19.1.2024

Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua. Tuntekaa energiani ja läsnäoloni, kun syleilen teitä kaikkia. Sydämeni täyttyy riemulla jakaessani tämän päivän kanssanne. Olette minulle kuin ystäviä, koska olemme samalla matkalla. Olen täällä muistuttamassa teitä todellisesta olemuksestanne ja tarkoituksestanne.

Tuntekaa hellyyttä ja kiltteyttä itseänne kohtaan. Te kaikki tarvitsette äidin syliä elämässänne. Juuri äsken, kun meditoitte ja otitte yhteyttä itseenne vastasyntyneenä vauvana, saatoitte kenties huomata, että tämä lapsi, joka olitte, tarvitsi tukea ja lohdutusta.

Aina kun lapsi syntyy Maan päälle ja aina kun vanha ihminen kuolee, se on pyhä hetki – syntymä ja kuolema ovat pyhiä hetkiä. Noilla hetkillä syntymää tai kuolemaa todistavat ihmiset voivat aistia syntyvän tai kuolevan henkilön sielun. He voivat aistia sen suuruuden ja ihmeen, joten he tuntevat kunnioitusta.

Pyydän teitä jälleen ottamaan yhteyden itseenne hetkellä, jolloin saavuitte tähän maailmaan vauvana. Teidän ei tarvitse nähdä itsestänne mielikuvaa tai muuta kuvaa, pitäkää vain mielessänne aikomus saada yhteys itseenne vastasyntyneenä vauvana. Olkaa se, joka nyt toivottaa tämän lapsen tervetulleeksi maailmaan. Avatkaa sydämenne ja käsivartenne tälle vauvalle, kantakaa sitä käsivarsillanne ja kertokaa miten tervetullut ja kaunis se on. Laulakaa tälle vauvalle ja kertokaa, että te pidätte siitä huolta ja että olette tämän lapsen suojelusenkeli. Ne, joille juuri puhun ja jotka syleilevät tätä lasta, ovat teidän sielujanne.

Sisällänne oleva lapsi oli hämmentynyt saavuttuaan tähän maailmaan, missä sitä ympäröi kaikenlaisia uusia energioita. Lasta opetettiin tukahduttamaan oma energiansa, piilottamaan omat ainutlaatuiset ominaisuutensa, mutta tuon tapahtuessa sielunne oli taustalla. Sielunne oli odottamassa myötätuntoisena ja kärsivällisenä tilaisuuksia, jolloin muistaisitte keitä todella olette. Joten huomaatte, että sisäinen lapsenne kärsi kasvaessaan paljon, koska siltä puuttui Kodin, todellisen äitinsä syli: sielu. Mutta sielunne tiesi aloittaessaan tämän elämän, että teillä olisi haasteita samoin kuin tilaisuuksia, jotta havahdutte sielunne olemassaoloon, ja nyt sielunne ottaa yhteyttä teihin antaakseen teidän tietää, että se on läsnä. Tuntekaa sielunne energia juuri täällä, juuri nyt.

Ja miten tunnistatte sielunne energian? Tunnistatte sen riemun ja kiltteyden ja lempeyden tunteista. Sielu haluaa vakuuttaa teille, että olette hyviä ja puhtaita ja kauniita. Uskaltakaa ottaa vastaan tuo parantava energia itsellenne. Sanokaa: ”Kyllä, minä olen puhdas, minä olen kaunis.” Muistakaa se puhdas ja viaton lapsi, joka olitte, ja kehukaa sitä rohkeudesta. Se otti harteilleen melkoisen taakan saapumalla tähän maailmaan ja omaksumalla kaikki ulkomaailman energiat.

Kuvitelkaa tämä sisäinen lapsi nyt hieman vanhemmaksi, jotta voitte puhua sille. Olette lapsen suojelusenkeli ja kerrotte sille miten rohkea ja vahva lapsi on. Kysykää lapselta: ”Voinko tehdä jotakin sinulle? Tarvitsetko jotakin minulta?” Teidän on ymmärrettävä, että tämä lapsi, josta puhun, on inhimillinen ”oma itsenne”. Sielunne haluaa auttaa teitä ihmisen tasolla, mutta te ihmisinä olette niitä, jotka todella toteuttavat sen. Te olette kanava sielunne energialle, joten kunnioittakaa itseänne tuona kanavana, pitäkää hyvää huolta itsestänne, kohdelkaa itseänne lempeästi ja kunnioittavasti.

Kuvitelkaa nyt, että sielunne energia virtaa teihin päälaen kautta. Tuo energia virtaa hyvin pehmeästi ja hellävaroen pään läpi hartioihin ja sydämeen. Mitä lempeämmin kohtelette itseänne ja ymmärrätte itseänne, sitä avoimempia olette sielunne energialle. Ei haittaa, jos aistitte, että teissä on pimeitä osia, surua tai kiukkua tai tuskaa. Sielunne on syvästi myötätuntoinen teitä kohtaan eikä halua mitään muuta kuin saada yhteyden teidän haavoittuneisiin osiinne. Sallikaa tuon tapahtua ja antakaa sielunne mennä vielä alemmaksi vatsaan asti. Sitten energia virtaa alaspäin lantioon ja jalkoihin ja jalkateriin koskettaen lattiaa ja Äiti Maata. Hengittäkää vain sielunne energiaa sisään, hengittäkää sitä vatsaanne.

Kun tunnette sielunne värähtelyn, muistakaa mistä olette tulleet. Olette tulleet taivasten valtakunnasta niin kauniina ja puhtaana ilman huolia tai murheita. Olette kuin kauniita lintuja tai perhosia, jotka tulevat väliaikaisesti Maahan jakamaan toisille kauneuttanne. Tunnistakaa oma kauneutenne ja oma suuruutenne, älkääkä ujostelko tai olko sen suhteen vaatimattomia! Maailma tarvitsee juuri tätä värähtelyä. Teille on sanottu, että ujostelu tai vaatimattomuus on hyvä asia, ja tietyssä mielessä se on oikein, mutta ei ole oikein olla ujo ja vaatimaton omasta aidosta olemuksestanne, omasta kauneudestanne.

Teidän ainutlaatuinen valonne on kuin erittäin hieno kukka, ja kun näette tuollaisen kukan, haluatte ravita sitä ja antaa sille sen tarvitsemaa oikeaa maaperää, valoa ja vettä. Kuvitelkaa siis nyt, että olette kukkia. Mitä siis näette? Tämä kukka ei ehkä ole kuin muut kukat Maan päällä, se saattaa olla ainutlaatuinen. Joten antakaa vain jonkin mielikuvan tulla mieleenne, ja ehkä jopa haistatte sen, mutta ihailkaa toki tätä kukkaa.

Kuvitelkaa nyt, että pidätte sitä kädessä ja tuntekaa hetken aikaa kukassa oleva energia. Mikä tunne siellä on? Onko se riemun vai runsauden vai myötätunnon tunne? Mikä on tämän kukan pääominaisuus, mitä se haluaa ilmaista maailmaan? Tämä kertoo teille jotakin sielunne kutsumuksesta, omasta syvimmästä inspiraatiostanne. Kuvitelkaa, että symbolisesti ojennatte kädessänne olevan kukan maailmaan, ja sillä eleellä jaatte ainutlaatuisen värähtelynne koko maailman kanssa. Huomatkaa onko sisällänne pelkoa, kun ojennatte kättänne. Jos tunnette pelkoa, älkää olko huolissanne, muistakaa sielunne myötätunto: sielunne ymmärtää miksi pelkoa on. Älkää taistelko pelkoa vastaan. Rohkaiskaa lempeästi itseänne ottamaan vielä toinen askel ja ojentamaan hieman lisää.

Puolensa pitäminen, omien todellisten kykyjenne, omien todellisten lahjojenne avulla loistaminen vaatii rohkeutta, joten voitte aivan hyvin ottaa vain askeleen kerrallaan. Kysykää vain itseltänne: ”Minkä askeleen voin ottaa jokapäiväisessä elämässäni näyttääkseni omaa valoani hieman enemmän maailmaan?” Kuvitelkaa, että olette istumassa työpöytänne ääressä toimistossa tai perheenne kanssa olohuoneessa ja pitelette tuota kukkaa ja näytätte sen. Pankaa yksinkertaisesti vain merkille onko kukka tervetullut sinne ja saako se tarpeeksi ravintoa ja valoa. Tekemällä tämän yksinkertaisen visualisoinnin, kuvittelemalla tämän mielessänne saatte selville missä todella tunnette olonne kotoisaksi ja missä ette.

Muistakaa kohdella itseänne kiltisti kaiken aikaa. Jos huomaatte, että olette ympäristössä, mikä ei kannusta teitä, olipa se työssä tai ihmissuhteessa, olkaa rehellisiä itsellenne. Tunnustakaa tämä tosiasia selvästi ja kietokaa samalla käsivarsi ympärillenne, sillä tunnette nyt hetken olevanne yksin. Ette tunne oloanne kotoisaksi siellä missä olette, mutta teitä yhä pelottaa lähteä tuosta tilanteesta. Aina kun tulette tietoiseksi siitä, ettette aidosti tunne oloanne kotoisaksi jossakin paikassa tai ihmissuhteessa, muutos tulee tapahtumaan. Sielunne taputtaa teitä lempeästi olkapäälle ja kertoo, että on muutoksen, lähtemisen aika. Mutta sisällänne on myös pelästynyt lapsi, jolle muutos ei ehkä tunnu turvalliselta.

Teidän pitää omana suojelusenkelinänne kuunnella sielunne viestejä ja olla samalla hyvin myötätuntoisia itsellenne. Kuuntelette sielunne kutsua ja sitten otatte sisäistä lastanne kädestä ja sanotte sille: ”Otetaan nyt yksi askel. Olen kanssasi ja minun rakkauteni on aina seuranasi.” Sillä tavoin sielunne syntyy Maan päälle pala palalta.

Haluan teidän tietävän, että oman sielunne energian lisäksi teitä ympäröivät oppaat, jotka rakastavat teitä valtavasti. Olette aina rakkauden ympäröimiä. Tuntekaa minun, oppaidenne ja oman sielunne energia, mikä haluaa hoivata teitä tällä hetkellä.

Kiitos, että olette täällä.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi