Gerrit Gielen

Johdanto

Me olemme kahden maailman asukkaita: ulkoisen ja sisäisen maailman. Kun olemme pieniä lapsia, näiden kahden maailman välinen ero ei ole vielä kovin selvä. Vauvan täytyy huomata mikä kuuluu hänelle ja mikä ei. Kun ollaan lapsia, tämä ei ole aivan heti ilmiselvää.

Muistan lapsena ollessani, että pelkäsin joskus pimeää: näin kaikenlaisia kohteita. Silloin kutsuin äitiäni, jonka oli säikytettävä pois nuo pelottavat asiat. Osoitin nurkkaan, jossa luulin nähneeni jotakin. Sitten äiti heilautti kättään ja sanoi: “Näethän, ei siellä ole mitään.” Se rauhoitti minua. Myöhemmin huomasin, että ne asiat, joiden luulin olevan siellä, saatoin nähdä myös silmät kiinni: ne olivat olemassa päässäni. Vähitellen aloin tiedostaa sisäisen maailman ja ulkoisen maailman välisen eron. Kaikki itseni ulkopuolinen oli tiukkojen lakien alaisia, mutta ei itseni sisällä, jossa kaikki oli mahdollista. Sisäinen maailma oli yksin minun, ja ulkoisen maailman jaoin kaikkien kanssa.

Yleensä kuitenkin useimmat lapset kuuntelevat vihjailevia viestejä, joita he saavat vanhemmiltaan ja opettajiltaan: kaikki ulkoista maailmaa koskeva on tärkeää, kun taas sisäinen maailma ei ole – siihen ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota. Näemme tuon painotuksen vaikutuksia ulkoisessa maailmassa: masennusta, loppuun palamista, terveysongelmia. Se menee tätäkin pitemmälle. Koska näemme maailman tiedostamattomien pelkojen silmin, näemme vihollisia sielläkin missä niitä ei ole. Sen seurauksena vihollisia ja taisteluja on kaikkialla.

Kaikki nämä ongelmat voidaan välttää, jos kasvattaisimme lapset eri lailla – jos opettaisimme heille miten käsitellä sisäistä maailmaansa – jos rohkaisimme heitä arvostamaan sen sisäisen maailman rikkautta – jos opettaisimme heitä lähestymään sisäisen maailmansa pimeää puolta mieluummin rakastaen kuin moittien – jos viestisimme heille, että sisäinen maailma on ääretön – jos kertoisimme heille, että syvällä siinä sisäisessä maailmassa on ääretön viisauden lähde, johon he voivat aina palata.

Emme voi lyödä sisäistä maailmaamme laimin saamatta rangaistusta. Näemme ympärillämme sen hinnan, jonka maksamme. 

Näin ollen tämä lyhyt opas. Tässä on kolme lyhyttä opetusta sisäisestä maailmastasi, jotka sinun olisi pitänyt oppia lapsena koulussa.

1. Ole tietoinen peloistasi

Ellemme opi kohtaamaan pelkojamme, niistä tulee värillisiä silmälaseja, joiden läpi katsomme todellisuutta. Se tarkoittaa, että näemme asioita oikeina tai väärinä ja että meidän on tehtävä kovasti töitä ettemme joudu väärinteon uhriksi. Meidät vedetään pois elämän ihanuuksista.

Esimerkki: eräs tuttuni Ranskasta otti epätavallisen kuvan naarashämähäkistä, jolla on erityinen koppa muniensa kuljettamista varten.

Kuvan ottaneella naisella, Sandrinella, on erityistä side pieniin eläimiin, kuten hämähäkkeihin ja hyönteisiin, ja hän ottaa hämmästyttäviä kuvia niistä. Hän myös kommunikoi niiden kanssa. Sandrine itse on kaunis ranskatar, joka säteilee voimakasta rakkautta kaikkea elävää kohtaan.

Minusta hämähäkit ovat hieman pelottavia niin kuin monien muidenkin mielestä. Niin myös minä tunsin, kun näin ensimmäisen kerran tämän kuvan. Sitten yritin katsoa sitä Sandrinen silmin, ja tunsin hieman hänen rakkauttaan tämän planeetan pieniä asukkeja kohtaan. Yhtäkkiä näin jotakin ihmeellistä, jotakin ilahduttavaa, jotakin läheistä. Hyvin erilaisen olennon kuin itse olen, mutta sellaisen, jolla kuitenkin on ainutlaatuinen paikka universumissa, ja omalla tavallaan pitää rakastavaa huolta munistaan.

Kun katselen pelon silmien kautta, näen jotakin pelottavaa, jotakin muuta kuin itse olen, kaksinaisuutta: hämähäkin, omituisen olion, joka saattaa uhata minua; olennon, jota en halua omaan ympäristööni. Kun katselen Sandrinen silmin, kaksinaisuus katoaa täysin. Tämän tapahtuman näkeminen on melkoinen kokemus. Pelko luo kaksinaisuutta, rakkaus valaisee sen.

Kun katson pimeyttä pelolla, se on jotakin vaarallista ja minua uhkaavaa päinvastoin kuin valo. Kun katson pimeyttä rakastaen, näen paikan, jossa ei ole valoa ja kuulen säikähtäneen, eksyneen lapsen kutsuvan apua: pelkoni lähteen.

Jos haluamme elää tässä maailmassa harmonisesti, meidän on katsottava sisimpäämme ja havaittava kaikki pelkomme rehellisesti.

Miten se tehdään?

Kuvittele, että pelkosi ovat vain pieniä lapsia, jotka ovat piiloutuneet jonnekin syvälle sisimpääsi. Noilla lapsilla on nimet: esimerkiksi yksinäisyys, köyhyys, tuska, suru. Ehkä siellä on jopa kuolemaksi kutsuttu lapsi. Ne ovat apua kutsuvien eksyneiden lasten nimiä. Kutsu heidät esiin ja halaa heitä kaikkia. He ovat osa sinua ja osa sisäistä maailmaasi. Tällä tavoin tuot valoa omaan sisäiseen pimeyteesi.

Jos emme tiedosta pelkojamme, silloin nuo pelot värittävät silmälasimme ja näyttäytyvät meille todellisuutenamme. Sitten kun kasvamme aikuisiksi, me ympäröimme pelkomme kaikenlaisilla ajatuksilla, jotka vahvistavat noita pelkoja. Pelko antaa aina negatiivisen viestin ympärillä olevasta maailmasta. Lopulta nuo ajatukset nähdään mukaansatempaavina totuuksina maailmasta.

Näkemällä pelot sisälläsi olevina eksyneinä lapsina ja halaamalla niitä rakastaen sinä riisut nuo lasit ja voit nähdä ympäröivän maailman alkuperäisen valosi lävitse: rakkauden valon läpi. Kaksinaisuus katoaa ja palaa ykseyteen.

On normaalia pelätä kaikenlaista. Vain jos kykenemme kohtaamaan nuo pelot rehellisesti, voimme muuntaa ne ja ympärillämme olevan maailman rakastavalla tavalla.

Kaksinaisuus on katsojan silmässä.

2 . Mielikuvitus on tie sisäiseen vaurauteemme

Konsultaatioiden ja työpajojen aikana kuulen ihmisten usein sanovan: “En ole varma onko tämä vain kuvitteluani.” Aistin aina, että ihmiset luulevat, ettei heillä ole lupa fantasioida. Ilmeisesti sitä kohtaan on olemassa eräänlainen tabu.

Joka tapauksessa ihmiskunta on luonut paljon kaunista. Mieti kaikkea sitä ihanaa musiikkia, maalauksia, kirjallisuutta, elokuvia, arkkitehtuuria – kaikki sellainen on syntynyt ihmisten mielikuvituksesta. Suurilla tutkijoilla ja filosofeilla on myös ollut hyvä mielikuvitus. Silti koulussa ei valitettavasti ole varattu aikaa fantasiointiin. Jos olisi, me kaikki arvostaisimme ja käyttäisimme mielikuvitustamme luovemmin: sitä opetetaan koulussa, joten sen täytyy olla tärkeää. Valitettavasti näin ei yleensä ole.

Kenties jopa sanot itsellesi, ettei sinulla ole mielikuvitusta. Eikö? Eikö sinulla koskaan ole ollut seksuaalisia fantasioita? Kun olit lapsi, etkö koskaan fantasioinut tulevaisuudestasi? Unelmakodista? Etkö koskaan unelmoinut ihanteellisesta kumppanista tai mieluisasta työstä? Fantasioinut jostain matkasta kaukomaille? Usko minua, sinulla on runsaasti mielikuvitusta: käytät mielikuvitusta jokaiseen ajatukseen tulevaisuudesta.

Jos haluat oppia käyttämään mielikuvitustasi luovasti, ensimmäinen vaihe on sen tiedostaminen, että käytät mielikuvitustasi usein: se kuuluu ihmisenä olemiseen. Toisilla ihmisillä se on paremmin kehittynyt kuin toisilla, ja se toimii eri tavalla ja omalla tavallaan kullakin ihmisellä. Silti sitä on jokaisella.

Toisilla ihmisillä fantasiat ovat hyvin visuaalisia ja toisilla vähemmän. Jos sinulla ei ole näin, tajua se, että on sokeina syntyneitä ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä kuvat tai värit ovat, ja silti heillä on mahtava mielikuvitus ja eräät kirjoittavat esimerkiksi ihmeellisiä romaaneja.
Aivan kuten jokainen ihminen näkee unia, jokaisella on kyky fantasioida.

Toisena vaiheena sinä vain yksinkertaisesti alat harjoittaa mielikuvitustasi. Fantasiointia voi kehittää. Tähän sopii se, että “harjoitus tekee mestarin” aivan kuten minkä tahansa muun asian kanssa. Toistaminen on tärkeää ja se, että käytät aikaa siihen. Kun sisäinen maailmasi huomaa, että käytät aikaa mielikuvituksen käytön oppimiseen, se tulee avuksesi.

Hyvin yksinkertainen harjoitus on kuvitella, että olet puhumassa viisaan miehen tai naisen kanssa. Jos olet nainen, valitse mies ja päinvastoin. Se auttaa sinua tuntemaan olosi kokonaiseksi ihmiseksi, joka on sekä mies että nainen. Jos sinun on hankalaa kuvitella jotakuta, valitse joku henkilö historiasta.

Aloita keskustelu ja kuvittele mitä vastaukset olisivat. Puhu hänelle esimerkiksi ongelmasta, joka sinulla on. Älä pelkää kuvitella sitä, millaisia vastauksia saat: tee siitä vuoropuhelu. Itselläni tämä toimii parhaiten, kun kirjoitan vastaukset ylös. Jossakin vaiheessa tulet huomaamaan, että kuvitellut vastaukset tulevat melko helposti. Sinun ei itse asiassa tarvitse enää ajatella niitä.

Ja sitten tulee hetki, jolloin tajuat: “Hei, se mitä nyt kuulen, on hyvin erityistä.” Silloin olet saanut mielikuvituksellasi yhteyden syvällisempään lähteeseen: itsessäsi olevaan syvään viisauden kerrokseen. Kun olet saanut takaisin yhteyden siihen lähteeseen, voit tehdä päätöksen: “Minä hallitsen omaa elämääni.” Lopullinen auktoriteetti ei ole sinun ulkopuolellasi, vaan sisälläsi. Sinussa on vain yksi persoona – sinä. Sinä hallitset elämääsi.

Ihmiset ovat antaneet pois oman sisäisen auktoriteettinsa, koska he luulevat olevansa tietämättömiä. Mielikuvitusta käyttämällä voit kuitenkin saada yhteyden omaan sisäiseen viisauden lähteeseesi. Sillä hetkellä kun tajuat, että hallitset elämääsi, itseluottamus on syntynyt.

3. Opi ajattelemaan positiivisesti – ja ennen kaikkea ymmärtämään mitä se on

Positiivisen ajattelun voimasta puhutaan paljon. Kaikki ihmisryhmät toistelevat loputtomasti ajatusta kuten: “Minä olen rikas.” Mutta se ei todellakaan auta.

Miten sitten pitäisi tehdä, että se auttaisi? Se alkaa oletuksella, että syvällä sisimmässäsi on valon lähde ja rakkaus: sinun ydinolemuksesi.

On kahdenlaisia ajatuksia. On ajatuksia, jotka ovat harmoniassa siitä lähteestä tulevan valon kanssa ja jotka vahvistavat valoa ja varmistavat, että se virtaa läpi Maahan saakka. Sitten on ajatuksia, jotka estävät siitä lähteestä tulevan valon ja roikkuvat tummina pilvinä. Nämä ovat pelkoon perustuvia ajatuksia. Jos esimerkiksi haluat olla rikas, koska pelkäät köyhyyttä, silloin se itse asiassa ei ole positiivinen ajatus.

Tätä voidaan harjoitella. Kuvittele se lähde, kirkas aurinko, jonnekin pääsi yläpuolelle. Ajattele sitten jotakin. Jos se on positiivinen ajatus, joka on harmoniassa lähteen kanssa, silloin tunnet kehossasi positiivisen reaktion: esimerkiksi lämpimän tunteen sydämessäsi. Valo virtaa läpi siitä ajatuksesta. Jos se on negatiivinen ajatus, silloin lähteestä tuleva ajatus on estynyt.

Huomioi kehoasi nähdäksesi syntyykö kireyttä. Kehosi tuntee, kun yhteys tuohon lähteeseen on poikki, ja reagoi siihen usein rauhattomuuden tuntemuksella. Jos huomaat sen, se tarkoittaa, että kyse on negatiivisesta ajatuksesta. Esitä silloin kysymys: “Mikä pelko on tämän takana?” Etsi sen pelon alkulähde: eksynyt lapsi.

Lopuksi: harjoittelu tekee mestarin

Alkuun tällainen sisäinen työskentely näyttää ikään kuin muutto vieraaseen kaupunkiin ulkomaille. Jos menet sinne ensimmäistä kertaa, kaikki näyttää oudolta ja hämmentävältä, ehkä jopa uhkaavalta. Vähitellen kaikki tulee tutummaksi, ihmiset tunnetummiksi. Alat saada ystäviä ja tunnet olosi kotoisaksi.

Jotakin samanlaista tapahtuu myös silloin, jos alat tutkia sisäistä maailmaasi. Se on erilainen maailma, säännöt ovat erilaiset, mutta vähitellen se tulee helpommaksi ja tutummaksi.

Kuvittele seuraavaa: jokaisella Maan ihmisellä on maapalsta. Kuvittele sitten, että jokainen ympäröi oman maapalstansa rakkaudella ja huomiolla: tekee siitä mahdollisimman kauniin. Miten kaunis planeetta Maa olisi.

Itse asiassa näin universumi on koottu. Jokainen on pieni pala universumia. Se pala olet sinä, se on sinun sisäinen maailmasi: ainoa pala universumia, jota sinä hallitset ja jota et näe ulkopuolelta, vaan sisältä käsin. Katsele vain ympärillesi: ketään muuta ei siellä ole, se on kaikki sinun.

Kohtelemmeko sitä palaa rakkaudella? Rakastammeko itseämme? Useimmiten emme. Yleensä olemme kuin puutarhureita, jotka kommentoivat kovasti naapureidensa puutarhoja, mutta lyövät täysin laimin oman puutarhansa ja tärvelevät sen.

Me täytämme meille kuuluvan universumin palan negatiivisilla tunteilla ja ajatuksilla: siellä on tuskin lainkaan valoa. Usein me rakastamme itseämme vain hyvin vähän. Katsokaa vain ympärillänne olevaa maailmaa nähdäksenne mitkä seuraukset ovat. Useimmilla meistä on talvi: sisäinen aurinko ei paista. Sanokaamme “kyllä” jokaiselle palaselle sisäistä maailmaamme. Annetaan sisäisen aurinkomme – sen ehtymättömän elämänlähteen – paistaa jokaiseen kasviin, olipa se miten pieni tahansa. Annetaan talven tehdä tietä kauniille keväälle.

© Gerrit Gielen
www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi