Gerrit Gielen

Monet ihmiset pommittavat jatkuvasti itseään negatiivisilla ajatuksilla: “En voi tehdä näin, tämä ei ole minua varten, olen heikko, minun täytyy piiloutua koska olen sisimmältäni paha, maailma ei ole turvallinen paikka, tämä menee luultavasti väärin.” Ja niin edelleen.

Miten näin kävi? Miksi teemme näin? Syy tähän itsetuhoiseen käyttäytymiseen on siinä, että me kaikki olemme jossakin vaiheessa saaneet traumoja joko tässä tai edellisessä elämässä. Traumat ovat negatiivisia kokemuksia, jotka ovat niin vahvoja, ettei persoonamme pysty käsittelemään niitä, vaan osa tietoisuudestamme “jähmettyy” ja jää ajallisesti jumiin.

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka edellisessä elämässään koki, kuinka hänen maansa joutui miehitetyksi sodan aikana. Ihmisiä napattiin kaduilta ja yhtäkkiä he katosivat. Oli jatkuvaa väkivallan uhkaa eikä oloaan voinut tuntea turvalliseksi missään. Edellisen elämän persoonallisuus kärsi valtavasti musertavasta pelosta eikä pystynyt käsittelemään tilannetta koko loppuelämänsä aikana. Osa tästä henkilöstä sai traumoja ja jäi ajallisesti jumiin sodan todellisuuteen ja lähettää edelleen viestejä nykyhetken persoonalle aivan kuin vieläkin olisi sota: “Elämä on vaarallista, väkivaltaa on paljon, ihmisiin ei voi luottaa, olet voimaton.” Nykyinen persoona ei tajua, että nämä sinnikkäät ajatukset liittyvät hyvin erilaiseen todellisuuteen. Hän yksinkertaisesti uskoo näihin viesteihin ja tottuu katselemaan elämää edellisen elämän traumaattisen persoonan silmin. Outoihin ihmisiin suhtaudutaan epäillen, taustalla tuntuu aina olevan tuhon ja väkivallan pelko ja uskomus, että on parasta jäädä lukkojen taakse kotiin, koska jos menee ulos, saattaa olla, ettei koskaan palaa.

Trauma tuntuu mustalta aukolta

Traumaattinen osa meistä on kärsimiemme pelkojemme suurin lähde. Huomaa, että pelko kertoo meille aina, että tuolla jossakin on jotakin vaarallista, vihamielistä ja haitallista. Pelko saa sinut keskittymään ulkomaailmaan ongelmiesi alkulähteenä eikä itse traumaan. Kun joku koiria pelkäävä on samassa huoneessa koiran kanssa, hänen koko tietoisuutensa keskittyy tuohon koiraan ja jättää kaiken muun ulkopuolelle. Useimmiten kyseinen koira ei ole ongelma: todellinen ongelma on koirien pelko. Jos keskityt jatkuvasti itsesi ulkopuolisiin asioihin, havaintosi vääristyy. Keskityt siihen, mitä pelkäät, ja siten sinulla on taipumus nähdä tätä pelon aihetta kaikkialla; pelkosi liioittelee varsinaista vaaraa ja hukkaat energiaasi sen välttämiseen.

Tästä kuviosta tulee noidankehä: pelko kaventaa havaintoasi todellisuudesta siten, että kyseinen todellisuus näyttää vahvistavan pelkojasi ja antavan niille oikeutusta yhä enemmän. Kun luet lehteä, huomiosi kiinnittyy automaattisesti uutisiin koirista, jotka hyökkäävät ihmisten päälle tai levittävät tartuntatauteja. Kun kävelet kadulla, koirat näyttävät katsovan sinua uhkaavasti, valmiina hyppäämään kimppuusi. Tämä noidankehä pitää traumaattista osaa itsestäsi vankina eikä se osa pääse vapaaksi ennen kuin kehä rikotaan. Noidankehään joutunut traumaattinen osa meistä voidaan katsoa olevan kuin musta aukko sisällämme. Se imee itseensä energiaa, se imee valoa, ja se vie meidät takaisin menneisyyteen niihin hetkiin, jolloin tietoisuutemme jähmettyi ja jäi jumiin.

Minulla itselläni on sisäsyntyinen matkustamisen pelko. Kun tänä kesänä matkustimme Ranskaan, minusta tuntui jatkuvasti, että automme menisi rikki, ja näin siitä merkkejä kaikkialla. Juuri ennen kuin lähdimme, housujeni vyö rikkoutui. Ajattelin, että se oli pahaenteinen merkki. Tien päällä huomasin hylättyjä autoja kaikkialla. Kun välillä pysähdyimme taukopaikalle, luulin näkeväni öljyjälkiä automme perässä. Auton kojelautaan ilmestyi merkkivalo ilmoittamaan, että meidän pitäisi mennä korjaamolle vaihdattamaan vaihdelaatikon öljy (myöhemmin tämä osoittautui kojelaudan tietokoneen virheeksi). Toisella kertaa huomasin joitakin työkaluja auton takakontissa, mikä minusta tuntui aivan kuin merkiltä, että auto tarvitsi korjaamista. Ja niin edelleen.

Matkan aikana päätin mennä sisimpäni mustaan aukkoon. Näin siellä miehen makaavan tien laidassa, ja näin hänestä vain selän. Kun lähestyin häntä, järkytyin, sillä näin hänen kasvonsa ja hänen silmänsä oli puhkottu. Hän oli kaukana kotoaan, ja sikäläiset ihmiset olivat tehneet sen hänelle, koska eivät olleet luottaneet häneen. Hän kuoli ajatellen kotiaan ja toivoen, ettei olisi koskaan lähtenyt sieltä.

Aiemmin matkustin hyvin harvoin enkä ajanut autoa. Ajattelin, että minulla oli hyviä syitä tähän käyttäytymiseen, mutten tiedostanut sisälläni olevaa mustaa aukkoa. Nykyisin matkustan usein ja monet tekemistämme matkoista tuovat minulle paljon iloa. Olemme tavanneet kaikkialla maailmassa samanmielisiä ihania ihmisiä ja nautimme käynneistä luonnonkauniissa paikoissa.

Väittely ihmisten kanssa, jotka ovat mustassa aukossaan, ts. jotka suhtautuvat kapea-alaisesti ja pelokkaasti tiettyyn ongelmaan, on tuskin mahdollista. Kun yrität sitä, he välittömästi viittaavat lukemattomiin “faktoihin” ja syihin, joilla he perustelevat maailmankuvaansa. He kieltäytyvät avautumasta mahdollisuudelle, että varsinainen ongelma on heidän pelkonsa – eikä ulkopuolinen maailma. He ovat vakuuttuneita siitä, että heidän pelkonsa johtuu ulkomaailman todellisista uhkista ja on sen vuoksi järkeenkäypä ja oikeutettu. Ellet ole yhtä mieltä heidän kanssaan, juuri sinä olet naiivi: kieltäydyt näkemästä ilmeisiä tosiasioita, jotka ovat aivan nenäsi edessä. Mitä suurempi pelko, sitä jäykempiä ja lujempia ovat uskomukset. Monet Internetin sivustot, jotka ovat täynnä pahaenteisiä ennustuksia ja salaliittoteorioita, ovat peräisin sisäisen tason mustista aukoista.

Mustat aukot saattavat tulla niin voimallisiksi, että ne imaisevat ja valtaavat koko persoonan: tällaisissa tapauksissa syntyy vainoharhaisuutta (äärimmäistä epäluuloa). Kaikki, mitä ihmiset sanovat tai tekevät, tulkitaan negatiivisesti, mikä tekee normaalista kommunikoinnista mahdotonta. Uhkia ja salaliittoja kuvitellaan olevan joka puolella. Ystävien ja perheenjäsenten, jotka yrittävät särkeä päähänpinttymien lumouksen, ajatellaan olevan pahojen voimien vaikutusvallassa.  Vainoharhainen henkilö on joutunut täysin oman mielensä eristämäksi ja vangiksi.

Jossain määrin me kaikki kärsimme vainoharhaisuudesta. Lähes kaikilla meillä on jokin sisäinen musta aukko koskien jotakin tiettyä asiaa, mikä vääristää havaintojamme ja suhdettamme toisiin ihmisiin.

Mitä voit tehdä?

1. Ymmärrä, että sisälläsi on musta aukko

Ensimmäinen ja tärkein askel on tunnustaa, että osa sinusta on traumaattinen ja lähettää sinulle viestejä, jotka eivät ole oikein. Aina kun huomaat, että ajatuksesi ovat erityisen negatiivisia, tai aina kun sinusta tuntuu, että olet suhteettoman peloissasi jostakin ja odotat pahinta tapahtuvaksi, valmistaudu menemään sisimpääsi siihen mustaan aukkoon, ja kohtaamaan sen traumaattisen osan. 

Esitä itsellesi seuraavia kysymyksiä: “Voisiko olla, että sisälläni on musta aukko? Voisiko olla, että minussa on traumaattinen osa, joka vääristää koko näkemystäni todellisuudesta ja joka sulkee minut kaikkien hyvien ja positiivisten asioiden ulkopuolelle? Perustuuko näkemykseni todellisuudesta ja suhtautumiseni ihmisiä kohtaan pelkoon vai rakkauteen?”

2. Mene siihen mustaan aukkoon

Astu siihen mustaan aukkoon. Ei kärsimään, vaan tuomaan valoa ja rakkautta siihen osaan itseäsi. Luo mielikuva traumaattisesta osasta. Kuvittele esimerkiksi, että siinä on eksynyt lapsi, ja tajua, että hän tarvitsee paljon rakkautta ja huolenpitoa. Ota yhteyttä tähän lapseen, katso hänen silmiinsä ja tunne mitä hän tarvitsee vapautuakseen vähitellen pelosta.

Joka kerta kun huomaat hautovasi negatiivisia ajatuksia, synkkiä tunteita tai järjenvastaisia pelkoja eämästä, ihmisistä tai yhteiskunnasta, rohkaise itseäsi menemään sisimpääsi. Etsi sisälläsi olevaa mustaa aukkoa: traumaattisen osan vankilaa. Ole läsnä rakastavana enkelinä: lohduta, vakuuttele ja tuo valoa.

3. Kerro itsellesi totuus

Johanneksen evankeliumissa sanotaan: “Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Sanoilla, jotka ovat totta, on valtava voima. Totuus on peräisin rakkaudesta eikä pelosta. Tunne maailmankaikkeudesta saatavilla oleva rakkaus; tunne Äiti-Maan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan; tunne sisälläsi oleva rakkaus ja lähesty traumaattista osaa itsestäsi tästä rakkaudesta käsin. Muodosta siitä lähteestä muutamia lyhyitä lauseita ja toista niitä usein ääneen.

Esimerkiksi:

– Elämä on hyvä minulle.

– Maapallo rakastaa ihmiskuntaa ja auttaa meitä.

– Ihmiskunta on heräämässä ja tulemassa enemmän tietoiseksi yhtenäisyydestään: tämä yhtenäisyys alkaa toteutua kaikkialla.

Tällaisen todelta tuntuvan viestin sanominen on hyvin vahva väline, kun haluat päästää irti pelkopohjaisista ajatuksista.

Nykyisin on olemassa paljon kirjallisuutta “positiivisesta ajattelusta”. Ihmiset seisovat peilin edessä ja toistavat positiivisia sanomia itselleen: affirmaatioita eli myönteisiä vakuutteluja. Siinä on järkeä vain, jos nämä viestit ovat tosia, ja ne ovat tosia, jos ne perustuvat rakkauteen.

Jotkut saattavat toistaa itselleen: “Olen rikas, olen rikas” toivoen, että todellisuus mukautuu heidän aikomukseensa. Mutta perustuuko tämä vakuuttelu rakkauteen vai puutteen pelkoon eli siihen, että universumi ei pidä heistä huolta? Jos kyse on jälkimmäisestä, vakuuttelu ei toimi.

Ennen kuin alat loputtomasti toistaa affirmaatioita, mene takaisin alkulähteelle. Ota yhteyttä sydämessäsi olevaan rakkauteen ja näe millaisia viestejä tästä kaivosta tulee. Ala rakastaa itseäsi ja hyväksyä se traumaattinen osa itsestäsi. Pelkoon perustuvat vakuuttelut eivät toimi.

Jos affirmaatio on oikea, sen toistaminen usein ei itse asiassa ole tarpeen. Oletko koskaan kokenut, että joku sanoi sinulle jotakin, mikä tuntui syvällisen todelta? Oliko tarpeen, että tätä sanomaa toistettiin koko ajan? Todennäköisesti ei ollut. Jos jokin lause, joka todella tuntuu sinusta aidolta, sanotaan ääneen oikealla voimakkuudella, sitä ei tarvitse sanoa yhä uudestaan. Kerta päivässä riittää.

Ensimmäinen ja tärkein askel tässä kolmivaiheisessa prosessissa on kuitenkin se, että kohtaamme sisällämme olevan mustan aukon rehellisesti. Heti kun tajuamme, että pelko vääristää havaintomme, voimme alkaa hyväksyä tuon pelon rakkaudella, ja siitä rakkaudesta löydämme affirmaatioita, jotka ovat tosia ja tehokkaita. 

© Gerrit Gielen 2014

Suomennos: Tapio Närhi