Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Olen niin iloinen siitä, että olemme tänään jälleen kokoontuneet yhteen juhlistamaan uutta aikakautta. Se ei enää ole kaukana tulevaisuudessa. Se on kasvamassa jalkojenne alla ja kukoistamassa tässä ja nyt. Uusi tietoisuus, uusi tietämys on syntymässä maailmaan. Se liittyy monien ihmisten sydämissä nupullaan olevaan energiaan, ja te olette pioneereja, tiennäyttäjiä. Te olette niitä, jotka ensimmäisinä kantavat siementä sisällänne ja istuttavat sen Maan päälle.

Te olette valotyöntekijöitä, joilla on sielussaan vahvaa halua levittää tietoisuuden valoa, jotta maapallolla olisi enemmän rauhaa, iloa ja suvaitsevaisuutta. Enemmän tilaa luovuuteen ja asioiden jakamiseen toisten kanssa. Vapaus nauttia toinen toisistaan avoimesti ja rakkaudella ilman rasittavia velvollisuuksia, normeja ja arvoja, joita olette perineet kulttuuristanne ja jotka toimivat vankilan tavoin. Muutoshalunne tulee sydämestänne, ja me olemme poistamassa vankilan ikkunan kaltereita. 

Silti te usein piileksitte. Rakennatte ympärillenne kuvitteellisen häkin, jossa odotatte ahdistuneina ja hämmästelette onko sallittua, että vakiinnutatte uuden valonne ja säteilette sitä tähän maailmaan. Vallalla on yhä vanhoja energioita, sillä uutta voi kehittyä vain silloin, kun vanha on kuihtunut pois. Ensin on tultava eräänlainen kuolema, ja juuri ennen tuota lopullista hetkeä, kun perinteinen kehys heikkenee ja uusi tietoisuus puhkeaa esiin, se vanha alkaa vastustella. Ja joskus se iskee teihin pelkona: “Voinko tehdä tämän? Voinko olla osa uutta? Onko maailmassa paikka minussa olevalle enkelille? Onko minussa olevan enkelin sallittua ilmaista itseään täällä? Voiko siitä olla hyötyä toisille, että ojentaa auttavan käden? Voiko se juhlia elämää täällä ja jakaa sitä toisten kanssa iloisena ja onnellisena?”

Sielunne missio Maan päällä on olla enkeli, jollainen olette, ja sen vuoksi olette tänne tulleet. Ja voitte olla varmoja siitä, että te olette pioneereja, te olette tiennäyttäjiä. Sen vuoksi ette kuulu niihin vanhoihin menneisyyden kehyksiin ja rakenteisiin, jotka niin usein perustuvat hierarkkisten suhteiden valtaan ja auktoriteettiin. On olemassa tiukasti määriteltyjä rooleja erityisesti työtilanteissa, joissa polttopiste on tietyssä koulutuksessa tai taidoissa tai lahjoissa, kun taas teissä oleva enkeli ei ole rajoittunut erityispiirteisiin, joita voidaan mitata esimerkiksi diplomeilla tai oppiarvoilla. Teissä oleva enkeli on sykkivää energiaa, joka tulee alkuperäisestä elämänlähteestä, eikä sitä rajoita ihmisten keksimät ajatukset ja ideat, jotka eivät sovellu siihen, millainen te todella olette. Teidän täytyy tutustua uudelleen siihen kahlitsemattomaan, vapaaseen osaan olemuksenne syvyyksissä.

Olette alkaneet pelätä sitä osaa, ja jopa lapsena teidät saatiin varomaan sitä. Lapsella on hallussaan aivan spontaani elämänvirta ja hän nauttii siitä. Miten helposti lapsi elääkään siinä spontaanissa tunteessa, heilahtelevissa tunnetiloissa. Hänellä on myös hyvin selkeä halu tehdä tai olla tekemättä tiettyjä asioita. Lapsi sanoo “kyllä” tai “ei” hyvin helposti ja tietää mitä haluaa tai ei halua. Hänellä ei ole sellaisia varauksia kuten: “Saanko tehdä tämän vai en?” Lapsella ei ole samoja vahvoja estoja kuin teillä. Olette keränneet monia rajoittavia ajatuksia elämänne kuluessa, ja silti olette myös niitä, joilla on sielussanne palava halua raivata ne syrjään.

Ensinnäkin tämä “syrjään raivaus” on sellaista, mitä teette itseänne samoin kuin toisia varten. Teistä tulee esimerkki toisille ihmisille, kun elätte omaa valoanne, omassa mahtavuudessanne ja kun uskallatte tuoda rajoituksetta julki sisällänne olevan enkelin sykkivää energiaa. Jos ette pelkää sitä, mitä toiset huomaavat tai ajattelevat tai odottavat, silloin teistä tulee valon enkeli heille. Ei siksi, että tarjoatte konkreettista apua heille, vaan yksinkertaisesti olemalla se henkilö joka olette: valon ja kauneuden lähde. Olemalla toisille ihmisille tuo inspiraatiota kipinöivä lähde, koska se tuntuu kohottavalta, kauniilta ja riemukkaalta, eikä teidän tarvitse raataa saadaksenne sen aikaan.

Toisten auttaminen ei ole jonkin tekemistä, se on olemisen tila. Ajatelkaa vain kaikkia opettajia, jotka ovat poistuneet ennen teitä ja jotka tiedätte historiasta. Ihmisiä, joita on kutsuttu mestareiksi tai pyhimyksiksi. He elivät itsestään eikä toisista käsin. He kokivat itsessään oman jumalallisuutensa lähteen – sen enkelin – ja se toi heille iloa ja ekstaasia, jota on vaikea pukea sanoiksi: he kokivat oman rajoittamattoman olemuksensa lähteen. He toivat taivaan Maan päälle, koska ei eivät pelänneet itseään, vaan säteilivät rajoittamattomalla tavalla sitä mitä olivat. Olemalla vain sellaisia kuin olivat he toimivat valon majakoina toisille ihmisille. Ihmiset näkivät heidän valonsa ja halusivat olla heidän kanssaan, koska nuo opettajat olivat onnellisia, huolettomia ja rentoja. Eikä opettajien tarvinnut ponnistella: he vain keskittyivät sisällään olevaan valon lähteeseen. Heidän kokemansa ilo ja riemu aiheutti inspiraation kipinöitä toisissa.

Joten teidän ei tarvitse ponnistella sitä varten. Ainoa tehtävänne on löytää se valo itsessänne tässä ja nyt, ja nauttia siitä sekä uskaltaa elää sitä, sillä nyt olette uuden ajan opettajia. Älkääkä epäröikö omia tätä titteliä, sillä siinä ei ole kyse egosta tai ylimielisyydestä. Tuntekaa vain vahva muutoshalu sielussanne paljastamalla vanhoja, jäykkiä rakenteita tehdäksenne niistä avoimempia, jotta uusi luovuus ja vapaus ja rakkaus pystyvät virtaamaan maailmaan. Sitä te tulitte tänne tuomaan.

Miten te teette sen? Miten saatte yhteyden siihen energiseen valon enkeliin ja valontuojaan, joka on sisällänne? Teidän ei tarvitse etsiä sitä tai kamppailla sitä varten, sillä tämä valo on jo siellä – se virtaa jo lävitsenne. Se tuo elämää kaikelle mitä nyt olette: tunteisiinne, tunnetiloihinne, kehoonne. Ilman tätä valoa ette olisi täällä Maan päällä, joten se on jo olemassa. Se on kaikissa kehonne soluissa, sydämessänne ja tunteissanne. Se on kuitenkin tullut peitetyksi – joissain paikoin enemmän kuin toisissa – pimeyden kerroksen toimesta, tai voitaisiin sanoa yksinkertaisesti tietämättömyyden kerroksen toimesta, kun ette ole olleet yhteydessä siihen, millainen todella olette.

Haluaisin käsitellä sitä kerrosta tarkemmin. Se kerros on tietämättömyyden huntu, jonka olette laittaneet yllenne, kun ette ole olleet yhteydessä omaan itseenne. Tuntekaa se kerros sisällänne hetken aikaa tuomitsematta sitä, mutta oman tietoisuutenne valosta käsin. Tuntekaa sen kerroksen kireys, mikä voi olla jopa fyysistä, mutta antakaa sen olla siellä. Tuntekaa mahdollista kireyttä jossakin näistä energiakeskuksista: vatsassa, rinnassa, kurkussa tai missä tahansa aistitte sen. Katsokaa sitä avoimin mielin, mutta antakaa sen olla siellä, sillä se ei voi vahingoittaa teitä.

Olette enkeleitä, jotka ovat täynnä empatiaa, myötätuntoa ja rakkautta itseänne kohtaan. Kuvitelkaa hetken aikaa, että laitatte käden sen energiakehossanne satimessa olevan kohdan päälle. Pehmeä hyväily riittää; ele, joka sanoo: “Saat olla siellä, se on OK. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan ja me voimme selvitä siitä.” Ja sitten menette tietoisuudellanne syvemmälle siihen pimeään paikkaan, siihen osaan, joka ei pysty olemaan sellainen kuin olette. Siellä asuu pelko ja ehkä myös murhe ja katumus ja kiukku. Menkää sitä kohti; menkää itsenne pimeintä osaa kohti, sitä osaa, joka tukahduttaa teitä eniten, sitä kohtaa, joka muodostaa teidän vankilanne.

Olemme siellä kanssanne, me toiselta puolelta avustamme teitä. Jokaisella teistä on oppaita ja jokainen on tämän auttavan energian ympäröimä, joten älkää pelätkö katsoa tätä pimeyttä itsessänne. Katsokaa tarkkaan tukoksia, puolustusmekanismeja, joita saatatte kohdata siinä pimeydessä. Katsokaa herättääkö jokin huomionne tai kurkottaako jokin puoleenne. Ja miettikää tätä kysymystä: “Miksi en voi sallia valoni loistaa tai säteillä vapaasti maailmaan? Mikä minua estää?”

Tämä on yksi ensimmäisistä peloista, joita kohtaatte ja joka voi estää teitä: “En voi, en tiedä miten, epäilen kykyjäni, en pysty tekemään tätä.” Katsokaa tunnistatteko tuon ajatusmuodon itsessänne. Kuka teille sanoi niin? Ehkä näette erityisesti kuvan jostakusta. Se saattaa olla jompikumpi vanhemmistanne tai joku muu, jolta olette omaksuneet tämän itsenne epäilemisen, joka sanoo: “Minun ei pitäisi olla se, joka olen.” Antakaa tämän ajatuksen kaikota, ja antakaa sille oma aikansa. Mikä on antanut teille tunteen tässä elämässä, että: “En voi tehdä tätä. Minun on suitsittava itseäni. En uskalla tehdä tätä, koska se on pelottavaa. Ihmiset hylkäävät tai tuomitsevat minut sellaisena kuin olen. On liian tuskallista olla oma itseni.” Herättäkää lempeästi nuo kokemukset, jotka ovat antaneet teille sen tunteen, ja katsokaa niitä sen henkilön näkökulmasta, joka todella olette, eli teissä olevasta enkelistä käsin. Laittakaa vain käsivarret sen tuskan ympärille, sen itsessänne olevan epävarmuuden ympärille, ja sanokaa: “Voit nyt rentoutua, sillä minä ymmärrän sinun tunteesi. Olen kanssasi. Minä pidän sinusta huolta. Minä vakuutan sinulle, että voit palauttaa valosi entiselleen.”

Rohkaiskaa itseänne näin. Ympäröikää itsenne teissä olevan enkelin valolla. Ahdistuksenne ei vaikuta teissä olevaan enkeliin. Se katselee tuota ahdistusta myötätunnolla ja rakkaudella sekä ymmärtää mistä se on tullut, ja silti enkeli ei päästä itseään noiden tunnetilojen valtaan. Tuntekaa kuinka paljon suurempi omaa pelkoanne olette. Tuntekaa se mahtavuus huolimatta kokemastanne pelosta. Ja hyväksykää myös se, että tiedätte mitä teidän on tehtävä – ja että haluatte tehdä sen. Tuntekaa se jäsenissänne eli käsivarsissa ja jaloissa: “Tiedän kuka olen, ja tiedän mitä minun on tehtävä.”

Nyt me katselemme toista mahdollista tukosta, puolustusmekanismia, ja se on kiukku. Pelko liittyy siihen, että on näkyvä ulkopuoliseen maailmaan. Teillä on ollut monia negatiivisia kokemuksia tässä elämässä, mutta myös aikaisemmin muissa elämissä. Olette ehkä päättäneet jossakin vaiheessa: “En halua enää kokea tämäntyyppistä reaktiota, joten en anna valoni loistaa.” Siten teiltä puuttuu nyt tahto antaa itsenne näkyä: “Olen kiukkuinen, joten minun on sulkeuduttava.” Esiintyy vastustusta sitä kohtaan ,että sallii itsensä olla näkyvä, avoin ja haavoittuva.

Monilla teistä on lapsuuden haavoja, kun olitte vielä avoimia ja spontaaneja, ja silloin kohtasitte negatiivisia kokemuksia. Joku teki purevan huomautuksen, joku ei hyväksynyt alkuperäisyyttänne, joku torppasi teidän luovan virtauksenne, ja silloin teistä yhtäkkiä tuntui: “En ole tervetullut; tämä henkilö ei hyväksy minua.” Ja niin te sammutitte osan itsestänne. Tämän seurauksena on patoutunutta kiukkua: “No hyvä on, en aio enää olla osa tätä.” Ja sitten te sulkeuduitte ja lukitsitte itsenne sisäisesti, ja sitten olitte vankilassa.

Mutta sillä hetkellä kun sulkeuduitte ja sammutitte itsenne, ette voineet tehdä paljon muuta, koska usein tämä oli ainoa keino mitä tiesitte, jotta selviäisitte ja suojaisitte itseänne. Teidän piti sulkea ovi, koska teistä tuntui: “En siedä tätä tuskaa joutua hylätyksi sen vuoksi millainen olen. Minun on sammutettava tunteeni juuri nyt, en enää kestä.” Kunnioittakaa sitä, että reagoitte silloin sillä tavoin. Se puolustusmekanismi, itsensä sulkeminen, on hyvin ymmärrettävää, se on inhimillinen reaktio.

Mutta tuntekaa nyt, että teistä on tullut vahvempi kuin se tuska. Pystytte nyt antamaan itsellenne turvaa ja varmuutta, jota puuttui, kun teitä hyljeksittiin, koska olette nyt varmempia itsenne kanssa. Ydinolemuksessanne ette kuulu tähän maailmaan, joten teidän ei tarvitse reagoida ympäröiviin tapahtumiin. Teidän täällä olemisessa on kyse teistä, ja että sallitte itsenne olla sellaisia kuin olette. Ihmiset, jotka eivät voi hyväksyä sitä, katoavat elämästänne ja heidän tilalleen tulee niitä, jotka kuuluvat teille ja jotka haluavat jakaa asioita teidän kanssanne.

Älkää pelätkö hylkäämistä. Hylkäämisen pelko on yksi suurimmista tiesuluista, joita kohtaatte omalla polullanne. Koska tuollainen hylkääminen sattuu, teissä on syntynyt haluttomuutta paljastaa itseänne. Se aiheuttaa olemukseenne supistuneen osan, esteen, josta puhuin aiemmin. Sallikaa valon mennä tuohon esteeseen, mutta älkää yrittäkö poistaa sitä. Ympäröikää vain se este huolenpidolla ja myötätunnolla, ja sanokaa: “Minä ymmärrän.” Puhukaa tuolle supistuneelle itsenne osalle. Voitte nähdä sen esimerkiksi kiukkuisena lapsena, joten voitte sanoa sille, että se voi nyt ottaa rennosti, koska annatte sille sen tarvitseman vapauden ja että ette välitä mitä muut ajattelevat teistä, koska tiedätte mikä teille on oikein. “Minä olen mitä minä olen. Olen tervetullut tänne. Kannan valoni ylpeydellä ja arvokkuudella. En loukkaa ketään valollani. Minä olen yksinkertaisesti sellainen kuin olen erityisesti tänä muutoksen aikana.”

Tänä maailman tietoisuuskentässä tapahtuvan muutoksen aikana saatatte tuntea vahvaa vimmaa näyttää jälleen valoanne ulospäin ja olla avuksi tässä tietoisuuden muutoksessa. Ja juuri silloin kohtaatte pahimmat esteenne ja puolustusmekanisminne: pelon ja vastustuksen tuoda itsenne esiin valon enkelinä. Kyse on siitä, että näette nuo puolustusmekanismit itsessänne ja hyväksytte ne rakkaudella ja annatte itsellenne anteeksi ne tarvittavat toimet, joita kerran oli tehtävä, kun sulkeuduitte. Sen tekeminen auttaa teitä pääsemään lähemmäksi sitä ydintä, joka olette, sitä sykkivää enkeliä.

Mitä enemmän tulette itsenne ystäväksi, sitä onnellisempi teistä tulee, ja sitä enemmän viestejä saatte korkeammalta minältänne, enkeli-itseltänne, mitä teidän on tehtävä ja minkä tekeminen on nautinnollista ja tuo teille onnellisuutta. Älkää pelätkö päästää irti vanhoista rakenteista, olipa se tietyntyyppistä työtä tai jokin tietty syvään juurtunut ajatuskuvio. Jokin uusi odottaa teitä. Se ei ole jokin erityisesti määritelty tapa asioiden tekemiseen, koska te olette niitä, jotka luovat uusia yhteistyötapoja maailman kanssa, uusia tapoja työskennellä yhdessä.

Te ette sovi olemassa oleviin rakenteisiin, koska te luotte uusia rakenteita, jotka ovat joustavampia ja paremmin virittyneitä sydämen tietoisuudelle. Siksi pyydän teitä luottamaan siihen itsessänne olevaan alkulähteeseen, siihen sykkivään valoon. Ja aika on teille oikea, koska teitä autetaan ja tuetaan, kun uskallatte luottaa ja avautua uudelleen, ja kun otatte täysillä yhteyttä itsessänne olevaan alkulähteeseen.

Nyt on oikea aika. Tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen tarvitaan teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka ovat halukkaita jakamaan omaa valoaan vapaasti ja avoimesti. Tarvitaan ihmisiä, joilla on rohkeutta elää toisin kuin yleisesti odotetaan ja jotka haluavat tulla nähdyksi erilaisina. Ihmisiä, jotka todella uskaltavat katsoa suoraan toista ihmistä kohti – kiertelemättömällä ja avoimella katseella – ja jotka taputtavat käsiään iloisesti tervehtien.

Aika on nyt valmis teille, ja vielä tärkeämpää on se, että teidän oma kohtalonne, oma aikomuksenne on tuonut teidät tänne. Siten suurin ilonlähteenne on se, kun pystytte elämään valossa ja olemaan täysin sellaisia kuin olette. Älkää epäröikö tehdä sitä, mitä tunnette haluavanne tehdä. Se tunne on teidän oppaanne, sillä se vie teidät sinne, missä teidän pitää olla.

Kiitoksia kaikille sinnikkyydestänne ja rohkeudestanne, jota olette jo osoittaneet oman tienne etsimisessä. Älkää luovuttako; ette tyydy vähempään kuin totuuteen. Sen vuoksi te todella olette uuden Maan pioneereja ja tiennäyttäjiä, ja minä kiitän teitä siitä. Me, jotka olemme täällä kanssanne, minä ja muut kanssani, edustamme Kristus-energiaa. Mutta te olette niitä, jotka antavat sen energian syntyä Maan päälle ja elää sitä. Sen takia teillä on meidän syvin kiitollisuutemme ja kunnioituksemme. Kiitoksia läsnäolosta.

© Pamela Kribbe
Suomennos: Tapio Närhi