Rakkaat, kauniit ihmiset!

Olen Magdalan Maria. Kuulun teidän seuraanne, olette minun sieluperhettäni. Olen täällä tasavertaisten, samanmielisten ihmisten joukossa, ja teillä on samanlainen tarkoitus kuin minulla. Minä en ole ainoana täällä läsnä olevista omalta puoleltani, tämä huone on täynnä oppaidenne ja auttajienne elämäniloista energiaa. He haluavat syleillä teitä. Me haluamme luoda tänne kanavan, jonka kautta saatte ottaa vastaan mitä tarvitsette: rakkautta, lohdutusta, rohkaisua.

Ottakaa se kaikki vastaan avoimin sylin, te niin ansaitsette sen. Teille elämä on varsinaista kamppailua. Yritätte selviytyä ja pitää pintanne tässä maailmassa, joka monin tavoin ei resonoi kanssanne eikä heijasta sielunne syvimpiä sävähdyksiä. Monille teistä elämä Maan päällä on kuin vaivalloista taivaltamista karun erämaan halki. Puuttuu tietty suunta, selkeä polku, näkymä edessä olevasta. Tunnette olevanne täällä yksin, ja haluan koskettaa teitä, tuntea sydämenne ja muistuttaa teitä siitä, keitä olette.

Sanoin äsken, että minun päämääräni on sama kuin teidän. Olemme kaikki täällä Maan päällä auttamassa, tukemassa ja nopeuttamassa muunnosprosessia, jossa ihmiskunta nyt on. Te olette uuden aikakauden opettajia ja ihmettelette, kuinka voitte auttaa muuttamaan tietoisuutta Maan päällä. No, teette sen sallimalla uuden tietoisuuden syntyä teissä itsessänne, niin se käy. Tuotte erämaahan hedelmällisyyttä, hoivaatte erämaata vastasyntyneellä tietoisuudellanne. Tällä tavoin Maan päälle ilmaantuu uutta elämää.

Uutta kasvua ja kukoistusta ilmaantuu paikkaan, jota kuivuus ja karuus ovat pitäneet vallassaan. Paikkaan, jossa on pitkään ollut pelkoa ja vallankäyttöä, ja jossa ihmisten eloisuus ja inspiraatio ovat olleet pannassa. Älkää hetkeäkään luulko, että hahmottelen liian ankeaa kuvaa menneisyydestänne, koska te ette tiedä millaista on kokea keveyttä ja aitoa riemua ja täyttymystä elämässä. Unohdatte, millaista on olla ihmislapsi, joka tuntee olevansa turvassa eläen taivaan ja maan välillä, millaista on leikkiä vapaudessa tietäen, että Maan luonnonvoimat ovat synnyttäneet teidät ja että olette tervetulleita tänne, miltä tuntuu olla teitä auttavien taivaan energioiden johdattamana. Siis se on aitoa riemua. Sellaista maanpäällisen elämän on tarkoitus olla. Silti silloinkin on paljon opittavaa, löydettävää ja koettavaa elämässä, ja samalla tiedätte, että olette täysin turvassa. Sitä niin monet teistä halajavat: turvallista, rakkaudellista ja lämpöistä elämää. Näen teidän kaipaavan sitä ja te voitte sen saada.

Kaivatkaa toki sitä toista maailmaa, sitä toista värähtelytasoa, jonne todella kuulutte. Vaalikaa sitä kaipausta, koska se on kuin teitä opastava majakka. Samalla pyydän teitä näkemään mikä teissä ei vielä ole päässyt niin pitkälle. Ne osat, jotka ovat yhä juuttuneita vanhaan, yhä tavallaan kiinni siinä erämaassa, karuudessa ja kuivuudessa. Totuus on, että jokaisessa teissä on osia, jotka ovat yhä kiinni vanhassa ja jotka eivät vielä pysty päästämään irti ja kasvamaan uuteen. Tänä aikana on tapahtumassa valtava muutos ihmisten sydämissä, ja maailmassa on tapahtumassa tietoisuuden kasvua. Teissä on kasvava halu olla luonnollisia ja spontaaneja, ja kuten olen juuri kuvaillut, sen tulisi kehittyä turvallisuuden tunteesta.

Olette tämän kehityksen edelläkävijöitä, pioneereja. Jokaisessa teistä on opettajan itu, oppaana oleminen toisille. Samaan aikaan teidät myös heitetään syvimpään kuiluun, mitä kutsutte “sielun pimeäksi yöksi”. Juuri silloin kun haluatte saapua uudelle reviirille ja kun haluatte kaivaa uutta maaperää, teidän on ensin hyvästeltävä täysin se vanha paikka ja sen pelon, tuskan ja arvostelun iskostuneet energiat; se paikka, josta yhä pidätte kiinni.

Joten juuri silloin, kun olette opettajia tai tulossa sellaisiksi, teidät heitetään ensin syvyyksiin löytämään kaikki se, mistä teidän on vapauduttava ja mikä yhdistää teidät vanhaan. Teidät kirjaimellisesti singotaan syvyyksiin, kun olette täysin omistautuneet avaamaan tietoisuutenne uudelle. Siksi me kaikki olemme täällä kanssanne: minä, teidän oppaanne yhdessä muiden opettajien kanssa. Me ylistämme teitä rohkeudestanne, sillä tiesitte aloittaessanne tätä elämää Maan päällä, että tämä olisi muuntumisen ajanjakso, jonka aikana teidän pitäisi kohdata ja tavata itsenne pimeimmät osat. Ja sen tekeminen antaa avaimen porttiin, joka vie uuteen.

Olette niin urhoollisia sen takia, että uskalsitte hypätä tietämättä tarkkaan millaiset syvyydet teitä odottivat. Kun inkarnoidutte, kun sukellatte uuteen maalliseen elämään, menetätte sen selkeyden ja yleisnäkymän, joka teillä on sieluna Maan ulkopuolisissa maailmoissa. Uppoatte tietämättömyyteen ja unohdukseen luottaen vakaasti siihen, että löydätte tien takaisin Kotiin ja että tiedätte mitä teidän pitää tehdä. Se on rohkea teko ja haluan kehua teitä siitä.

Jos ette tiedä, miten edetä elämässä, miten käsitellä hyvin sitkeitä pelon tai tuskan tai alakuloisuuden kuvioita ja jos teillä on jumiutumisen tunne, tajutkaa silloin, että olette lähteneet tälle matkalle suurella rohkeudella ja suurella inspiraatiolla antaaksenne oman panoksenne uudelle tietoisuudelle Maan päällä. Tietyssä mielessä uhraatte itsenne luopumalla kaikesta vanhasta ja ahdistuneesta itsessänne, jotta voitte maistaa uutta, ja silloin voitte olla myös esimerkkinä toisille.

On tärkeää ymmärtää tämän luopumisen luonne. Kyse ei ole niinkään uhrauksesta, jonka teette toisten tai maailman puolesta. Kyse on syvään kumartamisesta omalle ytimellenne, joka ylittää ihmistietämyksenne ja ihmistahtonne; kyse on kumartamisesta omalle suuruudellenne sieluna. Tässä elämässä päämääränne on antaa aidosti etusija sielulle ja sen kohtalolle, vaikka se joskus saa teidät ihmisinä kiemurtelemaan tuskassa ja ajoittain täyttää teidät inholla ja epätoivolla. Sen vuoksi pyydän, että kunnioitatte itseänne ja toisia, jotka ovat käymässä läpi samanlaista prosessia.

Älkää tuomitko, sillä jonkun henkilön “sielun pimeä yön” syvyys eli se pimeys, jota hän on käymässä läpi, ei kerro mitään siitä, missä kyseinen sielu, kyseinen ihminen on sisäisellä polullaan. Se on varma vahvuuden ja rohkeuden merkki halusta kohdata hyvin syvällisesti osia itsestään, ja tämä kohtaaminen näyttää joskus tulevan oman itsen ulkopuolelta. Esimerkiksi jonkun on käsiteltävä vakavaa sairautta tai valtavaa takaiskua inhimillisellä tasolla, ja hän toteaa: “En halua tätä lainkaan, haluan eroon tästä ja elää valossa.” Teissä on kuitenkin syvempiä tasoja, jotka todella sanovat “kyllä” sille pimeydelle, itsenne osia, jotka tuntevat ja tietävät, että: “Jossakin päin minua minä tarvitsen tätä elämänkokemusta. Tämä pimeys haluaa tulla nähdyksi, sillä on merkitystä minulle, ja vaikka huudan ja kiljun tuskasta ja pelosta, luotan tähän prosessiin.” Se on teidän suurin haasteenne: luottaa “sielun pimeään yöhön”.

Itseluottamuksen menettäminen on hyvin inhimillistä. Kun menetätte luottamuksen, silloin tarvitaan myötätuntoa ja ymmärrystä. Kun kaikki valo katoaa, myötätunto on se energia, joka säilyy kauimmin ja ulottuu pisimmälle. Jos ajattelette tietävänne mikä on toiselle parasta tai annatte hyvää tarkoittavia neuvoja, se ei ole tapa, jolla otetaan yhteyttä toisiin hädässä tai jopa itseenne silloin, kun teistä tuntuu siltä, vaan myötätunnon kautta. Toisen vierellä olemalla ja häntä todella kuuntelemalla ja ymmärtämällä, toisen kohteleminen inhimillisesti, arvostaen ja kunnioittaen on se energia, mikä parantaa eniten häntä, joka kulkee “sielun pimeässä yössä”.

Usein te ette pysty antamaan itsellenne tätä myötätuntoa, kun olette syvimmässä kohdassa “sielun pimeää yötä” ja kun kohtaatte niitä pimeimpiä osia itsestänne, joita torjutte. Ette rakasta itseänne ja ehkä jopa halveksitte itseänne. Teillä on ennakkokäsityksiä siitä, missä olette, missä teidän olisi pitänyt olla ja mitä teidän olisi pitänyt tehdä. Usein te ryvette ennakkoluulossa ja itsekritiikissä, mielipahassa ja katumuksessa, mikä saa teidät jumiin. Se on itseensä myötätunnolla suhtautumisen vastakohta.

Nämä ovat niitä syvimpiä kerroksia, joihin ihmistietoisuus voi vajota: pelon, itsensä kieltämisen, kiukun, katumuksen, vastustuksen ja masentuneisuuden kerroksia. Tärkein asia on, että uskallatte ojentaa käden minulle tasavertaisena olemisen tunteesta, koska minä ymmärrän teitä, minä näen teidät, minä kuuntelen teitä. Antamalla tällaista tilaa toinen toisillemme on juuri se, mitä voimme toisillemme tehdä. Tänä päivänä tälle on suuri tarve. Ihminen, joka on joutunut “sielun pimeän yön” syvyyksiin, on jollakin lailla yksin, mutta häntä auttaa valtavasti, kun ihmiset tukevat toveriaan tuomitsematta ja tasavertaisena.

Ymmärrättehän, että se on myös opettajan ammatin ytimessä uudella aikakaudella. Kyse ei ole saarnaamisesta korokkeelta tai täynnä viisautta olevista kirjoista tai korkeampia periaatteita ylistävästä tiedosta, vaan todellakin polvistumisesta jonkun viereen ja käden ojentamisesta hänelle tasavertaisena. Sillä te tiedätte, koska olette kokeneet siinä syvyydessä olemisen tai aistitte sen, että saatatte joskus vastaisuudessa olla siellä. Jos voitte olla siinä tilassa toisen kanssa ja voitte tarjota hyväksyntää ja ymmärrystä tuolle ihmiselle, silloin seisotte molemmin jaloin uudessa maassa. Olette uhranneet oman egonne, joka “tietää paremmin” ja haluaa pitää kontrollin.

Henkisyyden tasolla teillä voi myös olla ego täynnä korkeamielisiä ideoita ja silti voitte olla liian vähän juurtuneita inhimillisenä ja joustavana olemiseen: olette liian peräänantamattomia ja jäykkiä. “Sielun pimeänä yönä” käy niin, että teitä pyydetään ja haastetaan päästämään irti kaikki kankeat ideat ja todella mennä mukaan sellaiseen, mikä on elävää ja mitä itse asiassa on tapahtumassa. Toinen henkilö voi auttaa teitä tässä, mutta teidän täytyy päästää irti syvimmällä tasollanne.

Uskokaa, että olette hienoja sellaisina kuin olette ja että olette elämän viattomia lapsia, joiden ei tarvitse puolustautua, lapsia, jotka ovat turvassa Maan päällä ja taivaan alla. Tuntea jälleen, minne “sielun pimeä yö” haluaa teidät viedä. Kaikki se mikä ei ole teidän, mikä on väärää, peräänantamatonta ja jäykkää – erityisesti itseänne kohtaan – tulee vapauttaa. Ja se sattuu, sillä saatatte olla kiinni jäykkyydessä ja vakavuudessa, mikä voi jotenkin antaa teille väärän varmuuden tunteen, mutta se ei ole elävää, se ei ole todellista.

Olette valon värähteleviä lähteitä – virtaavaa valoa. Kuvitelkaa, että tämä valonlähde on vatsassa ja sieltä virtaa värähtelevää energiaa sydämeen ja koko kehoon. Tämä energia on elinvoimaista ja uutta, ja se tekee Maan hedelmälliseksi. Tuntekaa se energia keskellä vatsaa. Se on energiaa, joka tulee suoraan sielustanne, ja se on niin voimakas, että se murtaa vanhoja ulkoisia puitteita ja rakenteita, joita olette vaalineet, joten antakaa tämän energian virrata.

Olette jo saavuttaneet paljon sisäisesti. Olkaa ylpeitä itsestänne, tunnustakaa oma suuruutenne. Älkää epäröikö antaa tilaa lävitsenne loistavalle valolle, ja tällä ei ole mitään tekemistä egon kanssa. Kyse on luopumisesta, jotta ette enää pidättele sitä, mikä virtaisi lävitsenne: ilo, ymmärrys, viisaus, myötätunto ja valo – hyvin maadoittunut valo, joka ei tuomitse.

Tervehdin teitä kaikkia sydämestäni. Tuntekaa vielä kerran voiman ja valon energia. Haluaisin hemmotella teitä energia- ja valokylvyllä – sanokaa vain “kyllä” sille. Rakastan teitä ja kunnioitan syvästi millaisia olette.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi