9.8.2024

Pamela kanavoi Magdalan Mariaa

Rakkaat ystävät!

Olen Magdalan Maria. Tulen luoksenne sisarena, tasavertaisena; olen yhtä kanssanne. Tuntekaa sydämeni ja energiani keskellänne. Liikun joukossanne tässä piirissä ja iloitsen tavatessani teidät täällä.

Te olette maapallon kukkasia. Teillä on olemuksessanne korkean värähtelyn kauneus, rakkaus maapalloon ja kaikkeen täällä elävään: puihin, tuuleen, kiviin – kaikki ovat teille rakkaita. Te olette yhteydessä koko maapalloon. Olette Maan kukkasia ulkomuodoltanne, hymyssänne, katseessanne.

Teistä säteilee värähtelyä, iloa, sisäistä kehitystä, mikä on tarttuvaa ja heijastaa ja toimii kaiken ja jokaisen kanssa, joka on sille avoin. Teissä on juuri sitä sisäistä valoa ja te välitätte sitä maailmaan. Se säteilee teistä – sellaisia te olette. Mitä enemmän otatte tätä sisäistä valoa omaksenne nauttiaksenne siitä täysin tietoisesti ja mitä enemmän tunnustatte sen ja annatte sen tulla itseenne, sitä selvemmäksi ja havaittavammaksi se tulee kaikille olennoille, joita tapaatte: eläimille, kasveille sekä ihmisille.

Mutta joillekin ihmisille voi olla vaikeaa reagoida valoonne, koska teidän valonne kohtaa heissä olevia osia, jotka eivät ole valossa ja jotka he usein haluavat pitää piilossa. Teidän valonne voi osoittaa noita osia kohti heissä ja voi siksi olla ”polttava kosketus” ilman, että tiedätte näin käyvän. Valo heittää tumman varjon heihin ja saa heidät tietoisiksi kadonneista osistaan, ja tämä saa joskus ihmisiä vetäytymään poispäin teistä, koska he eivät pysty sietämään valoa.

Huomaan tämän reaktion loukkaavan teitä, ja se voi saada teidät häpeämään omaa valoanne ja ihmettelemään onko teidän valonne tervetullut tähän maailmaan. Monet teistä nöyristelevät luonnottomasti ja pyrkivät jarruttamaan sielunne kallisarvoista valoa, joka on tarkoitettu loistamaan Maan päällä.

Pystytte kuitenkin kokemaan vuorovaikutusta luonnon kanssa, koska luonto on avoin valollenne ja sielunne energialle. Luonnon kanssa ette koe esteitä ettekä vastustusta. Siksi monet teistä ovat niin vahvasti ja tunnepitoisesti yhteydessä luonnon maailmaan, olipa se kasvi-, eläin- tai jopa kivikuntaa. Siellä voitte antaa energianne virrata ulospäin, ja se tekee teille hyvää. Se rentouttaa teitä, koska teille on luontaista ilmaista itseänne.

Teille on luontaista ilmaista itseänne missä tahansa päin universumia olette olemassa. Mutta täällä Maan päällä teillä on ollut aikoja, jolloin olette kokeneet voimakasta vastustusta, kun yrititte ilmaista itseänne; eikä ainoastaan nykyisessä elämässänne, vaan myös aiemmissa elämissä, sillä olette olleet täällä ennenkin. Tuo vastustus on jättänyt niin syviä jälkiä teihin, että nyt olette valppaita ja pyritte vetäytymään taaksepäin. Ja reaktionne takia valo ei pysty säteilemään niin täydellisesti kuin se voisi.

Tämä teidän valonne, olemuksenne vetäytyminen satuttaa teitä, koska se on luonnoton liikesuunta. Valolle on luonnollista loistaa ja säteillä, koska valo haluaa loistaa ulospäin; se haluaa tuoda valaistusta ja lämpöä kaikkeen, joten on tuon liikkeen salailu on luonnotonta. Mitä tapahtuu, kun teette niin? Tunnustelkaa hetken aikaa mitä valonne pidättely tekee teille. Katsokaa mitä tapahtuu valollenne, luontaiselle vahvuudellenne, kun saavutte ihmisten maailmaan.

Kuvitelkaa, että olette kävelemässä erämaassa. Kävelette luonnossa joustavin askelin, nautitte ilmasta, vehreydestä, jalkojenne alla olevasta maaperästä, ympärillä näkemistänne eläimistä ja kasveista. Tarkkailkaa mitä tunnette tuossa ympäristössä ja mitä säteilette ympäröivään luontoon. Näette kaiken, koska teillä on kyky havaita pienimmätkin yksityiskohdat: kukan terälehden kauneuden, sienen, pienen sammakon. Tunnette vahvaa intuitiivista yhteyttä ympärillänne olevaan elämään, ja tuo elämä näkee myös teidät; se on tietoinen teistä.

Tuntekaa hetken aikaa miten puut, kivet ja kasvit katselevat teitä. Mitä ne näkevät teissä, kun vaellatte ympäriinsä niin onnellisena ja huolettomana? Ne kohtaavat teissä korkeampaa tietoisuutta, koska olette tuomassa kosmista valoa Maan päälle. Katsokaa mitä niille ja kaikille eläville olennoille tapahtuu, kun luonnollisesti säteilette tuota valoa. Kiinnittäkää erityistä huomiota yksittäiseen olentoon, olipa se kivi, kasvi tai eläin, ja katsokaa sitten mitä tapahtuu, kun annatte valonne virrata sille.

Tuntekaa se ainutlaatuisuus, minkä ne näkevät teissä. Se saa ne onnellisiksi ja iloisiksi, että olette täällä. Teidän energianne on voimakasta ja parantavaa, ja se roiskauttaa tietoisuuskipinän luontoon. Tuntekaa tämä syvällinen yhteys Maahan, oma voimanne ja oma viisautenne. Sydämenne on herkkä, havaintonne ovat hienovaraisia. Olette herkkiä kaikenlaisille energiavirtauksille, ja silti olette myös vahvoja. Asetatte jalkanne tukevasti maahan ja kävelette varmoin askelin, ja tiedätte minne haluatte mennä. Olette vapaita! Olette riippumattomia!

Menkää nyt vielä kauemmaksi omalla matkallanne. Tulette ihmisten maailmaan, missä kuvittelette, että saavutte asetelmaan, jossa on läsnä kaikenlaisia ihmisiä: istumassa pienten pöytien ääressä tai puhumassa toisilleen, tai voitte kuvitella itsenne työympäristöön. On tärkeää, että katsotte ihmisympäristöä ja näette mitä se tekee teille. Voitteko pitää kiinni luontaisesta energiastanne, kun olette siellä? Onko päivittäisessä elämässänne ympäristö, jossa siellä olevat ihmiset pystyvät ottamaan vastaan sen energian, mitä säteilette luonnossa? Onko ympäristössänne ihmisiä, jotka voivat ottaa vastaan teidän energiaanne samalla tavalla kuin luonnon aistivat olennot?

Miksi sisällenne on tullut tukoksia? Koska ihmisympäristössänne on tilanteita, joissa tunnette: ”Minun energiani ei virtaa hyvin täällä. Tunnen pelkoa ja epäilystä, ja tarvetta vetäytyä.” Katsokaa mitä tämä tunne tekee teille fyysisellä tasolla ja katsokaa sitä tyyneydellä ja mielenkiinnolla älkääkä arvostelko sitä millään lailla. Katsokaa sitä osaa teistä, missä energia jämähtää paikalleen, kun olette ympäristössä, missä energiaanne ei oteta hyvin vastaan. Kysykää sitten itseltänne: ”Mitä se edellyttää, että energiani virtaisi tuohon kohtaan itseäni?”

On kaksi mahdollisuutta: joko pystytte muuttamaan jotakin itsessänne tai voitte lähteä pois tuosta tilanteesta. Aistikaa, pysyttekö tuntemaan sen paremman vaihtoehdon. Onko ympäristössä, missä energiaanne ei oteta hyvin vastaan, mahdollisuus muutokselle? Onko siinä jokin hyödyntämätön tilaisuus? Vai onko aika päästää tuosta ympäristöstä irti? Onko olemassa jokin erilainen ympäristö, mikä pyytelee tai kutsuu teitä? Teidän ei tarvitse kyetä visioimaan tuota toista ympäristöä, mutta jos se on olemassa, voitte välittömästi saada siihen etäyhteyden.

Haluan tänään sanoa teille sen, että teidän ei pitäisi tyytyä mihinkään vähempään kuin mikä on teidän parhaaksenne. Se, joka olette, eli teidän luontainen, säteilevä itsenne, millaisena näitte sen luonnossa, tulee olla läsnä päivittäisessä elämässänne. Tuo ”itse” antaa teille iloa ja jännityksen, onnellisuuden, resonanssin ja harmonian tunnetta ympäristönne kanssa. Silloin olette osa kokonaisuutta – te annatte ja otatte vastaan, ja se on se luonnollinen tapa.

Jos teistä tuntuu, ettei tällaista voi tapahtua nykyisessä ympäristössänne, älkää pelätkö muutoksen luomista. Ei ole luonnollista elää ahtaassa elämässä ja tuntea, että teidän pitää piilotella itseänne. Älkää sanoko itsellenne: ”No, ei se voi muutenkaan olla, ja sitä paitsi olen tottunut siihen.” On muutoksen aika, eikä vain itsellenne, vaan maailmalle ja ihmisten yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Ja te olette juuri niitä, jotka voivat olla esimerkkeinä toisenlaisesta tavasta, alkuperäisemmästä olemisen tavasta.

Muistatteko, kun vaelsitte vapaasti luonnossa ja tunsitte oman kehonne? Miten pystyitte hengittämään vatsaan asti, miten pystyitte seisomaan Maan päällä molemmat jalat tukevasti tantereessa? Kutsukaa tuo tunne jälleen esiin. Tuntekaa kehossanne tuon hetken rauhan ja ilon energia. Tunnette maapallon tukevan kehonne alaosia – vatsaa, häntäluuta, sääriä – ja miltä tuntuu liikkua vapaasti eikä tuntea häpeää siitä, keitä olette. Se on maadoittumista – se on tervetulleeksi tuntemista – se on johonkin kuulumista.

Kun kohtaatte vastustusta ihmisympäristössä, tapahtuu niin, että vetäydytte tunteistanne ja silloin energianne siirtyy lähes automaattisesti kehon yläpuoliskoon. Vatsassa ei enää tunnu mukavalta ja kotoisalta, ja niin pidättelette itseänne. Tämän tuloksena sisällänne voi nousta vääristyneitä tunnetiloja: kipua, ahdistusta, kiukkua, pettymystä ja jopa katkeruutta. Silloin mietitte näistä tunnetiloista: ”Näin ei pitäisi olla; näin ei ole oikein”, ja sillä tavoin vetäydytte itsenne alkuperäisimmästä osasta. Mutta ihmisympäristöstä esiin kohoavat tunnetilat kertovat teille, keitä te todella olette ja mitä haluatte eniten; tämän vuoksi on tärkeää pysyä vatsan alueella, koska vatsa on näiden tunnetilojen tyyssija.

Erityisesti naiset on opetettu katsomaan sosiaalisia ihmissuhteita sympaattisesti ja ymmärtäen; olette omaksuneet eräänlaisen halun olla palveluksessa. Mutta tällainen palvelu syrjään vetäytyvällä tavalla rauhan ylläpitämiseksi ja ristiriitojen välttämiseksi ei kuulu sielunne energiaan. Näin voi käydä vain silloin, kun olette niin sanotusti poissa vatsanne alueelta. Olette antavia, mutta ette enää vastaan ottavia. Tämä luo lopulta teissä tunteen tyhjiöstä, yksinäisyydestä ja tyytymättömyydestä sekä tunteen, ettette ole yhteydessä Maahan ja omaan intohimoonne, iloonne ja inspiraatioonne.

Pyydän teitä asustamaan vatsassanne ja tuntemaan olonne siellä kotoisaksi. Olkaa maallisia naisia tai maallisia miehiä ja uskaltakaa näyttää mitä tunnette, vaikka nuo tunteet olisivat kurittomia, sillä ne kantavat mukanaan totuutta. Ihmisympäristössä kokemanne ristiriidat ovat siellä hyvästä syystä, sillä ne saavat teidät tiedostamaan keitä todella olette. Ilmaisemalla tunteitanne vastuullisella tavalla, rehellisesti ja avoimesti toisia kohtaan antaa toisille ihmisille tilaisuuden oppia jotakin teiltä ja siten tulemaan tietoisiksi omista patoutuneista tunteistaan. Tällä tavoin tuotte luonnollista virtausta takaisin Maan päälle.

Pyydän teitä nyt tietoisesti laskeutumaan vatsaanne. Antakaa tietoisuutenne virrata alaspäin lantion alueelle, josta juurenne menevät Maan sisään. Siinä on teidän oma voimanne, teidän ainutlaatuisuutenne. Antakaa jonkin symbolin nousta vatsasta, joka kertoo teille mitä nyt tarvitsette maadoittuaksenne kunnolla ja ollaksenne täällä sielunne valon kanssa. Ilmestyä voi jokin voimakas eläin, tai jokin abstraktimpi symboli, tai lapsi, puu tai kukka. Antakaa sen kuplia luonnollisesti sisällänne.

Kaikki on hyvin, koska olette laskeutumassa syvälle maalliseen kehoonne ja pystytte rentoutumaan kehossanne ja olla se, joka olette. Uskaltakaa näyttäytyä ulkomaailmalle ja luottakaa siihen, mitä tuo symboli haluaa teille näyttää, ja se voi olla hyvin voimakas symboli: lohikäärme, tuli, miekka. Luottakaa kehonne signaaleihin, varsinkin ”alemmista” tunnetiloista tuleviin signaaleihin. Juuri nuo tunnetilat haluavat osoittaa tien takaisin teidän luonnolliseen olemisen tilaanne.

Kun olette luonnollisia, olette hyviä, aivan kuin kävellessänne viattomasti luonnossa: virittyneenä, spontaanina, luonnollisena; sellaisia te todella olette. Pimeät tunnetilat nousevat pintaan, kun luonnollinen virtauksenne on tukahdutettu. Samaan aikaan nuo pimeät tunnetilat yrittävät kertoa teille, että olette pettämässä itseänne. Ne ovat pyyntö teiltä itseltänne palauttaa tasapaino jälleen elämäänne. Joten työskennelkää yhdessä noiden tunnetilojen kanssa. Hyväksykää ne ja palauttakaa luonnollinen tasapaino ja virtaus.

Tervehdin teitä kaikkia koko sydämestäni ja olen kiitollinen siitä sillasta, mitä olette rakentamassa taivaan ja Maan välille.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi