14.12.2022

Gerrit Gielen

Valotyöntekijät ovat olleet matkallaan monia inkarnaatioita.
Tässä artikkelissa käsittelen heidän rooliaan pahantekijöinä Atlantiksen aikoihin ja uhreina elämistä sen jälkeen, sisäisistä ristiriidoista, joita syntyi noista ristiriitaisista kokemuksista, ja miten ne lopulta johtivat Kristus-tietoisuuden syntyyn.

Atlantis ja kaksinaisuuden ilmaantuminen Maahan

Aivan ensimmäiseksi: mitä on kaksinaisuus? Kaksinaisuus on universumin sisäisen yhteisyyden kieltämistä. Siinä uskotaan ihmisten väliseen sekä ihmisen ja luonnon väliseen jaotteluun: miehet vastaan naiset, rodut toisiaan vastaan, sotivat kansakunnat, luonto uhkaa meitä ja siksi se on alistettava. Kaksinaisuus on uskomus, että meitä ympäröivät viholliset, joita vastaan on taisteltava. Kaksinaisuus on ihmiskuntaa vangitseva mielen illuusio, joka syntyy siitä, että ajattelumme ei enää perustu rakkauteen, vaan pelkoon.

Mitä tekemistä tällä on Atlantiksen kanssa?

Atlantis oli sivilisaatio, joka syntyi kauan sitten, kun ryhmä kosmisia sieluja, jotka olivat peräisin muualta universumista, päätti inkarnoitua Maahan. Tuohon aikaan Maassa oli jo ihmisiä, joita voitaisiin kutsua Maan ihmisiksi. Heillä oli jokseenkin erilainen sisäinen virittäytyminen ja erilainen tietoisuus. He olivat hyvin ”maanläheisiä” ja tunsivat olevansa osa Maan luontoa: he esimerkiksi katsoivat eläinten olevan tasavertaisia kanssa-asukkaita. Maa-sidoksensa takia Äiti-energia on suuressa roolissa heidän psyykessään.                                                                                                                            
Atlantislaiset ihmiset olivat enemmän kosmisesti suuntautuneita ja tiedostivat omat alkuperänsä. He olivat mielellisesti ja älyllisesti kehittyneempiä ja heillä oli kolmannen silmän kyvyt. He myös näyttivät hieman erilaisilta, he olivat pitempiä ja väriltään vaaleampia, ja he pitivät itseään ylivertaisina.

Heidän inkarnoitumisestaan Maahan oli seurauksena, että ilmaantui luokkayhteiskunta, jossa atlantislaiset muodostivat hallitsevan yläluokan. He olivat muun muassa tulleet tänne auttamaan ja suojelemaan Maan ihmisiä. Mutta he myös ylenkatsoivat noita Maan asukkaita ja pitivät heitä vähemmän kehittyneinä olentoina, joita piti opettaa ja valaista.

Silloisia tapahtumia voidaan verrata siihen, mitä tapahtui paljon myöhemmin ihmiskunnan historiassa – Atlantiksen alitajuisten muistojen inspiroimana – siirtomaakauden aikana. Valkoiset valloittajat näkivät itsensä tuomassa valaistusta ja Kristinuskoa sekä juurruttamassa nykyaikaista sivilisaatiota ”villi-ihmisille”. He jopa näkivät tämän tehtävän ”valkoisen rodun taakkana”: oli valkoisen rodun velvollisuus tuoda valaistusta muuhun maailmaan.

Vasta myöhemmin ihmiset alkoivat ymmärtää, että voimme oppia paljon näiltä niin kutsutuilta ”villi-ihmisiltä”: heidän sidoksensa luontoon, shamanismi, Intian heimojen henkisyys ja Intian kaltaisesta maasta saapuneet – ja yhä saapuvat– monet uudet oivallukset länsimaiseen maailmaamme. Valaistusajan ihanteet, jotka niin syvällisesti muuttivat yhteiskuntaamme, olivat lähtöisin kohtaamisista intialaisten kanssa, joilla usein oli vähän sympatioita eurooppalaisten hierarkkiseen ja aineellista hyötyä tavoittelemaan yhteiskuntaan. ”Vapaus, tasa-arvo ja veljeys” ei ole eurooppalainen keksintö.

Olemme nyt näkemässä, että tämä kolonialismi on tuonut valtavaa kärsimystä ja surkeutta siirtomaiden kansoille. Tämä on atlantislaisten teemojen toistoa. Atlantislaiset ajattelivat myös, että he voivat tuoda edistystä ja sivistystä, ja toimivat tietyllä ylimielisyydellä ja heiltä puuttui arvostusta olemassa olevien ”primitiivisten” kulttuurien arvojen suhteen.

Jossakin vaiheessa atlantislainen sivilisaatio päättyi. Tämä johtui osittain Maan voimista (luonnonmullistukset) ja osittain itse atlantislaisten kasvavasta tiedostamisesta, että he olivat tekemässä väärin ja aikaansaamassa päinvastaista kuin mitä aikoivat. Tuloksena oli, että Atlantiksen sivilisaatio romahti.

Sitten myöhemmissä inkarnaatioissa atlantislaiset sekoittuivat Maan ihmisten kanssa. Atlantislaisista tuli osa heitä. Pitkään, noin satatuhatta vuotta kestäneellä atlantislaisella sivilisaatiolla oli kuitenkin syvä psykologinen vaikutus. Se toimi eräänlaisena energiamuottina tuleville yhteisöille.

Maan ihmiset alkoivat matkia aikaisempien ylimysten kulttuuria yrittäen luoda Atlantiksen uudelleen omalla elämäntavallaan ja työllään. Ja sen myötä myös Atlantiksen virheet toistuivat. He olivat sisäistäneet ne kaksinaiset ajatukset, jotka syntyivät Atlantiksen aikaan.

Atlantiksen psyykkinen perintö

Mainitsen tässä kolme esimerkkiä kaksinaisista eli dualistisista mielentiloista, jotka olivat lähtöisin Atlantiksesta ja joiden kanssa yhä kamppailemme.

1. Hallitsevan luokan luominen

Ensiksi Maan ihmiset sisäistivät atlantislaisen hallitsevan luokan idean. Tämä sisäistäminen johti heillä aatelissäädyn luomiseen eli syntyi ihmisluokka, jolla oli erityisoikeuksia verenperintönsä ja syntyperänsä ansiosta. Se oli hallitseva luokka ihmisiä, jotka olivat erityisiä syntyperänsä takia ja joita usein Egyptin faaraoiden tapaan pidettiin jopa ylimaallisina. Ylimaalliset voimat luettiin heille muistoksi atlantislaisten kolmannen silmän voimasta.

Tuo aatelissääty, missä kuninkaallinen perhe on ylimpänä, on yhä nykyään täällä. Perinnöllisyyden pohjalta ihmisiä asetetaan toisia korkeammalle ja heitä kutsutaan kuninkaiksi tai kuningattariksi. Kuninkaallisuuden vaikutuksen väheneminen osoittaa, että ihmiskunta on vapautumassa Atlantiksen psykologisista seurauksista. Siitä huolimatta se hierarkkinen ajatus, että tietyt ihmiset ovat toisia parempia, on syvällä ja aiheuttaa yhä suurta vääryyttä ja kärsimystä.

Nuo hallitsijat keskittyivät itse paljon enemmän valtansa laajentamiseen sotien ja itsensä ihannoinnin kautta kuin alamaistensa hyvinvoinnin parantamiseen. Heidän uskomuksensa, että he olivat Jumalan valittuja hallitsemaan toisia, ei auttanut heitä.

2. Luonnon alistaminen

Toinen tulos Atlantiksesta on idea, että Maata on kontrolloitava. Atlantislaiset eivät koskaan tunteneet olevansa osa Maata, koska he tiesivät erilaisesta alkuperästään ja samastuivat tuohon kosmiseen alkuperään. He ylenkatsoivat Maata ja uskoivat, että Maata ja luontoa oli hallittava. Näin tekemällä he saivat aikaan kasvavaa jännitettä luonnon kanssa, mikä johti lopulta kohtalokkaaseen purkaukseen ja aiheutti Atlantiksen tuhon.

Meidän aikanamme tämä uskomus on johtanut ihmisen vieraantumiseen luonnosta. Pyrkiessään matkimaan atlantislaisia Maan ihmiset unohtivat, mitä heille oli annettu: syvä sidos Maahan ja kaikkiin sen eläviin olentoihin. Tämä selittää myös nykyihmisen joskus eriskummalliset ristiriidat. Ihmiset voivat rakastaa lemmikkejään kovasti ja silti syövät eläinten lihaa lihateollisuuden tuottamana, missä niitä on kohdeltu hirvittävän kaltoin. Ihmiset käyttävät niin paljon energiaa miellyttääkseen pomojaan lastensa tai perheensä sijasta. Näemme kaikkialla ympärillämme törmäyksiä Atlantiksesta peräisin olevien energiakuvioiden ja Maan ihmisten luonnollisten energioiden välillä.

3. Hierarkkinen henkisyys ja väärä yhteisyystietoisuus

Tähän läheisesti liittyvänä ja erittäin tärkeänä tosiasiana on, että Maan ihmiset atlantislaisia seuraten vakiinnuttivat hierarkkisen henkisyyden. Koska atlantislaiset sielut samastuivat vahvasti kosmiseen alkuperäänsä, henkisyyden kokemus suuntautui voimakkaasti kosmokseen, tuonpuoleiseen. Itse Maata ja maallista luontoa pidettiin vähempiarvoisena. Niinpä he pohjimmiltaan keksivät kaksinaisen henkisyyden.

Tänä päivänä me elämme tätä perinnettä. Useimmat henkiset opetukset niin idästä kuin lännestä tuomitsevat maallisuuden, aistillisuuden, fyysisyyden ja seksuaalisuuden. Näistä oletetaan päästävän yli ja keskityttävän ”ylevään”, tuonpuoleiseen, sillä maallinen on alhaisempaa, arkipäiväistä. Tuo on pohjimmiltaan atlantislaista tietoisuutta, mikä tähtää kosmokseen. Se tähtää lannistamaan Maan ja myös julistaa ajatusta ylemmästä luokasta, joka opettaa ”ihmisiä”.

Tämä hierarkkinen henkisyys usein edistää väärää ideaa yhteisyydestä. Esimerkkejä tästä ovat:

• On vain yksi Jumala, mutta on myös paholainen.
• On taivas, mutta on myös helvetti.
• Kaikki on yhtä, mutta sinun egosi, sinun persoonasi ei ole osa sitä.
• Olemme kaikki yhtä, mutta toiset ovat enemmän ”yhtä” kuin toiset, ja jotkut eivät kuulu tuohon ykseyteen lainkaan.
• Kaikki on yhtä, mutta Maa ei ole osa sitä ja elämä Maassa pitää meidät kaukana tuosta yhteisyydestä.
• Kaikki on yhtä, mutta meidän täytyy päästää irti ulkomaailmasta, sillä se ei ole osa sitä.

Asia on hyvin yksinkertainen: kun kaikki on yhtä, kaikki kuuluu tuohon yhteisyyteen. Persoonallisuus, ego, leikittely, raha, illuusiot, seksuaalisuus, Maa, sisäinen, ulkoinen, aika ja tila – kaikki millä on nimi kuuluu tuohon ykseyteen ja se voidaan nähdä ja sitä voidaan rakastaa ja sillä on merkitys. Jonkin vastustaminen tai kieltäminen johtaa aina kaksinaisuuteen, ja usko kaksinaisuuteen johtaa psyykkiseen jännitteeseen ja sisäisiin ja ulkoisiin ristiriitoihin.

Kaksinaisuuden seuraukset ovat dramaattisia: oman seksuaalisuuden tukahduttaminen, luonnollisen henkisyyden ja luovuuden tukahduttaminen sekä ihmisten syyllisyyden, häpeän ja alempiarvoisuuden vahvat tuntemukset. Näiden ajatusten aiheuttamat kärsimykset ja psykologiset vahingot ovat lähes käsittämättömiä. Tästä ei voida syyttää ainoastaan maailman suuria uskontoja, vaan kaikkialla näemme ”valaistuneita” guruja, jotka saarnaavat yhteisyystietoisuutta ja samalla käyttävät oppilaitaan seksuaalisesti hyväkseen.

Pääasiassa itse atlantislaiset, jotka inkarnoituivat Atlantiksen tuhon jälkeen ja nyt tietoisina omista virheistään, törmäsivät näihin hierarkkisiin ajatuksiin. He kapinoivat omaa perintöään vastaan ja heidän yhteisönsä, jossa he elivät, yleensä tuomitsi heidät siitä. He joutuivat hallitsijoista vainotuiksi, pahantekijöistä uhreiksi.

Yhteenotto menneisyyden kanssa

Atlantislaisten sielujen kulkema tie Atlantiksen jälkeen ei ollut helppo. Eläminen Maan ihmisten joukossa ja Atlantiksen energiataakan alla oli tuskallinen kokemus näille sieluille. Siitä tuli itsensä löytämisen polku, mutta myös aidon opettamisen polku. Se oli yhteenotto menneisyyden kanssa.

Kuten yllä mainittiin, ne rakenteet ja ideat, joita atlantislaiset olivat luoneet, pysyivät Maan ihmisten muistissa Atlantiksen tuhon jälkeen. He olivat sisäistäneet nämä käsitteet: ajatukset hierarkiasta ja luokasta sekä luonnon alistaminen; ajatus ylöspäin suuntautuvasta henkisyydestä ja alempien chakrojen laiminlyöminen.

Niistä tuli rakenteita, joita aikaisemmat atlantislaiset eivät sietäneet lainkaan sekä luontaisen ylimielisyytensä että kasvavan sydäntietoisuutensa takia. Ironista kyllä juuri he törmäsivät eniten niihin hierarkkisiin ajatuksiin ja sosiaalisiin rakenteisiin, jotka he kerran olivat luoneet. Heistä tuli kapinallisia, ulkopuolisia, vallankumouksellisia – ja myös roviolla poltettuja noitia.

Psykologisesti tapahtui kuitenkin hyvin arvokasta kehitystä: he alkoivat samastua Maan ihmisiin ja näkivät näiden lämmön, ihmisyyden ja rakkauden lapsiinsa. Ja he näkivät, mitä järjestelmä oli tekemässä heille. Ensimmäistä kertaa heidän välilleen syntyi todellista rakkautta ja ymmärrystä, mitä Atlantiksen päivinä oli puuttunut Ensimmäinen askel aitoa opettamista kohti oli otettu.

Atlantislaisesta valotyöntekijäksi

Atlantislaiset tekivät perustavanlaatuisen virheen siinä, että he halusivat ihmisten tiedostavan heidän ylimaallisuutensa tyrkyttämällä näille ulkoista auktoriteettia. Se ei toiminut, vaan ihmiset alkoivat uskoa vain itsensä ulkopuoliseen (ylimaalliseen) auktoriteettiin.

Vasta kun he alkoivat elää Maan ihmisten kanssa ja usein heistä itsestäkin tuli uhreja, he alkoivat saada yhteyttä maalliseen todellisuuteen sisäisesti ja muuttaa asioita sisältä ulospäin.  Vasta silloin monet toteuttivat oman henkisen missionsa. Pysymällä uskollisina itselleen vainoamisesta huolimatta, roviolla polttamisesta huolimatta he näyttivät ihmisille jotakin. Nimittäin sen, että ulkoinen voima ei voi alistaa sisäistä voimaa, sisäistä auktoriteettia ja ylimaallisuutta. Näin tekemällä he näyttivät, mitä henkisyys todella merkitsee. Heidän sisäinen valonsa näkyi heidän voimattomuudessaan: sisäinen valo, joka on vapaa auktoriteetista.

Uhriutuminen sai merkitystä.

Näin atlantislaisista tuli opettajia, joita he aina halusivat olla, heistä tuli valotyöntekijöitä. Valaistumisen aikakausi alkoi. Ihmiskunta alkoi vapautua mielen kahleistaan.

Tietoinen siirtymä atlantislaisesta valotyöntekijäksi vaatii kolme vaihetta.

1) Uhriajattelusta irtautuminen

Uhriajattelu antaa ymmärtää, että on olemassa pahantekijä. Nuo pahantekijät ovat tietenkin nykyisiä vallanpitäjiä. Usein epäillään, että noiden vallanpitäjien takana on pimeitä, joskus Maan ulkopuolisia salaliittoja. Tietyssä mielessä se on oikein, mutta salajuonena on menneisyyden eli Atlantiksen energia. Atlantislaiset itse ovat se salaliitto, jota vastaan he taistelevat. Syyllinen ei ole ulkopuolinen maailma, vaan heidän sisällään.

Siirtymä atlantislaisesta Kristus-tietoisuuteen voidaan tehdä hyväksymällä rakastavasti sisälläsi oleva atlantislainen Maan tietoisuudesta käsin ja osoittamalla atlantislaiselle luonnon voima ja harmoninen kauneus. Katso itsessäsi olevaa atlantislaista ja sano: ”Katso intialaisen heimon viisautta, intuitiivista yhteyttä luontoon. Tunne, että se valo on kaikessa, jopa jokaisessa kivessä. Tunne mitä yhteisyys tarkoittaa, että kaikki todella kuuluu siihen yhteisyyteen, mukaan lukien alemmat chakrat sekä seksuaalisuus ja tunteellisuus. Tunne luonto, tunne Maan rakkaus.”

2) Ylemmyysajattelusta irtautuminen

Tunnistamalla ja hyväksymällä itsestäsi atlantislaisuuden siitä viisaudesta, jota olet hankkinut kaikkina noina inkarnaatioina, me puramme ne ideat, jotka atlantislaiset toivat Maahan ja joista Maa tänäkin päivänä kärsii: ylemmyyden mielentila ja sellainen ajattelu, että tiedät miten se tehdään toisille.

Jokaisella ihmisellä on sielu ja syvällisellä tasolla jokainen ihminen kulkee omaa polkuaan. Et voi koskaan tietää toisen puolesta, miten se polku menee ja mitä kokemuksia, joskus vaikeitakin, toinen kaivaa esiin ja mitkä niiden syyt ovat. Jos joku tarvitsee neuvoa omalla polullaan, hän pyytää niitä. Monet itseään henkisiksi mestareiksi kutsuvat ihmiset ovat pohjimmiltaan vetämässä toisia pois näiden sielupolulta. Hyvä opettaja valaa luottamusta oppilaisiinsa omalla sisäisellä auktoriteetillaan ja tekee itsensä tarpeettomaksi mahdollisimman nopeasti. Niin kauan kuin et ole Kaikki, niin kauan kuin et ole Yksi, et voi koskaan täysin ymmärtää toisen valintoja ja polkua.

3) Sisäisen kaksinaisuuden ylittäminen

Olemme olleet sekä pahantekijöitä että uhreja. Voimme päästä molempien rakastavaan synteesiin, kun ymmärrämme, että kaksinaisuus ei ole vain ulkopuolista maailmaa, vaan omaa sisäistä maailmaamme. Meissä on sekä pahantekijä että uhri. Lopulta uhri ei ole ulkoisen pahantekijän, vaan sisällämme olevan pahantekijän  uhri. Monien vuosisatojen pitkän matkan jälkeen pahantekijäenergia löysi tiensä takaisin luoksemme. Me pääsemme tuon sisäisen kaksinaisuuden yli katsomalla sisällämme olevaa pahantekijää rakastavasti. Hän aloitti mitä parhailla aikomuksilla: valonsa ja tietämyksensä levittämisellä. Samaan aikaan, ja siitä virhe alkaa: se usko, että toiset eivät löydä tietä omin päin ja että he eksyvät ilman sinua, koska tiedät paremmin ja näet oikean tien.

Näin auttajasta tulee pahantekijä, ja lopulta pahantekijän energia tulee takaisin sinuun. Lähes kaikki rakenteet, joihin valotyöntekijät törmäävät tässä maailmassa, mm. jäykät kirkolliset ja maalliset auktoriteetit, Maata hyväksi käyttävät organisaatiot, he loivat itse jossakin kohtaa nyttemmin unohdettua menneisyyttä. Keinona näiden organisaatioiden purkamiseen ei ole se, että käydään sotaa niitä vastaan, vaan poistetaan niiden kasvualusta antamalla rakastavasti anteeksi ja yhdentymällä itsessä olevaan pahantekijään. Sitä me kutsumme Kristus-tietoisuudeksi.

Kristus-tietoisuus

Kristus-tietoisuus on yhteisyystietoisuutta. Siinä tunnustetaan, että sama ylimaallinen alkuperä on läsnä kaikissa elävissä asioissa. Kristus-tietoisuus pitää sisällään ehdotonta rakkautta kaikkea kohtaan – ja kaikki todella tarkoittaa kaikkea. Joten ei niin, että pääset korkeammalle, jos työnnät jotakin pois, jos tukahdutat maallisen ja sanot ”ei” maalliselle osalle. Rakasta vihollisiasi; rakasta kaikkea, mikä mielestäsi ettei kuulu joukkoon, koska se todella kuuluu.

Syvällisemmällä tasolla Kristus-tietoisuus syntyy Atlantiksen ja Maan ihmisten liitosta. Atlantislaisilla oli kosminen viritys ja Maan sieluilla Maahan ja luontoon kohdistuva viritys. Rakkaus sekä kummankin virityksen yhdentyminen syntyvät kummankin tasa-arvoisesta kohtaamisesta: maallista ja kosmista arvostetaan tasa-arvoisesti. Ulkoisen maailman uskomattoman rikkauden näkeminen kauniin luonnon kera ja sisäisen ylimaallisuuden tunnustaminen: suuren ja pienen arvostaminen.

Se on yhdistelmä uskosta ylimaallisuuteen ihmisessä (atlantislaisuus) ja uskosta kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuteen (maallisuus). Tästä tuleva henkisyys on kaikessa olevan ylimaallisuuden tunnustamista: aitoa yhteisyystietoisuutta.

Kristus-tietoisuuden syntymä on myös pohjimmiltaan ollut atlantislaisten syvällisempi esoteerinen missio. He tulivat Maahan aikomuksenaan auttaa Maata, suojella sitä vihamielisiltä voimilta ja valaista täällä olevia ihmisiä. Mutta syvällä sisimmässään he myös tiesivät, että heillä itsellään oli jotakin opittavaa Maan päällä: emotionaalista lämpöä, yhteyttä Maahan ja luontoon, elämistä tässä hetkessä – ja että tämä oli tie Kristus-tietoisuuteen.

Kristus-tietoisuuden salaisuus

Me teemme eron sisäisen ja ulkoisen maailman välille, mutta Kristus-tietoisuuden osalta sellaista eroa ei ole. Ulkoinen maailma heijastaa sisäistä maailmaamme – rakkaus sisäisessä maailmassamme johtaa harmoniaan ulkoisessa maailmassa. Sisäinen kamppailu luo kaksinaisuutta ulkoisessa maailmassa.

Tuo sisäinen maailma ei rajoitu nykyisyyteen: kun me kerran yhdennymme menneisyyteen ja sisäisesti vapaudumme siitä, se säteilee kaikkiin Maan päällä ikinä kokemiimme elämiin. Kun rakastavasti yhdennymme meissä olevaan pahantekijään, meissä olevaan atlantislaiseen, me puramme muinaisesta menneisyydestä peräisin olevia valtarakenteita.

Kristus-tietoisuuden salaisuus on siinä, että se ei ole jotakin tähän hetkeen liittyvää, se on rakastavaa tietoisuutta, joka virtaa kaikkien inkarnaatioidemme läpi tuoden parannusta. Rakastava aalto koskettaa kaikkia puolia meissä olivatpa ne missä tahansa ajassa tai tilassa. Se nostaa kaiken historian erilaiseen tietoisuuteen.

Lopuksi

Olemme tulleet pitkän matkaa. Ensin elimme Maan ihmisten ylivertaisina hallitsijoina, ja istutimme heihin ideoita ja rakenteita, joista on yhä haittaa tänä päivänä. Sitten aloimme elää heidän kanssaan ja taistella noita rakenteita vastaan: valtarakenteita, yläluokkia ja tyrkytettyä hierarkkista henkisyyttä vastaan, joka tuomitsi seksuaalisuuden ja tukahdutti maallisen. Nyt kyse on Kristus-tietoisuuden hyväksymisestä, kummankin voiman sallimisesta tulla yhteen ja sen tuntemisesta, että löydämme siitä ykseyden. Kristus-tietoisuus syntyy maallisen ja kosmisen liitosta. Se syntyy sisäisen kaksinaisuuden ylittämisestä, sekä pahantekijän että uhrin.

Kristus-tietoisuus syntyy, kun päästämme irti sisäisestä kamppailusta; se syntyy sen tajuamisesta, että kaikki meissä kuuluu mukaan ja kaipaa rakkautta. Se syntyy, kun rakastamme kaikkea itsessämme; se syntyy siitä kehkeytyvästä harmoniasta.

Se on parantavaa tietoisuutta, joka levittää valoaan nykyisyyden lisäksi myös jokaiseen hetkeen, minkä olemme täällä eläneet ja hengittäneet.

Se on rakkautta, joka ylittää ajan ja tilan.

© Gerrit Gielen

Suomennos: Tapio Närhi