Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua. Tervehdin teitä kaikkia vilpittömästi. Olen täällä sydän pakahtumaisillaan. Haluan kertoa tämän teille, sillä olette veljiäni ja siskojani ja tunnen syvällistä sukulaisuutta teihin. Minä en ole teitä enemmän tai korkeampi, me olemme yhtä.

Me lähdimme yhdessä istuttamaan Kristus-energian siementä Maahan, siementä, joka ajan myötä hitaasti kasvaisi ja puhkeaisi täyteen kukkaan. Tämä kerta Maan päällä on tuon matkan täyttymys. Nyt on aika, jolloin monet taimet alkavat kehittyä, ja monin tavoin te olette nupulla olevia kukkia. Yhdessä me muodostamme yksikön, sielujen kollektiivin, joka omistautuu uuden tietoisuuden syntymään. Joten älkää enää suhtautuko minuun yläpuolellanne olevana mestarina, vaan ystävänä, joka pitää teitä kädestä ja haluaa jakaa rakkautensa kanssanne, sillä minä rakastan syvästi teitä kaikkia.

Teillä on voimakas rakkauden halu. Te etsitte sitä ihmissuhteista toisten kanssa ja myöskin yhteydestä jumaluuteen. Mutta itse asiassa se, mitä kaipaatte, on teidän sisällänne, se on teidän oma jumalallinen luontonne, se osa teitä, joka on yhtä pyyteettömän rakkauden ja ilon kanssa. Kun koette tämän osan itsestänne, se tuntuu aivan kuin kotiin paluulta. Kaikesta muusta elämässänne tulee helppoa, kevyttä ja riemukasta. Te olette yhtä itsessänne ettekä tarvitse mitään itsenne ulkopuolelta, jotta tuntisitte olonne hyväksi. Te olette kokonaisuus itsellenne – ja silti tunnette olevanne yhteydessä kaikkeen muuhun syvällisellä ja läheisellä tavalla.

Ihmissuhteissa on paradoksaalista se, että voitte saada läheisen yhteyden toiseen ihmiseen vain, jos pystytte hyväksymään ykseyden itsessänne. Jos olette valmiita hyväksymään itsenne, kaikkine menneisyyden taakkoineen, hyvine ja huonoine puolineen – silloin teette tilaa toiselle ainutlaatuisen yksilölliselle ihmiselle. Silloin ette enää käytä toista ihmistä päästäksenne Kotiin. Sen sijaan te jaatte sydämessänne olevan Kodin tuon toisen ihmisen kanssa. Tällaisesta ihmissuhteesta tulee yhteinen juhla, ja se on parantava ihmissuhde olipa kyseessä kumppani, ystävä tai oma lapsi – sillä ei ole varsinaista väliä. Kuitenkin rakkaussuhteet – kumppanuussuhteet – ovat ihmissuhteita, jotka saavat aikaan teissä eniten. Ne koskettavat teitä syvällisesti ja herättävät voimakkaita tunnetiloja, sillä ne näyttävät pitävän lupauksen Kotiin paluusta toisin kuin mikään muu ihmissuhde.

Ennen kuin puhun rakkaussuhteista, haluaisin muistuttaa teitä siitä, että kaipaamanne Koti, se alkuperäinen ykseys, josta synnyitte sieluna, ei ole kaukana. Voidaan sanoa, että ajallisesti lähditte äärimmäisen kauan sitten, symbolisesti puhuen, Paratiisista. Että kuljitte omaa polkuanne “sieluna kehossa” ja valitsitte tietyn ilmenemismuodon itsellenne käydäksenne läpi kokemuksia ja vieraillaksenne universumin eri paikoissa.

Kun synnyitte yksilölliseksi sieluksi ja lähditte matkaan, te luovuitte siitä alkuykseydestä, jonka voitte kuvitella lämpimäksi rakkauden ja valon peitteeksi, joka oli teille niin tuttu. Ykseys, jossa aina tunsitte Isä-Äiti-Jumalan turvallisen läsnäolon, ja niinpä ette koskaan pelänneet yksin olemista ja hylätyksi tulemista. Teillä ei edes ollut ymmärrystä näistä “negatiivisista” käsitteistä, ja silti Jumalassa toimi arkkityyppinen voima, joka synnytti teidät tämän Isä-Äiti-Jumalan ykseyden kohdusta.

Mikä oli tämän synnytyksen tarkoitus? Jotta teistä kaikista voisi tulla itsenäisiä jumalia! Jotta te itse voisitte tulla Isä-Äiti-Jumalan lämmön ja rakkauden lähtökohdaksi, josta ilmestyy ja luodaan rajaton määrä olentoja. Mutta alussa tapahtunut hyvästijättö tuli teille järkytyksenä. Tajusitte, että ykseydestä eroamisen myötä tuli tieto, että voidaksenne todella kokea kehityksen prosessin te ette voineet tietää mitään etukäteen. Tajusitte, että voisitte erota siitä alkuykseydestä ainoastaan menemällä täysin omaa tietänne yksilöllisenä sieluna, joka ensimmäistä kertaa pääsee tutustumaan siihen pelkoon, lohduttomuuteen ja pimeyteen ettei tiedä ja ettei ymmärrä.

Teillä on edelleen mukananne lohduttomuuden ja yksinäisyyden alkuperäinen kokemus, mikä saattaa ilmaantua hyvin voimakkaana rakkausuhteissa. Mutta ennen kuin käsittelen näitä ihmissuhteita, haluaisin muistuttaa teitä siitä, että teille on mahdollista kokea se alkuyhteys milloin tahansa. Nukkuessanne näkemättä unta te irtoatte kehostanne ja otatte yhteyttä siihen syvällisimpään lähteeseen, josta tulitte, Jumalaan, jos haluatte sitä nimeä käyttää, tai syvällisimpään ytimeen itsessänne: siihen osaan teitä, joka ei koskaan lähtenyt Paratiisista, vaan on yhä siellä. Vaikka lähditte miljardeja vuosia sitten, ykseys on yhä teissä; se on erottamaton osa tietoisuuttanne. Yöllä, jos mielenne ei ole liian aktiivinen ja antaudutte uneen ja niihin ei-fyysisiin maailmoihin, joihin saavutte, silloin kehosta irtautuessanne te hoksaatte sen Lähteen ja siten virkistäydytte. Jokapäiväisessä elämässäkin te voitte saada yhteyden tähän jumalallisen hengen todellisuuteen, johon te läheisenä osana kuulutte. Hiljentymällä voitte tuntea sen läsnäolon tässä ja nyt. Pyydän teitä tuntemaan, kuinka me kaikki yhdessä, yhtenä, muodostamme osan siitä alkuperäisestä Jumalasta.

Kuvitelkaa, että keskellä rintaanne, sydänchakrassa, on kirkas, kaunis kristalli. Kuvitelkaa se sinne ja tuntekaa sen voima: puhdas, kirkas kristalli, jonka kaikki viisteet heijastavat teidän monia kokemuksianne samanaikaisesti. Tämä sydänkristalli on yhteydessä myös kaikkeen ympärillänne olevaan. Tämä kristalli voi heijastaa tunteita, joita saatte toisilta, ja sillä tavoin kun otatte vastaan heidän mielialojaan ja tunnetilojaan tämän kristallin kautta te pääsette ymmärtämään toisia. Tästä sydänkristallista käsin te ymmärrätte toisten kokemuksia: heidän tuskansa ja pettymyksensä selviävät teille.

Tämä sydänkristalli on yhteydessä kaikkien muiden elävien olentojen sydämiin, sillä me kaikki olemme yhtä. Ja silti voitte myös tuntea, että tämä sydän, joka teillä on rinnassanne, kuuluu teille: se on teidän sielusydämenne. Tuntekaa, kuinka molemmat aspektit yhtyvät. Te olette yhteydessä sydämen tasolla – horisontaalinen kenttä yhdistää teidät kaikkeen elävään – joten ei ole erillisyyttä, sillä me kaikki olemme yhtä. Silti te olette myös “yksi”, mikä tarkoittaa, että te olette te eikä kukaan muu ole täsmälleen samanlainen kuin te. Te olette yksilöllisiä olentoja, ja vertikaalinen linja yhdistää teidät suoraan Lähteeseenne, Jumalaan. Te olette tässä fyysisessä kehossa, joka kantaa sydäntänne, teidän omaa jumaltietoisuuden palastanne.

Tuntekaa tämän kristallin valtavuus: ääretön tietoisuus, joka kuuluu teille ja silti voi mennä minne tahansa se haluaa. Se ei ole sidoksissa tähän kehoon, vaikka se on nyt tässä kehossa, väliaikaisesti, vaan se on niin valtavaa energiaa, että pohjimmiltaan se ei ole sidoksissa mihinkään muotoon. Te olette tätä tietoisuutta, te olette tuoneet palasen Isä-Äiti-Jumalan jumalallista kudosta mukananne Maahan. Te olette kokonainen ja täydellinen itsessänne, ja te olette tämän sydänkristallin suojelija. Muistakaa se, kun nyt tarkastelemme rakkaussuhteiden aihetta.

Kun rakastutte toiseen ihmiseen, suhteen alussa on usein voimakas ilahtumisen kokemus. Näyttää ikään kuin teissä repeytyisi jotakin apposen auki, jokin, joka oli pitkään piilossa ja voisi avautua lukituksesta vain tuon toisen katseesta. Toiset ihmiset eivät näytä näkevän sitä “jotakin” teissä, mutta rakastettunne herättää sen paljaan kauneuden, jollaisia olette. Teidän intohimonne ja elämänhalunne palaa, tunnette olevanne huomattuja ja rakastettuja, ja alatte kokea oman syvällisyytenne – oman ihmeellisyytenne. Se on mitä te koette hullaannuttuanne. Ja vaikka näyttää siltä, että kyse on toisesta, kyse on todellakin teistä, siitä mitä toinen herättää teissä, mikä on herkullista, varsinainen ihme! Te näytätte havahtuvan hereille vasta silloin ja tuntevan, kuinka paljon teillä on annettavaa ja kuinka paljon teitä voidaan rakastaa.

Sillä hetkellä ihmiset yleensä päihtyvät kokemansa hullaantumisen ihmeestä, ja he kiinnittyvät sokeasti siihen henkilöön, joka herätti heissä tämän tunteen. Kyseisellä henkilöllä on kädessään “taikasauva”, ja se mikä ensiksi johti melkoiseen yllätykseen ja rakastavaan tunteeseen itseänne samoin kuin toista kohtaan, saa teidät vähitellen pakenemaan itseänne, kun keskitytte täysin tähän toiseen henkilöön.

Sitten alkaa kamppailu toisen kanssa. Haluatte omistaa osan hänestä, koska tunnette olonne niin hyväksi. Ja usein toinen tekee saman teille, ja niin tämä köydenveto saa teidät molemmat hirveän hämmennyksiin. Tällä tavoin se ylhäisin asia, mitä voitte antaa toisillenne, lopulta saa aikaan alhaisinta, nimittäin mustasukkaisuutta, riippuvuutta ja valtataisteluja. Se on äärimmäisen tuskallinen tipahdus, jonka lähes kaikki ovat elämässään kokeneet.

Miten tämä tipahdus tapahtuu? Teissä on kaksi osaa. Teissä on sydänkristallista tulevaa rakkautta, joka voi nähdä toisen juuri sellaisena kuin hän on, ja kokea sen kauneuden, joka hänessä on. Tästä sydämessänne olevasta tilasta te pääsette tasavertaiseen ja tasapainoiseen yhteyteen toistenne kanssa, jolloin tunnistatte jumaluuden toisissanne ettekä menetä toisissanne olevaa ihmistä näkyvistä. Te suotte toiselle hänen tuskansa, epäluulonsa, pettymyksensä ja vastustuksensa.

Mutta vatsassanne toimii toinen energia, joka voi olla hyvin voimakas ja tuhoava voima hullaantumisessa. Kutsun tätä energiaa laiminlyödyksi sisäiseksi lapseksi, joka pitää sisällään hyvin vahvaa ja syvää tuskaa, mikä ulottuu aina siihen alkuperäiseen kosmiseen syntymäkipuun saakka, jolloin lähditte Isä-Äiti-Jumalan ykseydestä. Tämä lapsi herää myös silloin, kun rakastutte, ja tällä lapsella on monia tunnetiloja, jotka voivat pimittää sydämenne. Nämä tunnetilat voivat verhota sydänkristallin ja hämärtää sen tosiasian, että te olette sen riemun ja hurmion lähde, jota koitte romanttisen rakkauden alkuvaiheissa. Nuo tunteet liittyivät teihin ja siihen tilaan, jonka annoitte itsellenne, minkä toinen kyllä teki mahdolliseksi, mutta silti se liittyi teihin.

Kuitenkin teissä oleva lapsi, joka on tuskainen ja huutaa saadakseen huomiota, rakkautta ja tunnustusta, jota se on kaivannut niin kauan, saattaa haluta ottaa eräänlaisen kuristusotteen kumppanista. Se haluaa tarrautua kiinni hinnalla millä hyvänsä saadakseen itselleen mitä siltä on puuttunut. Tällä tavoin lapsi ja sydänkristalli voivat päätyä vastakkaisille puolille. Se, mikä aluksi näytti hyvin kauniilta, muuttuu tuhoisaksi suhteeksi, jossa taistelette toistenne kanssa ja joudutte kamppailuun, jota kukaan ei halua, mutta joka kuitenkin tapahtuu.

Silloin kun taika uhkaa kadota, te saatatte joutua epätoivoon. Te haluatte mihin hintaan tahansa tarrautua kumppaniinne, koska kerran te tunsitte absoluuttista rakkautta kyseiseen henkilöön. Aiotte taistella pitääksenne kiinni hänestä, ja omat vanhimmat kipunne, kiukun tunnetilat, hylkäyksen pelko ja jopa viha saattavat tulla peliin. Tällöin on hyvin vaikeaa päästää irti toisesta ihmisestä, sillä teitä ajaa muisto siitä, kuinka hyvin asiat olivat silloin kun kaikki oli harmonista.

Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää, että tiedätte kuinka päästää irti. Sillä hetkellä kun tunnette suhteenne menevän alamäkeen, ja alatte syytellä ja moittia toisianne, on aika ottaa etäisyyttä. Voitte loukata toisianne tosi pahasti juuri sen vuoksi, että olette koskettaneet toisianne niin syvältä, ja se tuska paranee hitaasti.

Joten uskaltakaa ottaa etäisyyttä, kun tuntuu siltä, että olette menettämässä kontrollin ja että tunteet vievät teidät mennessään estäen teitä lähestymästä kumppanianne avoimin sydämin. Saatatte tuntea voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa tai sitten täysin päinvastaista: pelkoa siitä, että olette niin syvällisessä yhteydessä toiseen, että hukkaatte oman itsenne. Saattaa esiintyä muita tunnetiloja, kuten kiukkua tai mustasukkaisuutta, mutta tärkeää on huomata, miten voimakkaimmissa tunnetiloissa kyse on enemmänkin teistä kuin suhteesta. Suhde laukaisi tunteet, mutta niiden varsinaiset syyt ovat syvemmällä.

Nyt on tärkeää, että käännytte sisällä olevaa loukattua ja laiminlyötyä lasta kohti, joka on tunnepuolen epätasapainon todellinen syy. Sen tekeminen ei ole kumppaninne vastuulla. Ettekä tekään ole vastuussa kumppaninne sisäisestä lapsesta. Jos sälytätte oman tuskanne jonkun toisen vastuulle ja odotatte hänen parantavan sen, sellainen johtaa ihmissuhteissa valtavaan sekaannukseen.

Siis, miten pystytte näkemään, milloin ihmissuhde, joka alkuaan oli rakastava side, on menossa pieleen ja joutumassa epätasapainoon? Itse asiassa on olemassa selviä merkkejä, ja yksi keinoista, joilla asia selviää, on tehdä symbolinen harjoitus sisäisen lapsenne kanssa.

Kuvitelkaa, että seisotte kumppanianne vastapäätä juuri nyt. Tai valitkaa joku teille hyvin tärkeä henkilö, jos teillä ei tällä hetkellä ole kumppania, ja sallikaa sisäisen lapsenne seistä vasemmalla puolellanne. Kuvitelkaa itsenne suunnilleen alle kymmenvuotiaaksi lapseksi, ja seisokaa vasemmalla olevan lapsen kanssa kumppanianne vastapäätä. Nähkää nyt kuinka lapsi reagoi rakastettuunne. Katsokaa lapsen ensimmäistä reaktiota. Kysykää lapselta: “Mikä veti sinua hänen puoleensa? Mikä oli sinusta niin vastustamatonta? Mikä kosketti sydäntäsi, mikä kiehtoi sinua?” Ja kysykää sitten: “Miltä sinusta nyt tuntuu?”

Tapahtuiko jotakin sille alkuperäiselle piirteelle? Voiko lapsi yhä tuntea sitä rakkautta? Parantavassa suhteessa se ainutlaatuinen piirre on hyvin paljon läsnä. Se ruokkii yhä teitä, lämmittää yhä teitä, ja samaan aikaan kumppaninne on saanut inhimillisemmän muodon omine ongelmineen ja hyvine ja huonoine puolineen. Kuitenkin jäljellä on jotakin siitä alkuperäisestä taiasta, ja sen taian vuoksi ongelmat voidaan voittaa. Jos huomaatte, että taika on poissa, jos sisäinen lapsenne todellakin tuntee, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai ettei häntä rakasteta, silloin käynnissä on jotakin, johon teidän pitää kiinnittää huomiota. Käyttäkää sisäisen lapsenne kanssa aikaa siihen, että keksitte syyn.

Tilanteen selkeyttämiseksi päästäkää mielikuva sisäisestä lapsesta irti, ja kuvitelkaa nyt, että seisotte valitsemanne kumppanin edessä ja katsokaa antamisen ja vastaanottamisen energiavirtoja välillänne. Katsokaa ensin mitä annatte toiselle ja tuntekaa se, eikä sitä tarvitse ilmaista sanoin kunhan vain aistitte sen. Katsokaa mitä teistä virtaa toista kohti, ja havaitkaa miltä teistä tuntuu tällä hetkellä. Tuleeko teille antamisesta enemmän energiaa vai tuntuuko teistä tyhjältä ja nääntyneeltä? Onko antaminen inspiroivaa vai kuluttaako se teidät loppuun? Pitäkää kiinni ensimmäisestä tuntemuksesta.

Kun olette katselleet mitä te annatte toiselle, katsokaa vastakkaissuuntaista vuorovaikutusta. Mitä te saatte toiselta? Luottakaa vain ensimmäiseen tuntemukseen, kun saatte sen. Tuntuuko se hyvältä, mitä otatte vastaan? Saako se sydämenne avautumaan enemmän? Tunnetteko olevanne onnellisempia sen johdosta, mitä saatte? Parantavan ihmissuhteen ytimenä on, että toinen antaa teille jotakin, mikä saa aikaan iloa sydämessänne.

Lopuksi, tuhoisasta ihmissuhteesta on toinenkin merkki. Havaitkaa solar pleksuksestanne – pallean lähellä olevasta kohdasta – “energianuora”, joka liittää teidät toiseen henkilöön. Jos olette herkkä, kenties voitte kokea sen nuoran. Mitä te tässä haette, on sellainen tunne, että teidän pitää omistaa toinen, että joudutte paniikkiin ajatuksesta, ettei toinen enää ole paikalla, että jokin vetää tuota nuoraa. Jos tunnette sen, silloin kyseessä on energianapanuora, joka yhdistää teidät toiseen ja antaa teille tunteen: “minä tarvitsen häntä, en tule toimeen ilman häntä!” Tuo paniikinomainen tunne osoittaa, että ette toimi itsenäisesti tai ainakin luulette, että ette pysty tulemaan toimeen ilman toista, ja tuollainen riippuvuus voi johtaa tuhoisaan ihmissuhteeseen.

Parantavassa suhteessa on luonnollista kaivata toista, jos tavalla tai toisella olisitte erossa toisistanne. On luonnollista nauttia ja sen vuoksi kaivata toistenne seuraa. Saatatte haluta toista, mutta ette tarvitse häntä. Mutta tuhoisassa suhteessa käynnissä on jotakin pahansuopaa. On tunne, ettette pärjää tai voi olla ilman toista, että hyvinvointinne riippuu hänestä – kenties koko elämänne – ja tämä heikottaa teitä huomattavasti. On toisen mahdollisen hylkäämisen aiheuttama syvä pelko ja se saa teidät tuntemaan itsenne pieneksi ja rajoittuneeksi, ja nyt koko suhteesta puuttuu alkuaikojen riemukas tila ja vapaus.

Yrittäkää tuntea näitä asioita itse, ihan tyynesti, omalla tavallanne. Älkääkä pelätkö tehdä tilaa suhteessa, jotta sallisitte itsenne tuntea näitä asioita. Sillä kun kerran huomaatte olevanne alamäkeen menevässä ihmissuhteessa, on usein tarpeen, että kumppanit ottavat välimatkaa toisiinsa fyysisesti ja emotionaalisesti, jotta he tajuaisivat missä kumpikin menee. Tällöin ei useinkaan kannata yrittää puhua asioita halki. On välttämätöntä, että ensin energiakenttänne vapautuvat toisistaan, jotta saisitte riittävästi tilaa päästä takaisin sydänkristallinne keskustaan. Laskeutukaa tietoisuudellanne sen kauniin kirkkaan kristallin sisälle, joka on teidän ydinolemuksenne. Älkää olko riippuvaisia toisista, että he kokisivat sen teissä; se on teitä varten – aina. Hiljaisuudessa voitte kuulla Jumalan kuiskauksen.

Tuntekaa sitten kuinka valonsäteet loistavat tästä kristallista teissä olevaan lapseen, joka yhä kärsii tuskaa ja joka yhä etsii hyväksyntää ja rakkautta ja turvaa itsensä ulkopuolelta. Antakaa valonsäteiden osua tuohon lapseen, ja voitte kirjaimellisesti nähdä, että kristallivalo näyttää ankkuroituvan virraten syvemmälle ja syvemmälle vatsaanne ja edelleen jalkojenne kautta aina Maahan saakka.

Se on teidän valonne, teidän ainutlaatuisen Sielunne Valo! Olette täällä Maan päällä kehossa kokemassa tuota valoa. Teidän valonne on ainutlaatuinen, se on teidän Enkelivalonne, ja jos pysytte yhteydessä siihen, silloin te vedätte elämäänne parantavia ihmissuhteita. Ette “tarvitse” toista. Eikä teillä ole tarvetta tehdä toista joksikin “täydelliseksi”: joksikin, joka lopulta näkee teidät haluamassanne valossa ja joka ehdoitta ymmärtää ja hyväksyy teidät siten kuin te haluatte heidän niin tekevän.

Ehdoton hyväksyntä ja rakkaus löytyy vain teidän omasta sydämestänne – ja itsenne toimesta. Älkää antako sitä velvollisuutta toisen taakaksi. Se absoluuttinen rakkaus on sellaista, joka on teidän ja teidän Itsenne välistä. Sen voitte antaa vain itsellenne, ja kun niin teette, teistä tulee rakkauden suihkulähde toisille, sillä silloin teistä on tullut täysin rehellinen ja aito itsellenne. Rakastatte itseänne, mukaan lukien sitä pimeää osaa: sitä lasta teissä, joka joskus kamppailee ja on piinattu.

Kun rakastatte itseänne, teille on helpompaa nähdä toinen ihminen oikeassa perspektiivissä. Teidän ei enää tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti niitä joskus hyökkääviä tai loukkaavia asioita, joita toinen sanoo tai tekee. Hänen toimensa ja reaktionsa kuuluvat hänelle, ja tulee helpommaksi olla vastaamatta sellaiseen liian emotionaalisesti. Toinen henkilö ei ole enää vastuussa teidän sielunne pelastuksesta – te olette. Te olette oman maailmanne, oman todellisuutenne mestari.

Te kaikki olette tällä itseoivalluksen polulla, ja olette jo koskettamassa toisia ihmisiä sydänkristallillanne: annatte heille rakkauden ja toivon kipinöitä. Kiitän teitä, että tulitte Maahan tähän aikaan, tänä muutoksen ja muuntumisen aikana. Olen kanssanne ja välitän teistä suuresti. Te olette veljiäni ja siskojani, ja rakastan teitä.

© Pamela Kribbe
www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi