Pamela Kribbe kanavoi Maata

Rakkaat ystävät, minä olen Maan ääni. Tervehdin teitä kaikkia suuresti iloiten! Olen täällä teidän kanssanne, teidän sisällänne, ja kaikessa, mikä teitä ympäröi, ja se luo vahvan siteen välillemme. Autan teitä ilmaisemaan sieluanne oman kehonne kautta, aineen kautta. Yhdessä me tanssimme, Taivaan ja Maan tanssin, sielun ja kehon tanssin. Silti monille teistä tämä tanssi on muodostunut kamppailuksi, työlääksi vaivannäöksi. Ihmisenä olemisesta on tullut eloonjäämistaistelu, ja se saa minut murheelliseksi. Minussa on vahva halu ottaa teidät vastaan ja leikkiä yhdessä kanssanne tämän lyhyen elämän aikana Maan päällä. Tanssia, nauttia ja päästää täysin tietoisuuteenne se, mitä te syvimmältänne olette: Valon tähtiä – jumalallisia olentoja, jotka ovat täällä ottamassa osaa inkarnaation seikkailuun.

Te laskeuduitte elinpiiriini ja otitte vastaan lihaa ja verta olevan kehon. Miksi teitte sen? Mikä on tämän seikkailun tärkeys ja merkitys? Te teette sen pohjimmiltaan rakkaudesta. Rakkaudesta olette syntyneet Jumalan kohdusta, josta lähditte pitkälle matkalle – ainutlaatuisina sieluina – keksimään ja kokemaan kaikkea luomakunnassa olevaa, jossa on runsaasti potentiaalia. Olette valinneet Maahan tulemisen tällä pitkällä matkallanne ja sytyttämään jälleen valonne tänne. Juuri tällä planeetalla, minun päälläni on käynnissä niin monia erilaisia vaikutteita, joihin kuuluvat myös teitä lannistaneet vaikutteet. Täällä Maan päällä on monia vastakkaisia voimia – pimeys ja valo, elämä ja kuolema, jne. – omissa rooleissaan elämän suuressa “pelissä”. Muisto siitä, keitä todella olette, keitä olitte, kun synnyitte jumalallisesta elinpiiristä, joutuu tämän “pelin” verhoamaksi. Tulemalla ihmiseksi te eksyitte matkanne varrella.

Tänä aikana ihmiset voivat sydämissään tuntea kutsun. Syvällä teissä itsessänne on vilpitön halu löytää se, millaisia olette joutumatta ulkoisten vaikutteiden määrittämäksi, joutumatta kaikenlaisen ulkopuolisen manipuloinnin kohteeksi, ja sen sijaan palata takaisin olemuksenne ytimeen: sieluksi, Valon tähdeksi.

Haluan kertoa jotakin tästä seikkailusta, jota olette suorittamassa minun eli Maan päällä. Vuorovaikutuksessa kanssani te kehitätte itseänne ja löydätte itsenne. Te olette, tässä ja nyt, ihmisolentoja, ja elämisen taitoon Maan päällä kuuluu sallia sielunne energian virtaaminen täysin inhimilliseen luontoonne, ottaa sielunne täysin vastaan Maan päällä. Teille on menneisyydessä opetettu, että sielu on jotakin korkeampaa, minkä voisitte tavoittaa ainoastaan tukahduttamalla ihmisluontonne. Menneisyydessä on tehty monia hyvin ankaria arviointeja teidän maallisesta ihmisluonnostanne. Nimenomaan sielusta puhuvien ja opettavien uskonnollisten ja henkisten perinteiden vuoksi ihmiset ovat vieraantuneet omasta luonnostaan: kaipauksestaan, intohimostaan ja seksuaalisista haluistaan.

Kuinka monta kertaa ihmisluontoa on nuhdeltu ja arvosteltu? Teille sieluina on annettu ihmeellinen instrumentti, jossa voitte elää ihmisolentoina: oma kehonne sen spontaaneine luonnollisine tunnetiloineen. Mitähän tapahtuu, jos teille opetetaan nuoresta lähtien, että teidän ei pitäisi luottaa tähän instrumenttiin, että teidän pitäisi sen sijaan suuntautua opinkappaleisiin ja periaatteisiin, jotka saatte itsenne ulkopuolelta: perheenne tai koulunne tai kirkkonne tai oman kulttuurinne kasvatuksen kautta? Noiden perinteiden juuret ovat syvällä monissa ihmisissä, vaikka he kuvittelevat, etteivät enää usko niihin. Silti heissä säilyy negatiivinen arvio omasta luonnollisesta ihmisyydestään.

Käy niin, että monet ihmiset vieraantuvat syvimmistä tunnetiloistaan, haluistaan ja tunteistaan. Näen ihmisissä yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja vahvaa koti-ikävää ilman tietoa siitä, mistä tuo koti-ikävä syntyy. On nostalgista kaipausta tasapainoon ja harmoniaan, jolloin pystytte olemaan oma itsenne hiljaisesti, spontaanisti kuten lapsi. Jokaisessa teistä elää tämä halu – tämä koti-ikävä – ja samanaikaisesti te vieraannutte kyvykkäimmästä instrumentista, joka teillä on: omasta kehostanne, sen tunteista ja omasta alkuperäisestä luonnostanne. Juuri tuosta teidän osastanne haluaisin puhua. Se on se osa, joka osoittaa teille tien – takaisin Kotiin, missä Koti vastaa ykseyden tunnetta ja sitä, keitä te olette. Hyväksykää ketä olette – rakastakaa itseänne! – ja niin tekemällä te levitätte rakkautta ja harmoniaa ympärillenne – niin yksinkertaista se on.

Rohkaisen teitä kokemaan sielunne virtaavaa luonnetta. Monet teistä haluavat ottaa yhteyttä sieluunne, ja kaipaatte iloista ja intohimoista elämää Maan päällä. Monille teistä käy niin, että ensin te heräätte sielunne virtaan päänne kautta. Etsitte lisää tarkoitusta siihen, mitä näette ja koette ympärillänne, ja juuri pään kautta tutustutte uusiin ideoihin. Sitten seuraa läpimurto sydämeenne ja tunteisiinne, jolloin pääsette tutustumaan syvemmällä tasolla sielunne valoon. Usein se tapahtuu silloin, kun elämässänne tapahtuu isoja muutoksia. Sielunne pyytää teitä tutkimaan kaikkea, mikä näytti niin itsestään selvältä, ja ehkäpä tuloksena on, että asiat menevät mullin mallin ja ylösalaisin. Katsokaa, voitteko sydämessänne kokea avautumisen sielusta tulevaan virtaan, joka haluaa tulla lähellenne, ei ainoastaan stimuloimaan päätänne, vaan avaamaan myös sydämenne. Juuri kehon kautta te koette sielun virran.

Mutta antakaa tämän halun laskeutua vieläkin pitemmälle – vatsaanne. Vatsa on tunnetilojenne ja tunteidenne tyyssija. Sielunne voi todella ankkuroitua Maahan ja todella kehittyä ja osallistua elämään Maassa, kun sen sallitaan virrata vatsaanne asti. Kotiutuminen todella itseensä merkitsee sitä, että te sallitte sielunne virran asettua täysin koko kehoonne, ja erityisesti vatsaanne.

Tarkastelkaa mielikuvituksessanne hetki lasta istumassa vatsanne alueella. Tämä lapsi on alkuperäisen luontonne ja tunnetilojenne symboli, kun näihin eivät vaikuta asiat, joita teille on opetettu. Olitte kerran lapsi, huoleton ja onnellinen, ja tällä lapsella on mukanaan hyvin alkuperäinen osa sieluanne. Katsokaa, löydättekö tämän lapsen istumassa vatsassanne. Miltä se näyttää?  Tuntuuko se onnelliselta ja iloiselta vai surulliselta ja pelokkaalta? Vai tunteeko se ehkä olevansa väärin ymmärretty, hyljeksitty ja vihainen?  Tässä hyvin inhimillisessä osassa itseänne, tässä ihmislapsessa on avain Kotiinne. Katsokaa lasta, ottakaa siihen yhteys, ja ojentakaa sille kätenne. Kysytte lapselta: “Mitä tarvitset, jotta voit rentoutua? Mitä toivot, tässä ja nyt, tällä kertaa?” Sallikaa itsenne tulla nähdyksi – rohkaisen teitä tekemään niin. Ottakaa tätä lasta kädestä ja ottakaa se sitten syliinne. Se haluaa olla teidän ja olla teidän hoivattavananne.

Katsokaa sitten jotain ongelmaa tai kysymystä, joka teillä on jokapäiväisessä elämässänne. On aina jotakin, jonka kanssa kamppailette tai jonka puolesta taistelette! Nämä kamppailut syntyvät usein sen vuoksi, että ajattelette liian paljon: huolehditte mitä teidän pitäisi tehdä ja miten pääsisitte johonkin ratkaisuun, tai te tuomitsette itsenne sinnikkäästi. Haluatte muuttaa jotakin itsessänne ja elämässänne, mutta useinkaan ette onnistu. Kun ajattelette liikaa ongelmaa, ulospääsyä ei näytä olevan – pikemminkin kiedotte itsenne tiukkaan solmuun. Ajattelu ei tarjoa ulospääsyä, sillä ajatteluprosessia syöttävät itsenne ulkopuolelta tulevat ideat.

Kääntykää sisällä olevaa lasta kohti. Miten lapsi kokee tämän ongelman? Mitkä ovat hänen tuntemuksensa siitä? Ja mitä lapsi tarvitsee nyt teiltä? Antakaa aikaa, tilaa ja hiljaisuutta kohdataksenne tämän osan itsestänne.

Monet teistä ovat niin uppoutuneita kiinnittämään huomiota itsenne ulkopuolisiin asioihin, ettei teillä ole aikaa tai tilaa kohdata sisäistä lastanne – mutta siinä on se muuntumisen avain. Yleensä kun sisäinen lapsi yrittää ottaa teihin yhteyttä kiukun, surun tai yksinäisyyden kautta, mikään ei muutu, koska ette tiedosta näiden tunnetilojen lähdettä. Vain silloin, kun tulette tietoisiksi syvimmistä tunnetiloistanne ja niiden lähteestä, jota tämä lapsi symbolisoi, voitte ymmärtää itseänne paremmin ja olla uskollinen itsellenne.

Monilla teistä on syvällä sisimmässä väärässä paikassa tai kodittomana olemisen tunne, ja katselette itsenne ulkopuolelta väliaikaista ratkaisua ja helpotusta tuskaanne. Kukaan ei halua kokea yksinäisyyden tuskaa ja eksyksissä olemisen tunnetta! Haluatte sen tuskan menevän pois, ja sen halun takia käännytte ulkoisiin asioihin: mielihaluihin, stimulaatioon, ajanvietteisiin, suhteisiin tai tilanteisiin, jotka täyttävät tämän puutteen teissä, vaikkakin helpotus on vain väliaikaista. Olkaa rehellisiä itsellenne ja tarkkailkaa, kuinka usein teette näin. Mutta olkaa myötätuntoisia sitä teissä olevaa mielihalua kohtaan, joka on alati etsimässä, mutta silti aina vetäytyy pois keskustasta ja suuntautuu ulospäin, ja yrittäkää ymmärtää miksi tämä reaktio tapahtuu. Ihmisten sielussa on tuskaa, ja tuon tuskan kohtaaminen täydellisesti on hyvin vaikeaa. Tuntuu siltä, että jos olisitte siellä, se olisi kuin putoaminen pohjattomaan, mustaan kuiluun. Saattaa näyttää helpolta kääntyä vatsassanne asustavaa lasta kohti, mutta se ei ole helppoa. Ratkaisu ongelmiinne vaatii täydellistä rehellisyyttä ja ulkopuolisesta maailmasta irtipäästämistä.

Loppujen lopuksi kotiutuminen itseenne on jotakin sellaista, mikä tapahtuu sisäisesti. Se merkitsee, että sanotte kokonaisvaltaisesti “kyllä” kaikelle, mitä olette. Ei ainoastaan sellaiselle, mikä onnistuu ulkoisesti tai tuntuu turvalliselta ja varmalta elämässänne, vaan on myös käännyttävä sisäisesti niitä pimeitä osia kohti: tuskaa, yksinäisyyttä, tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä kohti. Näiden piilossa olevien osien hyväksyminen vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Se on sitä, mitä teidän halunne ja sielunne vaativat teiltä. Ja miksi sielunne halajaa tätä? Koska vain koti-ikäväänne ja syvintä tuskaanne katsomalla sielu voi aidosti valaistua sisältä päin.

Tänä päivänä monia ihmisiä kiehtoo henkisyys ja elämän tarkoituksen etsiminen. Hyvin usein nähdään, että se alkaa päästä, kun luetaan kirjoja ja vaihdetaan uusia ideoita toisten kanssa, ja aikaa myöten myös sydän alkaa avautua. Mutta silloin sielu haluaa laskeutua vielä syvemmälle – vatsaan – ja siellä kohtaatte itsenne vaikeimpien osien vastustusta. Ne osat, jotka ovat syvimmin haavoittuneet ihmisenä, tai lapsena, tai nuoruudessanne, tai ehkä vieläkin aiemmin edellisissä elämissä. Matka sieluun ulottuu kauas ja syvälle – silti ratkaisut ovat lähellä. Totuus, vastaus Kotiin paluun halulle on aivan jalkojenne juuressa niin sanotusti.

Yhteyden ottaminen maalliseen ihmisyyteenne ja tunnetiloihinne, jopa silloin kun ne ovat rajoittuneet tai estyneet, tarjoaa mahdollisuuden palata sinne, mitä minä kutsun paratiisiksi. Raamatussa on vanha kertomus, jonka mukaan ihmiset on karkotettu Edenin puutarhasta. Se Edenin puutarha, tai paratiisi, oli maallinen luonto turmeltumattomimmassa tilassaan: vapaa ja villi ja vihreä; ja myös ihmiset: vapaita ja olemisessaan vaivattomia. Sitten tiettyyn aikaan tuli tuomio – pimeys kuten saatettaisiin sanoa – jolloin jouduttiin eroon pyyteettömästä rakkauden tunteesta, oman luontonne vaivattomasta noudattamisesta.

Missä sitten on Edenin puutarha? Oliko se koskaan täällä Maan päällä? Minä sanon teille, Edenin puutarha on lupauksena teidän kaikkien sydämissänne. Näiden levottomien aikojen tarkoituksena on, että synnytätte muinaisaikojen paratiisin elämään, mutta tänne Maan päälle. Prosessi alkaa sillä, että uskallatte laskeutua olemuksenne syvimpiin sopukoihin ja uskallatte antaa valonne loistaa sinne ettekä kaihda tätä valoa. Teette sen päästämällä irti keskinkertaisuudesta ja tulemalla poikkeukselliseksi. Ja tietäkää, että sielunne ja syvin halunne on poikkeuksellinen!

Yleensä tapahtuu niin, että kun ensiksi kuulette sielunne kutsun päässänne ja vain jossain määrin sydämessänne, teidän elämänne tulee epävakaaksi. Teistä tuntuu, että sielunne on olemassa, mutta te vetäydytte, kun todella tulee aika antaa hahmo sydämenne perimmäiselle vetoomukselle. Kuilun ylittäminen pelottaa suuresti. Tällöin törmäätte pelkoihin ja siihen vastustukseen, joka on piilossa vatsan alueella.

Tämän takia henkisyys vaatii erilaisen näkökannan ihmisenä olemiseen. Se edellyttää, että teette rauhan tunne-elämänne kanssa ettekä pelkää syvimpiä tunnetilojanne, intohimojanne ja halujanne, ja todellakin uskallatte tarkastella niitä. Ette elä ulkopuolelta sanelluista opinkappaleista tai teorioista käsin, vaikka ne kuulostaisivat yleviltä ja henkisiltä, vaan elätte aidosti sydämestänne, vatsastanne ja ihmisyydestänne käsin – annatte sielunne loistaa sisältä päin.

Tätä on nyt tapahtumassa Maassa ja se kutsuu teitä kaikkia. Ihminen tuntee suurta riemua astuessaan takaisin ulkopuolelta sisäpuolelle, tullessaan takaisin Kotiin. Rohkaisen teitä kaikkia tekemään niin ja pitämään sen mutkattomana ja yksinkertaisena. Tällä polulla kulkeminen vaatii rohkeutta ja silti se voi olla riemukasta samaan aikaan, sillä jokaisella askeleella te virittäydytte paremmin kehonne ja tunteidenne signaaleihin, ja saatte luottamusta omaan olemukseenne. Kuunnelkaa sisäistä lasta, uskaltakaa nousta esiin sellaisina kuin todella olette, älkää enää piiloutuko – teitä tarvitaan!

Tietyllä hetkellä ajassa sielunne päätti noudattaa haluaan ilmentää valonsa Maahan ja loistaa ja levittää tähtivaloanne tänne. Sellainen ilmentymä antaa teille iloa, ja antaa iloa toisillekin, koska inspiroitunut ihminen herättää motivaatiota toisissa – mutta tämä teko vaatii rohkeutta. Luottakaa sielunne valoon ja tuntekaa se viisaus ja vahvuus, jota teissä on. Tehkää rauha ihmisluontonne kanssa ja uskaltakaa ilmentää voimaanne täysin ollessanne täällä Maassa. Olen täällä teitä varten, tuntekaa voimani – luonnon voima. Nähkää mielikuvituksessanne puu, jonka vahvoiksi kehittyneet juuret kasvavat syvälle Maahan. Tulkaa siksi puuksi ja luottakaa maaperään, joka tukee teitä. Tuntekaa rungon ja oksien voima, ja nähkää kuinka tämä voima laajenee lehvästön runsaudeksi kantamaan kevään kukkasia ja kesän hedelmiä.

Pyytäkää sieluanne antamaan teille viestiä ja tuomaan itseään julki tunteidenne ja kehonne kautta. Todellakin, sielun kieli on hyvin lähellä. Ette löydä sitä viisautta kaikkein tieteellisimmistä kirjoista, mutta voitte löytää sen itsestänne. Nähkää taas se ihme, joka olette, ja teitä kannattavan kehon ihme – olette kauniita! Olette Maan lapsia ja taivaan lapsia sekä siltana molempien välillä. Tuntekaa taas suurta kunnioitusta omaa olemustanne kohtaan. Pyydän teitä tekemään niin, jotta ette olisi enää riippuvaisia, vaan kehittäisitte luottamusta ja tulisitte omaksi oppaaksenne. Ja siitä luottamuksesta ottaisitte kiinni toista kädestä ja ottaisitte yhteyttä hänen kauneuteensa katsomalla ulkokuorta syvemmälle. Tuntekaa ympärillänne olevien ihmisten sydämenlyönnit, ja ottakaa tällä tavoin yhteyttä toinen toisiinne. Ihmisyyden kautta on syntymässä uutta henkisyyttä, Maan henkisyyttä.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi