Gerrit Gielen

Jos aika ja tila ovat illuusioita, silloin olemme yhä siellä, mistä se kaikki alkoi, silloin emme ole koskaan lähteneet taivaasta.”

Alkuperämme maailma on ykseyden maailmaa, se on valon ja rakkauden maailma: todellinen kotimme. Silti maailmassa, johon synnymme, tässä maallisessa maailmassa kaikkea erottaa aika ja avaruus – nämä kaksi suurta jakajaa. Se on kaksinaisuuden maailma, erillisyyden, kamppailun, vahvimman henkiinjäämisen, ja ihmisten sekä ihmiskunnan ja luonnon välisten sotien maailma.
Lyhyesti sanoen, se on pelon maailma. Useimmat tämän maailman ajatukset perustuvat pelkoon. Koska kasvamme pelkojen kanssa ja keskellä, pidämme niitä itsestään selvinä ja siksi rakennamme omat elämämme niiden varaan. Pelko saa meidät rakentamaan muureja toistemme ja pelkäämiemme asioiden välille – tuloksena on kaksinaisuus. Jokainen rakentamamme muuri on myös muuri sisällämme, ja siten tuhoamme omaa eheyttämme.

Mitkä ovat näiden pelkojen alkulähteet?

Teismi eli jumalusko on yksi vaikutusvaltaisimmista. Teismi on pohjimmiltaan ajatus, että olemme erillisiä Jumalasta. Tämä maailmankaikkeus on jakaantunut kahteen osaan: Jumalaan, hyvään osaan, ja meihin. Meidän täyty totella Hänen käskyjään, uskoa Hänen pyhään kirjaansa tai Hän ei pidä meistä. Koska emme voi totella Hänen käskyjään, meidän täytyy tietenkin olla pahoja ja siten joutua helvettiin. Tuloksena on pelkoa, syyllisyyttä ja uskoa siihen, että me olemme pahoja. Tunnemme syyllisyyttä joka hetkestä, kun me todella elämme ja nautimme elämästä. Tämä ajattelutapa on yhä syvällä monissa meistä.

Toinen pelon alkulähde on ateismi, ja ateismi liittyy tieteeseen. Tieteilijät kertovat, että maailmankaikkeus on olemassa aika-avaruudessa. He sijoittavat aika-avaruuden maailmankaikkeuden ulkopuolelle, mistä on seurauksena toisenlainen hajaannus. “Aika-avaruus erottaa minut kaikista muista. Elämäni on vain lyhyt valon välähdys iankaikkisessa yössä. Jokainen olento on yksinäinen ja sen on taisteltava pysyäkseen hengissä. Niin sanottu sisäinen yhteys minun ja toisten ihmisten välillä – rakkaus – on vain biologisten mekanismien luoma illuusio.”

Kummallekin näistä pelon lähteistä on yhteistä se, että ne sijoittavat jotakin maailmankaikkeuden ulkopuolelle, ja siten molemmat kieltävät todellisuuden ykseyden. Psykologinen vaikutus meihin on siinä, että uskomme pelkoon rakkauden sijasta, erillisyyteen ykseyden sijasta, aineeseen mielen sijasta, ja niin me menetämme eheytemme. Alamme uskoa, että ympäröivällä maailmalla on merkitystä, ja siten opimme lyömään sisäistä maailmaamme laimin.

Unohdamme, että koko maailmankaikkeus on sisällämme, joten teemme itsemme äärimmäisen pieniksi. Ja mitä pienemmäksi teemme itsemme, mitä onnettomammaksi, sitä pelokkaammaksi ja yksinäisemmäksi tulemme. Teismi ei auta: se opettaa, että vaikka Jumala on olemassa, me olemme erillään Hänestä. Meidän on toteltava Hänen käskyjään, unohdettava itsemme ja peljättävä Häntä.

Yritämme kukistaa pelkomme pyrkimällä olemaan hyviä ja sopeutumalla tämän maailman energioihin. Mutta voimme tehdä niin vain jakamalla itsemme osiin. Alamme merkitä tiettyjä osia itsestämme pahoiksi ja niinpä tukahdutamme nuo osat, jotka tietenkin ovat niitä sopeutumattomia osia: meidän alkuperäisimmät osamme. Siten sisäistämme ne muurit ja rajat, joita näemme ympärillämme.

Mitä voimme tehdä? Miten eheytämme jälleen itsemme? Ensiksi meidän on ymmärrettävä mitä eheys todella on.

Ykseys ja eheys

Ykseys on monille ihmisille abstrakti käsite ilman todellisuutta: asia, johon me kaikki lopulta katoamme. He uskovat, että me tulemme ykseydestä ja lopulta katoamme siihen aivan kuin pisara katoaa valtamereen.

Usein fraasi “kaikki on yhtä” tulkitaan muotoon “kaikki on samaa” – yksilöllisyydelle ei ole tilaa. Monet henkiset uskomukset ovat itse asiassa paljon ateismin kaltaisia. Molemmat uskovat, että lopulta me katoamme maailmankaikkeuteen tavalla tai toisella. Tämä ykseyden käsitys jättää huomiotta sen tosiasian, että jos maailmankaikkeus on yhtä, silloin kaikki siinä on jo osa tätä ykseyttä. Erillisyys on pelkoon perustuva mielen käsite: olemme erillisiä, koska me uskomme olevamme erillisiä.

Miten se on mahdollista? Miten kaikki voi olla yhtä ja silti täysin erilaista? Miten voin olla yhtä maailmankaikkeuden kanssa ja silti olla yksilö?

Puhtaasti järjellisestä näkökulmasta tämä käsite on vaikea ymmärtää, koska järjellisyyden käsityksemme perustuu aika-avaruuteen, ja aika-avaruudessa tämä ei ole mahdollista. Aika-avaruudessa vain yksi asia voi olla yhdessä paikassa tiettyyn aikaan.

Käsityksemme aika-avaruudesta perustuu kuitenkin tutkimukseen ulkoisesta maailmasta, ja lähes kaikki on ulkoista maailmaa, mitä opimme koulussa. Kun oleskelemme sisäisessä maailmassamme, sitä pidetään pahana asiana. Silti kun tunnemme sisäistä yhteyttä toiseen ihmiseen, se kuuluu sisäiseen maailmaan. Voimme tuntea syvällistä sisäistä yhteyttä johonkin henkilöön tai luontoon – jopa tuntea olevamme yhtä – vaikka olemme fyysisesti erillisiä. Ykseys on jotakin, mikä kuuluu sisäiseen maailmaan. Mutta koska lyömme sisäistä maailmaa laimin, ja uskomme – kuten useimmat tekevät – että maailmankaikkeus on olemassa aika-avaruudessa, ykseys näyttää mahdottomalta.

Yritän selittää ykseyden ideaa kahdella esimerkillä. On mielenkiintoista nähdä, että nämä esimerkit, jotka uhmaavat perinteisiä käsityksiämme rationaalisuudesta, ovat itse asiassa hyvin ilmeisiä.

Ajatellaan ensiksi ihmiskehoa. Ihmiskeho on yhtä, silti jokainen elin on erilainen. Jos kaikki elimet olisivat samoja, silloin ei olisi kehoa, olisi vain elinten joukko, ja kehon eheys olisi mennyttä. Tämä tietenkin nostaa esiin kysymyksen: miksi pidämme ihmiskehoa eheänä?

Kuvittele, että olet juttelemassa ystävän kanssa. Tiedostat ehkä hänen kätensä, silmänsä, hiuksensa, jne. – kaikki erilaisia osia. Silti samaan aikaan pidät niitä yhtenä. Tunnet, että tämän kehon takana on yksi tietoisuus, yksi henkilö. Ja kehon jokaisessa kohdassa aistimme tämän ykseyden energian, tämän yhden henkilön energian. Mutta tämä on mahdollista vain, koska kaikki kehon elimet ovat erilaisia. Kehon elimet ovat olemassa aika-avaruudessa. Silti on jotakin – alkuenergia aika-avaruuden ulkopuolella – joka kattaa kaikki elimet ja tunkeutuu niihin kaikkiin ja tekee kehon eheäksi. Aina kun aidosti viestit toisen henkilön kanssa, koet tämän eheyden. Jos olet joskus nähnyt kuolleen ruumiin, tiedostat sen, että jotakin on “poissa”.

Tätä alkuenergiaa me aistimme sisäisellä tasolla – sydämen tasolla. Sydämellä näkemisessä yhdistyy kaikki se informaatio, jonka saamme viidellä fyysisellä aistilla yhdeksi kokemukseksi: ystävä.

Toinen esimerkki. Olet kävelyllä kauniissa maisemassa. Kaukana näet vuoria, metsiä ja vesiputouksen. Lähellä on joki ja niitty, joka on täynnä erilaisia kukkia. Siellä on eläimiä ja taivaalla näet pilviä ja lintuparvia.

Silti sisälläsi kaikki nämä asiat nivoutuvat yhdeksi kauniiksi kuvaksi. Tämän kuvan olemassaolo on ihme, se uhmaa ajan ja avaruuden lakeja, joiden mukaan kaikki on jakautunut ja asian “ykseys”, kuten tässä kuvassa, ei ole mahdollista. Tietokoneessa kuva on vain sarja bittejä (ykkösiä ja nollia): se ei koskaan ole kokonainen asia. Tietokone ei pysty näkemään sydämellä, eikä siksi pysty yhdistämään kaikkia näitä informaatiobittejä – kaikkia näitä ykkösiä ja nollia – yhdeksi kokemukseksi.

Emme pysty selittämään ykseyden ihmettä, sydämen ihmettä järjellisin termein, ja sen vuoksi emme koskaan voi ohjelmoida sitä tietokoneeseen. Tietokoneessa kuva on aina sarja ykkösiä ja nollia. Se ei koskaan ole yhtä, ei koskaan yksi kaunis maisema. Vasta kun nämä ykköset ja nollat projisoidaan mielemme näytölle, voimme muuntaa ne ykköset ja nollat yhdeksi kuvaksi.

Rationaalisuus on aika-avaruuden ilmiö, tietokoneohjelma on aika-avaruuden ilmiö. Mutta tietoisuutemme, jossa kuvan ihme kauniina kokonaisuutena on olemassa, on aika-avaruuden ulkopuolella, sydämemme, se rakkauden lähde, on aika-avaruuden ulkopuolella.

Mikä sitten tekee tästä kuvasta niin kauniin? Mitä on kauneus? Ensiksi, koska kaikki on erilaista; esimerkiksi jokainen puu on erilainen. Jos ne olisivat samoja, kuva menettäisi osan kauneudestaan. Ja puut ovat täysin erilaisia vuorista, pilvistä ja eläimistä – kaikesta muusta mitä näet. Se tosiasia, että kaikki on erilaista, luo kauniin kokonaisuuden. Kauneus on siellä, missä yksi ja monta kohtaavat.

Kuvittele nyt tämä: näet linnun lentävän yläpuolellasi, ja hetkeksi sinusta tulee lintu. Tunnet millaista on olla lintu, lentää ilmassa. Ja tämän takia arvostat lintua enemmän ja tunnet yhteyttä. Tämä kokemus laajentaa linnun kauneutta. Sitten sinusta tulee ehkä vuori ja tunnet sen vahvuuden, sen iän, sen historian. Se on hyvin erilainen kokemus lintuun verrattuna. Ja jatkaessasi kokemuksesta toiseen, ymmärryksesi ympäröivästä maisemasta syvenee: siitä tulee kauniimpi ja enemmän yhtä. Saat syvällisemmän ymmärryksen kaikkien asioiden välisestä yhteydestä.

Tämä on se toinen syy: kaikkien näkemiemme asioiden välillä on sisäinen yhteys, sisäinen harmonia, joka ilmenee ulkoisena kauneutena. Silloin kun sisäinen harmonia häiriintyy, ulkoinen kauneus katoaa.

Tähän on myös toinen näkökulma. Mitä enemmän tulet tietoiseksi jokaisen olennon sisäisestä elämästä, sitä enemmän kasvat ihmisenä; jokainen kokemus rikastuttaa olemustasi. Voit kuvitella, että tietyssä pisteessä sinusta tulee maisema. Kun olet tietoinen kaikesta maisemassa olevasta sisäisestä elämästä, maisemasta kokonaisuudessaan tulee elävä olento. Yksi kuva ilmaisee yhtä sisäistä elämää, yhtä olemusta. Olet saanut yhteyden uuteen sisäiseen tasoon. Se ei ole itsensä menettämistä, se on itsensä laajentamista. Olet tietoinen itsestäsi ihmisolentona, jota maiseman kauneus laajentaa. Mutta myös sinä olet laajentunut, koska olet myös lintu, puu, vuori ja vesiputous. Olet syvimmällä tasolla tietoisuus itse maiseman takana. 

Mitä voimme oppia näistä kahdesta esimerkistä?

Aivan ensimmäiseksi se ykseys on mysteeri, jota ei voida selittää järjellisin termein. Silti voimme kokea sen, mitä teemmekin kaiken aikaa. Mitä enemmän olemme yhteydessä omaan sydämeemme, sitä syvemmin tunnemme tämän mysteerin. Sydämemme on se aisti, joka saa meidät tiedostamaan ykseyden.

Kehomme on yhtä, koska kaikki elimet ovat erilaisia; maisema on kaunis, koska kaikki siinä ilmaisee omaa sisäistä olemustaan. Silti sen kaiken takana on yksi energia. Tarvitsemme sydäntämme aistiaksemme sen energian. Tarvitsemme sydäntämme aistiaksemme edessämme seisovan kehon ystäväksi ja tunteaksemme sisäisen yhteyden tuon ystävän kanssa. Tarvitsemme sydäntämme hahmottaaksemme maiseman kauneuden ja tunteaksemme olevamme yhtä sen kanssa.

Aivan kuten kehomme on yhtä, maailmankaikkeus on yhtä. Miten se on mahdollista? Koska maailmankaikkeus ei ole olemassa aika-avaruudessa, vaikka aika-avaruus on osa maailmankaikkeutta. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että monta on osa yhtä. Se on eheyden salaisuus: monta on osa yhtä, koska aika-avaruus on osa yhtä.

Emme ole erillisiä Jumalasta, koska aika-avaruus, kaikki siinä, on osa Jumalaa.

Se on sitä, mitä eheys on. Joukko eli kaikki yksilölliset asiat eivät katoa ykseyteen, ne ovat osa sitä. Ja mitä enemmän ne ilmaisevat omaa yksilöllisyyttään, sitä kauniimpi ykseydestä tulee. Kukkiva kasvi tekee koko maisemasta kauniimman. Ja mitä kauniimpi maisema on, sitä enemmän ykseys ilmenee siinä.

Mitä enemmän ilmaiset omaa sisäistä kauneuttasi, sitä enemmän tunnet olevasi yhtä, sitä enemmän olet yhteydessä.

Annahan kun palautan mieleesi nämä William Blaken sanat.

Nähdä maailma hiekanjyvässä.
Ja taivas kedon kukassa.
Pidellä äärettömyyttä kämmenellään.
Ja ikuisuutta hetkessä.

Yksi ja monta ovat yhtä; yksi on läsnä syvällä sisimmässäsi. Sisäisen elämäsi ilmentymä parantaa kokonaisuuden kauneutta – tätä minä kutsun eheydeksi. Se on maailmankaikkeuden suuri mysteeri, jonka me koemme katsellessamme kaunista maisemaa; mysteeri, jonka koemme jutellessamme ystävän kanssa.

Eheäksi tuleminen

Kun meillä nyt on idea siitä, mitä ykseys todella merkitsee, voimme kysyä itseltämme: “Mitä voin tehdä tullakseni eheäksi?”  Eheäksi tulemisen salaisuus on tietenkin siinä, että opimme näkemään sydämellämme. Mutta miten voitamme kaikki ne pelkoon pohjautuvat ajatukset, jotka estävät meitä olemasta eheitä?

Katsotaanpa näitä ajatuksia. Ne ovat ajatuksia, jotka luovat sisäistä hajaannusta ja rikkovat meiltä yhteyden jumalalliseen todellisuuteemme. Ne saavat meidät uskomaan, että olemme lähes äärettömän pieni hiukkanen tässä aika-avaruuden äärettömän pimeässä valtameressä. Ajatuksia, jotka erottavat meidät yhdestä; ajatuksia, jotka estävät meitä näkemästä sydämellämme.

Otetaanpa seuraavat väittämät:

Minä olen Gerrit Gielen, mies, syntymäpäiväni on toukokuun 26. päivä 1956, ja olen kansallisuudeltani hollantilainen. Kun sanon näin, kukaan ei sano minua valehtelijaksi. Tässä maailmassa nämä “tosiasiat” ovat hyvin tärkeitä: ne ovat minun passissani. Passini tietojen muuttamista pidettäisiin rikollisena tekona.

Silti henkiseltä näkökulmalta kaikki nämä väittämät ovat epätosia. Kunkin väittämän takana on vahva ajatus, joka rikkoo yhteyteni jumalalliseen todellisuuteeni ja istuttaa minuun pelon ja hajaannuksen. Meidän uskomme näihin ajatuksiin luo ne häkit, joissa elämme. Ne ovat side, joka peittää tärkeimmän aistin, mikä minulla on: sydämeni.

Katsotaanpa näitä ajatuksia ja sitä vaikutusta, mikä niillä on meihin ja kuinka voimme kukistaa ne.

– Nimi

Kuvittele hetki seuraavaa skenaariota: Menet naamiaisiin pukeutuneena vaikka kerjäläiseksi. Jossakin vaiheessa sinä ja kaikki muut unohtavat, että olette hienossa pukujuhlassa, joten alat itse asiassa uskoa olevasi kerjäläinen. Kaikki ympärilläsi kohtelevat sinua aivan kuin todella olisit kerjäläinen, joten sinä unohdat, kuka todella olet.

Tämä on itse asiassa se, mitä sinulle on todella tapahtunut. Se nimi, joka sinulla on tässä maailmassa, ei ole todellinen nimesi. Se on ylläsi olevan puvun, maallisen persoonasi, eräänlaisen energiaviitan nimi.

Pyydän sinua tekemään seuraavan meditaation:

Sano ääneen nimesi ja kuvittele, että se on ylläsi olevan energiaviitan nimi. Tunne se viitta ympärilläsi, ja tajua sitten, että se on vain ylläsi oleva viitta. Riisu nyt se viitta pois. Katso sielusi silmin viittaa ja sano, että se on maallinen persoonani ja sano se nimi, joka sille kuuluu. Tajua, että se ei ole todellinen sinä. Tunne todellinen itsesi, ikuisesta valosta ja rakkaudesta tehty rajaton olento. Ja aisti sitten todellinen nimesi, joka ei rajoita sinua, vaan vapauttaa sinut. Maallinen nimesi ja sille kuuluva persoona on vain väliaikainen puku, jota pidät ylläsi.

Kuvittele sitten, että et ole tyytyväinen ylläsi olevaan pukuun, vaan haluat erilaisen puvun: kuninkaan puvun kerjäläisen sijasta. Katso jälleen ylläsi olevaa energiaviittaa. Katso sydämelläsi, tunne rakkautesi viittaa kohtaan: maalliseen persoonaasi. Näe kuinka sydämesi rakkaus muuttaa sitä viittaa ja antaa sille aivan uuden ulkonäön. Kuvittele miten elämäsi muuttuisi, jos aina kulkisit sydämesi valossa ja rakkaudessa.

– Ikä

Yleensä ollessamme nuoria me juhlimme syntymäpäiväämme joka vuosi, ja se on meille hyvin tärkeää. Hiljalleen omaksumme ajan ja ikääntymisen käsitteet niin kuin ne ovat olemassa tässä maailmassa: lapset ovat nuoria, he kasvavat ja sitten heistä tulee vanhoja. Minä en sopinut tähän näkymään. Lapsena tunsin usein olevani vanha, hyvin vanha sisäisesti, mutta en huonolla tavalla. Olonsa hyvin vanhaksi tunteminen oli minusta hyvä, vaikka se teki minusta erilaisen. Se ikään kuin antoi minulle auktoriteettia opettajieni suhteen.

Itse asiassa monilla ihmisillä on tunne, että heidän sisäinen ikänsä ei vastaa lainkaan heidän ulkoista, biologista ikäänsä. Esimerkiksi joku voi olla seitsemänkymmentä ja silti tuntea olevansa kaksikymmentäviisi. Toteamalla että olemme samanikäisiä kuin kehomme – meihin iskostettu uskomus siitä maailmasta, jossa elämme – me vahvistamme sitä väärää uskomusta, että uskomme olevamme oma kehomme. Se on kuin uskoisi, että asuintalomme on koko maailmankaikkeus. Ei se ole.

Miten voit päästä tästä ajatuksesta, että olet tietyn ikäinen? Ensiksi keskittämällä huomiosi nykyhetkeen. Sano sitten itsellesi: “Kaikista maailmankaikkeuden hetkistä ajaton itseni on päättänyt kokea tämän yhden hetken sen kehon kautta, joka minulla nyt on.” Mietiskele sitten juuri tämän hetken merkitystä. Mitä elämä kertoo sinulle juuri nyt, mitä se yrittää opettaa sinulle?

Kuvittele sitten seisovasi laajalla kentällä. Katsele ympärillesi ja sijoita menneisyytesi tärkeitä hetkiä jonnekin sillä kentällä – muiston maisemaan. Tietyn tapahtuman muisto lapsuudestasi saattaa olla hyvin lähellä; eilisen merkityksetön tapahtuma kaukana. Päästä irti ajan lineaarisesta perspektiivistä.

Mietiskele sitten ajatonta itseäsi. Olet moniulotteinen olento, pystyt kokemaan minkä tahansa hetken, minkä tahansa paikan maailmankaikkeudessa. Luota siihen, että tämä ääretön olento on jostakin syystä valinnut tämän hetken kokemisen.

– Kansallisuus

Tässä maailmassa kansallisuutemme on hyvin tärkeä – minä olen hollantilainen. Kuitenkin kun katsomme Maata avaruudesta, emme näe maita. Rajat ovat vain ihmisten mielissä, niitä ei todella ole olemassa.

Mikä tarkalleen on kansakunta? Ihmisjoukko, jotka uskovat, että he omistavat maaperän, jolla he elävät, ja että he ovat jotenkin erilaisia maansa rajojen ulkopuolella asuvista ihmisistä. Tämä luo tietenkin epäharmoniaa: epäharmoniaa ihmisten ja Maan välille, ja epäharmoniaa itsemme ja toisten välille. Ilman kansakuntia meillä ei olisi sotia. Ja se, että pidämme Maata, jossa elämme, omaisuutenamme, on se syy miksi riistämme sitä.

Mitä tämä uskomus on saanut aikaan sisälläsi?

Synnyit tietäen sisäisesti, että ihmiskunta on yhtä ja että Maa on elävä olento eikä kenenkään omaisuutta. Kansallisuuden käsite rikkoo tätä sisäistä totuutta ja luo syvää sisäistä epäharmoniaa.

Kuvittele, että kasvoit maailmassa, jossa ei ole rajoja ja jossa ihmiskunta kunnioitti Maata, piti sitä elävänä tietoisena olentona – nimeltään Gaia – ja eli harmoniassa sen kanssa. Tunne se ero, tunne kuinka paljon vähemmän pelkoa sisälläsi olisi.

Rajat antavat meille sen ajatuksen, että rajojen ulkopuolella olisi vihollisia. Se ajatus, että Maa on kuollut kohde, jonka me omistamme, katkaisee meiltä yhteyden sen rakkauteen, lämpöön ja viisauteen. Ajatus kansakunnasta ja sellaiseen kuulumisesta muodostaa syvän sisäisen haavan sisällesi.

Meditaatio:
Aikaa ei ole olemassa, joten salli itsesi mennä takaisin lapsuuteesi, ja ole siellä nyt. Kuvittele, että olet jälleen lapsi ja että olet isäsi kanssa, joka kertoo, ettei rajoja ole ja että ihmiskunta on yhtä ja syvällä sisimmässä olemme kaikki samanlaisia. Hän näyttää sinulle maapallon, ja tosiaankin, et näe rajoja.

Kuvittele sitten, että olet äitisi kanssa. Hän kertoo Äiti Maasta – Gaiasta. Hän opettaa sinulle miten voit kommunikoida Gaian kanssa, ja että Gaian rakkaus ja viisaus ovat aina sinua varten. Että se on aina auttamassa sinua löytämään paikkasi Maan päällä.

Kuvittele Maa niin kuin se nähdään avaruudesta. Katsele tätä mielikuvaa sydämelläsi. Tunne kuinka se paljastaa todellisuuden, joka on hyvin erilainen kaikesta siitä, mitä olet oppinut.

– Sukupuoli

Aivan kuin keholla on vasen ja oikea puoli, sielumme on mies- ja naispuolinen. Tähän maalliseen maailmaan tulemme kuitenkin joko tyttönä tai poikana. Kun synnymme tytön kehoon, me yleensä opimme, että on hyvä toimia tytön tavoin ja paha olla poikamainen. Ja pojan osalta on paha olla tyttömäinen, se on epäluonnollista. Joten me opimme tukahduttamaan kokonaisen osan itsestämme. Tuloksena on, että tunnemme aina itsemme yksinäiseksi ja vietämme suuren osan elämästämme etsien ihanteellista kumppania, jotta tuntisimme itsemme jälleen kokonaiseksi. Tietenkään tätä kumppania ei voida löytää ulkopuolisesta maailmasta.

Mikä on ratkaisu? Voimme kuvitella, että sielun inkarnoituessa tapahtuu seuraava asia. Sielu on yhtä, ja silti kun se inkarnoituu, se jakaantuu ja siitä tulee kaksonen: pieni poika ja pieni tyttö. He rakastavat toisiaan hyvin paljon ja haluavat aina pysyä yhdessä, ja silti heidän tarinansa on surullinen.

Koko ulkoinen maailma puhuttelee vain kaksosten toista jäsentä. Se sanoo: “Sisälläsi on vain yksi; sinä olet vain yksi, jolla on merkitystä, jos sisälläsi on toinen, se on paha – hylkää se.” Jossakin kohtaa lapsuuttasi alat uskoa noita ääniä. Miksipä he eivät kertoisi totuutta? On luonnollista, että lapset uskovat aikuisia. Sitten tapahtuu mahdoton asia: kaksoset joutuvat erilleen, ja toinen katoaa ja unohtuu.

Joten meditoi. Vie tietoisuutesi vatsaan ja tunne sisäinen lapsesi siellä. Sanokaamme, että olet nainen ja näet pienen tytön sisäisenä lapsenasi. Jos olet mies, tilanne on tietenkin toisin päin.

Olet ehkä jo tehnyt paljon työtä sisäisen lapsen kanssa, joten se on sinulle helppoa. Katso tätä lasta ja hyväksy tämä totuus: tämä lapsi on puolet kaksosista. Anna tämän totuuden mennä perille kaikessa rauhassa. Tunne näin: tämän lapsen ei ole luonnollista olla yksin. Jossakin syvällä sisimmässäsi on toinen puolisko, ehkä lukittuna mustaan laatikkoon syvällä sisimmässäsi – mutta se on yhä siellä. Ota sitten sisäistä lasta kädestä ja sano hänelle, että nyt mennään etsimään sitä kaksosta. Sisäinen lapsi, kuultuaan sinun vahvistavan, että hänellä on kaksonen, näyttää sinulle tietä. Kun kaksoset ovat jälleen yhdessä, anna heidän leikkiä yhdessä jonkin aikaa. Mitä enemmän annat heidän leikkiä vapaasti yhdessä, sitä enemmän alat tuntea itsesi eheäksi.

Lopuksi: Rakkaus

Tärkeä asia eheäksi tulemisessa on tietenkin sydämellä näkeminen. Sydämellä näkeminen mahdollistaa sen, että näemme ykseyden monen takaa. Nähdään ystävä kaikkien ihmiskehon muodostavien elinten takaa: nähdään Jumalan kauneus maisemassa. Kun teemme näin, tunnemme välittömästi rakkautta ja koemme kauneutta.

Toistaiseksi olemme käsitelleet kaikenlaisia pelkoon perustuvia ajatuksia, jotka toimivat silmillä olevan siteen tavoin tämän kauniin sisäisen aistin päällä. Tuloksena on, ettemme enää pysty havaitsemaan maailmaa ja itseämme yhtenä, vaan näemme ystävien sijasta vihollisia.

Katsomalla maailmaa ainoastaan viidellä fyysisellä aistilla saamme hyvin vaillinaisen ja tasapainottoman näkymän elämästä. Voimme palauttaa tasapainon vain, jos poistamme “siteen silmiltä” ja annamme sydämelle jälleen sille kuuluvan paikkansa aistina, jolla voimme havainnoida ykseyttä kaiken takaa.

Tiedän toden totta, että itselläni on pitkä matka kuljettavana ennen kuin annan sydämelleni takaisin sille kuuluvan paikkansa. Silti toivon, että tämän artikkelin meditaatiot auttavat sinua hivenen sen peittävän siteen poistamisessa meillä olevan kauneimman aistimme päältä: sydämemme päältä. Se on kaikkien aistiemme kruunu.

Tulkaamme kaikki eheiksi, jotta voimme säteillä sisäistä valoamme.

© Gerrit Gielen

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi