Gerrit Gielen

Tässä esseessä Gerrit tutkii epälineaarisen aikakäsitteen vaikutuksia regressioterapiaan. Hän esittää, että kun pyrimme kosketuksiin toisten elämiemme kanssa, siinä ei niinkään ole kyse minkään olleen ja menneen muistamisesta. Pikemminkin se on luovaa vuorovaikutusta elävien läsnäolojen kanssa, jotka kasvavat ja kehittyvät edelleen aivan kuten sinäkin. Menneisyys on periaatteessa yhtä avointa ja epämääräistä kuin tulevaisuus. Se antaa uutta valoa regressioterapian merkitykseen ja tarjoaa upeita mahdollisuuksia paranemiselle. 

Tieteen, filosofian ja mystiikan alueelta tulee väite, että ajan lineaarista etenemistä ei itse asiassa ole olemassa siten kuin me sen koemme. Se ilmaistaan selvimmin Einsteinin suhteellisuusteoriassa, mikä osoittaa selvästi, että “nyt” ei ole mikään ainutkertainen hetki. Hetki, jonka joku kokee “nyt”, saattaa jollekin toiselle olla tulevaisuudessa, ja jollekin toiselle menneisyydessä riippuen heidän vastaavista asemistaan avaruudessa ja heidän liikkeestään. Tapahtumat, jotka sattuvat samaan aikaan yhdelle havainnoijalle, voivat sattua eri aikaan toiselle. Mutta ellei “nyt” ole mikään yksittäinen tai ainutlaatuinen tapahtuma, silloin perinteinen ajan käsitteemme romahtaa, ja ajan jako nykyhetkeen, menneisyyteen ja tulevaan murtuu. Se merkitsee, että menneisyys ei ole kiinteä. Kaikki tapahtuu “nyt” – mukaan lukien omat “entiset” elämämme.

Mitä tämä merkitsee reinkarnaatioterapialle ja regressioterapeutin tehtävälle? Vastatakseni tähän kysymykseen käsittelen ensin muistojen merkitystä. Jos me muistamme jotakin, me suuuntaamme psykologisesti toiseen kohtaan ajassa. Me yhdistämme oman “nyt-hetken” toiseen “nyt-hetkeen”, mikä meille on menneisyydessä. Jos kuitenkin menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat itse asiassa osa yhtä jatkettua “nyt-hetkeä”, silloin menneisyys ei ole sellaista, mikä on ehdottomasti ohi ja mennyttä. Muistaminen ei ole passiivinen prosessi, vaan elävän energian vuorovaikutusta, ts. vuorovaikutusta siihen osaan meistä, joka kokee tuon tietyn menneen hetken omana “nyt”-todellisuutenaan. Samaten kun kurkotamme tuohon menneeseen minuuteen muistelemalla, vuorovaikutusta tapahtuu molempiin suuntiin. Jos otamme yhteyttä menneeseen aikaan, kosketamme tätä toista “nyt-hetkeä” omalla energiallamme, vaikutamme siihen, ja saamme vastavuoroisesti myös energiaa ja informaatiota.  

Jos lineaarinen aika on illuusiota, muistaminen on kommunikointia

Muistaminen on itse asiassa kommunikointiprosessia. Muistaminen on kommunintia menneisyyden kanssa. Tämä koskee myös muistoja edellisistä elämistä. Niissäkin tapahtuu energiavaihtoa nykyisen itsesi ja menneen itsesi välillä. Jollakin tasolla jokainen regressioterapeutti tietää tämän. Hyvä terapeutti ei koskaan pyydä asiakasta yrittämään muistaa jotakin. Hän ehdottaa aina eteenpäin siirtymistä regression aikana. Hän saattaa esimerkiksi sanoa: “Mene ongelman todelliseen alkuperään.” Terapeutti tietää, että jälkimmäinen lähestymistapa toimii edellistä paljon paremmin. Miksi? Koska tämä ohje vastaa tarkemmin sitä, mitä tosiaan on tapahtumassa. Ollaan menossa jotakin kohti: toista “nyt-hetkeä”, jolloin traumaattinen tapahtuma ensiksi koettiin.

Mitä tapahtuu, kun otat yhteyttä omalla “nyt-hetkellä”, nykyisyydellä, toiseen “nyt-hetkeen” ja kun alat kommunikoida sen itsesi osan kanssa, joka elää toisessa “nyt-hetkessä”? Tällaisen kommunikoinnin tuloksena syntyy uutta ja“jaettua nyt-hetkeä”. Heti kun alat dialogin jonkun toisen kanssa (tässä tapauksessa oman “aiemman” minuutesi kanssa), olet jakamassa “nyt-hetkeä”, samaa nykyisyyttä. Ja tästä “jaetusta nykyisyydestä” nousee uusia mahdollisuuksia: erityisesti se merkitsee sitä, että voit lähettää parantavaa energiaa ja ymmärrystä entiselle minuudellesi siten vaikuttaen menneisyyteen todellisella tavalla. Koska menneisyys ei ole ohi absoluuttisin termein, voit muuttaa sitä tulevaisuudesta käsin.

Mitä yllä mainittu käsite merkitsee reinkarnaatioterapialle? Kokemukseni mukaan johtopäätöksiä on kolme:

I. Menneisyyden parantaminen sen uudelleen elämisen sijasta

Perinteisen näkemyksen mukaan se, mitä voimme regressioterapiassa tehdä menneisyyden tuskallisille kokemuksille, on elää ne uudelleen ja siten poistaa terävät särmät kokemuksesta. Otetaan esimerkiksi joku, jolla on korkean paikan kammo. Hän käy terapeutilla ja havaitsee, että hän on näköjään pudonnut kuolemaansa jossakin edellisessä elämässä. Tämä tapahtuma eletään läpi useita kertoja, ja korkean paikan pelko näyttää hävinneen.

Perinteinen näkemys on, että kohtalokas putoaminen edellisessä elämässä on luonut pelon, jota ei tavalla tai toisella ole käsitelty riittävästi, ja seurauksena on, että se ilmenee tässä elämässä korkean paikan pelkona. Pelon syyn tiedostaminen ja uudelleen eläminen näyttää tuovan ratkaisun.

Itse kuitenkin uskon, että tässä itse asiassa tapahtuu seuraavaa: jossakin päin aika-avaruutta joku on putoamassa ja tuntee pelkoa. Pelko on niin voimakas, että aika-avaruuden läpi kiirivän avunhuudon poimii inkarnaatio, jolla on vastaava psyykkinen rakenne, tai saman sielun inkarnaatio, joka sitten kokee avunhuudon korkean paikan pelkona. Kun tämä henkilö menee regressioon, hän ottaa omalla tietoisuudellaan yhteyttä putoavan henkilön tietoisuuteen ja sillä tavoin helpottaa jälkimmäisen henkilön korkean paikan kammoa. 

Ongelman ydin pelosta irti pääsemiseksi on mielestäni se, että pelkoa ei eletä uudelleen, vaan siihen lisätään selvä, rakastava tietoisuus. Tämä selkeä tietoisuus olet sinä nykyisyydessä. Kun suuntaudut menneisyyteen selkeällä mielellä ja parantamistarkoituksessa, sinä itse asiassa kosketat entistä minuutta, joka kärsii aivan kuin henkinen opas tai “suojelusenkeli”. Sillä sinä oppaana tai enkelinä suhtaudut myötätuntoisesti levotonta henkilöä kohtaan, sitä toista sinua siinä toisessa “nyt-hetkessä”, että toinen sinä voi päästä irti pelosta ja löytää rauhan. Menneisyydessä ko. henkilöllä on rauhan ja antautumisen tunne. Tässä tapauksessa kuolemaansa putoava henkilö saattaa kuolla antautumisen tilassa, ja tästä kuolemasta johtuva trauma on vähemmän voimakas. Menneisyyden luominen uudelleen tällä tavoin vaikuttaa nykyisyyteesi: myös sinä vapaudut korkean paikan pelostasi.

Ole entisen minuutesi kanssa hänen oppaanaan tai “suojelusenkelinään”

Entisen elämän trauman uudelleen eläminen, regressioterapiassa usein käytetty tekniikka, on järkevää vain rajallisesti. Pahimmassa tapauksessa se voi tuoda pintaan runsaasti tarpeetonta levottomuutta ja jännitystä. Minusta tuntuu, että asiakkaalle on paljon parempi olla regressioterapiassa tuskaa tuntevan entisen minuutensa auttajana, oppaana ja ystävänä. Silloin ei samaistuta ongelmaan, vaan enemmänkin ratkaisuun: et ole uhri, vaan parantaja. Sinun ei tarvitse elää pimeyttä uudelleen, vaan tuoda valoa pimeyteen.

Ennen entiseen elämään menemistä pyydän asiakkaitani näkemään itsensä valon olentona, enkelinä, joka voi matkata ajan ja avaruuden halki. Kun he tajuavat tämän totuuden, pyydän heitä ottamaan yhteyttä traumaattiseen henkilöön, jonka he kohtaavat jossakin entisessä elämässä, ja auttamaan tätä lähettämällä rakkautta, rohkaisua ja ymmärrystä tuolle henkilölle.

Minulla oli kerran asiakas, joka oli harkinnut itsemurhaa elämänsä hyvin vaikean ajanjakson aikana, jolloin hän kärsi masennuksesta. Eräässä vaiheessa hän kuuli äänen, joka rohkaisi häntä ja sanoi hänelle, että hänen ei ollut pakko ottaa itseään hengiltä. Se oli luottamuksen rauhoittava ääni. Neuvoin häntä matkaamaan nykyisyydestä tuohon menneisyyden vaikeaan aikaan enkelinä. Harjoituksen lopulla hän tajusi, että hän itse oli ollut se ääni. Hän oli auttanut itseään tulevaisuudesta tuon vaikean ajan läpi.  

II. Selittämättömän levottomuuden käsittely avunpyyntönä

Monet ihmiset kärsivät selittämättömästä pelosta, joka on aina taustalla läsnä. Siihen saattaa sekoittua muita tunteita, kuten surua, murhetta tai kiukkua. Usein se on tunne, joka on ollut läsnä lapsuudesta saakka ilman mitään ilmeistä syytä.

Tuon pelon takana on aina avunpyyntö. Se on kutsu toisesta “nyt-hetkestä”, toisesta elämästä tai joskus henkilön lapsuudesta. Näkemykseni mukaan regressioterapian tarkoituksena on löytää kyseessä oleva pelko, ja auttaa tuota toista henkilöä aivan kuin auttaisit hyvää ystävää hädässä. Menet tuon henkilön luo, puhut hänelle rohkaisevasti ja ympäröit hänet tuella, rakkaudella ja ymmärryksellä.

Sen sijasta, että pitäisit sinnikästä pelkoa merkkinä, että sinussa on jotain oudosti ja peruuttamattomasti vialla, suhtaudut siihen siten, että se ei kuulu tähän vaan toiseen “nyt-hetkeen”, toiseen “sinuun”, joka on pyytämässä apua. Sinä – asiakas – olet se, joka voi ratkaista kyseisen pelon tuomalla siihen ymmärrystä ja sympatiaa ja näkemällä pelon olevan avunpyyntö joltakulta toiselta. Tämä “joku toinen” olet sinä toisessa “nyt-hetkessä”. Heti kun löydät tuon henkilön, ja tarkkailet häntä neutraalisti ja myötätuntoisesti tiedostaen, hänen pelkonsa tulee ymmärrettäväksi sinulle ja se on helpompaa hyväksyä ja vähitellen päästää siitä irti. Levottomuus hellittää näkemällä se jonkun toisen ongelmana, koska sillä tavoin sanoudut irti pelon energiasta. “Nyt-hetken” objektiivisesta näkökulmasta, missä ei useinkaan ole syytä pelkoon, sinä tajuat, että sinä itse olet suurempi kuin se pelko ja että pystyt hyväksymään sen laajentuneemmalla tietoisuudella.

Näin pelosta tulee oviaukko, joka vie toiseen elämään, joka liittää sinut toiseen “nyt-hetkeen”. Sallimalla itsesi mennä asteittain tuota pelkoa kohti regressioterapiassa, löydät sen alkuperän ja voit alkaa parantaa sitä. Usein tarvittavan muutoksen luomiseksi ja pelosta irrottautumiseksi riittää, kun yksinkertaisesti kysyy: “Kenelle tuntemani pelko kuuluu?” Käsittelemällä sitä toisesta aika-avaruuden pisteestä tulevana avunpyyntönä luot siltaa tuohon pelkoon. Tämä silta tekee kaksi suotuisaa asiaa: se luo etäisyyttä sinun ja pelon välille ja se parantaa pelkoa.
 

III. Uuden menneisyyden luominen

Toinen mahdollisuus, joka tästä uudesta aika-avaruuden näkökulmasta nousee, on menneisyyden luominen uudelleen. Jos menneisyys ei ole kiinteä ja ohi ja jos sen muistaminen tarkoittaa energian vaihtamista sen kanssa, silloin perinteinen syysuhteen näkemys menee myttyyn. Perinteisesti tulevaisuuden tapahtumat eivät voi aiheuttaa asioita, ainoastaan menneisyyden tapahtumat. Mutta entäpä ahdingossa oleva ihminen – yllä olevassa esimerkissä – joka kuulee äänen tulevaisuudesta sanoen hänelle, että hänen pitää uskoa, ja joka päättää jatkaa elämistä sen vuoksi? Tässä tulevaisuudella näyttää olevan hyvin todellinen vaikutus menneisyyteen.

Miten idea uuden menneisyyden luomisesta voi liittyä regressioterapiaan? Pyydän usein asiakasta kirjoittamaan menneisyyttä uudelleen seuraavalla tavalla. Sen jälkeen kun hän on tiedostanut trauman, joka tapahtui toisessa elämässä, ehdotan, että hän ottaa yhteyttä entisen elämän henkilöön ennen kuin trauma tapahtuu. Lähes aina ajassa on kriittinen hetki, jolloin henkilö olisi voinut valita erilaisen polun, joka olisi johtanut suotuisampaan tulevaisuuteen, jossa traumaa ei tapahtuisi. Regressioterapiassa voidaan yhä valita tie, jonne ei menty; voidaan poimia vaihtoehtoinen tie eli “aikajana” ja aktivoida se. 

Kuvittele herkkä ennustaja, joka on poltettu roviolla noitana jossakin edellisessä elämässä. Tuon elämän aikana oli aikoja, jolloin hän tunsi tarvetta suojella itseään paremmin tai ehkäpä juosta pakoon tai katkoa siteet tiettyihin ihmisiin. Regressioterapiassa hän yrittää ottaa yhteyttä tuohon ratkaisevaan hetkeen, aikaan, jolloin hän olisi voinut tehdä valintoja, jotka olisivat estäneet roviolla polttamisen. Jos se toimii ja asiakas saa emotionaalisen yhteyden vaihtoehtoiseen aikajanaan, joka olisi voinut kehittyä, trauma poistuu asiakkaan menneisyydestä osittain tai kokonaan.

Tämän saavuttamiseksi tarvitaan seuraavat vaiheet:

–  Asiakas ottaa emotionaalisen yhteyden traumaattiseen entiseen elämään. Yhteyskohta on yleensä itse trauman ajankohta.

– Tämän seurauksena hän matkaa ajassa taaksepäin hetkeen ennen traumaa, jolloin ratkaiseva päätös on yhä mahdollinen.

– Sitten asiakas alkaa kommunikoida henkilön kanssa, joka hän oli tuossa edellisessä elämässä. Hän selittää tuolle henkilölle, miksi tämä voi ja tämän tulisi tehdä myönteinen päätös. Hän rohkaisee tätä henkilöä ja antaa tälle oivalluksia suuremmasta perspektiivistä, jota hänellä nyt on. Tämä luo uutta jaettua “nyt-hetkeä”, jossa on paranemismahdollisuuksia molemmille osapuolille.

– Entisen elämän henkilö tuntee innoitusta ryhtyä erilaiseen ja uudenlaiseen toimintaan, eikä traumaattisia tapahtumia enää satu.

Kun lähetät parantavaa energiaa entiseen elämään, se lähettää parantavaa energiaa takaisin sinulle. Luomalla uutta menneisyyttä myös nykyisyys muuttuu. Tämän näkemyksen mukaan menneisyys ei ole kiinteä: menneisyys tulevaisuuden tavoin on mahdollisuuksien valtameri. Nykyisyydestä, tämänhetkisestä “nyt-tilasta” käsin voimme tehdä yhä uusia valintoja kuljettavasta polusta tai aktivoitavasta aikajanasta olipa se menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Elämämme tapahtuu avaruus-aikajatkumossa, mikä liikkuu ja muuttuu jatkuvasti. Olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden elämiemme kanssa ja ne meidän kanssamme. Vuorovaikutusta tekevä osa on meidän tietoisuutemme, meidän tajuava tiedostamisemme. Se osa on ydinolemustamme ja se on riippumaton ajasta ja tilasta. Se matkaa aika-avaruuden läpi, mutta se ei ole ajassa. Se on osa meitä, joka on ikuinen ja muuttumaton. Koska itse tietoisuus on riippumaton ajasta ja tilasta, se on valon lähde ja parantavaa kaikelle, mitä on olemassa ajassa. Mitä tietoisemmiksi tulemme, sitä enemmän pääsemme ajattomaan maailmaan, josta säteilemme valoa kaikille elämillemme.

Lopuksi

Käsitän kyllä, että tämän uuden ja häikäisevän näkökulman esittäminen ajasta ja syysuhteesta regressioterapiassa herättää paljon kysymyksiä, joihin ei voida vastata tässä lyhyessä esseessä. Minusta kuitenkin tuntuu, että ajan epälineaarinen käsite, mikä on paljon joustavampi ja avoimempi kuin perinteinen käsite, antaa suuria lupauksia tälle alalle ja tekee paljon enemmän oikeutta sielun salaperäisyydelle. Sielu on kuin aurinko, jolla on lukuisia valonsäteitä, joista kukin edustaa oman minuutemme osaa ilmaisevaa elämää. Kaikki säteet säteilevät valoaan samanaikaisesti, ja kun ne niin tekevät, ne ovat yhteydessä juuriinsa ja vuorovaikutuksessa toisiinsa auringon keskustan kautta.

Vuosia sitten istuin kuumana kesäpäivänä järven rannalla tuijottaen veden heijastamaa auringonvaloa. Ajattelin elämää ihmisenä Maan päällä. Valoläikkien epäsäännölliset muodot veden pinnalla yhdessä helteen kanssa vaikuttivat minuun hypnoottisesti. Mielikuva ikuisesti paistavasta auringosta jakautumassa lukemattomiksi, tanssiviksi valoläikiksi näytti antavan vertauksen siitä, mistä elämässä on kysymys.

Valoläikät ovat niitä monia ihmiselämiä, joita elämme ja jotka omalla epätäydellisellä tavallaan heijastavat korkeampaa alkulähdettä. Yhdessä ne muodostavat ikuisen elämän tanssin, yhdessä ne luovat täydellisen kokonaisuuden. Todellisuudessa ei ole aikaa: kaikki on olemassa yhtenä suurena nykyisyytenä. Kun yksi läikkä kasvaa suuremmaksi veden liikkeen takia, toinen välittömästi pienenee.  

Meillä kaikilla on monia elämiä Maan päällä ja ne liittyvät toisiinsa dynaamisella ja syvällisesti merkityksellisellä tavalla. Kaikki nämä elämät ovat kytkeytyneet samaa päämäärää kohti. Yhdessä ne heijastavat korkeampaa lähdettä, yhdessä ne ovat kokonaisuus.

Uskon, että sama pätee yleensä ihmiskuntaan. Syvällisellä sisäisellä tasolla ajan ulkopuolella olemme kaikki yhteydessä samaan valonlähteeseen. Meidän tehtävämme on ilmaista tätä valonlähdettä niin hyvin kuin pystymme ajassa.

@ Gerrit Gielen 2014

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi