Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät, olen iloinen ollessani jälleen keskuudessanne ja kommunikoidessani kanssanne tällä tavoin. Minun täytyy sanoa, että tämä merkitsee myös minulle paljon. Vaalin näitä tapaamisia, sillä tällä tavoin pääsen lähemmäksi teitä kuin omalta todellisuuden tasoltani.

Silti olen aina sydämissänne ja odotan niitä hetkiä, jolloin olette avoimia ja vastaanottavaisia minun energialleni. Minun energiani, se Kristus-energia, joka on syntymässä uudelleen tänä aikana, ei ole yksinomaan minun energiaani. Kyse ei ole ainoastaan yhden Maan päällä kerran eläneen miehen energiasta, vaan kollektiivisesta energiakentästä, johon osallistutte syvällisemmällä tavalla kuin tajuattekaan.

Teitte kaikki kerran lupauksen, te kaikki asetitte aikomukseksi kuljettaa tätä energiaa eteenpäin Maan todellisuuteen ja ankkuroida se Maahan. Monia elämiä, monia vuosisatoja olette työskennelleet tämän tehtävän parissa. Olette kaikki synnyttämässä sisäistä Kristus-siementä ja minä olen auttamassa teitä. Minä olin edelläkävijä, ja silti Kristus-siemenen kylväminen oli kollektiivinen ponnistus. Jopa tuloni Maan päälle oli mahdollista vain täällä läsnä olevan energiakentän takia, jonka te kudoitte. Me toimimme yhdessä, me olemme yhtenäisiä. Siksi olen teidän kaikkien saavutettavissanne. En ole yksinomaan kenenkään yhden henkilön käytettävissä. Minä olen teidän kaikkien palveluksessanne.

Tänään haluan puhua asiasta, joka koskettaa teitä kovasti ja usein jokapäiväisessä elämässänne. Kyse on tunnetilojen käsittelystä.

Viimeksi puhuin miehen ja naisen energioista, jotka kulkevat energiakenttienne ja chakrojenne läpi. Olen painottanut kolmen alimman chakran parantamisen tärkeyttä osana kokonaiseksi ja ehjäksi tulemista. Mielestäni oli tärkeää painottaa tätä, sillä jotkut teistä, jotka kaipaavat henkisyyttä, pyrkivät vetäytymään ylempiin chakroihin niin ajatuksissa kuin tunteissa.

Tunnette vetoa sydämen ja kolmannen silmän chakraan ja kruunuchakraan, koska nämä energiakeskukset yhdistävät teidät korkeampiin maailmoihin, jotka tuntuvat teistä niin luontaisilta. Mutta todellisten sisäisten läpimurtojen täytyy nyt tapahtua alemmalla tasolla, alempien chakrojen alueella, lähellä Maata.

Tunnetilojen alue on hyvin tärkeä alue kasvaessanne vapautta ja kokonaisuutta kohti. Olette henkisiä olentoja. Tulette sellaiselta todellisuuden tasolta, jossa maallinen tiheys ja karkeus oli teille tuntematonta. Toimeen tuleminen tämän kanssa on ollut vaikeaa.

Monien elämien ajan olette yrittäneet ilmaista omaa kosmista energiaanne Maan päällä. Ja tässä ilmentymässä, oman energianne kanavoinnissa Maahan on syntynyt monia syviä traumoja. Teillä kaikilla olevassa tunnekehossa on haavoja ja traumoja. Siitä haluan tänään puhua.

Jokainen sisäisen kasvun polkua kulkeva tietää tunnetilojen tärkeyden: ette saisi tukahduttaa niitä, teidän tulisi jotenkin tulla niiden kanssa toimeen ja teidän täytyy lopulta päästää niistä irti. Mutta ei olekaan aina niin selvää miten se kaikki todella toimii.

Haluan ensiksi tehdä eron tunnetilojen eli emootioiden ja tunteiden välille. En niinkään puutu tiettyihin termeihin tai nimikkeisiin ja saatatte kutsua niitä eri tavoin, mutta haluan tehdä eron pohjimmiltaan väärinymmärryksen ilmauksista johtuvien energioiden eli tunnetilojen ja korkeampaa ymmärrystä edustavien energioiden eli tunteiden välille.

Tunteet ovat teidän opettajianne, kun taas tunnetilat eli emootiot ovat lapsianne.

Emootiot ovat energioita, joilla on selvä ilmenemismuoto fyysisessä kehossa. Emootiot ovat reaktioita asioihin, joita ette todella ymmärrä. Miettikää mitä tapahtuu, kun olette joutuneet raivonpuuskan valtaan. Esimerkiksi joku loukkaa odottamatta tunteitanne ja silloin tunnette vihastuvanne. Voitte tuntea sen hyvin selvästi tietyissä paikoissa kehoanne, joissa tunnette energian kiristyvän. Tämä energiashokkia seuraava fyysinen kireys tai jännittyneisyys osoittaa, että on jotakin, mitä ette ymmärrä. Kohtaatte energiaa, mikä on teistä epäoikeudenmukaista. Epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen tunne eli lyhyesti ymmärtämättömyys purkautuu emootion kautta. Se emootio on ymmärtämättömyyden ilmaus, se on energiapurkaus ja laukeaminen.

Kun näin käy, teillä on edessänne seuraava valinta: mitä aion tehdä tällä emootiolla? Aionko pohjata todellisen käytökseni siihen? Aionko käyttää sitä polttoaineena reaktioilleni toisia ihmisiä kohtaan vai annanko emootion olla ja pohjata toimintani jollekin muulle?

Ennen tähän kysymykseen vastaamista haluan selittää tunteiden luonnetta.

Emootiot ovat pohjimmiltaan väärinymmärryksen purkauksia, jotka voidaan selvästi havaita kehossa. Toisaalta tunteet ovat luonteeltaan erilaisia ja ne myös havaitaan eri lailla. Tunteet ovat emootioita hiljaisempia. Ne ovat sielun kuiskauksia, joita saatte lempeinä tuuppauksina, sisäisenä tietämyksenä tai äkillisenä intuitiivisena toimintana, joka myöhemmin osoittautuu hyvin viisaaksi.

Emootioihin liittyy aina jotakin hyvin voimakasta ja dramaattista. Miettikää ahdistuskohtausta, pelkoa, raivoa tai syvää surua. Emootiot eli tunnetilat ottavat teidät täysin valtaansa ja vetävät teidät pois henkisestä keskuksestanne. Sillä hetkellä, kun olette suuren tunnetilan vallassa, olette täynnä eräänlaista energiaa, mikä vetää teidät pois keskuksestanne, sisäisestä selkeydestä. Siinä mielessä emootiot ovat kuin auringon edessä kelluvia pilviä.

Tällä en halua sanoa mitään emootioita vastaan. Emootioita ei tulisi tukahduttaa; ne ovat hyvin arvokkaita keinoja tutustua itseensä läheisemmin. Mutta haluan todeta mikä emotionaalisen energian luonne on: se on väärinymmärryksen purkaus. Emootiot pohjimmiltaan vievät teidät pois keskuksestanne.

Toisaalta tunteet vievät teidät syvemmälle itseenne, omaan keskukseenne. Tunteet liittyvät tiiviisti siihen, mitä kutsutte intuitioksi. Tunteet ilmaisevat korkeampaa ymmärrystä, eräänlaista ymmärrystä, mikä ylittää sekä emootiot että mielen.

Tunteet ovat peräisin ei-fyysisestä maailmasta, kehon ulkopuolelta. Siksi ne eivät niin selvästi sijoitu mihinkään fyysisen kehon osaan. Miettikää mitä tapahtuu, kun aistitte jotakin, jonkin ilmapiirin tai mielentilan tai kun teillä on aavistuksia jostakin tilanteesta. Silloin teillä on eräänlaista tietämystä, mikä näyttää tulevan ulkopuolelta ja mikä ei ole teidän reaktionne johonkin ulkoiseen. Se tulee ”varoittamatta” (”kuin salama kirkkaalta taivaalta”, kuten niin hienosti ilmaisette sen). Tuollaisella hetkellä saatatte tuntea jotakin avautuvan sydänchakrassanne.

On monia hetkiä, jolloin saatte tuollaisen sisäisen tietämyksen. Saatatte esimerkiksi ”tietää” jotakin ihmisestä ilman, että olette varsinaisesti puhuneet kyseisen ihmisen kanssa. Voitte aistia jotakin teistä kahdesta, mikä myöhemmin on tärkeässä osassa suhteessanne. Tuollaisia asioita ei ole helppoa laittaa sanoiksi – ”pelkästään tunne” – eikä taatusti helposti ymmärrettävissä mielen avulla. (Nämä ovat hetkiä, jolloin mielenne käy epäilemään ja sanoo teille, että kuvittelette asioita tai olette menettämässä järkenne.)

Haluaisin mainita toisen energian, joka on luonteeltaan enemmän ”tunne” kuin tunnetila eli emootio. Se on ilo. Ilo voi olla ilmiö, mikä ylittää tunnetilan. Joskus voitte ilman mitään erityistä syytä tuntea eräänlaista sisäistä iloa, mikä kohottaa teitä. Tunnette sisällänne jumaluutta ja läheistä yhteyttä kaikkeen olemassa olevaan. Saatatte saada tuollaisen tunteen silloin, kun vähiten odotatte sitä. On kuin jokin suurempi koskettaa teitä tai kuin kosketatte suurempaa todellisuutta. Tunteita ei ole niin helppoa loihtia esiin, ja ne näyttävät tulevan täysin odottamatta. Tunnetiloilla on melkein aina selvä ja välitön syy: ulkomaailmasta tuleva laukaisija, mikä antaa teille ”ärsykkeen”.

Tunteet ovat peräisin korkeamman minän ulottuvuudesta. Teidän täytyy hiljentyä napataksenne noita kuiskauksia sydämeenne. Tunnetilat voivat häiritä tätä sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Siksi on tärkeää tyyntyä emotionaalisesti sekä parantaa tukahdutettuja tunnetiloja ja vapautua niistä. Voitte tehdä tasapainoisia päätöksiä ainoastaan tunteistanne käsin, mitkä yhdistävät teidät sieluunne.

Olemalla hiljaa ja rauhassa voitte tuntea koko olemuksellanne, mikä on teille oikein tietyllä hetkellä. Tekemällä päätöksiä tunnetilojen pohjalta on päätösten tekemistä silloin, kun ollaan pois omasta keskuksestaan. Teidän täytyy ensin vapautua tunnetiloista ja sitten päästä kosketuksiin sisimpänne kanssa, missä on selkeyttä.

Nyt haluan porautua siihen kysymykseen, miten voitte parhaiten käsitellä omia tunnetilojanne.

Sanoin, että ”tunteet ovat teidän opettajianne ja tunnetilat eli emootiot ovat lapsianne.” Vastaavuus ”emotionaalisena olemisen” ja ”lapsena olemisen” välillä on silmiinpistävä. Teidän ”sisäinen lapsenne” on emootioidenne tyyssija. Myös siinä on silmiinpistävää samankaltaisuutta, miten käsittelette omia tunnetilojanne ja miten käsittelette oikeita lapsia.

Lapset ovat rehellisiä ja spontaaneja omissa tunnetiloissaan eivätkä he piilota tai tukahduta niitä ennen kuin aikuiset rohkaisevat heitä siihen. Se, että lapset ilmaisevat tunnetilojaan spontaanisti, ei kuitenkaan tarkoita, että lapset kokevat tunnetilojaan tasapainoisella tavalla. Kaikki tietävät, että lapset voivat joutua tunnetilojensa valtaan (raivo, pelko tai suru) ja ovat usein kykenemättömiä saamaan niitä loppumaan. Tuollaisessa tilanteessa lapsi voi lähes hukkua tunnetiloihinsa, mikä saa heidät pois tasapainosta, ts. pois omasta keskuksestaan.

Yksi tämän rajattoman emotionaalisuuden syistä on siinä, että lapsi on vasta hiljattain jättänyt taakseen maailman, missä on tuskin lainkaan rajoja. Eteerisissä tai astraaliulottuvuuksissa ei ollut tuollaisia rajoituksia ja rajoitteita kuin mitä on fyysisessä maailmassa ja fyysisessä kehossa. Lapsen tunnetilat ovat usein ”väärinymmärryksen reaktioita” tähän fyysiseen todellisuuteen. Siksi lapsi kasvaessaan tarvitsee apua ja tukea omien tunnetilojensa käsittelyssä. Tämä on osa ”tasapainoista inkarnoitumista” Maan päälle.

Joten miten käsittelette tunnetiloja joko itsessänne tai lapsissanne?

Tunnetiloja ei tulisi arvostella tai tukahduttaa. Tunnetilat ovat olennainen osa ihmisenä olemista ja sellaisina niitä pitää arvostaa ja ne pitää hyväksyä. Voitte katsoa tunnetilojenne olevan omia lapsianne, jotka tarvitsevat huomiota, kunnioitusta ja opastusta teiltä.

Tunnetila voidaan parhaiten nähdä energiana, mikä tulee teille parannettavaksi. Siksi on tärkeää, ettette anna tunnetilan pyyhkäistä jalkoja täysin altanne, vaan kykenette katsomaan sitä neutraalisti. On tärkeää pysyä tietoisena. Sama asia saatettaisiin sanoa näin: tunnetilaa ei tulisi tukahduttaa, mutta siihen ei tulisi myöskään upota. Sillä kun uppoatte siihen ja samastutte siihen täysin, teissä olevasta lapsesta tulee tyranni, joka johtaa teitä harhaan.

Tärkein asia, mitä voitte tehdä tunnetilan kanssa, on sallia sen tulo, tuntea sen kaikki puolet ja samalla olla menettämättä omaa tietoisuuttaan. Otetaan esimerkiksi kiukku. Voitte pyytää kiukun olemaan täysin läsnä, kokea sitä useissa paikoissa kehoa samalla kun havainnoitte sitä neutraalisti. Tuollainen tietoisuuden tyyppi on parantavaa. Tässä esimerkissä käy niin, että hyväksytte ymmärryksellä tunnetilan, mikä on pohjimmiltaan eräänlainen väärinymmärrys. Se on henkistä alkemiaa.

Antakaahan kun selitän esimerkin kautta. Lapsi on lyönyt polvensa pöytään, ja polveen sattuu tosi kovasti. Hän on pois tolaltaan, kirkuu tuskasta ja potkii pöytää, koska hän on kiukkuinen sille. Hänen mielestään pöytä on hänen tuskansa alkulähde.

Emotionaalinen opastus tällä nimenomaisella hetkellä tarkoittaa sitä, että vanhempi auttaa ensiksi lasta nimeämään oman kokemuksensa. ”Olet kiukkuinen, eikö niin – sinuun sattuu, niinkö?” Nimeäminen on olennaista. Siirrätte ongelman juurisyyn pöydästä lapseen itseensä. ”Ei pöytään satu, vaan sinuun sattuu, sinä olet vihainen. Ja kyllä, minä ymmärrän tunnetilaasi!”

Vanhempi hyväksyy lapsen tunnetilan ymmärtäen, rakkaudella. Sillä hetkellä kun lapsi tuntee olevansa ymmärretty ja tunnustettu, hänen kiukkunsa vähitellen haihtuu pois. Fyysinen kipu saattaa yhä tuntua. Mutta hänen vastustuksensa kipuun ja sitä ympäröivään kiukkuun voi haihtua. Lapsi lukee myötätuntoa ja ymmärrystä silmistänne ja se rentouttaa ja pehmentää hänen tunnetilojaan. Se pöytä, tunnetilojen syy, ei ole enää merkityksellinen.

Hyväksymällä tunnetilan ymmärryksellä ja myötätunnolla te siirrätte lapsen huomion polttopisteen ulkoisesta sisäiseen, ja opetatte lasta ottamaan vastuuta tunnetilasta. Näytätte hänelle, että hänen reaktionsa ulkoiseen ärsykkeeseen ei ole määrätty, vaan se on valinta. Voidaan valita väärinymmärrys tai ymmärrys. Voidaan valita tappeleminen tai hyväksyminen. Voidaan valita.

Tämä koskee myös suhdetta omiin tunnetiloihinne, omaan sisäiseen lapseenne. Sallimalla tunnetilat, nimeämällä ne ja pyrkimällä ymmärtämään niitä merkitsee sitä, että aidosti kunnioitatte ja vaalitte sisäistä lastanne. Siirtymällä ”ulkoisesta” ”sisäiseen” ja ottamalla vastuu tunnetilasta auttaa luomaan sisäisen lapsen, joka ei halua loukata ketään toista ja joka ei tunne olevansa uhri. Vahvoilla tunnetiloilla – olipa se kiukkua, murhetta tai pelkoa – on aina voimattomuuden komponentti, ts. se käsitys, että olette joutuneet jonkin teidän ulkopuolisen uhriksi. Kun ette keskity itsenne ulkopuolisiin olosuhteisiin, vaan sen sijasta omaan reaktioonne ja tuskaanne, silloin ”hylkäätte” ulkopuolisen maailman omien tunnetilojenne syypäänä. Ette välitä niin paljoa siitä, mikä aiheutti sen tunnetilan. Käännytte täysin sisäänpäin ja sanotte itsellenne: okei, tämä on ollut minun reaktioni ja ymmärrän miksi. Ymmärrän miksi tunnen niin kuin tunnen ja aion tukea itseäni tässä.

Kääntymällä tunnetilojenne puoleen noin rakastavalla tavalla on vapauttavaa. Se kyllä vaatii eräänlaista itsekuria. Ulkopuolisen todellisuuden vapauttaminen ”pahan alkulähteenä” olemisesta ja täyden vastuun ottaminen itsellenne merkitsee, että ”valitsette reagoimisen tietyllä tavalla”. Lopetatte väittelyn siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ketä pitää syyttää mistäkin, ja yksinkertaisesti päästätte irti koko tapahtumaketjusta, mihin ette voineet vaikuttaa. ”Koen nyt tämän tunnetilan täysin tietoisesti ja valitsen niin tekeväni.” Se on vastuun ottamista. Se on rohkeutta!

Tässä itsekuri on sitä, että luovutte oikeamielisyydestä ja avuttomana uhrina olemisesta. Luovutte kiukun, väärinymmärryksen ja kaikkien muiden uhriutumisilmausten tuntemisesta, jotka joskus voivat tuntua melko hyviltä. (Te todellakin vaalitte usein niitä tunnetiloja, jotka ärsyttävät teitä eniten.) Vastuun ottaminen on nöyryyden osoitus. Se merkitsee itselleen rehellisenä olemista jopa heikoimmallakin hetkellä.

Sellaista itsekuria teiltä kysytään. Samaan aikaan tällainen sisäänpäin kääntyminen vaatii suurinta myötätuntoa. Sitä tunnetilaa, mitä olette rehellisesti valmistautuneet kohtaamaan omana luomuksenanne, katsotaan myös lempeällä ymmärryksellä. ”Valitsit kiukun tällä kertaa, eikö niin?” Myötätunto sanoo sinulle: ”Okei, voin nähdä miksi ja annan sinulle anteeksi. Kenties kun tunnet rakkauteni ja tukeni selvemmin, et enää ole taipuvainen turvautumaan tuohon reaktioon seuraavalla kerralla.”

Tämä on tietoisuuden aito rooli itsensä parantamisessa. Tätä henkinen alkemia tarkoittaa. Tietoisuus ei tappele eikä hyljeksi mitään; se ympäröi pimeyden tiedostamalla. Se ympäröi väärinymmärryksen energiat ymmärryksellä ja siten muuntaa tavallisen metallin kullaksi. Tietoisuus ja rakkaus ovat pohjimmiltaan sama asia. Tietoisena oleminen tarkoittaa, että asian annetaan olla ja kiedotaan se rakkauteen ja myötätuntoon.

Te luulette usein, että ”tietoisuus yksinään” ei riitä emotionaalisten ongelmienne voittamiseen. Te sanotte: tiedän, että olen tukahduttanut tunnetiloja, tiedän niiden syyn, tiedostan sen, mutta se ei mene pois.

Siinä tapauksessa sisällänne on hienoista vastustusta kyseiseen tunnetilaan. Pidätte tunnetilan etäällä peläten, että se saa teidät valtaansa. Mutta tunnetila ei koskaan saa teitä valtaansa, kun tietoisesti valitsette sallia sen.

Niin kauan kuin pidätte tunnetilan etäällä, soditte sitä vastaan. Kamppailette tunnetilan kanssa ja se kääntyy teitä vastaan monin tavoin. Lopulta ette voi pitää sitä ulkopuolella. Se ilmentyy kehoon särkynä tai kireytenä tai masennuksen tunteena. Itsensä alakuloiseksi tai uupuneeksi tunteminen on selvä merkki siitä, että tukahdutatte tiettyjä tunnetiloja.

Teidän pitää sallia tunnetilojen tulla täysin omaan tietoisuuteenne. Jos ette tarkkaan tiedä mitä tunnetiloja on, voitte aivan hyvin aloittaa tunnustelemalla kehon kireyksiä. Se toimii yhdyskäytävänä tunnetiloihin. Kaikki on kertyneenä kehoonne. Jos esimerkiksi tunnette kipua tai jännitystä vatsan alueella, voitte tietoisuudellanne mennä sinne ja kysyä mikä on hätänä. Antakaa kehon puhua teille. Tai kuvitelkaa, että siellä on lapsi. Kysykää lapselta mikä tunnetila hänessä on päällimmäisenä.

Yhteyden saamiseksi tunnetiloihin on useita keinoja. On tärkeää tajuta, että tunnetilaan jumiin jäänyt energia haluaa liikkeelle. Tämä energia haluaa vapautua ja siksi se koputtaa ovellenne fyysisenä vaivana tai stressin tai masennuksen tuntemuksena. Teille kyse on siitä, että todellakin avaudutte ja valmistaudutte tuntemaan sen emootion.

Emootiot ovat osa maallista todellisuuttanne – mutta niiden ei pitäisi saada otetta teistä. Emootiot ovat kuin pilviä auringolle. Siksi on niin tärkeää tiedostaa omat tunnetilat ja käsitellä niitä tietoisesti. Selkeästä ja tasapainoisesta emotionaalisesta kehosta on paljon helpompi ottaa yhteys omaan sieluun eli sisäiseen ytimeen intuition avulla.

Teidän yhteiskunnassanne on paljon hämmennystä emootioista. Tämä käy muun muassa selväksi, kun katsotaan väittelyn ja hämmennyksen määrää lasten kasvattamisen osalta. Lapset ovat selvästi paljon spontaanimpia emotionaalisesti kuin te aikuiset. Se aiheuttaa vaikeuksia. Entä sitten, jos teidän moraalisia rajojanne ylitetään? Entä sitten, jos tilanne riistäytyy käsistä ja syntyy kaaos? Onko lapsia rangaistava vai annetaanko heidän ilmaista itseään vapaasti? Onko heidän tunnetilojaan kontrolloitava vai ei?

Lapsen kasvatuksessa on tärkeää, että he oppivat ymmärtämään omia tunnetilojaan, ymmärtämään mistä ne tulevat ja ottamaan niistä vastuu. Teidän avullanne lapsi voi oppia näkemään omat tunnetilansa ”väärinymmärryksen purkauksina”. Tämä ymmärrys estää lasta ”hukkumasta” omiin tunnetiloihinsa ja menettämään malttinsa. Ymmärrys vapauttaa ja tuo teidät takaisin omaan keskukseenne tunnetiloja tukahduttamatta. Vanhempi opettaa lasta käsittelemään tunnetilojaan tällä tavoin toimimalla elävänä esimerkkinä.

Kaikki kysymykset, mitä teillä on lasten käsittelystä, soveltuvat myös teihin itseenne. Miten selviän omista tunnetiloistani? Oletteko ankaria itsellenne? Kun tunnette kiukkua tai surua jonkin aikaa, rankaisetteko itseänne sanomalla: ”Hei, tartu itseäsi niskasta kiinni ja siirry eteenpäin”? Tukahdutatteko tunnetilan? Tuntuuko teistä, että itsensä rankaiseminen on hyvää ja tarpeellista? Kuka opetti teille sen? Oliko se jompikumpi vanhemmistanne.

Vai menettekö toiseen äärilaitaan? Vellotteko tunnetilassa ettekä halua päästää siitä irti? Näin on usein asian laita. Olette saattaneet tuntea pitkän aikaa, että olitte jonkin teidän ulkopuolisen tilanteen uhri, esimerkkeinä kasvatus, kumppani tai työympäristö. Tietyllä hetkellä saattoi olla hyvin vapauttavaa olla kosketuksissa sisällänne olleeseen kiukkuun niistä negatiivisista asioista, jotka teihin vaikuttivat. Kiukku voi saada teidät murtautumaan näistä vaikutuksista ja kulkemaan omaa tietänne. Saatatte kuitenkin ihastua niin omaan kiukkuunne, että ette halua enää luopua siitä. Oviaukon sijasta siitä tulee elämäntapa. Silloin kehittyy eräänlaista uhriutumista, mikä on kaikkea muuta kuin parantavaa. Se pidättelee teitä olemasta aidosti omassa voimassanne.

On hyvin tärkeää ottaa vastuu omista tunnetiloista eikä tehdä niistä absoluuttisia totuuksia. Kun annatte niille totuudellisen statuksen, perustatte toimintanne niihin ja se johtaa oman keskuksenne ulkopuolella tehtyihin päätöksiin ettekä katso niitä ”väärinymmärryksen purkauksina”.

Samaa tapahtuu lapsilla, joille sallitaan liian paljon emotionaalista vapautta. He villiintyvät ja tulevat hallitsemattomiksi; heistä tulee pieniä tyranneja ja se ei ole oikein. Emotionaalinen kaaos on yhtä epämiellyttävää lapselle kuin se on vanhemmalle.

Lyhyesti sanoen voitte olla joko liian ankaria tai liian lepsuja käsitellessänne omia emootioitanne (ja saman analogian mukaisesti lapsianne). Haluan puhua hieman enemmän ”lepsusta” tavasta, sillä se näyttää olevan isompi ongelma nykyään. 1960-luvulta lähtien on tajuttu kollektiivisesti, että tunnetilojen tukahduttaminen ei käy, sillä silloin tukahdutatte omaa spontaanisuuttanne ja luovuuttanne, ja todellakin omaa sieluanne. Yhteiskunta tuottaa kurinalaisia ja tottelevaisia lapsia, jotka välittävät enemmän säännöistä kuin sydämen kuiskauksista, ja se on tragedia – sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta.

Mutta entä sitten se toinen äärimmäisyys: entä jos tunnetilat oikeutetaan toimimaan sillä tavalla, että ne ottavat vallan elämästänne ja sääntelevät sitä?

Voitte aivan hyvin havainnoida sisältänne onko siellä tunnetiloja, joita vaalitte sillä tavalla, että pidätte niitä totuutena sen sijaan mitä ne todellisuudessa ovat: väärinymmärryksen purkauksia. Nämä ovat tunnetiloja, joihin olette samastuneet. Paradoksi on siinä, että useinkin nämä ovat tunnetiloja, jotka aiheuttavat teille paljon kärsimystä. Esimerkiksi: voimattomuus (”en voi sille mitään”), kontrolli (”minä hoidan sen”), kiukku (”se on heidän vikansa”) tai murhe (”elämä on surkeaa”). Nämä kaikki ovat tuskallisia tunnetiloja, mutta silti toisella tasolla ne antavat teille jotakin erityistä, mistä pitää kiinni.

Otetaan vaikka voimattomuus tai ”uhriutuminen”. Tällä emotionaalisella mallilla voi olla etuja. Se saattaa antaa teille eräänlaista turvallisuutta. Se vapauttaa teidät tietyistä velvollisuuksista tai vastuista. ”En voi sille mitään, enhän?” Istuksitte pimeässä nurkassa, mutta se näyttää turvalliselta. Samastumisen eli ”sulautumisen” vaara tuollaiseen emotionaaliseen kuvioon pitkäksi aikaa on siinä, että menetätte kosketuksen omaan todelliseen vapauteenne, sisimpään jumalalliseen ytimeenne.

Elämäänne on saattanut tupsahtaa asioita, jotka ovat oikeutetusti nostattaneet kiukun tai mielipahan tunnetiloja sisällänne. Näin on saattanut käydä nuoruudessanne, myöhemmin elämässä tai jopa entisissä elämissä. On hyvin tärkeää, että pääsette kosketuksiin näiden tunnetilojen kanssa tietoisesti ja että tiedostatte kiukun, surun tai minkä tahansa muun voimakkaasti latautuneen energian itsessänne. Mutta tietyssä pisteessä teidän pitää ottaa vastuu omista tunnetiloistanne, sillä ne muodostavat teidän reaktionne johonkin ulkopuoliseen tapahtumaan.

Omassa keskuksessaan oleminen, selkeyden ja henkisen tasapainon tilassa oleminen merkitsee, että otatte täyden vastuun kaikista teissä olevista tunnetiloista. Sitten voitte tunnistaa tunnetilan, esimerkiksi itsessänne olevan kiukun ja sanoa samaan aikaan: tämä oli minun reaktioni tiettyihin tapahtumiin. Kiedon tämän reaktion ymmärrykseen, mutta samalla aion päästää siitä irti.

Elämä ei ole viime kädessä oikeassa olemista; se on vapaana ja kokonaisena olemista. On hyvin vapauttavaa päästää irti vanhoista emotionaalisista reaktioista, jotka ovat kasvaneet elämäntavaksi.

Voitaisiin sanoa, että kyse on hienovaraisesta keskitiestä tunnetilojen tukahduttamisen ja niihin hukkumisen välillä. Teitä on kasvatettu mielipiteillä ja ihanteilla, jotka eivät ole sopusoinnussa henkisen alkemian luonteen kanssa. Henkisessä kasvussa olennaista on se, että ette tukahduta mitään, mutta samaan aikaan otatte siitä täyden vastuun. Minä tunnen näin, minä valitsen tämän reaktion, joten minä voin parantaa sen. Oman mestariutenne haltuun ottaminen – siitä viestissäni tosi asiassa on kyse.

Ehkä se ei ole varsinaisesti keskitie, vaan erilainen tie. Kyse on henkisestä mestariudesta. Hyväksymällä kaikki mitä teissä on te nousette sen yläpuolelle ja tulette sen mestariksi. Mestarius on sekä vahvaa että lempeää. Se on hyvin sallivaa ja silti se vaatii paljon kurinalaisuutta: rohkeuden ja rehellisyyden kurinalaisuutta.

Ottakaa mestarius haltuun, tulkaa teitä usein selän takana piinaavien emotionaalisten pikkupalasten mestariksi. Pyrkikää kosketuksiin niiden kanssa, ottakaa vastuuta. Älkää antako tiedostamattomien emotionaalisten kipujen johtaa teitä sivuraiteille ja tukkia tietä sisäiseen vapauteen. Se on teidän tietoisuutenne, mikä parantaa. Kukaan muu ei voi palauttaa valtaa teidän omiin tunnetiloihinne teidän puolestanne. Ei ole olemassa ulkoisia välineitä tai keinoja noiden tunnetilojen poistamiseen. Ne vapautuvat valoon tiedostamalla ne vahvuuden, päättäväisyyden ja myötätunnon voimin.

Yksi tärkeimmistä henkisen kasvamisen näkökohdista on tulla kokonaiseksi ja vapaaksi emotionaalisella tasolla. Haluan lopettaa sanomalla: älkää tehkö tästä vaikeampaa kuin mitä se on. Henkinen polku on yksinkertainen polku. Kyse on itsensä rakastamisesta ja sisäisestä selkeydestä. Se ei vaadi mitään erikoistietoa tai erityisiä rituaaleja, sääntöjä tai menetelmiä. Kaikki asiat mitä tarvitsette henkiseen kasvuun ovat sisällänne.

Menkää jonakin hiljaisena hetkenä itsenne tunnepuolelle. Antakaa itsenne tunnepuolen kertoa mitä pitää selkeyttää ja puhdistaa sisällänne. Luottakaa intuitioonne. Työskennelkää sen kimpussa. Uskokaa itseenne. Olette oman elämänne mestareita, rakkauteen ja vapauteen johtavan oman ainutlaatuisen polkunne mestareita.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi