6.9.2024

Gerrit Gielen

Maailma on muuttumassa nopeasti; uusi aika on tulossa. Päättymässä on aikakausi, jolloin ihminen piti itseään kaikkivoivana ja luonnon herrana. Kun näin tapahtuu, olemme paitsi viisaampia myös paremmassa asemassa palata paratiisiin, harmonisempaan maailmaan, jossa harmonia vallitsee ihmisten kesken sekä ihmisten ja luonnon välillä. Ja miten meidän on pitääkin palata maailmaan, jossa ihmiset eivät enää ole vieraantuneita omasta sielustaan.

Se herättää kysymyksen – mitkä ovat seuraamukset nyt syntyville lapsille? Mitä he tarvitsevat ja kuinka he haluavat itseään kasvatettavan? Jos maailma on käännekohdassa, mikä on melko ilmeistä useimmille ihmisille, niin on myös nykyinen kasvatusmuotomme. Lapset seuraavat vanhempiaan. Jos vaihdamme ajattelutapamme visioimaan maailmaa aivan ainutlaatuisella tavalla, lapsemme varmasti seuraavat esimerkkiä, mutta jotta näin aidosti ja todella tapahtuisi ja jotta siitä olisi maapallolle pitkäkestoisia muutoksia, vanhempien vastuulla on kasvattaa lapsiaan eri tavalla.

Ennen vanhaan kouluttajien päämääränä oli opettaa ja valmistaa oppilaita selviämään sen hetkisessä yhteiskunnassa. Saatuaan tämän aikaiseksi parin vuosikymmenen opetuksen jälkeen lapset valmistuisivat aikuisuuteen, ja useimmissa tapauksissa he valitettavasti olivat enemmän tai vähemmän vieraantuneita itsestään ja omista unelmistaan. Kouluttaminen oli hidasta ja työlästä, mikä lopulta onnistui erottamaan lapsen sielussaan mahdollisesti olevasta tiedosta tai yhteydestä. Koulun päätehtävänä oli valmistaa lapsia sopeutumaan yhteiskuntaan, ja vuosia jatkunutta tällaista kuluttavaa ja turruttavaa toimintaa lapsi oli enemmän kuin treenattu siirtymään rakkauden maailmasta pelon maailmaan.

Nykyaikana opetuksen uutena ja virkistävänä päämääränä on varmistaa, että lapsen sielu kukoistaa. Tällä kertaa, jos niin haluamme, kypsää ja koulutettua ihmistä olisi opetettu toimimaan kanavana, jonka kautta hänen sielunsa valo säteilisi maailmaan ravitsemaan sitä rakkaudella ja luomaan enemmän kauneutta.

Näinä aikoina vanhemmilla on vaikeaa, sillä he aistivat, että heidän ajatuksensa ovat loppuun kuluneita ja lähes hyödyttömiä omille lapsilleen. He tietävät, ettei heidän lähestymistapansa toimi. He tietävät, että vanhojen ajatusten tuputtaminen näille maapallolle tuleville uusille sieluille saisi vain lapsen kapinoimaan ja jopa sairastumaan ja masentumaan. Yhä enemmän voimme lukea lasten henkisten ja psykologisten ongelmien kasvavan, kun he eivät löydä tarkoitusta elämälleen eivätkä sopeudu olemassa olevaan järjestelmään. Sisimmässään he eivät ole kiinnostuneita maailmasta, johon he eivät pysty suhtautumaan, joten miksi he haluaisivat tehdä yhtään mitään asialle? Juuri tästä vankasta asenteestaan käsin he pakottavat vanhempansa ja koko yhteiskunnan muuttamaan ajattelutapaa ja siten näiden omaa käyttäytymistä.

Tässä artikkelissa pureudun syvemmälle tähän aiheeseen ja esitän muutamia ehdotuksia uuden ajan vanhemmuudesta.

Koulutus – millaista se oli ennen

Oli aikakausi, jolloin ihmiset elivät maapallolla pienissä ryhmissä ja vaelsivat mielensä mukaan. He eivät omistaneet paljoakaan, vaan olivat vahvasti yhteydessä luontoon. Miehet ja naiset olivat ehdottoman tasavertaisia ja lapset olivat koko ryhmän kasvattamia. Kun he kohtasivat muita ryhmiä, joita oli paljon, se oli juhlava tapahtuma. Ihmiset seurustelivat helposti toistensa kanssa ja olivat halutessaan vapaita jäämään toiseen ryhmään, koska he tunsivat yhteyttä heihin kaikkiin.  Kaikesta ilmeni, että ihmiset olivat tyytyväisiä elämäänsä, heillä oli yhteys luontoon ja heillä oli hyvä terveys tässä historiamme vaiheessa.  

Lopulta ihmiset alkoivat asettua pysyvämmin alueille, jonne alkoi ilmaantua maanviljelystä, karjan kasvatusta ja lopulta kaupunkeja. Tämä siirtymä metsästäjä-keräilijästä lihansyöjäksi vaikutti siihen, mitä he söivät. Tänä aikakautena syntyi myös uusi ajatus, jota kutsuttiin omistamiseksi. Saatettiin omistaa mitä tahansa, maata, taloja ja jopa ihmisiä. Omaisuuden omistaminen toi mukanaan vallantunteen. Valtasuhteet tulivat kuvioihin vahvistaen uusia ideologioita, jotka kielsivät ajatuksen jokaisen ihmisen sisäisestä yhtenäisyydestä eli ykseydestä ja tasa-arvosta. Valitettavasti tämä elämänvaihe maapallolla toi tuhoa.

Karjan kasvatus johti sairauksiin, jotka levisivät eläimistä ihmisiin aiheuttaen laajalti tuhoa. Tämä yhdessä tasapainottoman ruokavalion kanssa sai ihmiset kärsimään huonosta ravitsemustilasta, mikä vaikutti heidän pituuteensa. Ihmiset menettivät vankan terveytensä, syntyivät pienempinä ja elinaika lyheni dramaattisesti. Hyvän ravinnon puute vaikutti naisiin siinä määrin, että he syntyivät pienikokoisina. Tämä aiheutti pirullisia kokemuksia synnyttäville äideille, mikä johti usein heidän samoin kuin vauvan kuolemaan. Ratkaisuna oli tehdä mahdollisimman monta lasta niin kauan kuin mahdollista ja toivoa, että joku heistä selviäisi.

Kun kuvaan tuli miesten käyttämä valta naisiin, naisista tuli miesten omaisuutta ja he murskasivat naisten oikeuden puhua suunsa puhtaaksi ja ilmaista omat mielipiteensä. Tämä uusi käsite asioista omaisuutena, naiset mukaan lukien, teki tämän mahdolliseksi. Lisäksi vahvistettiin ja tuettiin sitä jonkun jumalan ajatusta, jossa naisia syytettiin kaikesta ja heitä rangaistiin pirullisilla kärsimyksillä hamaan ikuisuuteen (”kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi”, luomiskertomus 3:16) ja heidät alistettiin elämään miesten vallan alla. Kukapa olisi arvannut mihin yksi puraisu omenasta johtaisi?

Tämä vallan uuden ajattelutavan tuominen yhteiskunnan tietoisuuteen sai aikaan, että sota oli vääjäämätön. Jos joku omisti jotakin, mitä sinulla ei ollut mutta minkä halusit, sinulla oli täysi oikeus julistaa sota vastapuolelle sen saamiseksi. On mahdotonta pitää lukua näiden vuosisatojen ajalta kuinka monta kuolemaa sodista aiheutui, ja vielä vähemmän kuvailla sitä hirveää kärsimystä, minkä ne saivat aikaan.

Juuri kun luultiin, että asiat eivät enää voisi mennä huonommiksi, tuli vieläkin suurempi salakavala ongelma eli talousjärjestelmä, jonka mukaan maapallo oli ”esine”. Ajan myötä ihmiset menettivät täysin kosketuksensa luontoon eivätkä nähneet itseään maapallon ekosysteemin osana. Kun tämä uusi talousjärjestelmä syntyi, raaka-aineita louhittiin luonnosta ilman, että ihmiset antoivat mitään maapallolle vastineeksi. Tämä uusi järjestelmä oli vastuussa ainakin saastumisesta, mutta sitä puolusteltiin ideologialla, mikä ylisti vallan olevan keskiössä, ts. ideologialla, mikä asetti ihmisen kaikkien muiden elämänmuotojen yläpuolelle.

Tämä johti niin eläin- kuin kasvikunnankin järjestelmälliseen tuhoamiseen ja lopulta ilmaston epävakauteen. Se on ilmiö, mitä voidaan helposti verrata syöpäsolujen kasvuun ihmiskehossa. Niin kauan kuin syöpä pysyy pienenä, se ei ole uhka eikä sillä ole haitallista vaikutusta elämälle. Jos se kuitenkin päästetään leviämään, se on lopulta tuhoisa. Me ihmiset maaplaneetalla olemme tulleet pisteeseen, jossa olemme katastrofin partaalla.

Mitä tämä merkitsee lapselle, jota kasvatetaan tässä sieluttomassa ympäristössä? Pysyäksemme vielä hetki syöpävertauksessa voimme ajatella lapsen olevan yksi solu, ja koulutus olevan syöpä, sairaus, joka muuttaa lapsen terveestä solusta aktiivisesti ahmivaksi syöpäsoluksi. Se kuulostaa kovalta ja dramaattiselta, mutta ajattelepa sitä. Kukapa vanhempi ei haluaisi lapsensa ansaitsevan paljon rahaa aikuisena? Rahalla lapsi voi ostaa mitä tahansa hän haluaa, ison talon, uusia autoja, matkoja. Niinpä lapsi kasvatetaan antamaan valtavan panoksensa ekosysteemin jatkuvalle tuhoamiselle, ja tämä kehittyy hallitsemattomaksi syöpäkasvaimen kasvuksi, mikä on tuhoamassa maapallon.

Avainseikkana tällaisen koulutuksen ja kasvatuksen toimeen panemiselle on juurruttaa lapseen pelkoa ja epävarmuutta joka käänteessä. Seuraavassa vaiheessa nyt aikuiseksi kasvanut ihminen huomaa, että hän pelkää maailmaa eikä hänellä ole minkäänlaista tietoa siitä, kuka hän todella on. Hän päättää seurata vanhempiensa jalanjälkiä: ansaita kosolti rahaa, hankkia kasoittain tavaroita ja omaisuutta sekä yrittää tyynnyttää pelkoa, mikä jäytää häntä sisäisesti. Loppujen lopuksi ”hyvä” työ on sellainen, missä tienaa paljon rahaa, ja siitähän tässä kaikessa on kysymys. Kun lapsi on sisäistänyt tämän, hänestä tulee täydellinen osanottaja järjestelmään, jonka hänen vanhempansa ovat luoneet.

Koulutus on suunniteltu opettamaan lapset hyväksymään onneton pelkopohjainen järjestelmä. Tämän saavuttamiseksi koulu iskostaa lasta suunnittelemaan ja elämään pelkopohjaista elämää rakkauden sijasta. Me luulemme ympäröivämme lapsen rakkaudella, ja tietenkin jossain määrin niin teemme, mutta tiedostamatta me myös täytämme lapsen ääriään myöten pelolla. Kohdusta lähtien lapsi voi aistia tämän ja omaksuu sen välittömästi ja mukautuu siihen.

”Ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa”, kirjoitti ranskalainen filosofi Rousseau. Vapaus on rakkautta; kahleet ovat pelkoa. Koulutus on lapsen kahlitsemista. Sehän on ilmiselvää. Me lukitsemme lapsen, joka ei ole tehnyt mitään väärää, koulurakennukseen, jossa hän katselee ulos ikkunasta ja haaveilee juoksevansa ulos leikkimään. Tämä on koulutuksen ensimmäinen oppitunti. Kun kasvetaan aikuiseksi, ei enää voida tehdä niin kuin haluaisi ja kaiken kukkuraksi luontaiset taipumukset kielletään ja myöhemmin tukahdutetaan.

Toinen oppitunti.

Sinun rikasta sisäistä maailmaasi, mikä tukee sinua voidaksesi vapaasti nauttia omista unelmistasi, fantasioistasi ja luomuksistasi, ei selitetä sinulle eikä lainkaan tunnusteta. Sen sijaan sinun on keskityttävä työskentelemään kovasti, jotta löydät jonkun työn, menestyt ja hankit elannon. Sinulle opetetaan, että ainoa arvokas tieto tulee ulkopuoleltasi. Tällä tavoin sinun aito itsesi vääristyy, se siirtyy ja lukittuu jossakin syvällä sisimmässäsi olevaan vankiselliin. Kuitenkin tämä huomiota vaille jätetty ja tukahdutettu aito itse on elossa sisälläsi ja tunnetaan nimellä ”sisäinen lapsi”.

Tällaisesta järjestelmästä tuleva energia ja ideat ovat täysin vammauttaneet meidät Tiedämme, että asioiden on muututtava, mutta miten? Ensiksi meidän on tiedostettava ja tunnustettava, että vanha järjestelmä perustuu pelolle. Tämä on ratkaiseva askel. Pelko on lähes kaiken pohjalla. Siksi ihmiset lakkasivat lähtemästä suuriin seikkailuihin ja nauttimasta elämästä. He eivät voineet luottaa elämään, he verhoutuivat pelkoon, mikä sai heidät rakentamaan sisäisiä suojamuureja. He turvautuivat maapallon eläimiin saadakseen ravintoa. He loivat pelkoon perustuvan järjestelmän.  

Miksi haluaisit lastesi hankkivan arvonimiä, sellaisia työuria, jotka pakottavat heidät tekemään ylen määrin töitä, mistä puuttuu ilo, menemään mukaan elintasokilpailuun rikkauksien hankkimiseksi ja lopulta tuntemaan olonsa kurjaksi?  Vastauksena on pelko, ja vaurauden, omaisuuden ja työuran perässä juokseminen lievittävät kaikki tuota pelkoa.

Kun emme enää usko elämän hyvyyteen, emme enää usko maailmaan, ja koska emme enää usko näihin kahteen asiaan, elämää on helppo tuhota. Me sopeutamme lapsemme näihin vanhentuneisiin ajatuksiin, koska luulemme, että niin vanhemmat tekevät. Niin meidän omat vanhempammekin tekivät. Tosiasiassa me koulutamme lapset osallistumaan tuhoisaan järjestelmään, ja niin tekemällä me katkaisemme heidän yhteytensä omaan sieluunsa. Me tuemme heitä elämään pelon elämää. Miksi me haluamme olla kuuluisia ja tunnettuja kaikkialla maailmassa? Pelko.

Olemme menettäneet sidoksen luontoon, sillä kun valitsemme sen hallitsemisen, me rikomme rakkauden sidoksen. Sen kompensoimiseksi yritämme saada tunnustusta toisilta, mutta se on umpikuja. Ne, jotka etsivät tunnustusta ulkopuolelta, eivät koskaan pääse irti etsimisestä. Se ei koskaan ole tarpeeksi.

Kohtaamme nyt ongelman, että se on ohi! Lasten uusi sukupolvi ei halua ottaa osaa vanhoihin tapoihin. Jokaisella syntyvällä lapsella on sisäinen kompassi. He tietävät mitä on tulossa, he tuntevat tulevaisuuden eivätkä enää halua mennä vanhempiensa osoittamaan suuntaan. Heistä tuntuu, että se reitti on umpikuja.

Lasten kouluttaminen tarkoitti lapsen upottamista pelon järjestelmään ja pelon ideologiaan. (Jos et käyttäydy täysin epäluonnollisesti, joudut helvettiin.) Lapsen kouluttamista pidettiin onnistuneena, kun hänellä aikuisena ei ollut mitään yhteyttä sisäiseen lapseensa. Unelmoiminen, leikkiminen, nauttiminen – aikuiset eivät tee sitä.

Olen tietoinen siitä, että esitän asioita äärimmäisen mustavalkoisesti. Saatat ajatella, että lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa paljon on muuttunut parempaan suuntaan toisen maailmansodan jälkeen. Silti, kun lapsesi poikkeaa tallatulta polulta, onko ensimmäinen reaktiosi pelko vai ilo? Vanhemmat reagoivat yleensä pelosta, koska he haluavat lapsen järjestelmään, jossa he itse elivät ja josta ”valmistuivat”. Se järjestelmä, jonka he tuntevat, perustuu pelkoon. On harvinaista kuulla vanhempien sanovan lapselleen, joka jättää koulun varhain tai äkkiä lopettaa työssä käynnin: ”Hyvä, että lopetit ja vapautit itsesi vankilasta! Luota elämään, luota uusiin kokemuksiin. Ne ovat niin tärkeitä sinulle.” Yleensä vastakaiku lapseen, joka haluaa lopettaa ja kulkea eri polkua, on pelko, ja reagoimalla tuolla tavoin me teemme lapsistamme vankeja.

Vanhemmat ja uudet lapset

Kuten sanoin, asiat ovat muuttumassa. Yhä useammat lapset kieltäytyvät menemästä vanhaan järjestelmään, mutta se lisää myös jännitettä lasten uuden sukupolven ja yhteiskunnan vanhentuneessa versiossa toimivien välille.

Nuo lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja pakottavat heidät valitsemaan jommankumman kahdesta vaihtoehdosta: joko valita vanha ajattelutapa tai mennä uuden, tulossa olevan energian mukaan, mikä muuttaa sitä tapaa, miten elämää koetaan ja valintoja tehdään. Muutoksen valitsemisella on kauaskantoisia psykologisia seurauksia. Se edellyttää, että kuljemme sitä polkua, jonka lapsi näkee avautuvan edessään. Uutta polkua. Jos kuljemme sitä pitkin, meidän täytyy lähestyä elämää hyvin eri tavalla. Kysymys on, miten teemme sen? Olen laittanut alle muutamia ehdotuksia.

1. vinkki: Ehdoton rakkaus

Kun katsomme puunrungon sisälle, me näemme miten vuosirenkaat ovat kasvaneet ja lisääntyneet puun ytimen ympärille. Tämä kasvu on samanlaista ihmisillä. Ihmisen ydin on alkuperäinen sielun impulssi, mitä voi ajatella sisäisenä lapsena. Jos elämme ja toimimme tuon impulssin mukaan, on mahdollista, että toteutamme itseämme. Me kasvamme, laajennumme ja heräämme sellaisiksi, jollaisia me todella olemme, ja valitsemme rakkaudesta ja luovuudesta käsin toimimisen ja jätämme pelon taaksemme.

Tämä on se uusi eteenpäin menemisen tapa, mutta useimmat aikuiset ovat menettäneet kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa. Heidän sisäinen lapsensa on juuttunut suljettuun laatikkoon tietoisuuden keskuksen sijasta, minne se kuuluu. Kun luotat oman lapsesi polkuun ja niihin valintoihin, jotka hänen käytettävissään ovat, luot psykologisen tilan, mikä sallii liikkumisen. Kun näin käy, olet tietoisempi omasta sisäisestä lapsestasi ja tunnet olevasi lähempänä sitä, jolloin se pystyy kasvattamaan omia vuosirenkaitaan ulos- ja ylöspäin.

Sanon ”ongelmallisen” lapsen kasvatuksen parissa kamppaileville vanhemmille: muistakaa, että ongelmallinen lapsi on parantava lapsi. Tämä lapsi on universumin lahja sinulle. Hän on tullut elämääsi yrittäen parantaa sinut ja suostutella sinut pois pelon vankilasta. Hän on elämässäsi auttaakseen sinua palauttamaan yhteyden omaan sieluusi, omaan sisäiseen lapseesi.

Ehdoton rakkaus on se ensimmäinen askel; se on avainasemassa. Sitä lapsi tarvitsee. Niin pitkään kuin rakkaus on ehdollista, on olemassa pakottamista, lasta esimerkiksi yritetään muovata joksikin sellaiseksi, jota sinä pidät toivottavana. Vain ehdoton rakkaus antaa lapselle tilaa kasvaa alkuperäisen luonteensa mukaisesti. Jos teemme näin, aloitamme myös oman paranemisen ja alamme päästää irti pelokkaasta ajattelustamme. Tämä on totta kai vaikeaa. Paraneminen on hyvin tuskallista, kun päästämme irti vanhoista tavoista ja silti yhä tarraudumme vanhoihin pelkoihimme. Salaisuutena on päästää irti kaikista vanhoista ideoista, kun toimitaan niin kutsutun ”ongelmallisen lapsen” vanhempana. Irti päästäminen alkaa yksinkertaisesta päätöksestä, ettei koskaan lähesty ketään lasta pelon lähtökohdasta, vaan ainoastaan ehdottomasta rakkaudesta.

Kun toimitaan pelosta, lähetetään alitajuisesti viesti lapselle, että se mitä hän tekee ja ajattelee ja miten hän toimii on väärin. Toisin sanoen lapsi ei ole hyvä sellaisena kuin hän on. Hänen täytyy muuttua tai muuten mikään hänen elämässään ei toimi. Mutta mitä jos lapsi ei voi muuttua? Vanhassa järjestelmässä lapset muuttuivat sopeutuakseen vanhempien ja koulutuksen ohjeisiin, mutta enää he eivät voi mukautua niihin.

Jos lähestyt lasta ehdottomasta rakkaudesta käsin, tunnustat hänet ja annat hänelle energisoivan viestin, että hän on täysin upea juuri sellaisena kuin hän on. Silloin hän tietää, että tässä maailmassa on paikka häntä varten.

2. vinkki: Itsetuntemus

Pelon tiedostaminen on itsetuntemuksen saavuttamista. Me sisäistämme pelkomme siinä määrin, että pidämme niitä itsestään selvinä totuuksina. Vasta jos tiedostamme ne täysin, voimme tehdä valinnan, ettemme toimi niiden pohjalta. Opi tunnistamaan pelon ääni äläkä kuuntele sitä.

Niin kauan kuin olet tietämätön peloistasi, et pysty luottamaan elämään. Annan esimerkin. Miten helposti omaksut uskomuksen, että mailla on rajoja siitä huolimatta, että nuo rajat ovat pelkoon pohjautuvia rakenteita, epäluonnollinen jakolinja maailmasta, jossa elämme. Me elämme pelkäämällä lajitovereitamme. Jos poistamme rajat, ihmiset voisivat kauhistua, että kuka tahansa voisi tulla heidän maahansa. Heidän mielestään se olisi kauheaa. Totuus on, että vaikka on olemassa ihmisen tekemiä rajoja, emme lopulta voi kontrolloida kuka tulee maahan. Me näemme sen tänä päivänä. Kontrollointi on lähes mahdotonta.

Tämä on yksi esimerkki miten pelko kääntää ajattelumme toimiksi ja valinnoiksi, jotka hyväksytään järkevinä tai normaaleina. Todellisuudessa jos ihmiset olisivat vapaita matkustamaan mielensä mukaan, he muuttaisivat vähemmän maasta toiseen. Kun jokin raja muodostetaan, ihmisillä on pakkomielle sen ylittämisestä. Jos rajoja ei olisi, jännitteet laukeaisivat.

Uuden ajan lapsilla on voimakas tunne elämän yhtenäisyydestä, kaiken takana olevasta yhtenäisyystietoisuudesta. Tosiasiassa me rohkaisemme ja ohjeistamme lasta joko tietoisesti tai tiedostamatta kilpailemaan, saavuttamaan menestystä ja hankkimaan omaisuutta, minkä me näemme menestyneen elämän tunnusmerkkinä. Kukapa vanhempi ei ole ylpeä, kun lapsi ”menestyy hyvin”. Silti ajatus siitä, että ”olet mitä omistat” perustuu tietoisuuden kieltämiseen. Tietoisuus on arvokkain asia, minkä omistat. Tämä yhteentörmäys häiritsee lapsen yhtenäisyyden tunnetta. Lapsella – sinun lapsellasi – on elävä muisto sielun maailmasta, jossa kaikki on elävää ja tasavertaista.

Jos voisimme rehellisesti kohdata pelkomme, ne eivät olisi lapsen luonnollisen kehityksen tiellä. Silloin sisäisen tiedon siemen voisi kasvaa oman luontonsa mukaan sallien lapselle vapauden olla mukautumatta pelon polkuun ja antaen hänelle vapautta seurata omaa sisäistä valoaan.

3. vinkki: Luottamus

Luota siihen, että lapsellasi on tietoa tulevaisuudesta, jota sinulla ei ole. Luota siihen, että tulevaisuuden maailma auttaa lasta. Luota siihen, että tulevaisuuden energia vetää lasta puoleensa. Jos teet näin, säteilet luottamusta, ja lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Luottamus merkitsee, että me toimimme sen pohjalta, mitä me tiedämme syvällä sisimmässämme.

Jatkuvasti puhutaan tulossa olevasta uudesta aikakaudesta. Nyt syntyvät lapset ovat tämän uuden aikakauden siemeniä. Nämä lapset eivät halua vanhoja tapoja; sellainen on heille mahdotonta. He tietävät, että siemen ei voi kasvaa taaksepäin.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen vanhemman sielun energiaa.

Tällä lausumalla pääsen sen ytimeen. Mitä tarkoittaa kasvattaa lapsia uudella aikakaudella?

Sielu kasvattajana

Lapsi alkaa elämänsä Maan päällä äitinsä kohdussa ja tietoisesti etsii vanhempiensa energiakenttää. Näin oli ennen ja näin on edelleen. Mutta mikä on nyt erilaista? Ennen lapset ruumiillistuivat työstämään jotakin henkilökohtaista asiaa Maan päälle. He tietoisesti imivät tämän maailman energioita saadakseen kokemuksia ja tutkiakseen karman asioita. Tässä he saivat apua valitessaan vanhemmat, joiden persoonat sopivat tähän asiaan.

Uuden aikakauden lapset eivät enää etsi vanhempia tämän perusteella, vaan näiden sielun energian pohjalta. Juuri vanhempien sielun valo antaa lapselle tilaa ja sallii hänen kasvunsa. Kyseessä on erilainen mekanismi. Jos vanhempi toimii persoonan pohjalta, toisin sanoen pelon pohjalta, se luo vastustusta lapseen ja aiheuttaa ongelmia.

Lapsen huuto

Lapsi kutsuu vanhempia päästämään irti menneestä, tulemaan kanssaan tulevaisuuteen, uuteen maailmaan seuraamaan sielun valoa. Ennen sielun kutsu kuului vain elämän päättyessä – ja usein jäi kuulematta. Nyt se kaikuu, kun lapsi syntyy. Tuon kutsun kuunteleminen merkitsee rakkauden ja luottamuksen valitsemista ja vanhoista peloista irti päästämistä. Se merkitsee muutoksen sallimista. Se merkitsee askeleen ottamista uuteen maailmaan.

Ihmiset ihmettelevät onko tämän päivän lapsille edes tulevaisuutta. Kyllä on, ja se tulevaisuus on nyt, ainakin jos sallimme sen olevan nyt. Meidän lapsemme ovat tuo tulevaisuus. Nämä lapset pyytävät meitä antamaan sielumme valon loistaa, jotta tämä tulevaisuus voi syntyä. Kun aidosti annamme oman valomme olla eikä enää pelkojemme vääristämänä, me sallimme tulevaisuuden, uuden Maan saapumisen ja kukoistuksen.

Sanomalla kyllä lapsillemme on tulevaisuuden luomista. Jos annamme omien sielujemme valon tulla esiin, me annamme heille tuota valoa ja tilaa, jota he tarvitsevat kasvaakseen.

Valoverkko

Uudessa Maassa ei ole kyse ongelmien ratkaisemisesta, vaan uuden valon, uuden energian saapumisen sallimisesta. Jos annamme lapsillemme tilaa kokea ehdotonta rakkautta ja luottamusta, lapsi täyttää tuon tilan valolla. Tästä valosta tulee loistava tähti maailmaan. Yhdessä kaikki nämä tähdet muodostavat valoverkon. Tästä valoverkosta syntyy uusi Maa. Lopulta ilmaantuu uusi fyysinen todellisuus, jossa kaikki täyttyy elävällä tietoisuudella eikä mitään tehdä tavaraksi, omaisuuden kohteeksi. Tuo on paratiisi. Rakkauteen perustuva taivaan ja maan, ihmisen ja luonnon välinen harmonia.

Päätöksen tekeminen

Ennen vanhemmilla oli selkeä käsitys lastensa kasvattamisesta, koska suunta oli muuttumaton. Lapsen maailma ei tullut olemaan merkittävästi erilainen vanhempien maailmasta. Lapset aistivat tämän ja mukautuivat olemassa olevaan järjestykseen; he etsivät henkilökohtaista kehitystä olemassa olevien rajojen sisällä. Päämääränä oli olla yksi askelma korkeammalla yhteiskunnallisilla tikkailla kuin vanhemmat. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, jos näin oli. Jos lapsilla oli enemmän omaisuutta ja arvovaltaa kuin heillä itsellään, se oli hyvä.

Nyt ihmiskunta on muuttamassa kurssia, ja lapset aistivat tämän uuden kurssin sisäisesti ja virittäytyvät siihen. Usein kasvattajat eivät tunnusta, että maailma on muuttumassa, ja tuollaiset tyypit yrittävät pakottaa lapsia takaisin vanhoihin tapoihin. Lyhyesti sanoen se on edessämme oleva ongelma.

Me olemme matkustajia matkalla tulevaisuuteen. Lapset, joilla on jo tuon tulevaisuuden siemen mukanaan, ovat oppaitamme. Nämä oppaat kertovat meille, että olemme väärällä polulla ja meidän on lähdettävä täysin erilaiselle tielle. Se ei ole helppoa; kaikki on yhtäkkiä erilaista. Astelemme täysin erilaisen maiseman halki, totta tosiaan me astelemme täysin erilaisessa maailmassa. Maailmassa, jossa ei enää pyöritä pelon, omaisuuden, vallan ja statuksen ympärillä. Maailma pyörii nyt rakkauden, yhteyden ja luottamuksen ympärillä. Maailmassa valtasuhteet korvaa yhtenäisyyden tuntu.

Miten voit suostua tälle uudelle polulle, jolle lapsesi haluaa, jos yhä takerrut pelkoon perustuvaan entiseen – vaikket ollut tietoinenkaan siitä? Miten voit luottaa lapsesi sisäiseen tietoon, jos näet lapsen sellaisena, jota on kasvatettava vanhentuneiden vanhemmuusajatustesi mukaan?

Avaintekijänä on ehdottoman rakkauden valitseminen. Jos teemme niin, ajatteluamme ei enää dominoi pelko, ja valo alkaa jälleen virrata sisällämme. Juuri tätä valoa lapsi kaipaa. Juuri tätä valoa lapsi yrittää herättää.

Juuri tämä valo houkutti lasta inkarnoitumaan Maahan, ja juuri tämä valo antaa lapselle tilaa kasvaa ja kehittyä oman valintansa mukaan.

Kun hyväksyt tämä valon ja itsesi, tiedät miten kasvatat lastasi. Vanhempana oleminen on lapsesi syöttämistä oman sielusi valolla.

© Gerrit Gielen

Suomennos: Tapio Närhi