Kotoinen olo Maassa
Pamela Kribbe kanavoi Magdalan Mariaa
Rakkaat ystävät, naiset ja miehet!
Minut täyttää ilo voidessani olla kanssanne tänä kirkkaana aamuna. Olemme vanhoja ystäviä. Polkumme ovat kohdanneet monta kertaa aiemmin ajassa ja tilassa. Tuntekaa vanha ystävyytemme, olemme osa samaa perhettä. Vaalikaa hetki tätä tuttuuden, Kotiin tulon tunnetta. Rentoutukaa ja päästäkää irti kaikesta sisällänne olevasta kireydestä. Visualisoikaa, kuinka kireys virtaa Maahan ja neutraloituu. Tuntekaa, kuinka keho rentoutuu ja tulee raskaammaksi. Ottakaa vastaan Äiti Maan parantava energia ja antakaa sen ympäröidä jalkanne ja säärenne ja virrata vyötäröön ja vatsaan. Tuntekaa Maan antama tuki – olette turvassa.
Tuntekaa Maan rytmi, se on hidas ja tasainen. Se on rytmi, jota etsitte. Sielunne tulee eri todellisuudesta, ja kun se laskeutuu alas, sen on sopeuduttava Maan rytmiin. Sielunne on asustettava kehossa ja opittava käyttämään mieltä, ja sen vuoksi se voi joutua hämmennyksiin. Sielu on oppimisen polulla. Ette ainoastaan te ihmisinä ole oppimassa, vaan myös sielunne on oppimassa ja kasvamassa.
Sielussanne on tuskallisia muistoja Maassa olemisesta ja sen vuoksi teille ei ole selvää, että voitte luottaa Maahan ja antautua sille. Kehossanne voi olla tukos, joka estää teitä rentoutumasta ja tuntemasta oloanne turvalliseksi täällä. Tukos on energiaa, se ei ole pelkästään jotakin fyysistä. Todellisuudessa tukosta ei aiheuttanut Maa, vaan se, mitä teille tapahtui ihmisten maailmassa: täällä kokemanne negatiivisuus, hylkäyksen ja sopeutumattomuuden tuska. Sen vuoksi teille on vaikeaa tuntea oloanne kotoisaksi täällä.
Haluan muistuttaa teitä Äiti Maan todellisesta luonteesta. Se on itsekin enkeli. Ajatelkaa metsien, valtamerten ja kukkien kauneutta. Se on Maassa olemisen todellisuutta, ja te olette osa tätä majesteettista todellisuutta. Olette itsekin kuin kukkia, mutta kukka ei voi avautua, ellei se ole juurtunut lujasti. Teidän on tunnettava olonne kotoisaksi Maassa, jotta pystytte ilmaisemaan itseänne, omaa valoanne. Joten nyt pyydän teitä ottamaan yhteyttä Maahan, siihen enkeliin, joka se on. Tuntekaa sen energia syvällä kehossanne. Olette sen lapsia ja voitte rentoutua.
Kuvitelkaa, että olette kävelemässä luonnossa, jossakin kauniissa paikassa. Se voi olla metsä tai lähellä merta tai erämaassa, ja tehkää tästä visiosta itsellenne hyvin todellista ja elävää. Tuntekaa luonnonvoimat, tuuli, aurinko, ilma. Tuntekaa maa jalkojenne alla. Istuutukaa ja laittakaa kätenne maahan. Sallikaa maapallon vaikuttaa teihin, parantaa teidät ja muistuttaa teitä kumppanuudesta sen kanssa. Sielunne haluaa olla täällä, vaikka se on maapallolla ollessaan haavoittunut varsinkin pelon ja yhteiskunnassa vallitsevan kamppailun takia. Mutta ihmisenä teillä on yhteys myös luontoon ja siellä olevaan harmoniaan ja rytmiin. Ja jos hyväksytte luonnon sekä sisäisesti että ulkoisesti, voitte selvästi kuulla sielunne viestin.
Joten olette yhä istumassa maassa. Tuntekaa, kuinka teihin tulee energiaa ylhäältä. Pystytte aivan hyvin ottamaan sen vastaan, sillä nyt teillä on yhteys Maahan ja sen energiaan. Näiden kahden energian tarkoituksena on olla yhdessä. Antakaa sielustanne tulevan energian loistaa päällenne auringon tavoin. Nauttikaa siitä hetki.
Kun otatte yhteyttä tai yritätte ottaa yhteyttä sieluunne, usein mielenne sekaantuu siihen. Haluatte konkreettista, käytännöllistä tietoa elämästänne. Mutta saadaksenne todellista tietoa, teidän on ensin vaihdettava tietoisuutenne tilaa, sillä informaation tarve, tarve tietää mitä tehdä nousee usein pelosta. Teidän on ensiksi rentouduttava täysin ja oltava valppaan fantasioinnin tai kuvittelun tilassa. Joten menkää siihen tilaan nyt.
Kuvitelkaa, että olette täysin vapaita, ettekä ole yhteiskunnan lakien sitomia. Olette enkeleitä, ja perhosen tavoin menette kukasta kukkaan. Kysykää itseltänne: “Mikä tuo minulle iloa elämässäni?” Älkää ajatelko sen tuomia seurauksia, vaan keskittykää ilon ja inspiraation tunteeseen. Voitte saada inspiraatiota hyvin yksinkertaisista asioista, kuten kävelylle lähtemisestä tai hiljaisesta hetkestä itseksenne. On tärkeää, että tunnistatte sielunne kielen. Se ei puhu ilmiselvällä äänellä, johon olette tottuneet. Olette tottuneet puhumaan hyvin ankarasti itsellenne. Te kritisoitte itseänne paljon. Teillä on mielikuva siitä, millaisia teidän tulisi olla, ja jatkuvasti vertaatte itseänne siihen ja teistä tuntuu, että olette epäonnistumassa. Mutta todellisena ongelmana on itse asiassa arvosteleminen. Tällainen arvostelu, tai tällainen äänensävy ei tule luonnosta.
Sielun kieli on hyvin erilaista. Se on hyvin hellävaraista. Se tarjoaa ehdotuksia, mutta ei koskaan halua pakottaa teitä tekemään mitään. Joten kysykää sielultanne yksinkertaisesti: “Mitä minun tarvitsee tietää juuri nyt?” Ja saatatte saada vastauksen energiana eikä välttämättä sanoina. Päästäkää irti kaikista odotuksista. Ihmisenä ollessanne ongelmanne aiheutuvat usein siitä, että teillä on sokea piste. Teillä on eräitä sitkeitä uskomuksia, joista ette ole todella tietoisia, ja sielunne haluaa irtaantua noista uskomuksista. Se tarkoittaa, että teidän on päästettävä irti vahvimmista vakaumuksistanne ja oltava avoimia jollekin aivan uudelle. Teidän on sallittava, että sielunne yllättää teidät.
Joten aina kun teillä on hiljainen hetki ja kaipaatte yhteyttä sieluunne, päästäkää irti mielestänne ja ottakaa yhteyttä spontaanilla, leikkisällä tavalla. Se on luonnon tapa. Voitte nähdä sen kaikissa eläimissä ja kasveissa, joita Maan päällä elää. Ne menevät iloisesti siinä rytmissä, joka on niiden oma. Ne eivät ajattele tulevaisuutta ja silti ne ovat täydellisesti oikeassa suunnassa. Olette osa Maata ja osa luontoa.
© Pamela Kribbe
www.jeshua.net/fi
Suomennos: Tapio Närhi