaan sitä, mitä ydinolemuksessanne olette.

Te kaikki olette sisäisellä matkalla: teidän sielunne haluaa laskeutua täysin Maahan ja sulautua ihmiskehoon elääkseen ja ilmentyäkseen täällä. Samalla kun te etsitte keinoja nousta ihmisyytenne yläpuolelle, teidän sielunne yrittää sisäistää itseensä ruumiillistumista. Se haluaa olla ihminen, tulla kokonaan Maahan ja sulauttaa sielun ja ihmisen. Se on teidän tarkoituksenne Maassa.

Tänään puhumme juurichakrasta, selkärankanne alaosassa olevasta energiakeskuksesta, joka on lähinnä Maata ja johon Maa vaikuttaa kaikkein syvällisimmin. Monilla teistä juurichakrassa majailee pelko. Jos pystyisitte näkemään juurichakran suurimmalla osalla Maan ihmisistä, huomaisitte, että se on pirstoutunut eikä kokonainen, tai joskus jopa tyhjä. Sen seurauksena monilla ihmisillä on epävarmuutta siitä, tuntevatko he olonsa kotoisaksi täällä Maassa. He ihmettelevät voivatko he todella tuntea olonsa turvalliseksi ja olevansa tervetulleita tänne.

Maa on paikka, jossa on potentiaalia niin suureen runsauteen ja vaurauteen, ja sillä tarkoitan kokemusten runsautta teille sieluna. Täällä voi kokea paljon riemua ja innoitusta, mutta tällä hetkellä Maassa on paljon pimeyttä. Vuosisatojen ajan ihmiskunta on ollut illuusioiden ja pelkojen vallassa, jotka voivat tehdä elämän Maassa helvetiksi, ja niinpä luontaisen viisautenne päälle on langennut verho. Vieraantuminen ulottuu olemuksenne ytimeen saakka.

Kyky elää sanan aidossa merkityksessä – elää riemua ja innoitusta kokien – voi tulla vain luonnosta, mutta olette asettautuneet luontoa vastaan. Ihmiskunta on yrittänyt nousta luonnon yläpuolelle, ja mielivaltaisella, jääräpäisellä tavalla yrittänyt muodostaa rakenteita ja järjestystä ympäröivän maailman todellisuuteen, mutta se ei toimi. Te elätte vanhan maailmankuvan sirpaleiden keskellä, ja sen voimassaolo on nopeasti häviämässä. Se on maailmankuva, jossa ihmiset olivat ympärillään olevan maailman organisaattoreita ja manipulaattoreita. Ihmiset pyrkivät hallitsemaan luontoa mielensä ja järkensä voimin, ja niin tekemällä he vieraantuivat itsestään. Ihmiset menettivät sidoksen siihen, joka on heille kaikkein luontaisin: tunteisiinsa ja heitä ympäröivän luonnon elävän todellisuuden yhteisyyteen.

Kun menetätte yhteyden sisäiseen elämäänne, te menetätte yhteyden itsenne ulkopuoliseen elämään. Kehittyy kylmyyttä ja kovuutta, jota voidaan havaita monissa ihmissydämissä. Monien ihmisten juurichakrasta ilmenee, että he eivät tunne olevansa yhteydessä Maahan elävällä, elinvoimaisella tavalla, mikä johtuu siellä majailevista peloista ja patoutumista.

Olen aiemmin muutamissa kanavoinneissa käsitellyt sitä, miten sielu laskeutuu Maahan. Sielu haluaa hyvin kovasti ruumiillistua tänne ja laskeutua syvimmälle tasolle aineeseen tuodakseen valoa Maahan ja tehdäkseen aineesta elävää sisältä käsin. Olemme puhuneet matkasta alempien chakrojen läpi, matkasta, joka alkaa sydämestä ja menee vatsan kautta solar plexukseen, sakraalichakraan ja lopuksi juurichakraan selkärankanne alaosaan. Haluamme tänään puhua nimenomaan juurichakrasta. Miten voitte parantaa sen osan itsestänne, siellä olevan pelon ja epävarmuuden? Miten voitte löytää vastauksen kysymyksiin: “Sallitaanko minun olla täällä? Olenko tervetullut tänne? Voinko sallia valoni loistaa alaspäin syvimmälle tasolle, elämäni ytimeen?”

Olette niin tottuneet sopeutumaan ulkopuoliseen maailmaan, mihin sisältyy yhteiskunnan odotuksia, mutta ihmiskunta tarvitsee nyt ihmisiä, jotka haluavat kulkea uutta polkua, jotta luonto pystyy elpymään. Se tarkoittaa luontoa minussa – äidissänne, Maassa – ja erityisesti ja ennen kaikkea teissä olevaa luontoa. Se saadaan aikaan tuomalla sisään uutta eloisuutta, jotta kovettuneet ja jäätyneet osat teissä sulavat, lämpenevät ja pääsevät jälleen virtaamaan.

Miten saatte aikaan tuon prosessin itsessänne? Miten voitte havaita, hyväksyä ja vapauttaa juurichakraan lukkiutuneen alkukantaisen pelon? Tänään haluan käsitellä kolmea tapaa, jolla voitte tehdä sen.

Ensimmäisenä on luonnon kauneuden kokeminen. Jotta voisitte rauhoittaa ensimmäisen chakranne, juurichakranne, välilihanne – kaikki saman keskuksen nimiä – hellävaraisella tavalla ja avata sen tuntemaan olonsa kotoisaksi Maassa, teidän on etsittävä jokin paikka luonnossa, jossa tunnette olonne mukavaksi. Paikka, jossa voitte nauttia luonnon kauneudesta: puista, kasveista, kukista, eläimistä, linnuista, pilvistä, taivaasta, vuodenaikojen vaihtelusta. Paikka, jossa tunnette kunnioitusta luonnon ilmapiiriä ja kauneutta kohtaan.

Etsikää tarkoituksella paikka, ja jos ette voi mennä ulos, katsokaa jotakin kasvia tai kukkavaasia sisällä. Ympärillänne on aina jotakin luontoon liittyvää. Sisäistäkää sen luonnollinen kauneus, mutta tuntekaa myös, mistä se kauneus koostuu. Se ei ole pinnallista kauneutta, jokin ihanne, jonka muut ovat päättäneet kauniiksi tai rumaksi ihmisen mittapuiden mukaan. Pikemminkin se on kauneutta, joka tuo esiin sisäsyntyistä luonnettaan. Se on elämä itse, jota koette kauneutena: se yksinkertaisuus ja antautuminen, joka virtaa kasvissa tai puussa ja joka on yhtä vuodenaikojen kanssa. Laulava lintu, eläinten viattomuus niiden kulkiessa päivittäisissä puuhissaan, leikkisyys ja lempeys – se koskettaa teitä.

Pyydän teitä tunnistamaan itsenne luonnossa. Ajattelette usein, että olette irrallaan luonnosta, siellä vallitsevasta harmoniasta ja tasapainosta, mutta olette osa luontoa. Yrittäkää tuntea se nyt, kun imette sisäänne kauneutta, tasapainoa, luonnon rytmiä, sillä nuo ominaisuudet haluavat virrata myös teidän lävitsenne. Aktiivinen mielenne voi asettaa esteitä tälle tuntemukselle ja kertoa teille, ettette kuulu tänne, mutta olette jo osa luontoa, koska elätte ihmiskehossa.

Ihailkaa kehoanne samalla tavoin kuin ihailette luonnossa jotakin. Sitä varten teidän pitää kokea kehonne sisältäpäin eikä ulkoapäin, kuten että miltä se näyttää ja kuinka sen täytyy täyttää tietyt normit. Kaikki nuo yhteiskunnan asettamat kauneuden mielikuvat ovat raskas taakka, joista te kärsitte ja jotka ovat keksittyjä ja virheellisiä. Ne ovat yhtä kylmiä ja keinotekoisia kuin niitä luova ja säätävä mentaliteetti – ne eivät ole todellisia!

Katselkaa vain lintuja ja puiden lehtiä. Yksikään ei ole samanlainen kuin toinen, kukin on ainutlaatuinen. Ette vertaa niitä toisiinsa, vaan yksinkertaisesti näette luonnollisen harmonian ja tasapainon, joka luonnosta huokuu kävellessänne metsässä tai rannalla. Luonnon yksinkertaisuus – kaikessa monimuotoisuudessaan paljastuvana – on se, mikä hiljentää ihmisen hänen käyskennellessään luonnossa. Tuntekaa nyt itsenne osaksi sitä virtausta samoin kuin osaksi viattomuutta. Voitte olla kuka olette: osa luontoa, ja luonto haluaa myös avautua kauttanne riemukkaalla ja tasapainoisella tavalla.

Sitten menemme askeleen pidemmälle. Keskittäkää nyt koko huomionne omaan kehoonne. Voitte tehdä tämän harjoituksen – jos haluatte kutsua sitä sellaiseksi – kun olette kotona tai jossakin kauniissa paikassa luonnossa, mikä on ehkä vielä parempi. Keskittäkää huomionne sisäänpäin ja kuvitelkaa sitten, että olette itse aivan yhtä paljon osa luontoa kuin jokin kaunis puu. Energiat virtaavat lävitsenne ja teissä virtaavat nesteet, jotka tietävät täsmälleen, minne niiden pitää mennä. Sydämenne lyö, verenne virtaa, ja kaikki tietävät mitä niiden kuuluu tehdä. Vaikka kehonne on monimutkainen organismi, kaikki elimet tietävät mitä tehdä, ja niin ne luonnollisesti pyrkivät terveyttä ja elinvoimaa kohti. Tuntekaa, että olette mukana siinä uudistavassa ja tervehdyttävässä voimassa, joka on luonnon omaa. Luonnossa on niin paljon tervehdyttäviä virtoja ja ne kaikki ovat kehonne saatavilla. Teidän elävät solunne tietävät mitä te tarvitsette, koska kehonne on hyvin viisas organismi.

Ajatelkaa nyt, että kehollanne on oma kieli. Sielunne paljastaa itsensä kehon välityksellä ja kehossa, ja se on juuri sitä, mitä sielu todella halajaa tehdä! Keho ei ole mitään alempaa, vähäarvoisempaa, vaan keho on ihmeellinen teos, sielun käsikirja. Kuvitelkaa nyt, että teille on annettu tämä keho ihmeellisenä lahjana luomakunnasta. Tuntekaa se kunnioitus, joka luomakunnalla on teidän kehoanne kohtaan, ja kuinka elämä haluaa vaalia teitä. Olette niin tottuneet näkemään kehonne ulkopuolelta ja kritisoimaan sitä, mutta tuntekaa se nyt sisäpuolelta. Tuntekaa, kuinka se nousee elinvoiman ja riemun äärettömästä suihkulähteestä, ja kuinka voitte antaa sille muotoa ja ravita sitä omalla voimallanne sielunne syvimmästä osasta.

Kuvitelkaa, kuinka lämmin elämänvoima tulee esiin juurichakrastanne. Voitte nähdä punaista väriä sen ympärillä – tai mitä tahansa muuta väriä – sen kohotessa spontaanisti. Tuntekaa kuinka siitä tulesta, siitä syvästä elinvoimasta virtaa parantava lämmin virtaus kehonne läpi: jalkoihin, selkärankaan, vyötäröön. Antakaa sen virrata hartioihin ja sitten käsivarsiin ja käsiin. Tuntekaa itsenne maadoittuneeksi, tuntekaa jalkanne sisältä päin, kuinka ne lepäävät minun, Maan päällä, ja tuntekaa myös maaperässä saatavilla oleva elinvoima. Kysykää keholtanne: “Tuntuuko sinusta hyvältä? Onko jotain mitä voin tehdä sinulle? Tarvitsetko jotakin minulta?” Kysykää vain ja sitten odottakaa kärsivällisesti. On mahdollista, ettei keho vastaa välittömästi. Saattaa olla, että teidän on opittava puhumaan tällä tavoin kehonne kanssa, mutta se on hyvin mahdollista.

Keho kuuntelee teitä. Te olette sen käyttövoima, joten totta kai keho haluaa olla yhteydessä kanssanne – joten kysykää siltä. Kuljettakaa huomiotanne hellävaroin kehonne läpi. Aloittakaa päästä. Antakaa huomionne pyöriä lempeänä kuiskauksena, lempeänä virtana päänne ympärillä. Kuvitelkaa huomionne hyvin pehmeäksi tuulenvireeksi, joka kysyy keholtanne hyvin hellästi: “Onko sinulla kaikki kunnossa? Voinko auttaa sinua? Olet niin kaunis lahja. Voinko ympäröidä sinut jollakin mitä tarvitset?” Pelkkä huomionne pehmeä tuulenvire stimuloi solujanne ja tekee ne onnellisiksi. Ne tanssivat ilon onnellista piirileikkiä, kun rakastava huolenpitonne koskettaa niitä.

Antakaa huomionne mennä niskan, hartioiden ympäri. Antakaa sen virrata sydämenne läpi, solar plexuksen ja sakraalichakran läpi, ja lopulta takaisin juurichakraan. Katsokaa sinne oikein kunnolla. Saatatte saada mielikuvan tai tuntemuksen juurichakrastanne, joka sijaitsee häntäluun kohdalla selkärangan alaosassa. Saatatte tuntea siellä jotakin: saatatte tuntea vanhaa pelkoa, tai jonkin tukkeuman ja tukoksen, mutta teidän ei tarvitse tehdä sille mitään. Teidän tarvitsee vain olla läsnä tässä pehmeässä tuulenvireessä, joka lempeästi hyväilee sitä, ja vaikka ette tunne mitään tai näe mitään, sekin on OK.

Olkaa vain läsnä huomiokykynne kanssa, sillä huomionne parantaa: se on keholle vapauttavaa. Keho haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi eikä olla pelkästään mekanismi, jonka avulla voitte tehdä asioita. Se haluaa tulla arvostetuksi oman kauneutensa takia. Kyse ei ole sellaisesta kauneudesta, jota näette sanomalehtien ja aikakauslehtien kuvissa, vaan sellaisesta kauneudesta, jota puussa olevalla linnulla tai lammikon reunalla olevalla sammakolla on. Se on olemisen tavanomaista kauneutta, kokonaisvaltaista kauneutta luonnollisine väreineen ja muotoineen. Sellaista huomiota keho haluaa saada mieleltänne, ja se haluaa tietää, että te arvostatte sitä.

Antakaa sitten tuulenvireen mennä lempeästi pitkin sääriänne. Menkää juurichakrasta polviin ja alas nilkkoihin, kantapäihin, jalkapohjiin ja jopa jokaiseen kymmeneen varpaaseen, ja tuntekaa, kuinka olette mukana elämän virrassa. Tämän harjoituksen sisäinen huomio vaikuttaa parantavasti, mutta todellakin kyse on sen alkulähteen tunnustamisesta, mistä olette tulleet.

Näin aloitatte ensimmäisellä vaiheella, joka on luonnon kauneuden kokeminen. Sitten toisessa vaiheesa tunnustetaan se sama kauneus itsessänne, omassa kehossanne. Olette osa luontoa, luonnollista elämän virtaa, joten teidän ei tarvitse tehdä mitään sen saavuttamiseksi, sillä te olette sitä. Kolmantena vaiheena on yhteydenotto sisällänne olevaan eloisuuteen ja värähtelyyn sekä myös antautuminen kokemaan juurichakranne vakautta ja turvallisuutta. Antautumisella tarkoitan jotakin muuta kuin saatatte odottaa. Pyydän teitä kohtaamaan sisällänne oleva lapsi kuvittelemalla, että olette 5-vuotias lapsi. Älkää miettikö sitä liikaa, vaan yrittäkää tuntea tämän lapsen keho, sen elinvoima, sen nuorekkuus. Se on juuri kehittymässä, joten se on utelias ja haluaa tietää kaikenlaisia asioita.

Tämä lapsi elää yhä jossakin sisällänne, ja pyydän teitä ottamaan siihen lapseen yhteyttä ja tekemään mitä tämä lapsi haluaa tehdä. Saattaa olla, että sisäinen lapsenne on hermostunut, hänet on tukahdutettu tai hän on peloissaan. Siksi saattaa olla, että ensimmäiseksi lapsi esittäytyy teille negatiivisen tunnetilan kautta, mikä näyttää olevan ristiriidassa antautumisidean kanssa. Kuitenkin haluan teidän ymmärtävän, että tämä lapsi on kaikkein spontaanein osa teitä, se osa, joka ei koostu jalostetuista tunteista, jotka katsotaan sopiviksi ja jotka yhteiskunnan kasvatusoppien kautta teille on opetettu olevan oikeita. Pikemminkin tämä lapsi on teidän varhainen osanne, se osa teitä, jossa on alkuperäisyyttä ja siksi se on luonnollisin ja spontaanein osa teitä.

Pyydän teitä tekemään tämän lapsen näkyväksi. Voi olla, ettei mielikuva muotoudu välittömästi, mutta yrittäkää kuvitella se. Kuvitelkaa, että olette 5-vuotias lapsi tai suunnilleen sen ikäinen. Ottakaa ensimmäinen mielikuva, joka mieleenne tulee, ja yksinkertaisesti katsokaa miltä lapsi näyttää. Onko se onnellinen vai surullinen? Nauraako se vai näyttäkö se onnettomalta? Onko se iloinen vai onko se alakuloinen? Onko se peloissaan vai tunteeko se olonsa turvalliseksi? Ojentakaa kätenne tuota lasta kohti ja katsokaa, tarttuuko hän siihen kiinni. Odottakaa kärsivällisesti, sillä teillä on kaikki tarvittava aika tätä lasta varten. Pyytäkää sitä istumaan kanssanne, ja ottakaa se syliinne.

Toisilla lapsi heittäytyy mielellään syliin ja toisilla lapsi haluaa pitää etäisyyttä tuntemansa epäluottamuksen takia, ja se on myös OK. Kaikkein tärkeintä on se, että otatte yhteyttä lapseen ja yritätte paremmin ymmärtää sen käytöstä ja keksiä mitä syviä tunnetiloja teille voi paljastua tämän lapsen kautta. Kyse ei ole parantamisesta ja heti paremmaksi tekemisestä, vaan kysykää lapselta: “Mitä sinä haluat minulta nyt? Mitä haluat tehdä? Mitä tarvitset eniten tällä hetkellä?”

Tätä voitte usein tehdä jokapäiväisessä elämässänne. Ottakaa asiaksenne mennä sisimpään ja kysykää sisäiseltä lapselta, mitä se tarvitsee. Näin saatte yhteyden sisällänne olevaan varhaiseen elämän virtaan, joka paljastaa itsensä helpommin lapsina kuin aikuisina, joiden tunne-elämä on niin mielen sääntöjen rakentamaa ja rajoittamaa. Antakaa spontaaneimman osan itsestänne puhua, sillä se haluaa tulla luoksenne ilmaistakseen itseään teidän kauttanne, ja niin tekemällä se voi jälleen tulla kauneuden lähteeksi. Eikä minään keinotekoisena kauneutena, vaan alkuperäisenä, villinä kauneutena kuin soliseva puro, joka paikoin on hyvin verkkainen ja liikkumaton, mutta paikoin on hyvin hurja syöksyessään alas kalliolta. Teissä oleva lapsi on elävää vettä, joka haluaa virrata ja liikkua, joten sallikaa lapsen liikuttaa itseänne.

Ottakaa tämä yhteys yhä uudelleen, tässä ja nyt. Tällä tavoin viette itsenne takaisin omaan perusolemukseenne. On tärkeää, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, mikä tarkoittaa, että te koette turvallisuutta olemuksessanne, juurichakrassanne, omassa perustassanne. Se tarkoittaa, että voitte luottaa itseenne, kun kysytte sisäisesti neuvoa tunnetiloistanne. Se tarkoittaa, ettei teidän tarvitse piiloutua itseltänne, vaan voitte kohdata omat pelkonne ja antaa anteeksi ja hyväksyä kaiken itsestänne. Kun tuo lapsi on tervetullut luoksenne, silloin olette valloittaneet maailman! Silloin teille ei todella voi tapahtua mitään enempää, koska olette sanoneet “kyllä” elämälle, sen ylä- ja alamäille, sen huipuille ja laaksoille, ja se on turvallisuutta.

Turvassa olemisen tietäminen ei ole ennakoitua tietoa tulevista tapahtumista, tai varmistumista hyvästä tulevaisuudesta turvaamalla asioita mielenne avulla. Aidosti eläminen on antautumista muutoksille, kaikille odottamattomille käänteille, jollaisia joki voi kohdata. Silti tunnette olevanne turvassa, ja se on mahdollista vain, jos luotatte itse elämän virtaan. Ei mielestä käsin, joka valvoo virtaa ylhäältä, vaan olemalla itse virta ja samalla pysyä luottavaisena. Se on turvallisuutta ja vakautta, se on aitoa sisäistä vahvuutta, ja sen voitte löytää vain itsestänne, omasta kehostanne, itsenne lapsiosasta. Se vaatii teiltä valtavan määrän ponnistelua, sillä teille on opetettu, että elämää täytyy hallita mielellä, mentaalisella puolella. Teitä kaikkia pyydetään palaamaan itsensä elämän alkulähteelle, ja se ei voi tapahtua mielen keinoin, vaan oman luontonne spontaanisuudella.

Olkaa varmoja siitä, että luonto ei ole kaoottinen. Luonnossa on luonnonlakeja, mutta ne ovat hyvin erilaisia kuin mitä te voitte käsittää järjellisellä mielellä tai logiikalla. Se on elämistä itse tunteesta käsin ja menemistä sinne minne elämän virta haluaa teidän menevän. Pitäkää yhteyttä kehoonne ja luontoon. Olkaa yhteydessä sisäiseen lapseen, ja näette sitten, että myös elämä kulkee lakien mukaan, mutta täysin erilaisten lakien mukaan. Ei loogisten lakien vaan sellaisten lakien mukaan, jotka suuntautuvat enemmänkin suuremman kokonaisuuden kuunteluun, ja se kokonaisuus sisältää teidät ja sillä on sydämen asianaan teidän hyvinvointinne. Olette yhteydessä siihen kokonaisuuteen, ja kun todella paneudutte siihen, silloin tunnette, että jokin nimeämätön, jokin suuri ja hyvä, jokin turvallinen opastaa ja tukee teitä.

Minä olen myös osa tätä suurempaa kokonaisuutta. Minä, Maa muodostan kokonaisuuden itseni ja kaiken päälläni elävän ja kukoistavan kanssa. Mutta minä olen vain pieni osa suurempaa kosmosta, ja sen kaiken läpi virtaa jotakin, jota te kutsutte Jumalaksi ja jota minä kutsun “elämäksi”: jotakin ääretöntä ja tuhoutumatonta. Te olette pieniä kipinöitä siinä virrassa, mutta myös te olette äärettömiä ja tuhoutumattomia siitä riippumatta minkä muodon otatte, ja siinä on aitoa turvallisuutta, mitä pystytte kokemaan täällä Maan päällä. Tuntekaa maailmankaikkeutta läpäisevän lämpimän, liikkuvan ja rakastavan energian mahtavan virran kipinä.

Olen kanssanne. Haluan todistaa sitä virtaa, sen totuutta. Nähkää se kauneus ympärillänne, mitä Maassa on yhä näkyvissä: kasvien ja eläinten kauneus, sekä teissä ja myös ympärillänne olevissa ihmisissä oleva kauneus, puhtaus ja viattomuus. Nähkää se uudelleen ja palatkaa elämään ja hyväksykää se.

Paljon kiitoksia tarkkaavaisuudestanne.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi