Gerrit Gielen

Miltä kuoleman jälkeinen elämä näyttää? Tärkein ero tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä on siinä, että kuoleman jälkeen ulkoinen maailma on suora heijastus sisäisestä maailmastamme. Maan päällä tämä ei ole niin ilmeistä. Vihaa ja kiukkua täynnä olevat ihmiset voivat olla kauneuden ja runsauden ympäröimiä, kun taas herkät ja kehittyneet ihmiset saattavat vaeltaa lohduttomissa slummeissa. Tuonpuoleisessa elämässä ympäristömme heijastuu siinä määrin kuin olemme yhteydessä sisäiseen aurinkoomme. Mitä enemmän rakkautta, totuutta ja kauneutta meillä on sisäisesti, sitä säteilevämpi ja kirkkaampi ympäristömme on.

Sisäinen aurinko on se, mitä me ydinolemuksessamme olemme: se on ikuinen ja ajaton osa itseämme. Kuoleman hetkellä me aloitamme matkan takaisin tuohon syvällisimpään osaan. Ymmärtääksemme millainen tämä matka on, voitte kuvitella maapallon ympärille kaksi maailmaa: astraalimaailman piiri ja henkisen maailman piiri. Nämä piirit jakaantuvat edelleen moniin alapiireihin. Henkinen piiri on alkuperämme piiri, sielumme vaikutusalue. Se on ajattomuuden, yhtenäisyyden, valon, kauneuden ja loppumattoman rakkauden piiri. Ihmisten kaikki korkeammat arvot ovat lähtöisin sieltä. Se on paikka, jossa sielumme asustaa: se on meidän kotimme. Emme ole koskaan todella poistuneet siitä henkisestä piiristä. Olemme yhä siellä. Kun kuolemme, alamme kokea matkaa takaisin tuohon paikkaan. Pohjimmiltaan se on prosessi, jossa tulemme tietoisiksi keitä me todella olemme: tapahtuu herääminen maallisen elämän unesta.

Tähän heräämiseen kuluu aikaa. Emme voi heti päästää irti kaikista illuusioista ja pimeistä tunteista koskien itseämme, ihmisenä olemista ja maailmaa Maan päällä. Meidät on tunnistettu maallisesta persoonastamme ja tämä henkilöllisyys voi jäädä jääräpäisesti jäljelle. Meidän illuusiomme ja henkilöllisyytemme heijastuvat astraaliympäristössä, jonne saavumme kuoleman jälkeen.

Astraalipiiri

Kuoleman jälkeen ihminen on vapaa – vapaa palaamaan alkuperänsä henkiseen piiriin, vapaa luomaan oman todellisuutensa. Mutta tuo vapaus on myös sudenkuoppa, sillä monet ihmiset eivät ole sisäisesti vapaita. He ovat lukkiutuneet lujiin uskomuksiin siitä, miten elämä toimii, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Sitten on toisia, jotka eivät ole uskomusten vaan tunteiden ja halujen orjuuttamia, joita ovat addiktiot tai kiukun tai alemmuuden tunteet.

Suurin osa ihmisten ajatuksista ja fantasioista saa alkuperänsä pelosta. Kaikki nuo pelkoon perustuvat ajatukset ja fantasiat luovat sisäisen tilan, joka kuoleman jälkeen muuntuu astraalipiirin ulkoiseksi muodoksi. Siten astraalipiiri perustuu enimmäkseen pelkoon ja valheeseen, kun taas henkinen piiri perustuu rakkauteen ja totuuteen. Koska ihmiset eivät tajua, että heidän ajatuksensa heijastuvat ulospäin astraalipiiriin, he luulevat ajatustensa olevan tosia. Tämä on astraalipiirin suuri sudenkuoppa: ihmiset ovat edelleen lujasti vakuuttuneita valheellisista uskomuksista, koska he näkevät noiden uskomusten vahvistuvan ympärillään.

Kuolemansa jälkeen ihmiset voivat yleensä seurata neljää polkua, jotka liittyvät astraalipiirin neljään ala-alueeseen.

1. Sielun polku

Tätä polkua seuraa jokainen ihminen, joka on kokenut selvän yhteyden omaan sieluunsa tiettyinä elämänsä aikoina. Ne ovat aikoja, jolloin todella tunnet olevasi elossa ja inspiroitunut. Tunnet iloa ja sinulla on tarkoitus: tiedät kuka olet ja mitä haluat tehdä elämälläsi. Rakastat elämää Maassa ja kanssaihmisiä, ja tiedät, että maailmankaikkeus on pohjimmiltaan hyvä. Jos olet kokenut tämän ajoittain elämäsi aikana, tämä tunne vain vahvistuu kuoleman jälkeen. Tuonpuoleisessa elämässä kasvun prosessi alkaa sinä aikana, jolloin tulet vähitellen yhdeksi sielusi kanssa: koen tämän jatkumona, että tulet enemmän sellaiseksi kuin todella olet. Maalliset pelot ja ahdistukset häviävät ja tekevät tilaa onnellisuudelle ja oivallukselle. Samalla kun sisäinen valosi lisääntyy, myös ympäristösi kaunistuu. Nouset maailmojen piirien läpi, kunnes päädyt henkiseen piiriin, sielun piiriin, jota ei voida kuvailla sanoin ja jota ihmismielellä ei voida käsittää.

Astraalipiirin maailmaa, josta matkasi alkaa, voidaan kutsua Kesämaaksi. Se muistuttaa maapallon kauniita alueita, mutta on vieläkin paratiisimaisempi.  Onneksi yhä useammat ihmiset seuraavat tätä polkua. Se on polku, joka on avoin jokaiselle tietoisuuden kehittämisessä mukana olleelle, ja kaikille niille, jotka ovat halukkaita kasvamaan ja oppimaan. Tämä polku on kenelle tahansa, joka ei ole juuttunut jäykkiin uskomuksiin ja negatiivisiin tunteisiin. Itse asiassa se on avoin jokaiselle ihmiselle, joka yhä pystyy nauramaan makoisasti itselleen.

2. Persoonan polku

Tätä polkua seuraavat ihmiset, jotka antavat ulkoisten tapahtumien ohjata elämäänsä.  He eivät varmastikaan ole paheellista tyyppiä, mutta he eivät kuuntele sielunsa ääntä, vaan elävät sen mukaan, mitä yhteiskunta heiltä vaatii. Heillä ei ole jäykkiä mielipiteitä ja he yleensä elävät elämänsä huomaamattomasti. Kuoleman jälkeen he saapuvat astraalipiirin ympäristöön, joka muistuttaa hyvin paljon heidän maallista ympäristöään. Sitä sanotaan astraalipiirin “realistiseksi alueeksi”, koska se on niin samanlainen kuin maapallolla. Siellä on joitakin maallisia kaupunkeja lähes täysin koskemattomina, paitsi että monet vanhat rakennukset, jotka on jo kauan sitten hävitetty maapallolta, ovat yhä olemassa täällä. Yleisesti tämä maailma on melko kaunis: vihreässä maisemassa on ystävällismielisiä kaupunkeja ja kyliä. Tänne päätyvät ihmiset eivät tajua kuolleensa, koska kaikki näyttää niin paljon samalta kuin maapallolla ja koska he eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään.

Läsnä on kuitenkin oppaita, jotka vähitellen yrittävät avata näitä ihmisiä henkisyyteen. Usein tässä onnistutaan, sillä tänne tulevat ihmiset eivät yleensä ole ahdasmielisiä uskomustensa suhteen. On tyypillistä, että oppaat saavat helpommin kosketuksen maalla eläneisiin kuin kaupungeissa eläneisiin ihmisiin. Aineellisen todellisuuden illuusiot ovat vahvimmat kaupungeissa.

Lopulta oleskelu tässä maailmassa päättyy. Joko yhteys sieluun saadaan ja persoona nousee henkisen maailman piiriin tai sielu päättää inkarnoitua uudelleen, ja kyseisen persoonan energia siirtyy seuraavaan elämään. Lähtöä astraalipiiristä kutsutaan joskus “toiseksi kuolemaksi”. Korkeammat olennot selittävät persoonalle, että nyt on aika sanoa hyvästit hänen nykyiselle olemassaololleen. Hän hyvästelee ystävänsä kattavin rituaalein ja tietää, että he tapaavat jälleen toisensa. Joskus persoona kokee tämän lähdön tragediana, mikä johtuu siitä, että hänellä ei vielä ole hyvää yhteyttä sieluunsa. Sitten he antautuvat sielustaan tulevalle valonsäteelle, joka muodostaa uuden ruumiillistuman siemenen.

3. Illuusion polku

Tätä polkua seuraavat usein ihmiset, joilla ei ole hyvää yhteyttä sieluunsa, vaan heillä on hyvin vahvoja uskonnollisia käsityksiä. Esimerkkinä uskonnolliset fundamentalistit. He ovat ihmisiä, joilla on vahvasti dualistinen maailmankatsomus. He ovat vakuuttuneita, että ovat oikeassa, ja pitävät jokaista, joka ei ole samaa mieltä heidän kanssaan, pahoina ja kadotettuina ihmisinä. Mitä enemmän usko perustuu pelkoon, sitä vahvempia ja deterministisempiä ja dualistisempia ovat näkemykset. Kuoltuaan tällaiset henkilöt päätyvät taivaaseen, joka on täsmälleen sellainen, miksi he olivat sen kuvitelleet. Mutta koska yhteys sieluun puuttuu, nämä ihmiset tulevat entistä kurjemmiksi. Myös maapallolla he olivat onnettomia, mutta heillä oli silti illuusio siitä, että taivaassa asiat olisivat toisin.

Tätä maailmaa kutsutaan usein “tekotaivaaksi”. Se on yksi astraalipiirin alemmista alueista. Koska ihmiset täällä ovat erittäin vakuuttuneita siitä, että he ovat oikeassa, oppaiden on vaikea saada heihin yhteyttä. Otetaanpa tästä esimerkki. Joissakin kristillisissä piireissä uskotaan, että kuoleman jälkeen ei mennä heti taivaaseen, vaan odotetaan haudassa viimeistä tuomiota. Tämän johdosta astraalimaailman piirissä on “hautausmaita”, jonne kuolleet astraalimuodossa jäävät hautoihinsa. Tietysti he ovat onnettomia. Heitä auttaa haluavat oppaat nähdään piruina, jotka haluavat puhua heidät siirtymään helvettiin.

Astraalipiirissä on monia tällaisia “taivaita” kaikentyyppisten jäykkien uskomusten seurauksena. Siellä ihmiset ovat erittäin onnettomia, mutta silti kieltäytyvät päästämästä irti uskomuksistaan. He kokevat jokaisen rakastavan auttamisyrityksen paholaisen houkutuksena. Heitä huolettaa usein se, että he ovat pahoja, koska he ovat onnettomia eivätkä uskalla myöntää sitä avoimesti.

Usein käy niin, että johtajia ilmaantuu tällaisiin astraalipiirin “taivaisiin”. He ovat kuolleita henkilöitä, jotka ovat olleet ja yhä ovat täysin uppoutuneita rooleihinsa ja uskovat esimerkiksi olevansa Kristus tai joku muu suuri mestari. Lisäksi toiset pitävät heitä sellaisina omassa taivaassaan. Lahkon johtaja, jota maallisen elämänsä aikana pidettiin valaistuneena mestarina, usein jatkaa omaa rooliaan kuoleman jälkeen. Koska tämä maailma on lähinnä maapalloa värähtelymielessä, selvänäkijät ja meediot usein poimivat energioita ja tietoa tästä maailmasta. Se on monien väärien ennustusten ja harhaanjohtavan kanavoidun tiedon alkulähde.

Näistä “taivaista” levitetty tieto on usein hyvin dualistista, moralistista, arvostelevaa ja täynnä synkkiä ennustuksia, jotka eivät osoittaudu todeksi. Tämän piirin “opettajien” sanat heijastavat heidän omaa sielutonta persoonaansa. Valitettavasti Maan päällä on monia ihmisiä, jotka joutuvat näiden opettajien huijaamiksi, koska tämän piirin illuusion voima ihmiskuntaan on yhä hyvin vahva. Mutta lopuksi on aina niin, että totuus johtaa onnellisuuteen ja valheellisuus illuusioon; totuudella on suurempi voima ja lopulta se voittaa. Saattaa kuitenkin kestää pitkään, että ihmiset tiedostavat tämän, varsinkin jos he ovat astraalitasolla, jossa on vapaus luoda niin paljon illuusiota kuin haluaa. Joka tapauksessa ihmiset lopulta alkavat ihmetellä sitä, miten heidän uskomuksensa voivat olla totta, koska ne näyttävät aiheuttavan niin paljon onnettomuutta. Sitten he alkavat epäillä vaalittuja uskomuksiaan ja oppejaan, joten lopulta heidän lempeä sisäinen äänensä vie voiton harhakuvitelmista. Kun se tapahtuu, matka takaisin valoon alkaa.

4. Yksinäisyyden polku

Sitten on ihmisiä, joilla ei ole tiukkoja ja valheellisia ideoita niskassaan, vaan pikemminkin negatiivisia tunteita: vihaa, kiukkua ja kaunaa. He ovat usein aiheuttaneet kanssaihmisilleen vakavaa tuskaa ja kärsimystä. Joku, joka on hylännyt sisäisen valonsa elämänsä aikana, löytää itsensä pimeästä ja yksinäisestä astraalipiirin paikasta. Koska kauneutta ja harmoniaa tuova valo puuttuu täältä, joskus ihmiset ottavat itselleen hirviömäisen muodon. Vaikka kaikki täällä on niin pimeää ja surkeaa, silti pelastus on myös mahdollista. Jos ympärillä on vain hirviöitä ja pimeyttä, on selvää, että jotakin on vialla. Henkilöä vaivanneet negatiiviset tunteet lopulta alkavat menettää tehoaan, koska ne aiheuttavat vain lisää pimeyttä.

Asteittain syntyy oivallus, että kaikenlaiset asiat, jotka näyttivät niin tärkeiltä maallisen elämän aikana, kuten valta, raha, omaisuus ja maine, eivät pidä sisällään valoa. Se pieni valo, joka oli, tulee nyt ilmeisemmäksi. Ihmiset muistavat yksittäisen kauniin hetken maallisesta elämästään: kiltin sanan, kauniin kukan. He alkavat arvioida noita asioita uudelleen, ja silloin tapahtuu avautuminen: oppaat pääsevät lähestymään näitä henkilöitä. Pitkä tie takaisin voi alkaa. Usein valitaan uusi elämä maan päälle: elämä, joka osoittaa tietä sisäisen valon lisäämiseen.

Rangaistus ja karma

Ajatuksiamme kuolemasta ja sen jälkeen tulevasta ohjaavat yhä usein sellaiset käsitteet kuin rangaistus ja karma. Melkein kaikissa kulttuureissa on olemassa ajatus korkeammasta auktoriteetista, joka rankaisee. Jos olemme pahoja, päädymme helvettiin tai meidän on kamppailtava raskaan karman kanssa. Yleensä nuo ideat ovat syntyneet maallisten hallitsijoiden toimesta, jotka haluavat säilyttää valtansa ja vastustavat kaikenlaista vapautta. Usein heidän oppinsa ovat tätä muotoa: “Jumala on asettanut meidät teidän yläpuolellenne ja ellette hyväksy sitä ja noudata meidän sääntöjämme, Jumala rankaisee teitä ikuisella kadotuksella.” Tai jotakin vähän hienovaraisempaa: “Olemme olleet nuhteettomia edellisessä elämässä ja siksi olemme nyt rikkaita ja vallassa; te olette olleet pahoja edellisessä elämässä ja siksi te olette nyt köyhiä ja onnettomia. Mutta jos kärsivällisesti hyväksytte teille langetetun roolin, asiat paranevat seuraavassa elämässänne.”

Tällaisen hallitsijan näkökulmasta toimii parhaiten se, että aiheutetaan pelkoa ihmisissä heidän luonnollisten taipumustensa osalta: esimerkiksi seksuaalisuudesta. Tarkoituksena on vakuuttaa ihmiset siitä, että he ovat perimmältään pahoja ja ansaitsevat rangaistuksen. Ihmiset, jotka ajattelevat olevansa pahoja ja tuntevat syyllisyyttä, on helppo pitää sellaisen organisaation pihdeissä, joka väittää omaavansa monopolin totuuteen. Jos ihmiset saadaan tilaan, jossa he luulevat olevansa pahoja, ja he uskovat sinun olevan heidän lunastajansa, sinulla on heihin valtaa. Näihin ajatuksiin verrattuna ateismi on – henkisestä näkökulmasta katsoen – valtava askel eteenpäin.

Maailmankaikkeudessa ei ole sellaista asiaa kuin auktoriteettia, joka antaa rangaistuksia. Ei rankaisevaa Jumalaa eikä karman valtiaita, jotka lähettävät meidät surkeaan elämään. Toimilla on kuitenkin seurauksensa. Kun talvella pakastaa ja olen ulkona ilman päällystakkia, silloin minua palelee. Se ei ole rangaistus, vaan seuraus omista toimistani.

Joka kerta loukatessamme kanssaihmistä elämämme aikana me työnnämme sisäisen aurinkomme valoa hieman kauemmaksi. Se sisäinen aurinko ei ole vastuussa vain omasta sisäisestä valostamme ja kauneuden, hyvyyden ja totuuden tuntemuksistamme, vaan se yhdistää meidän toisten sisäiseen aurinkoon ja itsensä maailmankaikkeuden sisäiseen aurinkoon. Toisen loukkaaminen on kuin sanoa “ei” elämän sisäiselle yhteisyydelle. Se on kuin sanoa “ei” sielullemme ja myös “ei” itsellemme. Tuloksena on syvä yksinäisyys ja sisäinen tyhjyys, joka täyttyy negatiivisilla tunteilla. Rikollisen silmissä – erityisesti jos hän ei koskaan joudu tuomioistuimeen – emme koskaan koe iloa tai onnellisuutta. Se ei ole rangaistus, vaan suora seuraus tehdyistä valinnoista. Hän on yksinkertaisesti sanonut “ei” ilon ja onnellisuuden sisäiselle lähteelleen.

Kuoleman jälkeen tuo sisäinen pimeys heijastuu ympäröivässä astraalimaailman piirissä. Astraalimaailmassa ulkoinen heijastuu sisäiseen hyvin suoraan. Kun sisäistä valoa ei ole, ei ole myöskään ulkoista valoa. Ulkopuoliselle saattaa näyttää siltä, että siellä asustavia henkilöitä rangaistaan elämästään maan päällä, mutta sisältä päin nähtynä muutosta tuskin on. Nämä ihmiset tunsivat olonsa tyhjiksi ja onnettomiksi maan päällä ja samoin he tuntevat nytkin. Ainoa ero on siinä, että nyt he kohtaavat suoraan oman sisäisen pimeytensä ulkoisen ympäristön kautta, joka uskollisesti heijastaa sitä.

Tie takaisin valoon

Tie takaisin valoon tulee halusta päästä valoon. Jopa syvimpään pimeyteen kietoutunut ihminen ei ole koskaan täysin erossa sielustaan. Muistojen sirpaleita kauneudesta ja onnellisuudesta on yhä jäljellä. Vähitellen esiin tulee ymmärrys, että väkivalta ja vallankäyttö eivät ole keinoja valon löytämiseen, vaan pikemminkin ne johtavat siitä poispäin. Rakkautta ei voida saavuttaa pakolla. Kaikki nuo pienet muistot muodostavat siemeniä kasvavasta halusta onnellisuuteen, rakkauteen ja kauneuteen. Niiden sisäinen maailma pehmittää ja oppaat pääsevät lähestymään tätä henkilöä. Nämä oppaat alkavat selittää hänelle, että tie takaisin valoon voidaan löytää myötätunnon, rakkauden ja hellyyden kautta.

Kuitenkin mitä kauemmaksi olemme harhautuneet sisäisestä lähteestämme, sitä kauemmin kestää tie takaisin. Mikä tarkalleen on se paluutie? Se on muistamisen ja uudelleen löytämisen matka siitä, keitä todella olemme, kunnes valheellisuudesta päästetään irti ja totuus korvaa sen. Perimmältään valheellisuus tarkoittaa jakoa: uskotaan siihen, että maailmankaikkeus on erotettu äärettömän moneen osaan – pieniin egoihin – jotka kaikki ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Valheellisuus on ajatus kamppailusta “kaikki kaikkia vastaan”, jossa kaikkien asioiden sisäisen yhteisyyden tajuaminen on täysin hukattu. Mikä on ratkaisuna tähän jakoon? On ymmärrettävä kaikki nämä sisäisen tason egot ja alettava hyväksyä kaikki ne osat, joita vastaan olemme ankarimmin taistelleet. Esimerkiksi henkilö, joka on syrjinyt eri rotua olevia ihmisiä, valitsee elämän, jossa he itse joutuvat syrjinnän kohteeksi. Tällä tavoin ymmärrys kehittyy. Loppujen lopuksi tuloksena on sen tajuaminen, että kaikki nuo erilliset “egot” liittyvät toisiinsa. Sitten rakkaus ja sielun valo alkavat jälleen virrata.

Sielu tekee valinnan tiettyjen kokemusten kokemiseen maan päällä. Kun maallisen persoonan tietoisuus on vielä kaukana sielusta, sielun valinnat koetaan eräänlaisena ulkoa päin tulevana valtana: Jumalana tai karmana. Mutta karma ei loppujen lopuksi ole muuta kuin läksyjä, joita tietoisuus tarvitsee kasvaakseen, ja sielu itse valitsee nämä läksyt. Kaikenlaiset niin sanotut henkiset opetukset, jotka tähtäävät karman eliminoimiseen esimerkiksi polttamalla se loppuun, ovat hölynpölyä. Karman tarkoitus on parantaa ja palauttaa yhteys sieluun. Heti kun avaudut sisäiselle valollesi, sille joka todella olet, karmasi päättyy: läksy on opittu.

Minulla oli kerran asiakkaana nainen, joka tarkertui hänet hyvin onnettomaksi tehneeseen ihmissuhteeseen, koska hän ajatteli, että se oli hänen karmansa. Kun virittäydyin hänen sieluunsa, tunsin, että maailmankaikkeus – hänen sielunsa – halusi opettaa hänelle, että hänen oli pidettävä puolensa. Hän ajatteli, että hänen oli kestettävä kurjuutensa kärsivällisesti, kun todellisuudessa hänen oli tarkoitus puolustaa itseään ja hankkia avioero. Kun hän oli tehnyt niin, hän oli ratkaissut karmansa. Siten “karman” tarkoitus ei koskaan ole saada meitä kärsimään, vaan saada meidät kasvamaan. Kärsiminen syntyy vain siitä, että vastustamme sitä kasvua. Jos vastustamme valintojen tekemistä, jotka tukevat kasvuamme ja hyvinvointiamme, kokemamme kurjuus tuntuu tolkuttomalta ja toivottomalta, ja sitä kärsiminen itse asiassa on.

Kun tietoisuutemme kasvaa, me vähitellen tajuamme todellisen ongelman olevan siinä, että vastustamme mitä elämällä on meille tarjottavana. Karman sijasta me alamme tunnustaa haasteet oman sielumme tarkoitukseksi. Me tajuamme, että vaikeiden kokemusten tarkoitus ei ole aiheuttaa meille kärsimystä tai saada meitä uhrautumaan, vaan pikemminkin saada meidät tiedostamaan keitä todella olemme ja palauttaa sisäinen yhteytemme kaikkeen. Seuraavassa vaiheessa, jossa tietoisuus yhtyy vielä enemmän sieluun, kaikki sinulle elämässä tapahtuva nähdään omana vapaana valintanasi. Sinun matkasi takaisin valoon on lähes valmis.

© Gerrit Gielen

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi