Gerrit Gielen

Kyky kiitollisuuteen on onnellisten ihmisten piirre. Ihmiset, joilta tämä kyky puuttuu, keskittyvät usein asioihin, jotka eivät ole hyviä. Jos he eivät keksi vikaa nykyisyydestä, he löytävät jotakin kiukuttelemista menneisyydestä tai jotakin saattaa mennä pieleen tulevaisuudessa. Ihminen on ahdistuva ja murehtiva olento eikä nykyinen kriisi taatusti tuo helpotusta. Nykyiset varmat asiat näyttävät katoavan. Tässä artikkelissa haluan puhua kiitollisuudesta voimana, joka voi auttaa pääsemään kriisiajan yli ja löytämään siitä merkitystä.

Jokainen kriisi, tämä mukaan lukien, muodostaa katkoskohdan menneisyyteen. Meidät pakotetaan päästämään irti menneisyydestä, kääntymään sisäänpäin, ja kasvamaan siitä uuteen tulevaisuuteen. Se on usein tuskallinen prosessi – siksi me kutsumme sitä “kriisiksi”. Seuraavista kolmesta vaiheesta voi olla apua.

1. Ole kiitollinen menneisyydestä

Usein kriisi muodostaa repeämän menneisyyteen, ja joskus hyvin radikaalisti. Sitä me näemme tässä kriisissä. Elämäntapamme näyttää muuttuneen iäksi – vanha katoaa. Monet ihmiset kokevat tämän katkoksen menneisyyteen tappiona: kauniit asiat ovat mennyttä eivätkä tule takaisin – ja se aiheuttaa tuskaa. Viriää paljon kiukkua, turhautumista ja pahaa mieltä, kun päättynyttä menneisyyttä ei haluta hyväksyä, ja erityisesti kun syytämme toisia sen aiheuttamisesta. Siinä tapauksessa meistä tuntuu kuin olisimme uhreja.

Mutta sanotaanpa nyt, että otat mukavan asennon ja tunnet aitoa kiitollisuutta kaikista niistä kauniista asioista, joita menneisyydessä on tapahtunut. Tunne mitä ne ovat sinulle antaneet, tunne mitä ne ovat sinulle merkinneet. Ole aidosti kiitollinen niistä. Mitä tapahtuu energiatasolla? Sydän avautuu ja säteilee siihen menneisyyden tapahtumaan – ja sulauttaa sen. Tapahtuma sisäistetään – vedetään sielun ajattomalle tasolle. Jos teemme niin, emme tarvitse fyysistä menneisyyttä ja kaikkea, mikä siinä oli arvokasta, vaan kiitollisuuden energian avulla tulemme osaksi sielumme ajatonta todellisuutta. Joten kiitollisuus on avainasemassa menneisyydestä irti päästämisessä ja eteenpäin siirtymisessä seuraavaan rikastuttavaan kokemukseen.

Menneisyyden merkitys

Yleensä näemme menneisyyden sellaisena, joka on mennyttä eikä tule takaisin ja joka on kadotettu iäksi. Asetamme itsemme ihmisinä kaikenlaisiin lokeroihin, ja ajan lokero on ehkä voimakkain illuusio. Muistan erään tunnetun kirjailijan olleen sitä mieltä, että muisto menetetystä kauneudesta voi aiheuttaa ainaista sydäntä särkevää tuskaa. Mutta minä näen sen eri tavalla. Minusta asiat eivät voi kadota iäksi yön pimeyteen. Kerran kukoistanut kukka kukoistaa aina, se on ikuisesti osa ajatonta universumia. Se mikä oli arvokasta, haluaa tulla ikuistetuksi meissä. Kiitollisuus on se tekniikka siihen. Jos emme ole kiitollisia, menneisyys vetää jatkuvasti huomiotamme, se houkuttaa meitä jatkuvasti ja luo tasapainottomuutta.

Erityistapaukset, joista on syytä olla kiitollisia, ovat loppujen lopuksi aina kohtaamisia itsemme kanssa. Ellemme ole kiitollisia, hylkäämme osia itsestämme, mistä on tuloksena sirpaloituminen, ja se pitää aina sisällään epätäydellisenä olemista, onnettomana olemista. Elämässä me kohtaamme jatkuvasti itsemme. Joskus se voi olla kaunis kohtaaminen, joskus tuskallinen. Mutta avainasia eheytymiseen on kiitollisuus. Kiitollisuus tekee meistä kokonaisia.

2. Ole kiitollinen nykyisyydestä

Kriisi on menneisyyden ja tulevaisuuden välinen radikaali ero. Usein kriisi syntyy, koska me pidämme liian kauan kiinni menneisyydestä niin että tulevaisuuden täytyy pakolla tunkeutua nykyisyyteen. Tätä kuvaava näppärä hollantilainen sanonta kuuluu: “lopulta ranta kääntää laivan ympäri”.

Kuvittele, että olemme kaikki isossa laivassa ja lujasti vakuuttuneita siitä, että laiva on oikeassa kurssissa. Jos joku huutaa, että laiva on menossa väärään suuntaan, emme kuuntele häntä, koska me juhlimme ja kaikki näyttää olevan hienosti. Sitten se tapahtuu: laiva törmää rantaan ja tulee rankka yhteenotto todellisuuden kanssa. Silloin meidän on kohdattava todellisuus: me olimme väärässä kurssissa. Turvalliseksi kuvittelevamme iso laiva on jumissa, ja me olemme luonnonvoimien armoilla. Mitä seuraavaksi? Vaikeroimmeko kohtaloamme? Suutummeko kapteenille? Epäilen, että kukaan ei todella kuuntele, jos joku tällaisessa tilanteessa sanoo: “Olkaamme kiitollisia, että tämä tapahtui”. Silti haluaisin yrittää.

Kriisi on katkos menneisyyteen; meistä tuntuu, että menneisyys varastetaan meiltä, kun asiat olivat hyvin. Olemme kiukkuisia ja surullisia siitä. Jonkun syyttely on houkuttelevaa, mutta se ei paljoa auta. Yksi kysymys, joka voi auttaa meitä on tämä: “Keitä me olemme? Olimmeko todella omia itsejämme siinä menneisyydessä, joka tuntui niin mukavalta?”

Yksi keino oppia hyväksymään kriisi on katsoa menneisyyteen ja todella kysyä itseltään kysymys: “Olinko siellä? Olinko koko potentiaalillani täysin läsnä ihmisenä?” Jos katsot kriisiä edeltävää menneisyyttä täysin rehellisesti, näet aina, että jotakin puuttui. Osa sinusta ei ollut mukana. Se on jokaisen kokemasi kriisin päämäärä: auttaa sinua kasvamaan, auttaa sinua toteuttamaan koko potentiaaliasi. Jokaisen kriisin todellinen viesti on: olet paljon kauniimpi ja upeampi kuin luulet; voit tehdä paljon enemmän kuin luulet. Ole kiitollinen siitä viestistä. Ole kiitollinen nykyisyydestä.

Ole kiitollinen siitä kadonneesta itsesi osasta, joka tulee luoksesi. Olemalla kiitollinen toivotat tämän osan tervetulleeksi. Olemalla kiitollinen autat itseäsi kukoistamaan.

3. Ole kiitollinen tulevaisuudesta

Kun ajattelemme tulevaisuutta, näemme asioita, joita odotamme, toivomme tai pelkäämme tapahtuvan. Nämä asiat liittyvät pääasiassa ulkomaailmaan: me odotamme kokevamme tiettyjä asioita. Se on kuin elokuvan osa, jota emme ole vielä nähneet. Toisin sanoen ajatellessamme tulevaisuutta näemme sen pääosin sellaisena, mitä meille maailmassa tulee tapahtumaan. Tämä johtuu hyvin materialistisesta todellisuuskuvasta ja ajan etenemisestä. Näemme myös ajan sisäisenä prosessina: me muutumme, koska tietoisuutemme etenee täydellisyyttä kohti. Tämä prosessi ei pysähdy, ennen kuin olemme kaikkea; kun olemme Yhtä.

Niin kauan kuin emme ole kaikkea, on olemassa sisäinen ja ulkoinen maailma. Tietoisuuden kasvu johtaa myös ulkoisen maailman muutoksiin: se on sitä, mitä me koemme ajan etenemisenä ulkoisessa maailmassa. Toisin sanoen näemme ulkoisen maailman muutokset sisäisen kasvumme heijastuksena. Yhteenvetona: tulevaisuus pitää sisällään kasvua, tietoisuutemme kasvua. Löydämme uusia ulottuvuuksia itsestämme. Millaisia? Emme tiedä. Mutta universumi on ihmeellinen: me olemme hämmästyttäviä. Mitä tahansa kohtaamme tulevaisuudessa, se on meidän, se olemme me. Ottakaamme itsemme vastaan kiitollisina.

Mahtava matka ajan halki on tulemista kotiin itseemme.

Lopuksi: kiitollisuus ja kaksinaisuus

Jokaisessa ihmisessä asuu pikku paholainen. Se pikku paholainen kertoo meille jotakin sellaista, mitä itse asiassa haluamme kuulla. Nimittäin kun jokin menee pieleen, se ei ole meidän syymme, vaan se on aina jonkun muun syy. Joten me olemme uhreja. Se maailmankuva, jonka paholainen meille antaa, on hyvin yksinkertainen: on hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä – ja me olemme hyvien joukossa. Joten tämä maailmankuva jakaa maailman yksinkertaisesti ja selvästi hyvään ja pahaan. Ja jos jotakin tapahtuu, mistä emme pidä, se johtuu pahasta. Ja se paha on huonoa ja sen vuoksi sitä vastaan pitää taistella. Paholainen saarnaa kaksinaisuutta, ja me kuuntelemme. On kiva olla hyvien puolella. On kiva olla yksi valituista.

Tämän maailmankuvan ongelma on siinä, että se estää kaiken sisäisen kasvun. Jos jotakin pahaa tapahtuu, emme voi tehdä mitään sen suhteen tai meidän on taisteltava sitä vastaan. Me pidämme yllä kaksinaisuutta tällä tavoin. Me jatkamme kaksinaisuuden paholaisen kuuntelemista. Kaksinaisuus estää kasvua.

Kuinka voimme eliminoida tämän kaksinaisuuden? Eliminoimalla meissä olevan kaksinaisuuden paholaisineen. Miksi et sitten mene sisäänpäin ja katso sitä pikku paholaista? Sitä pikku paholaista, joka jatkuvasti kiljuu meille, että maailmassa meidän ulkopuolellamme on pahoja ja ikäviä asioita. Katso sitä pikku paholaista ja sano: “Olen iloinen, että olet täällä. Sinä osoitat minulle asioita, joista minun on vielä opittava pitämään, näytät minulle missä voin kasvaa. Olet osa minua, mutta et ole minun pomoni. Olen kiitollinen.”

Ole onnellinen sellaisena kuin olet. Ole onnellinen kaikista itsesi puolista. Älä enää tuomitse itseäsi, vaan ole kiitollinen itsestäsi. Ole kiitollinen, että tietoisuutesi voi kokea omaa ainutlaatuista persoonaasi. Vain silloin taistelu itsesi kanssa päättyy. Vain silloin todella löydät itsesi omassa voimassasi.

© Gerrit Gielen

Suomennos: Tapio Närhi