Pamela Kribbe kanavoi Magdalan Mariaa

Rakkaat ystävät, minä olen Magdalan Maria.

Olen keskuudessanne, en kaukana teistä, vaan hyvin, hyvin lähellä. Lähempänä kuin kaksi kehoa voi olla yhdessä – olen sydämessänne. Tunnen tuskanne ja sen henkisen epätoivon, minkä se aiheuttaa. Syvältä sisimmästänne kumpuaa kipua, koska tänä aikana te päästätte irti paljosta ja sisäistätte paljon. Tuska tulee niin syvältä, että ajoittain se nujertaa teidät ja saa teidät lamaantumaan.

Tuntekaa tuskanne syvyys, mutta älkää pelätkö. Tuntekaa syvällä itsessänne se menneisyydestä tuleva pelko, vaikka usein tunnette sen vain osittain. Se on pelkoa alkulähteestänne eli sielutasolta käsin elämisestä. Se on hylätyksi tulemisen pelkoa: pelkäätte sitä, ettette pysty olemaan omia itsejänne tässä todellisuudessa.

Tuntekaa myös olemuksessanne rakkauden kaipuu, yhtenäisyyden ja yhteyden kaipuu: johonkin kuulumisen, kotiin tulemisen kaipuu. Tuntekaa sen kaipauksen syvyys. Vaikka se sattuu ja vaikka koette yksinäisyyttä ja erillisyyttä, kaipauksenne syvyys ja tuskanne syvyys kertovat jotakin sielunne suuruudesta. Sielunne ei lepää ennen kuin olette kaivaneet esiin kaiken, mikä on epäaitoa, ja vapauttaneet sen. Olemuksenne on puhdas, minkä vuoksi teidän on työstettävä kaikenlaisia illuusioita, joita tämä maailma pitää totena, ja päästettävä niistä irti.

Te etsitte rakkautta. Tavoittelette elämässänne rakkautta ihmissuhteissa, alkaen vanhemmistanne ja myöhemmin ikätovereiden ja kumppanin tai rakastetun kanssa, mutta huomaatte monia sudenkuoppia. Huomaatte toisessa samoin kuin itsessänne silkkaa voimattomuutta, tuskaa ja lohduttomuutta, jota ihmissuhteissa voi ilmetä.

Työn ja luovuuden saralla te koette puhtaana sieluna halun ilmaista itseänne sydämestänne, antaa itseänne ja tehdä sen täysillä, ja se halu tulee sielun perusluonteesta. Sielu on kuin säteilevä tähti: se haluaa loistaa. Ikuisesti luovasta ytimestään ja voimanlähteestään sielu haluaa luoda, kokea ja säteillä sekä kertoa itsestään.

Siinä itsensä vuodattamisessa ja antamisessa sielu myös käy läpi tuskaa, pimeyttä ja negatiivisuutta, ja tuollaisina aikoina sielun säteitä pidätellään. Sielun valo saattaa vetäytyä täysin vastustuksen, lannistamisen ja tuskan takia. Tämä ei kuitenkaan ole väärin. Silloin sielu integroi valonsa, tietoisuutensa itseensä, ja tämä johtaa muunnosprosessiin, eräänlaiseen alkemiaan. Siitä käsin sielu ilmentyy uudistuneella tarmolla ja kertoo itsestään maailmalle.

Te kaikki olette joutuneet tähän alkemian prosessiin, jossa muunnatte tämän elämän samoin kuin edellisten elämien aikana keräämiänne kokemuksia. Ja se on intensiivinen prosessi, joka vaatii omistautumista ja ennen kaikkea itseenne uskomista. Älkää lannistuko ympäröivän maailman mielikuvista, odotuksista ja ihanteista. Monet sen ihanteista ja energioista perustuvat yhä pelkoon, selviytymisvaistoon ja ihanteisiin ihmissuhteista ja luovuudesta, jotka eivät ole perusteltuja. Tietäkää, että nyt on perinpohjaisen muutoksen aika, joka vaatii äärimmäistä olemuksenne, tietoisuutenne keskittymiskykyä. Se vaatii äärimmäistä paneutumista siihen, millaisia te syvimmiltään olette.

Pyydän teitä nyt kääntämään huomionne, tietoisuutenne omaan kehoonne. Antakaa hengityksen laskeutua hiljalleen vatsaan. Tuntekaa vatsanne sisäisesti: tuntekaa siellä olevan rauhan ja hiljaisuuden keskus. Se on tunteista vapaa ydin, joka on hyvin maadoittunut ja yhdistyy kaikkeen inhimilliseen täällä Maan päällä. Se läpäisee ihmisyytenne tietoisuudella.

Kokekaa tällä hetkellä sielunne vatsassa. Tuntekaa se vahva tietoisuus, joka teissä asustaa, se osa teistä, joka on ollut Maan päällä monia kertoja. Se osa on yhtä tukeva ja vahva kuin kallio, joka on käynyt läpi kaikki vuodenaikojen vaihtelut: sateet, myrskyt, pakkaset ja polttavan auringon. Tuntekaa voiman ydin siinä kalliossa, joka on vatsanne syvyyksissä. Se on teidän perustanne ja siinä on sekä Maan energia että sielunne ja auringon ja kosmoksen energia – siinä ne yhtyvät. Antakaa sen kallion energian virrata reisiin, polviin ja aina jalkateriin saakka. Tuntekaa olevanne maadoittuneita, yhtä vahvoja kuin muinainen vuori.

Jos olette muinainen vuori, aikakäsityksenne on hyvin erilainen: ihmisikä on hyvin lyhyt, yhtä lyhyt kuin yksi ainoa henkäys. Kuvitelkaa, että olette se vuori. Tunnette yllänne avoimen taivaan ja havaitsette elämää ympärillänne: lintuja, eläimiä, ruohoa, puita ja kukkien elämää säteilevää energiaa. Tunnette kuinka arvostatte Maan elämää. Näette, että sydämessänne on rakkautta Maata ja kaikkea täällä elävää kohtaan. Vajoatte sen vuoren juureen saakka, ja tunnette kuinka vanhoja olette. Tunnette kuinka valtavan paljon on tullut ja mennyt, ja yhä te seisotte vahvoina. Olette sisäistäneet lukemattomia kokemuksia, ja tunnette sen olemuksen syvän tason, joka sisällänne on.

Hetken aikaa olette yhteydessä koko maapalloon. Tunnette sen vahvuuden ja sen rakastavan, hoivaavan tietoisuuden. Samalla kun olette se vuori, teidän tietoisuutenne virtaa Maan ylle ja sisään. Teidän ja sen välillä ei ole varsinaista rajaa. Rentoudutte ja tiedätte, että olette osa kokonaisuutta, vaikka ihmismielenne ei pysty käsittämään “miten” ja “mitä”. Olette vahvasti yhteydessä kaiken kanssa.

Kuvitelkaa nyt, että siitä syvällisestä, maadoittuneesta tietoisuudesta tapaatte itsenne ihmisenä. Olette yhä se vuori, se kallio, se kuormaa kantava vahvuus. Näette itsenne saapuvan ihmisenä sellaisena kuin juuri nyt olette. Se ihminen istahtaa päällenne, kalliolle, vuorelle. Tuntekaa nyt itsenne energia ihmisenä. Tuntekaa miten kiireinen ja nopea energianne on verrattuna vuoren energiaan. Mitä te ihmisenä tunnette, kun tapaatte tämän hiljaisen Maan tietoisuuden?  Epäilettekö tai pelkäättekö itseänne? Vai tunnetteko ehkä kiukkua tai surua? Säteilkää vuoren lämpöä itseenne ja antakaa sen olla maadoittavaa, perustusta luovaa. Sitä te tarvitsette tunteaksenne olonne kotoisaksi Maan päällä: tietääksenne, että olette yhteydessä kokonaisuuteen ja että se kokonaisuus tukee teitä.

Kuvitelkaa, että te ihmisenä ojentaudutte pitkäksenne sille tukevalle kalliolle ja tunnette sen tukevan teitä. Tajuatte, että teidän ei todella tarvitse murehtia mistään. Se kuulostaa ihmismielelle hyvin hullulta, mutta on todella niin, että teissä ja ympärillänne on suuria voimia, joita ette voi kontrolloida mielellä. Tietäkää, että nämä voimat ovat hyvää tekeviä. Vaikka ne vievät teidät kokemusalueille, jotka ovat hyvin intensiivisiä ja joskus tuskallisia, silti Maan ja auringon ja kosmoksen voimat, jotka teissä yhtyvät, ovat luonnostaan hyviä, hyödyllisiä ja kasvuun keskittyviä.

Päästäkää nyt inhimillisestä maailmasta täysin irti, kaikista niistä sosiaalisista ihanteista ja normeista, ja tuntekaa palaavanne takaisin luontoon. Tuntekaa olevanne mukana luonnossa esiintyvässä elämän virrassa. Antakaa energian valua pois päästänne ja ottakaa yhteys Äiti Maahan vatsastanne käsin. Kuvitelkaa, että Äiti Maa on läsnä vatsassanne ja näyttäytyy teille naisena, naispuolisena hahmona. Katsokaa häntä kasvoihin, katsokaa häntä silmiin, ja pyytäkää häntä välittämään lyhyt ja voimallinen viesti teille. Ottakaa vastaan mitä hän haluaa sanoa, sanoin tai mielikuvin tai tuntein, ja antakaa sen vaikuttaa teihin.

Olette Maan päällä tajutaksenne itsenne, oman sielunne. Mikään ei ole väärin mitä teette: jokainen kokemus on osa polkuanne. Sukeltakaa syvemmälle itseenne älkääkä pelätkö. Te tulette tulemaan kotiin ja keksimään uusia, vieläkin syvempiä vahvuuksia itsestänne. Elämä on hyvää. Tämä on muuntumisen aikaa Maassa. Mitä enemmän uskotte itseenne ja mitä enemmän tunnette Maan ja auringon ja kosmoksen voimia ympärillänne, sitä enemmän koette iloa elämässä. Se ei tarkoita etteikö ongelmia ja epämiellyttäviäkin kokemuksia tulisi edelleenkin. Mutta sisäisen rauhan ja itseenne uskomisen kautta riemukas hehku tulee kaikkeen, ja sitä te tarvitsette. Nimenomaan sitä Maa ja ihmiskunta tarvitsee: enemmän lempeyttä, enemmän irti päästämistä. Elämä haluaa pelastaa teidät ja haluaa ojentaa käden. Ottakaa se vastaan.

Kiitoksia mielenkiinnostanne.

© Pamela Kribbe
Suomennos: Tapio Närhi