17.8.2021

Gerrit Gielen

Johdanto

Raha on tärkeää tässä maailmassa. Sitä ei tarvita vain tarpeellisten tavaroiden hankkimiseen, vaan se on myös statuksen ja ulkoisen vaurauden symboli. Valitettavasti viimeksi mainittua pidetään paljon tärkeämpänä kuin sisäistä vaurautta. Se ilmeisestikin merkitsee sitä, että rahaa ei yleensä nähdä luonnollisena osana antamisen ja saamisen virtausta, vaan rahaa pitäisi olla mahdollisimman paljon.

Nähtävästi jotakin on mennyt pieleen maailmassamme, ja se on häirinnyt antamisen ja saamisen virtausta. Raha ei usein enää ”virtaa”: toiset keräävät rahaa samalla kun toisilla on krooninen rahapula. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa rikkaiden vaurauden lisääntyessä samalla kun köyhillä se vähenee. Äskettäin köyhyyttä vastustava Oxfam Novib -säätiö arvioi, että 26 rikkaimmalla ihmisellä on enemmän rahaa kuin köyhimmällä puoliskolla maailman väestöstä eli 3,8 miljardilla ihmisellä.

Tässä esseessä käsitellään sitä, mikä meni pieleen, mikä rooli rahalla on siinä, ja mitä voimme tehdä ongelman korjaamiseksi.

Antamisen ja saamisen luonnollinen sykli

Jotta ymmärtäisimme mikä on väärin, meidän on ensin tarkasteltava miten asioiden pitäisi olla. Antamisen ja saamisen luonnollinen sykli on keskinäisen rakkauden sykliä, joka tuottaa kasvua ja kukoistusta.

Miten se toimii?

Universumissa on aina energiavaihtoa yksittäisen olennon ja sen ympäristön välillä. Tuo olento voi olla tähti, muurahainen, planeetta tai ihminen. Mahdollisuudet ovat äärettömät.

Sykli alkaa sisäisestä ytimestä, joka haluaa säteillä. Tuo säteily on sekä antavaa että luovaa.

Universumin energia toimii tavalla, mikä yrittää saada jokaisen olennon täyteen potentiaaliinsa, se esimerkiksi yrittää saada tähden loistamaan. Tähden säteily on sitä, mitä tähti palauttaa takaisin universumiin. Voit verrata sitä äidin ja lapsen väliseen suhteeseen; lapsi haluaa kukoistaa ja äiti haluaa auttaa lasta kukoistamaan, ja se tekee äidin onnelliseksi.

Tämä on antamisen ja saamisen luonnollinen sykli universumissa.

Universumi pyrkii saamaan jokaisen olennon kukoistamaan täydellä potentiaalillaan. Kun tämä on tapahtunut, kyseinen olento ilmentää sisäistä itseään ulospäin universumiin virtaavalla energialla.

Joten kaikki haluavat kukoistaa ja ilmentää sisäistä ydintään ulospäin samalla kun universumi haluaa kaiken kukoistavan. Tämä ei ole mitään staattista sykliä, vaan dynaamista, ja se on verrattavissa tanssiin, mikä vie osanottajat uusiin paikkoihin yhä uudestaan.

Se merkitsee sitä, että meissä asustaa kaksi voimaa: toisaalta olemme kuin lapsi, joka haluaa kukoistaa universumissa, ja toisaalta me itse olemme osa universumia, joka haluaa kaikkien olentojen kukoistavan. Ensimmäistä voimaa voitaisiin kutsua maskuliiniseksi ja toista feminiiniseksi. Ensimmäinen voima tekee meidät ainutlaatuisiksi, toinen tekee meidät osaksi universumia – yksilöllisyys ja yhteisyys. Olemme sekä mies- että naispuolisia. Olemme universumin lapsia ja me olemme universumi. Ensimmäinen tarkoittaa, että me haluamme itsemme kukoistavan; toinen tarkoittaa sitä, että me haluamme hoivata ja kaunistaa ympärillämme olevaa maailmaa ja pitää siitä huolta.

Hyväksymällä täysin molemmat puolet itsestämme meistä tulee osa antamisen ja saamisen sykliä.

Se on luomisen perusta; kaikkien elävien olentojen tanssi.

Ihmisen syklin häiriö

Myös ihmisten pitäisi olla osa antamisen ja saamisen luonnollista sykliä.

Abstraktisesti sanottuna ihminen säteilee sisäistä valoaan ja saa universumista sitä mitä hän tarvitsee tehdäkseen niin. Käytännössä se merkitsee, että hän on kosketuksissa sieluunsa – itseensä – ja tuntee olevansa inspiroitunut. Hän seuraa inspiraationsa virtausta, ilmaisee sitä maailmaan ja saa takaisin sitä mitä hän tarvitsee seuratakseen sisäistä virtaustaan.

Näin ei yleensä ole laita ihmisillä, koska luonnollinen sykli on häiriintynyt. Miten näin on käynyt?

Aloitetaanpa alusta, kun universumi yrittää saada tähden säteilemään. Mitä se merkitsee ihmisen kohdalla? Ihminen säteilee inspiroitunutta elämää, kun hän on yhteydessä ytimeensä, sieluunsa. Juuri sitä universumi yrittää saada aikaan ihmisessä: että hän on yhteydessä sieluunsa ja ajattelee ja toimii sieltä käsin, ja tulee siten rakastavaksi ja säteileväksi ihmisolennoksi.

Asiat ovat kuitenkin menneet pieleen. Ihminen on kasvatettu siten, että hän vastustaa yhteyttä sieluunsa ja myöskin universumin luonnollista halua saada hänet yhteyteen sielunsa kanssa.

Ja se tapahtuu eri tavoin. Ensiksi lapsuusaikana keskitytään ulkoiseen maailmaan; opimme kaikenlaisia asioita siitä, mutta ei juuri mitään sisäisestä maailmastamme. Ja niin meidät pakotetaan siirtämään tietoisuutemme huomio ulospäin ja pois sisäisestä maailmastamme, sillä ulkoinen maailma on sitä, mitä meille on opetettu totena. Ja niin menetämme yhteyden sieluumme.

Me myös opimme, että emme ole kokonaisia. Esimerkiksi poika oppii, että hänestä täytyy tulla mies. Sitä varten hänen täytyy tukahduttaa feminiininen puolensa. Hänen on oltava kova ja voimakas ja luotava työuraa. Tukahduttamalla feminiinisen puolensa hän tukahduttaa sisäisen kokonaisuutensa, yhteyden sieluunsa. Tytöllä tapahtuu päinvastoin: hän oppii tukahduttamaan maskuliinisen puolensa ja siinä olevat ominaisuudet.

Toisena ongelmana on maailmankuva. Koska ihmiset ovat menettäneet yhteyden sieluunsa, he eivät enää näe sielua kaikessa, mikä ympäröi heitä. Maapallo ei ole enää Äiti Maa, joka pitää huolta heistä ja auttaa heitä, vaan kuollut kappale, jota pitää hallita ja kontrolloida. Universumi nähdään kylmänä ja mitäänsanomattomana, jopa julmana paikkana.

Tämän seurauksena antamisen ja saamisen luonnollinen sykli on häiriintynyt, koska ihminen menettää yhteyden tuon syklin luonnolliseen alkupisteeseen – sieluunsa. Käytännössä tuo sieluyhteyden puute merkitsee itsensä rakastamisen puutetta.

Luonnollinen sykli alkaa itsensä rakastamisesta ja pysähtyy itsensä tuomitsemiseen. Itsensä rakastaminen mahdollistaa myös rakkauden toiseen ihmiseen, rakkauden maailmaa kohtaan. Rakkaus on enemmän kuin tunne, se on myös näkemisen tapa. Rakkaus saa sinut näkemään toisen sielun; rakkaus saa sinut havaitsemaan ja kunnioittamaan kaikkialla olevaa elämää. Ilman rakkautta antamisen ja saamisen luonnollinen sykli ei ole mahdollista.

Raha ja häiriintynyt sykli

Joten kyse on rakkaudesta. Ilman rakkautta syntyy pelkoa, ja pelon takia ihminen haluaa valtaa ja omaisuutta. Erityisesti paljon rahaa. Tämä raha on sitten pohjimmiltaan jähmettynyttä pelkoa ja muodostaa tukoksen, joka häiritsee luonnollista sykliä yhä enemmän. Silloin raha ei enää ole sitä mitä sen pitäisi olla: virtaava osa antamisen ja saamisen sykliä.

Alla on muutamia esimerkkejä.

• Turvallisuus
  Ahdistunut ihminen yleensä luulee tulevaisuuden olevan synkkiä näkymiä. Raha pankissa tarjoaa turvaa. Joten jos esineet menevät rikki, voidaan ostaa uusia esineitä. Jos on sairautta, terveydenhuollosta voidaan maksaa. Työpaikan menettämiseen voidaan mukautua – niin kauan kuin on rahaa.
  Käytännössä turvallisuuden tarve on usein muutoksen vastustamista, mikä on ristiriidassa antamisen ja saamisen syklin kanssa, joka saa aikaan kukoistusta ja muutosta.
• Valta
  Raha merkitsee sitä, että voidaan hallita köyhiä ihmisiä. Tarjoamalla heille rahaa saat heidät tekemään asioita, joista he eivät pidä ja joita he eivät halua tai joissakin tapauksissa jopa hyljeksivät. Mietitäänpä asioita, kuten raskas ja epäterveellinen työ, lapsityövoima ja prostituutio. Nämä eivät ole pelkästään kolmannen maailman ongelmia; myös täällä länsimaissa monet ihmiset tekevät työtä rahan vuoksi epämieluisissa töissä.
  On sanomattakin selvää, että vallan energia ei ole yhteensopiva keskinäiseen rakkauteen perustuvassa antamisen ja saamisen syklissä.
• Vapaus ja onni
  Koska rahan puute johtaa kahlittuna olemisen ja voimattomuuden tunteeseen, raha liitetään vapauteen ja onneen. Jos on tarpeeksi rahaa, voi tehdä mitä haluaa.
  Kysymykseen ”haluaisitko yhä työskennellä, jos sinulla olisi riittävästi rahaa?” monet vastaavat ”ei”, koska he eivät ole tyytyväisiä omaan työhönsä.
  Henkisesti he ovat juuttuneet tilanteeseen, jossa heidän sielunsa ei pysty loistamaan, joten he eivät ole osa antamisen ja saamisen luonnollista sykliä.
  Luin kerran tutkimuksen ihmisistä, jotka olivat odottamatta voittaneet suuren summan rahaa lotossa. Tutkittiin sitä, miten kauan he olivat onnellisia kaiken sen rahan kanssa. Vastaus ällistytti: keskimäärin 11 päivää! Sitten se oli ohi. Tuli pian ilmeiseksi, että raha ei ollut ihanteellinen ratkaisu.
  Loppujen lopuksi raha ei tuo vapautta ja onnea, vaan nämä tulevat sisäisestä yhteydestä sieluun. Kun se yhteys on muodostettu, antamisen ja saamisen luonnollinen virtaus voi alkaa, mikä usein tuo rahaa. Se on kuitenkin sivutuote. Vaurauden sekä vapauden ja onnellisuuden alkuperäinen lähde on yhteys sieluun.
• Arvostus ja tunnustus
  Itsensä rakastamisen puute johtaa voimakkaaseen tarpeeseen saada tunnustusta toisilta. Voit tietenkin saavuttaa tämän positiivisella tavalla tekemällä jotakin erityistä, mutta se ei ole jokaista varten. Silloin omaisuudella ja rahalla rehentely nähdään vaihtoehtona. Kaikki eivät tiedä kateuden ja arvostamisen välistä eroa.

Selvää on, että rahan puute – köyhyys – on yksi iso syy, miksi monet ihmiset tuntevat olevansa onnettomia. Kuvitellaan, ettei ole rahaa ostaa ruokaa omille lapsille.

Ongelma on siinä, että raha pidentää antamisen ja saamisen häiriintynyttä sykliä loputtomiin pitämällä tietoisuus poissa todellisesta ratkaisusta: itsensä rakastamisesta. Tämän seurauksena etsitään epäaitoja ratkaisuja, jotka yleensä merkitsevät rahan hankkimista luonnollisen syklin ulkopuolelta.

Raha on usein jähmettynyttä pelkoa tässä häiriintyneessä syklissä. Jos raha katoaa, silloin pelko poistuu. Emme halua sitä pelkoa, joten me tarraudumme rahoihimme.

Parantuminen sisältä käsin

Ongelman ydin, johon ihmiset näkevät rahan ratkaisuna, ei ole rahan puute, vaan yhteyden puute sieluun. Siksi ihmiset kokevat sisäistä tyhjyyttä ja ajattelevat, että ratkaisuna on täyttää se tyhjiö ulkoisella omaisuudella. Tietenkään tuo ratkaisu ei toimi pitemmän päälle; ainoastaan sielun vauraus voi saada tilanteen entiselleen.

Kun yhteys sieluun on palautettu, antamisen ja saamisen luonnollinen sykli voi alkaa, ja universumi vastaa välittömästi huolenpidolla.

Silloin voi syntyä sisäistä vaurautta heijastavaa ulkoista hyvinvointia. Useimmissa tapauksissa ulkoinen hyvinvointi ei tarkoita suuren rahamäärän omistamista, vaan sinulla on sellaisia asioita kuin kaunis ympäristö, upeita ystäviä, rikkaita elämänkokemuksia ja aikaa tehdä hauskoja asioita. Ulkoinen vauraus merkitsee sitä, että ympäristö auttaa sinua olemaan onnellinen, eikä kyse ole siitä, että on paljon omaisuutta huolehdittavana. Usein on eroa sillä, mitä ihmiset luulevat tekevän heidät onnellisiksi ja mikä itse asiassa tekee heidät onnellisiksi. Aito onni lymyilee usein piilossa pelon takana.

Avainasiana yhteyden palauttamiseksi sieluun on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sano ”kyllä” itsellesi, tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan, ja opi laittamaan itsesi oikeisiin mittasuhteisiin. Kohtaa pelkosi ja lakkaa antamasta pelolle sijaa sellaisessa elämässä, jota syvällä sisimmässäsi todella haluat: elämä, joka hoivaa sieluasi.

Sillä hetkellä, kun hyväksyt itsesi ehdoitta ja rakastavasti, palautat yhteyden sieluusi. Sen huomaa siitä, kun tunnet rakkautta itseäsi kohtaan.

Parantuminen ulkoa käsin

Universumi yrittää omalta osaltaan palauttaa syklin saattamalla ihmisen yhteyteen sielunsa kanssa. Yleensä se tekee sen luomalla kriisejä, jotka pakottavat ihmisen kääntymään sisimpäänsä.

Ongelma on tietenkin siinä, että noita kriisejä ei tulkita oikein: kutsuksi kääntyä sisimpäänsä. Ihmiset yrittävät raivokkaasti etsiä ratkaisuja ulkomaailmasta ja palata vanhaan tilanteeseen: elämään rahan kanssa ja ilman sielua.

Nämä ratkaisut eivät toimi, koska ne ovat vastoin universumin ja sielun itsensä tahtoa.

Tuloksena kriisi voimistuu, kunnes syntyy niin sanottu ”sielun pimeä yö”. ”Sielun pimeässä yössä” tiedostetaan voimakkaasti yhteyden puute sieluun ja koetaan totaalinen sisäinen pimeys. Silloin ei ole muuta ratkaisua kuin antautuminen ja taistelun lopettaminen. Kun siihen tilaan päästään, sielun valo voi taas vähitellen virrata.

Tällaiseen kriisiin liittyy usein rahan menettäminen. Syy on siinä, että raha, joka ei virtaa luonnollisella tavalla, on jähmettynyttä pelkoa. Niin kauan kuin pelkoa ei kohdata ja käydä läpi, yhteys sieluun ei ole mahdollinen. Rahojensa päällä istuvat ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin pelokkaita ihmisiä. Pelon vapauttamiseksi rahan on kadottava. Vain silloin, pelon keskellä, voi sielun valo loistaa.

Tämän läpikäyvälle ihmiselle tuollainen ”sielun pimeä yö” on tietenkin elämän käännekohta. Silloin huomataan, että kaikki mikä näytti tärkeältä, ei ollutkaan niin tärkeää. Silloin tapahtuu usein siirtymä toisten mielen mukaan eletystä itsestä käsin elämiseksi. Silloin huomataan, että elämä ilman varmoja asioita voi usein olla hyvin rikasta, ravitsevaa ja jännittävää. Suotta eivät ihmiset jälkikäteen kirjoita kirjoja näistä ajanjaksoista.

Yhteyden palauttamiseen sieluun liittyy se havainto, että ympäröivä universumi pitää meistä huolta ihmeellisin tavoin.

Kun näin tapahtuu, ”sielun pimeä yö” on kamala kokemus, mutta jälkeenpäin monet ihmiset ovat kiitollisia, että kokivat sen.

Raha ja luonnollinen sykli

Kun luonnollinen sykli on palautunut, ihmiset alkavat välittää vähemmän rahasta, paljon vähemmän. Silloin pelko katoaa samoin kuin kaikki raha, mistä pidettiin kiinni ainoastaan tuon pelon kontrolloimiseksi. Silloin energian rakastava vaihtaminen koetaan perustaksi, ja raha on sivutuote. Tietoisuuden huomio keskittyy yhä vähemmän rahaan, ja rahasta tulee vähemmän tärkeää.

Mitä enemmän ihmiset ovat yhteydessä sieluunsa, sitä paremmin he tajuavat mitä todella tarvitsevat, ja toiset antavat sitä rakkaudesta. Sillä hetkellä, kun ihmiset pyytävät vain sitä mitä todella tarvitsevat eikä rahalla ole muuta itseisarvoa, toiset ovat halukkaita ja kykeneviä antamaan sitä rakkaudesta.

Lopulta, kaukaisessa tulevaisuudessa, raha poistetaan käytöstä.

Lopuksi: rakkauden maailma

Antamisen ja saamisen luonnollinen sykli perustuu itsensä ja toisten rakastamiselle. Se on hyvän syklin perusta. Sekä itsensä rakastaminen että kanssaihmisen rakastaminen syntyvät voimakkaasti tunnetusta yhteydestä sieluun. Pelon kautta luulet, että tarvitset kaikkea. Rakkauden kautta tajuat mitä todella tarvitset ja mitä toiset todella tarvitsevat.

Luonnollinen sykli perustuu myös maskuliinisen ja feminiinisen väliseen tasapainoon. Ihminen on sekä yksilö että kosminen: sielussa molemmat yhtyvät. Maskuliinisuudessa tiedostetaan omat tarpeet ja halun itsensä ilmaisemiseen, ja feminiinisyydessä tiedostetaan toisten tarpeet ja johonkin kuulumisen tunteen.

Rakkauden maailmassa huomion keskipisteenä ei ole enää ulkoinen vauraus, vaan sisäinen yltäkylläisyys. Ulkopuolelta nähtynä ihmiset elävät paljon yksinkertaisempaa elämää. Harmonia luonnon ja kanssaihmisten kanssa on palautettu.

Suurkaupungit ovat kadonneet, ja on pieniä yhteisöjä, jotka muodostavat orgaanisen kokonaisuuden maiseman kanssa. Luonto on jälleen täysin läsnä ja, osaksi johtuen rakastavasta suhteesta ihmisten kanssa, kauniimpi kuin koskaan ennen. Maa on parantunut.

Pitkän aikaa Maa oli ihmisen äiti. Mutta kun ihminen on palauttanut yhteyden sieluun, syntyy kosminen ihmiskunta. Ja silloin ihminen saa Maan ennennäkemättömään kukoistukseen.

Sisäisesti ihminen on upeampi kuin koskaan ja tiedostaa paikkansa kosmoksessa, ja pystyy intuitiivisesti ottamaan yhteyden kaukaisiin maailmoihin ja muihin ulottuvuuksiin.

Rakkauden maailma on seikkailunhaluinen maailma. Se on loputtoman löytömatkailun seikkailua kosmoksen halki, toisten sivilisaatioiden kohtaamista, sisäisen löytömatkailumme seikkailua. Se on luomisseikkailua, ystävyysseikkailua ja loppujen lopuksi rakkausseikkailua: keksitään rakkautta kaikissa muodoissaan ja näkökulmissaan.

Toivotetaan tämä maailma tervetulleeksi. On jo aika.

Gerrit Gielen

Suomennos: Tapio Närhi