Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Minulla on ilo olla keskuudessanne tänään. Energiani virtaa keskuuteenne ja kuten voitte tuntea, tämä ei ole luento tavanomaisessa mielessä. Välitän tiettyä energiaa (tiedon lisäksi) ja te olette yhtä paljon osa siitä kuin minä ja Pamela ja Gerrit. Ollessamme yhdessä täällä me luomme kentän tai energiapyörteen tähän huoneeseen, tähän maapalloon menevään aukkoon. Siksi tämä paikka on pyhä. Mikä tahansa paikka, jossa ihmiset – ihmiskehoissa olevat enkelit – kokoontuvat ja yhdistävät aikomuksensa kylvää valoaan Maahan, maaperästä tulee pyhä.

Haluaisin lyhyesti sanoa jotakin ilmiöstä nimeltä “kanavointi”, mikä on viime aikoina tullut niin suosituksi. Te kaikki tiedätte käsitteen “prana”, jota käytetään joogassa ja itämaisessa filosofiassa. Prana on henkistä energiaa, jota saatte sisäänne jokaisella henkäyksellä. Idea on siinä, että te ette hengitä sisään pelkästään happea, vaan myös elämänvoiman energiaa, kosmista energiaa, joka ylittää fyysisyyden ja mahdollistaa teidän elämisenne. Minä haluan korostaa seuraavaa: aivan kuten jokainen hengittäessään vetää sisäänsä pranaa hapen ohella, jokainen kanavoi jatkuvasti omalla tavallaan. Kanavointia ei ole varattu vain muutamille ihmisille, joilla on erityinen lahja. Kanavointi on luonnollisin asia maailmassa. Tehän ette voi elää ilman kosmista energiaa. Te ette voi olla olemassa, elää ja kukoistaa saamatta kosmista energiaa. Aivan kuten te ette voi elää pelkästään hapella, ette pysty toimimaan edes perustasolla ilman jonkinlaista yhteyttä kosmiseen energiaan, joka on teidän kotinne. Maapallo ja kosmos, happi ja prana, kumpaakin tarvitaan, jotta voitte ilmentää itseänne täydellisesti ihmisinä Maan todellisuudessa.

Tämän uuden sarjan ensimmäisessä kanavoinnissa kutsuin teitä portinvartijoiksi, jotka avaavat portin, jotta lisää Valoa pääsee Maahan. Mutta olette myös sillanrakentajia, jotka toimivat kosmisen ja maallisen maailman välittäjinä ja jotka kanavoivat kosmista energiaa Maahan. Se on sitä mitä te itse asiassa teette, ja se on sitä mitä teidän tarvitsee tehdä tunteaksenne itsenne iloisiksi, tarpeellisiksi ja terveiksi. Te kanavoitte aina kun käytätte intuitiotanne, aina kun menette syvälle itseenne ja tunnette kuinka asiat teillä ovat ja kuinka haluaisitte muuttaa niitä. Noilla hetkillä te muodostatte kanavan korkeampaan minäänne, ja te otatte yhteyden ylimaalliseen viisauteen, kosmisiin tasoihin, jotka tukevat teitä pyrkiessänne päämääriinne täällä Maassa. Jokainen teistä kanavoi jollakin tavoin linjataksenne itsenne korkeamman olemisenne kanssa, joka on paikan ja ajan ulkopuolella.

Tänään me yhdistämme energiamme ja liitymme kanavoimaan kosmista energiaa, joka yrittää löytää tiensä maapallolle tällä uudella aikakaudella. Uusi aikakausi ei ole enää tulevaisuuden visio. Se ilmentää jo itseään lukemattomien ihmisten päivittäisessä elämässä. Jos luette sanomalehtiä tai katsotte uutisia, saattaa näyttää siltä, ettei aika ole vielä kypsä. Mutta uuden aikakauden mukanaan tuoma herääminen alkaa yksilön tasolta eikä hallitusten, laitosten ja organisaatioiden tasolta. Energian uusi virta näyttäytyy yksilön omassa jokapäiväisessä olemassaolossa. Sydämenne virtaus kutsuu teitä ja pyytää teitä elämään ja toimimaan sydämen valon ja viisauden mukaisesti. Näin tavalliset ihmiset, jotka pitävät huolta sydämensä kuiskauksista, synnyttävät uuden aikakauden. Henkisessä mielessä jokaisen muutoksen tai muodonmuutoksen perusta lepää aina yksilötasolla. Sydämessänne herää energia, joka vähitellen löytää tiensä laitoksiin ja organisaatioihin, jotka yhä pitävät kiinni egopohjaisen tietoisuuden vanhasta oppirakennelmasta. Vanhat vallan linnoitukset murtuvat, mutta eivät väkivalloin vaan sydämen hempeällä energialla. Jos sydän ottaa ohjat käsiinsä, vanha kaatuu, muttei voiman ja väkivallan paineen alla, vaan rakkauden paineen alla.

Ihmissuhteet uudella aikakaudella

Tällä uudella aikakaudella ihmissuhteissa on käynnissä suuri muodonmuutos. Ihmissuhteet ovat lähes aina teidän syvimpien tunnetilojenne lähde, vaihdellen suuresta ilosta syvään tuskaan. Ihmissuhteissa saatatte tulla tietoisiksi sisäisestä kivusta, joka on pohjimmiltaan paljon vanhempi kuin itse suhde, jopa vanhempi kuin olemassaolonne ihmisenä.

Tällä aikakaudella teitä rohkaistaan ja usein haastetaan itsenne parantamiseen ihmissuhteiden alueella. Koska uusi energia on nyt saapumassa, on mahdollista muuntaa ihmissuhteen tuhoavat elementit sinun ja sen toisen henkilön väliseksi myönteiseksi, tasa-arvoiseksi energiavirraksi. Kuitenkin parantuminen ja henkilökohtainen muodonmuutos saattavat myös merkitä, että sinun on päästettävä irti suhteista, joissa et voi ilmaista itseäsi kunnolla. Usein se merkitsee, että vaikka rakastat jotakuta paljon, sinun on sanottava hyvästi, koska sisäinen polkusi vie sinut muualle. Teidät kaikki haastetaan kohtaamaan syvimmät ongelmat tällä henkilökohtaisen sitoutumisen alueella, johtipa se sitten ihmissuhteen uudistumiseen tai katkeamiseen. Uutta aikakautta leimaava sydämen, sydänpohjaisen energian kutsumus on tullut päivittäiseen elämäänne ettekä enää onnistu kiertämään uutta energiaa.

Haluaisin sanoa jotakin sielussanne olevasta ikivanhasta kivusta selittääkseni miksi ihmissuhteet voivat loukata teitä niin kovasti ja saada elämänne täysin sekaisin. Kyseessä on tuska, joka on hyvin vanha, vanhempi kuin tämä elämä, jopa vanhempi kuin kaikki menneet elämänne maapallolla. Haluan viedä teidät takaisin alkuperäiseen sielun syntymäkipuun.

“Olipa kerran”, jolloin kaikki oli kokonaista ja jakamatonta. Voitko kuvitella sitä? Anna mielikuvituksesi matkata vapaasti hetken. Kuvittele, että sinulla ei ole kehoa, olet puhdas tietoisuus ja olet osa valtavaa energiakenttää, joka ympäröi sinua miellyttävällä tavalla. Tunne, että olet osa tätä yhtenäisyyttä ja että sinua vaalitaan ehdoitta. Tunne, kuinka tämä energiakenttä sulkee sinut sisäänsä kuin suunnattoman suloinen viitta, kuin yltäkylläisen rakastava energia, joka antaa sinun tutkia ja kehittyä vapaasti, etkä koskaan epäile itseäsi tai omaa luontaista oikeuttasi olla se joka olet. Ei ahdistusta, ei pelkoa. Tämä hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunne muodosti ne syntymää edeltävät olosuhteet, joista te putkahditte yksilöllisenä sieluna. Se oli kosminen kohtu. Vaikkakin se on kaukana teidän nykyisestä tilastanne, sydämenne kaipaa yhä suunnattomasti sitä täydellisyyden ja kokonaisuuden tunnetta, sitä absoluuttisen turvallisuuden tunnetta, jonka koitte siinä rakkauden ja hyväntahtoisuuden viitassa. Se ykseyden tunne, jonka muistatte, oli Jumala. Tässä rakkauden viitassa te yhdessä muodostitte Jumalan.

Tämän jumalallisen tietoisuuden sisällä eli “rakkauden viitassa” päätettiin jossakin vaiheessa luoda uusi tilanne. Sitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi, mutta ehkäpä voitte kuvitella, että Jumalassa, tässä yhtenäisyyden tietoisuudessa oli “jonkin erilaisen”, jonkin muun kuin yhtenäisyyden kaipaus. Siellä oli, niin sanoakseni, kokemuksen kaipaus. Kun olette täydellisesti sulautettuina puhtaan olemisen kokonaisuuteen, te ette koe asioita……te vain olette. Tämän olemisen tilan ekstaasista ja täydellisestä turvallisuudesta huolimatta oli olemassa Jumalan osa, tämän kosmisen tietoisuuden osa, joka halusi tutkia ja kehittyä. Se osa “erosi omasta itsestään”.

Sinä olet tämä Jumalan osa. Tietoisuutesi suostui tuolloin tähän kokeiluun, joka sisälsi yhtenäisyydestä irrottautumisen ja “minäksi” tulemisen, joka siis on olento itsessään, määrätty yksilöllinen tietoisuus. Se oli valtava askel. Olemisesi pohjasta tunsit, että tämä oli hyvä juttu. Tunsit, että luovuuden ja uudistumisen kaipaus oli myönteinen ja arvokas pyrkimys. Kuitenkin sillä hetkellä, jolloin varsinaisesti erosit ykseyden kentästä, tuntui kipua. Ensimmäistä kertaa muistisi aikana, ensimmäistä kertaa elämässäsi, tuntui syvää kipua. Repeydyit irti rakkauden ja turvallisuuden tasolta, joka oli ollut sinulle täydellisen itsestään selvää. Tämä on se synnyinkipu, johon viittasin. Jopa tämän ensimmäisen voimakkaan lohduttomuuden kokemisen aikana jokin sinun sisimmässäsi sanoi, että “kaikki on kunnossa”, että tämä oli sinun oma valintasi. Mutta kipu oli niin syvällä, että olemisesi ulommilla kerroksilla sinä jouduit hämmennyksiin ja menetit suunnan. Kävi melko vaikeaksi pitää yhteyttä sisälläsi olevaan syvempään tietoon, siihen sisäiseen tasoon, jossa sinä olet Jumala ja tiedät, “että kaikki on hyvin”.

Sitä piinattua osaa, joka silloin sai alkunsa, minä kutsun sisäiseksi lapseksi. Sinun sielussasi, sinun ainutlaatuisessa yksilöllisyydessäsi on toisaalta puhtaan jumalallisen tietoisuuden ja toisaalta traumaattisen kosmisen lapsen ääripäät. Tämä Jumalan ja lapsen eli tiedon ja kokemuksen kokonaisuus lähti pitkälle matkalle. Sinä lähdit matkaan yksilöllisenä sieluna. Sinä aloit tutkia ja kokea millaista on olla “minä”, määrätty yksilö.

Jumala oli muuntanut osan itsestään sieluksi. Sielu tarvitsee kokemuksia löytääkseen jälleen oman jumalallisen alkuperänsä. Sielun pitää elää, kokea, keksiä, tuhota itseään ja luoda uudestaan… tuntea kuka hän todella on, nimittäin Jumala. Yhtenä ja kokonaisena olemisen itsestäänselvyys oli pirstoutunut ja se oli saavutettava uudelleen kokemusten kautta. Tämä sinänsä oli luovuuden mahtava urotyö. Minä-tietoisuuden syntymä oli eräänlainen ihme! Sitä ei koskaan aikaisemmin ollut olemassa.

Usein sinä yrität ylittää minuutesi rajat kokeaksesi jälleen ykseyttä ja syvällistä yhtenäisyyttä. Voitaisiin sanoa, että se on sinun henkisen etsintäsi varsinainen tavoite. Mutta mietipä hetki: Jumalan näkökulmasta nimenomaan minuus, erillisyys muodostaa ihmeen! YHTENÄ olemisen tila oli normaali tilanne, “niin kuin aina oli ollut”. Yksilöllisenä sieluna olemisen ihmeessä piilee valtavaa kauneutta, iloa ja luomisen voimaa. Aina vain jatkuva kamppailusi sieluksi syntymisen kivun kanssa on syy siihen, miksi et koe sitä ihmeenä. Jossakin syvällä sisimmässäsi kaikuu yhä ahdistuksen ja petetyksi tulemisen alkuhuuto: se on muistikuva irti revityksi tulemisesta Äidistä/Isästä, rakkauden ja turvallisuuden kaikkialla läsnäolevasta viitasta.

Matkallanne halki ajan ja kokemusten te olette käyneet läpi niin monia asioita. Te olette kokeilleet kaikkia erilaisia muotoja. On ollut aika useita inkarnaatioita, jolloin teillä ei ollut ihmiskehon muotoa, mutta se ei ole nyt niin tärkeää. Minulle on tärkeää tässä yhteydessä se, että koko tämän hyvin pitkän historian ajan teitä ohjasi kaksi erilaista motiivia. Toisaalta oli tutkimisen, luomisen ja uudistumisen into ja toisaalta oli koti-ikävä, paratiisista ulosheitetyksi joutumisen tunne, ja musertava yksinäisyys.

Te olette kokeneet ja luoneet paljon itsenne seikkailunhaluisella, edistyksellisellä osalla eli sillä energialla, joka työnsi teidät ulos kosmisesta kohdusta. Mutta sisällänne olevasta syntymäkivusta ja koti-ikävästä johtuen teidän oli myös kestettävä paljon traumoja ja pettymyksiä. Siksi teidän luomuksenne eivät aina olleet hyväntahtoisia. Matkojenne aikana halki ajan ja avaruuden te olette tehneet asioita, joita olette myöhemmin katuneet. Asioita, joita saatatte kutsua ns. “pahoiksi”. Nämä asiat johtuvat meidän näkökulmastamme katsoen pelkästään päättäväisyydestä “sukeltaa kokemukseen” ja uskaltautumisesta tuntemattomaan. Sillä heti kun päätätte tulla yksilöiksi, irrota siitä itsestään selvästä ykseydestä, te ette voi kokea pelkästään valoa. Teidän on löydettävä jotakin uutta. Niinpä te koette myös pimeyttä. Koette kaikkea mitä on, kaikkiin ääripäihin saakka.

Tämänhetkisessä evoluutiosi vaiheessa olet tajuamassa, että kaikki pysyy pystyssä tai kaatuu sen mukaan miten aidosti koet “minuutesi”. Kyse on oman jumaluutesi aidosta kokemisesta sekä ilon ja runsauden kokemisesta siitä itsensä tiedostamisesta käsin. Kosmisen syntymäsi hetkellä, jolloin lohduttomuus ja tuska ympäröi sinut, aloit tuntemaan itsesi pieneksi ja merkityksettömäksi. Siitä hetkestä lähtien sinä aloit etsimään jotakin sellaista, joka voisi pelastaa sinut. Itsesi ulkopuolella olevaa voimaa, jumalaa, johtajaa, kumppania, lasta, ja niin edelleen. Siinä heräämisprosessissa, jota olet nyt kokemassa, sinä tajuat, ettei kaivattua perusturvallisuutta löydy mistään itsesi ulkopuolella olevasta, olipa se isä tai äiti, rakastaja tai jokin jumala. Vaikka tietty suhde “laukaisisi” tämän kaipuun tai koti-ikävän kuinka voimakkaasti tahansa, sinä et löydä sitä perusturvallisuutta sieltä, et edes suhteesta Jumalaan.

Sillä se Jumala, johon uskot, se Jumala, jonka perinne on jättänyt jälkeensä ja joka yhä vaikuttaa voimakkaasti tajuntaasi, on sinun itsesi ulkopuolella oleva Jumala. Se on Jumala, joka hahmottelee asioita sinulle, joka tekee sinulle tien. Mutta sitä Jumalaa ei ole olemassa. Sinä olet Jumala, sinä olet se Jumalan luova osa, joka päättää mennä omia teitään ja kokea asioita aivan eri tavalla. Sinulla oli sitä itseluottamusta, että pystyisit parantamaan itsesi syntymän alkuperäisestä vammasta. Voitaisiin sanoa, että tutkimisen ja uudistumisen laajentuva energia on miespuolista energiaa, kun taas yhdistymisen, yhteen liittymisen energia, Kodin energia on naispuolista. Molemmat energiat kuuluvat sille ydinolemukselle, joka sinä olet. Sieluna sinä et ole mies- etkä naispuolinen. Pohjimmiltaan olet sekä mies- ettänaispuolinen. Aloitit matkasi kummankin ainesosan kanssa. Ja nyt on tullut aika antaa niiden toimia yhdessä harmonisesti, mikä tarkoittaa sitä, että koet aidosti itsesi kokonaiseksi. Kiellettyäsi oman suuruutesi näinkin kauan sinä alat vihdoinkin tajuta, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla se Jumala, jota kaipaat.

Valaistumisen viimeinen läpimurto on se, että tajuat itse olevasi se Jumala, jota olet kaivannut. Itsesi ulkopuolella ei ole mitään, mikä voisi viedä sinut oman voimasi, oman kokonaisuutesi ytimeen. Sinä se olet, sinä olet yksi, ja sinä olet aina ollut yksi! Sinä olet aina ollut odottamassa itseäsi.

Tämän itsensä tiedostamisen liekin syttyminen tuo sellaista iloa, sellaisen kotiinpaluun syvän tunteen, että se antaa kaikille suhteillesi uuden näkökulman. Sinä esimerkiksi tunnet välittäväsi vähemmän asioista, joita toiset ihmiset kertovat sinulle. Jos joku kritisoi sinua tai ei luota sinuun, et automaattisesti ota sitä henkilökohtaisesti. Se vaikuttaa sinuun vähemmän etkä ole niin herkkä reagoimaan. Annat sen mennä ohi helpommin, ja itsesi puolustamisen tarve sekä itsellesi että toiselle henkilölle häviää pois. Jos sinuun vaikuttaa emotionaalisesti se mitä toinen henkilö ajattelee sinusta, se osoittaa, että sisälläsi on itsehalveksuntaa, mikä saa sinut uskomaan toisten negatiivisiin mielipiteisiin. Tätä itsehalveksuntaa sinä et ratkaise hakeutumalla ristiriitaan toisen kanssa, vaan ainoastaan menemällä sisään päin ja ottamalla yhteyttä itsesi sisällä oleviin emotionaalisiin vammoihin. Ne ovat paljon vanhempia kuin se tietty torjunnan hetki.

Itse asiassa kaikki torjutuksi tulemisen kivut, kaikki ihmissuhteiden kivut ovat lähtöisin alkuperäisestä, parantamattomasta syntymäkivusta. Saattaa näyttää siltä, että menen tässä liian pitkälle, sillä ihmissuhteissa on kaikenlaisia monimutkaisia tilanteita, jotka näyttävät osoittavan, että syy on lähempänä. Saattaa näyttää ikään kuin kipusi aiheutuisi jostakin, mitä kumppanisi on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Saattaa näyttää ikään kuin jokin sinun ulkopuolellasi aiheuttaa sen kivun. Ja siksi ajattelet, että ratkaisu ongelmaasi on toisen käytöksessä. Mutta kuulehan, pohjimmiltaan sinä olet parantamassa ikivanhaa kipua itsessäsi.Ellet tiedosta tätä, saatat helposti sotkeutua ihmissuhdeongelmiin, jotka voivat olla äärettömän kivuliaita.

Erityisesti miesten ja naisten välisissä suhteissa (rakkaussuhteissa) te yritätte usein takomalla takoa eräänlaista yhtenäisyyttä ja turvallisuutta välillenne, mikä muistuttaa sitä muinaista ykseyden tilaa, jonka te hämärästi muistatte. Alitajuisesti te yritätte uudelleen saada aikaan tunnetta, että olette mukavasti kietoutuneita pyyteettömän rakkauden ja hyväksynnän viittaan. Sisällänne on lapsi, joka huutaa tuon ehdottoman hyväksynnän perään. Jos tämä sisällänne oleva lapsi kuitenkin kietoo käsivartensa kumppaninne lapsiosan ympärille, turhan usein on tuloksena tukahduttava ote, joka estää kummankin osapuolen aidon itseilmaisun.

Tässä käy niin, että tulet emotionaalisesti riippuvaiseksi ja että tulet tarvitsemaan toisen henkilön rakkautta tai hyväksyntää voidaksesi itse hyvin. Riippuvuus kutsuu aina esiin valta- ja kontrollointikysymyksiä, sillä toisen tarvitseminen on sama kuin halu kontrolloida hänen käyttäytymistään. Se on tuhoavan ihmissuhteen alku. Oman yksilöllisyyden luovuttaminen suhteessa, mitä ohjaa alitajuinen kaipuu ehdottomasta yhtenäisyydestä, on tuhoavaa sekä itseäsi että toista henkilöä kohtaan.

Kahden ihmisen välinen aito rakkaus näkyy kahtena energiakenttänä, jotka voivat toimia täydellisen riippumattomina toinen toisistaan. Kumpikin on yhtenäisyys itsessään ja ottaa yhteyttä toiseen tämän yhtenäisyyden pohjalta. Suhteissa, joissa kumppanit ovat riippuvaisia toisistaan, tavataan koordinoimatonta pyrkimystä “orgaaniseen kokonaisuuteen”: ei haluta tai ei kyetä toimia ilman toista. Se johtaa energioiden sotkeutumiseen, mikä voidaan havaita aurakentissä energiajänteinä, joilla kumppanit ruokkivat toisiaan. He ruokkivat itseään riippuvuuden ja kontrollin addiktiivisilla energioilla. Tällainen energiasotku osoittaa, että sinä et ota vastuuta itsestäsi, että et kohtaa sitä vanhaa sielun vammaa, jonka vain sinä voit parantaa. Jos vain haluaisit käsitellä tätä syvintä kipua ja ottaa vastuuta, sinä näkisit, ettet koskaan tarvitse ketään toista ollaksesi kokonainen, ja tällöin vapautat itsesi suhteen tuhoavasta aspektista.

Karmalliset ihmissuhteet

Tässä yhteydessä haluaisin sanoa jotakin “karmallisista suhteista”. Tällä tarkoitan suhteita ihmisten välillä, jotka ovat tunteneet toisensa toisissa elämissä ja jotka ovat kokeneet voimakkaita tunteita toisiaan kohtaan. Karmallisen suhteen tuntomerkki on siinä, että kumppaneilla on ratkaisemattomia emootioita sisällään, kuten syyllisyyttä, pelkoa, riippuvuutta, mustasukkaisuutta, kiukkua tai jotakin näiden kaltaista. Tämän ratkaisemattoman emotionaalisen “latauksen” takia he tuntevat vetoa toisiinsa jossakin toisessa inkarnaatiossa. Tämän uusintakohtaamisen tarkoituksena on tarjota tilaisuus kyseisen ongelman ratkaisemiseen. Se tapahtuu luomalla sama ongelma uudelleen lyhyellä aikavälillä. Kun he tapaavat ensimmäisen kerran, nämä karmalliset “pelaajat” tuntevat pakottavaa halua lähestyä toisiaan, ja jonkin ajan kuluttua he alkavat toistaa vanhoja emotionaalisia roolikuvioitaan. Näyttämö on nyt valmiina, jotta vanha ongelma voidaan kohdata uudelleen ja kenties käsitellä valaistuneemmalla tavalla. Uusintakohtaamisen henkisenä tarkoituksena kummallekin osapuolelle on valintojen tekeminen toisin kuin mitä he tekivät siinä edellisessä elämässään.

Annan tästä esimerkin. Kuvitelkaa naista, jolla edellisessä elämässään oli aika omistushaluinen ja määräilevä aviomies. Jonkin aikaa vaimo hyväksyi tämän, mutta tietyssä vaiheessa hän päätti, että nyt riitti, ja hän katkaisi suhteen. Jälkeenpäin mies teki itsemurhan. Nainen sai tunnonvaivoja. Hän uskoi olevansa syyllinen siihen. Olisiko hänen pitänyt antaa miehelle vielä toinen mahdollisuus? Hän kantoi tätä syyllisyyttä lopun ikäänsä.

Toisessa elämässä he tapaavat uudelleen. Heidän välillään on vanhaa vetovoimaa. Ensialkuun mies on poikkeuksellisen hurmaava ja nainen on hänen huomionsa keskipisteenä. Mies jumaloi naista. He ryhtyvät suhteeseen. Siitä lähtien mies tulee yhä mustasukkaisemmaksi ja omistushaluisemmaksi. Hän epäilee naista aviorikoksesta. Nainen huomaa käyvänsä sisäistä kamppailua. Hän on vihainen ja järkyttynyt, että mies syyttää häntä aiheettomasti, mutta hän tuntee myös omituista velvollisuutta antaa anteeksi ja suoda miehelle toinen tilaisuus. Mies on loukkaantunut, nainen ajattelee, mies ei voi sille mitään, että hänellä on tämä hylätyksi tulemisen pelko. Ehkä voin auttaa häntä pääsemään siitä yli. Nainen puolustelee käytöstään tällä tavoin, mutta itse asiassa hän sallii omien henkilökohtaisten rajojensa loukkaamisen. Suhde vaikuttaa kielteisesti hänen itsekunnioitukseensa.

Naiselle kaikkein vapauttavin vaihtoehto olisi katkaista suhde ja mennä omia teitään ilman syyllisyyden tunteita. Miehen tuska ja pelko eivät ole hänen vastuullaan. Miehen tuska ja naisen syyllisyyden tunne ovat johtaneet tuhoavaan suhteeseen. Heidän suhteessaan oli jo emotionaalinen lataus aiemman elämän takia. Uusintakohtaamisen tarkoituksena on, että naisen on opittava antamaan asioiden mennä ilman syyllisyyden tunteita ja että miehen on opittava seisomaan omilla jaloillaan emotionaalisesti. Joten ainoana todellisena ratkaisuna on katkaista suhde. Naisen karmalle ratkaisuna on päästää lopultakin irti syyllisyyden tunteesta. Se “virhe”, jonka vaimo teki edellisessä elämässään, ei ollut miehen jättäminen, vaan että nainen tunsi vastuuta miehen itsemurhasta. Jos vaimo lähtee tässä elämässä omille teilleen, mies joutuisi jälleen vastakkain oman tuskansa ja pelkonsa kanssa ja hänelle tarjoutuisi uusi tilaisuus kohdata nämä tunnetilat niistä pakenemisen sijasta.

Karmallisen kohtaamisen voi tuntea siitä, että toinen henkilö tuntuu välittömästi omituisen tutulta. Aika usein kiinnostus on myös molemminpuolista, “ilmassa” on jotakin vastustamatonta, mikä pakottaa teidät yhteen löytämään toinen toisenne. Jos tilaisuus tarjoutuu, tämä vahva kiinnostus saattaa kasvaa rakkaussuhteeksi tai kiihkeäksi “ihastumiseksi”. Tunnetilat saattavat olla niin mullistavia, että luulette tavanneenne parisielunne. Asiat eivät kuitenkaan ole niin kuin miltä ne näyttävät. Sellaisessa suhteessa on aina ongelmia, jotka tulevat pintaan ennemmin tai myöhemmin. Usein kumppanit joutuvat psykologiseen konfliktiin, jossa pääaineksina ovat valta, kontrollointi ja riippuvuus. Näin he toistavat tragediaa, jonka he alitajuisesti tunnistavat edellisestä elämästä. Aiemmassa elämässä he ovat voineet olla rakastavaisia, isä tai äiti ja lapsi, esimies ja alainen, tai jossakin muussa suhteessa. Mutta aina he ovat koskettaneet syvällistä sisäistä tuskaa toisissaan uskottomuudella, vallan väärinkäytöllä tai toisaalta liian vahvalla kiintymyksellä. Heidän välillään on ollut syvällinen emotionaalinen kohtaaminen, joka on aiheuttanut syviä arpia ja emotionaalisen trauman. Siksi viehätysvoima samoin kuin vastenmielisyys voi olla tosi rajua, kun ihmiset tapaavat uudelleen uudessa inkarnaatiossa.

Henkisenä kannustimena tällä tavoin energiatasolla sotkeutuneille sieluille on antaa toisen mennä ja tulla “omaksi olennokseen”, vapaaksi ja riippumattomaksi. Tässä mainitut karmalliset suhteet eivät juuri koskaan ole pitkäaikaisia, vakaita ja rakastavia suhteita. Ne ovat enemmänkin tuhoavia kuin parantavia suhteita. Melko usein kohtaamisen perustarkoituksena on onnistua toisen irtipäästämisessä. Sitä ei pystytty tekemään yhdessä tai useammassa menneessä elämässä, mutta nyt on toinen tilaisuus toisen vapauttamiseen rakkaudella.

Jos huomaat olevasi suhteessa, jota voimakkaat tunnetilat luonnehtivat, joka saa aikaan paljon tuskaa ja murhetta, mutta josta et pääse vapaaksi, yritä tajuta, ettei mikään pakota sinua pysymään toisen henkilön kanssa. Ja tajua myöskin se, että voimakkaat tunnetilat viittaavat useammin syvään tuskaan kuin keskinäiseen rakkauteen. Rakkauden energia on pohjimmiltaan tyyntä ja rauhallista, hilpeää ja inspiroivaa. Se ei ole raskasta, näännyttävää ja traagista. Jos suhteessa on näitä piirteitä, on parempi antaa sen mennä kuin “työstää sitä” vielä kerran.

Joskus te vakuuttelette itsellenne, että teidän on pysyttävä yhdessä, koska teillä on “samaa karmaa” ja teidän on “selvitettävä asiat yhdessä”. Te turvaudutte “karman luonteeseen” ikään kuin perusteena suhteen pitkittämiselle, vaikka samalla te molemmat kärsitte suunnattomasti. Itse asiassa te vääristätte siinä karman käsitettä. Te ette selvitä karmaa yhdessä: karma on yksilöllinen asia. Kuten edellä mainittiin, tällaisissa suhteissa oleva karma vaatii usein, että päästät irti täydellisesti, että vetäydyt sellaisesta suhteesta, jotta kokisit olevasi itse kokonainen. Taaskin karman selvittämistä tehdään omin päin. Toinen henkilö saattaa koskettaa tai laukaista jotakin sinun sisälläsi, mikä luo paljon draamaa välillenne. Mutta sinun yksinomaiseksi tehtäväksesi ja haasteeksesi jää oman sisäisen vammasi eikä toisen henkilön ongelmien käsitteleminen. Sinä olet vastuussa ainoastaan itsellesi.

Tämä on tärkeää tajuta, sillä se on yksi suurimmista sudenkuopista ihmissuhteissa. Sinä et ole vastuussa kumppanistasi eikä hän ole vastuussa sinusta. Ratkaisu ongelmiisi ei löydy toisen henkilön käytöksestä. Joskus olet niin läheisessä yhteydessä kumppanisi sisäiseen lapseen eli emotionaalisesti loukkaantuneeseen osaan hänen sisällään, että sinusta tuntuu, että sinun on “pelastettava” se. Tai kumppanisi saattaa yrittää tehdä samaa sinun kanssasi. Mutta se ei tule onnistumaan. Sinä vahvistat voimattomuuden ja uhrina olemisen tunnetiloja toisessa henkilössä, kun taas hyödyllisempää olisi, jos vetäisit rajan ja pitäisit puoliasi. Sinun päämääräsi on kyetä tuntemaan itsesi kokonaiseksi ja täydelliseksi aivan omillasi. Se on aidosti tyydyttävän suhteen tärkein ehto.

Parantavat ihmissuhteet

On olemassa parantavia ja tuhoavia ihmissuhteita. Parantaville suhteille on ominaista, että kumppanit kunnioittavat toisiaan sellaisina kuin he ovat, yrittämättä muuttaa toisiaan. Ne nauttivat kovasti toistensa seurasta, mutta he eivät tunne levottomuutta, epätoivoa tai yksinäisyyttä, jos toinen henkilö ei ole lähettyvillä. Tällaisessa suhteessa tarjoat ymmärtämystä, tukea ja rohkaisua rakastetullesi yrittämättä ratkaista hänen ongelmiaan. Suhteessa on vapautta ja rauhaa. Tietenkin väärinymmärryksiä saattaa silloin tällöin esiintyä, mutta niiden aiheuttamat tunnetilat ovat lyhytkestoisia. Kumpikin on valmis antamaan anteeksi. Heidän välillään on sydänyhteys, mikä tulee siitä, että he eivät ota toisen henkilön tunnetiloja tai virheitä henkilökohtaisesti. Koska ne eivät laukaise mitään syvemmän kerroksen kipua, he eivät pidä niitä niin tärkeinä. Emotionaalisesti molemmat kumppanit ovat riippumattomia. He eivät ime voimaansa ja hyvää oloaan kumppaninsa hyväksynnästä tai läsnäolosta. Toinen ei täytä tyhjää tilaa heidän elämässään, vaan lisää siihen jotakin uutta ja elintärkeää.

Parantavassa ihmissuhteessa kumppanit saattavat myös tuntea toisensa yhdestä tai useammasta menneestä elämästä. Mutta näissä tapauksissa on tuskin koskaan mitään sellaista emotionaalista karmallista taakkaa, mitä kuvattiin aiemmin. Nämä kaksi sielua ovat saattaneet tuntea toisensa menneessä elämässä tavalla, joka oli pohjimmiltaan rohkaiseva ja tukeva. He ovat tunnistaneet toisensa sielunkumppaniksi ystävinä, kumppaneina tai vanhempina ja lapsena. Se luo kestävän siteen useiden elämien ajaksi.

Annan toisen esimerkin. Nuori mies kasvaa köyhässä perheessä joskus keskiajalla. Hän on hellä ja herkkä luonteeltaan eikä sovi kovin hyvin omaan ympäristöönsä. Hänen perheessään on kovaa työtä tekeviä melko karkeita ihmisiä, jotka vähät välittävät hänen uneksivasta, “epäkäytännöllisestä” luonteestaan. Aikuisena mies menee luostariin. Hän ei ole sielläkään oikein onnellinen, sillä elämä on tiukasti säänneltyä eikä siellä elävien ihmisten välillä ole paljoakaan inhimillistä lämpöä tai toveruutta. Siellä on kuitenkin yksi mies, joka on vähän erilainen. Hän on pappi, joka on arvoltaan korkeampi, mutta jolla ei ole arvovaltaista asennetta ja joka on aidosti kiinnostunut miehestä. Silloin tällöin pappi tiedustelee mieheltä miten hän voi, ja pappi antaa hänelle muutamia miellyttäviä työtehtäviä, kuten puutarhan hoitoa. Joka kerta kun he katsovat toisiinsa, he ikään kuin tunnistavat toisensa, ovat samanmielisiä keskenään. Heidän välillään on hiljainen sydämen yhteys. Vaikka he eivät tapaa kovin usein tai puhu paljoa, pappi on toivon ja kannustuksen lähde nuorelle miehelle.

Seuraavassa elämässä tämä mies on nainen. Jälleen hän on luonteeltaan hellä ja uneksiva. Hänellä on vaikeuksia pitää puoliaan. Aikuisena hän joutuu naimisiin miehen kanssa, jolla on arvovaltainen ja määräilevä asenne. Ensin nainen ihastui miehen erottuvaan, vahvaan karismaan, mutta myöhemmin hän tajuaa miten miehen dominointi rajoittaa ja tukahduttaa häntä. Joka tapauksessa nainen huomaa, että hänen on hyvin vaikeaa vapautua miehestä. Työssään hän joskus mainitsee asiasta työtoverilleen, eräälle miehelle, joka on häntä hieman vanhempi. Mies rohkaisee naista pitämään puoliaan ja olemaan uskollinen omille tarpeilleen. Aina kun nainen puhuu miehen kanssa, hän intuitiivisesti tietää, että mies on oikeassa. Sitten melkoisen sisäisen ristiriidan jälkeen nainen ottaa aviomiehestään eron. Tämän jälkeen yhteys hänen työtoveriinsa muuttuu. Nainen tuntee miestä kohtaan kiintymystä. Mies osoittautuu naimattomaksi. Nainen tuntee olonsa niin kotoisaksi hänen kanssaan, että näyttää aivan kuin he olisivat tunteneet toisensa vuosikausia. He aloittavat suhteen, joka on rakastava, rento ja rohkaiseva heille kummallekin. Heidän välillään aiemmassa elämässä virrannut sympatia muotoutuu nyt tyydyttäväksi ihmissuhteeksi miehenä ja vaimona.  

Tällainen on parantava ihmissuhde. Nainen on tehnyt tärkeän päätöksen jättäessään aviomiehensä ja tehdessään oman valinnan. Sen myötä hän vahvisti omaa emotionaalista riippumattomuuttaan. Se loi perustan rakastavalle, tasapainoiselle suhteelle sukulaissielun kanssa.

Parisielut

Tässä vaiheessa haluaisin sanoa jotakin parisielukäsitteestä, mikä on todennäköisesti tuttu teille kaikille. Parisieluajatus viehättää teitä kovin. Se on kuitenkin aika vaarallinen, sillä se voidaan tulkita tavalla, että se vahvistaa syntymäkipua ja emotionaalista riippuvuutta teissä jokaisessa sen sijasta että antaisi ratkaisun. Näin käy silloin, kun hahmotatte parisielukäsitteen siten, että on olemassa toinen ihminen, joka sopii teille täydellisesti ja tekee teistä “kokonaisen”. Silloin parisieluisuuden käsite on ikään kuin teidän “toinen puoliskonne”. Oletatte tällöin, että niin kovasti kaipaamanne ykseys ja turvallisuus löytyy jostakusta toisesta, joka sopii teille täydellisesti.

Tämän “kypsymättömän” parisielukäsityksen mukaan sielut käsitetään kahdeksi puoliskoksi, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Yleensä nämä kaksi puoliskoa ovat vastaavasti mies- ja naispuolisia. Joten tämän käsityksen mukaan olet paitsi epätäydellinen omana itsenäsi myös pohjimmiltaan “miespuolinen” tai “naispuolinen”. Todennäköisesti huomaat, että tämä käsitys parisieluista ei ole terveellinen tai tervehdyttävä henkiseltä näkökannalta katsottuna. Tällöin olet riippuvainen jostakin ulkopuolellasi olevasta. Se kieltää sinun jumalallisen alkuperäsi, mikä tarkoittaa, että olet KAIKKEA, niin mies- kuin naispuolinen, ja että olet kokonainen ja täydellinen omana itsenäsi. Se luo kaikenlaisia illuusioita, mikä vie sinut kauaksi kotoa. Ja “kodilla” tarkoitan sinun omaa itseäsi, sinun “minuutesi” jumaluutta. Ainoatakaan sielua ei ole tarkoitettu olemaan toisen puolisko.

Parisieluja eli kaksoissieluja on olemassa ja he ovat kirjaimellisesti sitä mitä jälkimmäinen termi tarkoittaa: he ovat kaksosia. He ovat sieluja, joilla on sama “tunnevire” tai värähtely, tai heillä voidaan sanoa olevan sama syntymäaika, kuten biologisten kaksosten tapauksessa. Tietty syntymäaika, se ainutlaatuinen hetki ajassa ja paikassa muodostaa erikoislaatuisesti latautuneen tunnevireen elämään tuleville sieluille. He eivät ole riippuvaisia toisistaan millään tavalla. He eivät ole miespuolisia eivätkä naispuolisia. Mutta he taatusti ovat virittyneitä toisiinsa, aivan kuin sukulaishenget.

Miksi parisieluja sitten luodaan? Miksi heitä on olemassa? Niin,… usein sinä kuvittelet, että jonkin asian olemassaolon tarkoitus on sen aikaansaama oppimisprosessi. Mutta parisieluilla asian laita ei ole näin. Parisielujen olemassaolon syynä ei ole jonkin oppiminen. Päämääränä on yksinkertaisesti ilo ja luovuus. Parisieluilla ei ole tehtävää kaksinaisuudessa. Tapaat parisielusi, kun olet menossa kaksinaisuuden rajan yli, kun jälleen tunnistat sisälläsi olevan Jumalan, joka on kokonainen ja jakamaton ja joka pystyy ottamaan minkä tahansa muodon tai olemuksen. Parisielut tapaavat jälleen toisensa matkalla takaisin kotiin.

Mennäänpä hetkeksi takaisin matkan alkuun. Sillä hetkellä, kun poistut ykseyden tilasta ja sinusta tulee yksilö, saavut kaksinaisuuteen. Yhtäkkiä on pimeyttä ja valoa, pientä ja suurta, terveyttä ja sairautta, jne. Todellisuus on jakautunut. Sinulla ei ole enää viitekehystä siitä kuka todella olet. Ensiksi sinun identiteettinäsi oli “olla-kokonaisuuden-osa”. Nyt olet yksittäinen osa, joka on repäisty irti kokonaisuudesta. Mutta tietämättä sitä tietoisesti, seuranasi on joku, joka on samanlainen kuin sinä, joka muistuttaa sinua niin paljon kuin ylipäänsä on mahdollista. Olitte “samassa tilassa” ykseyden viitassa, niin lähellä toisianne, ettette tienneet olevanne kaksi ennen kuin sinä synnyit. Se mikä teitä kahta yhdistää, menee kaksinaisuuden tuolle puolen, se edeltää kaksinaisuuden historiaa. Sen pukeminen kunnolla sanoiksi on vaikeaa, sillä se uhmaa yleisiä identiteetin määritelmiä, joiden mukaan te olette joko yksi tai kaksi ettekä voi olla molempia samaan aikaan.

Olitte molemmat lähdössä pitkälle matkalle monien kokemusten halki. Te molemmat olette kokeneet kaksinaisuuden äärimmäisyyksiä havaitaksenne vähitellen, että ydinolemuksenne ei ole kaksinaisuudessa vaan sen ulkopuolella, jossakin sellaisessa mihin se pohjautuu. Heti kun tulet syvällisesti tietoiseksi tästä pohjalla olevasta ykseydestä, paluumatkasi alkaa. Vähän kerrallaan tunnet olevasi vähemmän kiinni ulkoisissa asioissa, kuten vallassa, kuuluisuudessa, rahassa tai maineessa. Ymmärrät yhä enemmän, että pääasiana ei ole se mitä koet, vaan miten sen koet. Luot oman onnesi tai kurjuutesi omalla tiedostamisen tilallasi. Olet huomaamassa oman tietoisuutesi voiman.

Kun olet mennyt kaksinaisuuden kaikkien huippujen ja syövereiden läpi, tulee hetki, jolloin tapaat parisielusi. Parisielusi energiassa ja olemuksessa tunnistat hyvin syvällisen osan itsestäsi, ydinolemuksesi kaksinaisuuden tuolta puolen, ja tämän tunnistuksen myötä alat ymmärtää itseäsi paremmin ja tiedostat kuka sinä todella olet. Kaksosesi on viitekehys sinuun vieden sinut rajallisten uskomusten ulkopuolelle, joita sinulle on syötetty ja joita olet omaksunut tässä elämässä ja aikaisemmissa elämissä. Vapautat itsesi, kun näet tämän heijastuksen itsestäsi omassa kaksoisolennossasi. Se on kuin muistutus eikä sillä ole mitään tekemistä emotionaalisen riippuvuuden kanssa. Toistenne tapaaminen auttaa kumpaakin teistä tulemaan vahvemmiksi ja itsetietoisiksi yksilöiksi ilmaisemaan luovuuttanne ja rakkauttanne maan päällä. Paluumatkasi vauhdittuu, koska voit nousta ykseyden korkeammalle tasolle samalla kun säilytät kokonaan oman minuutesi ja ilmennät omaa ainutlaatuista yksilöllisyyttäsi.

Loppujen lopuksi me olemme kaikki yhtä. Meitä tukee energia, joka on yhteistä meille kaikille. Mutta samaan aikaan kaikissa meissä on yksilöllisyyttä. Parisielu on linkki yksilöllisyyden ja ykseyden välillä. Se on kuin astinkivi ykseyteen. Jos liityt parisieluusi tietoisesti ja aineellisesti, luot jotakin uutta: niiden yhteisestä vaikutuksesta syntyy kolmas energia. Se energia parantaa aina kokonaistietoisuutta suuremmassa määrin kuin mihin vain nämä kaksi pystyvät. Koska parisielut ovat matkalla Kotiin, he haluavat ankkuroida rakkauden ja ykseyden energiat maapalloon ja he tekevät sen sillä tavoin, mikä on sopusoinnussa heidän ainutlaatuisten kykyjensä ja taitojensa kanssa. Tällä tavoin parisielurakkaus muodostaa astinkiven “yhtenä olemisen” ja “Yhtenä olemisen” välille.

Parisielujen välillä on syvällinen sisäinen sidos, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat itsessään täydellisen kokonaisia. Yhdistyminen saa aikaan rakkautta ja iloa ja heidän kohtaamisensa lisää luovuutta ja itsensä toteuttamista. He tukevat toisiaan putoamatta emotionaalisen riippuvuuden tai mieltymyksen sudenkuoppaan. Parisielujen välinen rakkaus ei ole tarkoitettu tekemään toisesta kokonaista, vaan luomaan jotakin uutta: sen sijaan että näistä kahdesta tulisi yksi, kahdesta tuleekin kolme.

Kosmisen syntymäkivun parantaminen

Tulet tapaamaan parisielusi jossakin vaiheessa. Salli itsellesi, että tämä tieto riittää sinulle. Älä yritä elätellä toiveita ja odotuksia, jotka vievät sinut pois täältä-ja-nyt. Juuri tällä hetkellä on tärkeää, että tajuat täysin sen, että rakkaus ja turvallisuus, joita niin syvästi kaipaat, ovat läsnä sinussa itsessäsi. Keskeisenä asiana on tajuta, ettet saa tätä absoluuttista itsesi hyväksymistä keneltäkään toiselta, et edes parisielultasi.

Rakkaussuhteiden lisäksi myös vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa on houkutus etsiä ehdotonta ykseyttä tai turvallisuutta toisesta. Ajattele isää tai äitiä, joka salaisesti haluaa lapsensa toteuttavan kaikki ne unelmat, jotka häneltä jäivät saavuttamatta, tai lasta, joka aikuisena yhä takertuu vanhempiinsa ja pitää heitä ehdottomana turvasatamanaan.

On tärkeää tulla tietoiseksi ihmissuhteiden pohjalla olevasta dynamiikasta ja parantaa ne oman tietoisuuden valossa. Kosmista koti-ikävää ihmissuhde ei paranna. Sen teet vain sinä yksin tajuamalla täysin kuka olet, tajuamalla oman valosi, kauneutesi ja jumaluutesi. Se on matkasi päämäärä.

Ette myöskään palaa siihen ykseyden tilaan, josta tulitte. Se “rakkauden viitta”, josta synnyitte, muodosti teidän alkiomaisen vaiheenne. Nyt teistä on tulossa kypsiä jumalia. Te luotte absoluuttisen turvallisuuden ja rakkauden kentän omasta sydämestänne ja sallitte toisten jakaa sen ilman mitään ehtoja. Siinä on Jumalan ydinolemus: pyyteetön rakkaus, joka säteilee, luo ja vaalii ilman mitään tarkoitusperiä, ilman laskelmointia.

Haluaisin nyt pyytää teitä olemaan hetken hiljaa ja aidosti tuntea oman minuutenne, oman ainutlaatuisen olemisenne omana itsenänne. Jos olette ihmisten ympäröimänä, tuntekaa hetki oma “minä” hyvin voimakkaasti. Ilman ehtoja, sinä olet tämä Jumalan osa. Sitä ei voida ottaa sinulta pois, se on kiistaton läsnäolo, joka ON.

Tuntekaa sitten kuinka tämä kiistaton minä-läsnäolonne voi olla ilon ja vahvuuden lähde teille itsellenne. Sanokaa kyllä oman olemisenne ihmeelle ja syleilkää sitä. Kyllä, minä olen minä. Minä olen erillinen ja ainutlaatuinen, oma olentoni. Saan ottaa lujan yhteyden toisiin, mutta minä pysyn myös ikuisesti “minänä”. Saatatte ajatella, että tämän takana on yksinäisyyttä ja lohduttomuutta, mutta menkää toki näiden ajatusten taakse ja tuntekaa itsessänne oleva voima ja vitaalisuus. Jos todellakin sanotte “kyllä” omalle yksilöllisyydellenne, te koette itseluottamusta ja uskoa itseenne. Siltä pohjalta te luotte rakastavia ihmissuhteita, ja yksinäisyys ja lohduttomuus haihtuvat pois.

Kun yksinäisyyden ja lohduttomuuden tunteet saavat sinut valtaansa, ota sisälläsi oleva lapsi syliisi. Huomaa tämän lapsen kipu. Se kaipaa sitä täydellistä turvallisuutta, jota se kerran koki, alkiona. Se haluaa nähdä turvallisuuden heijastuvan kumppanisi kasvoissa, lapsesi kasvoissa, äitisi ja isäsi kasvoissa, terapeutin kasvoissa…… Näytä sitten lapselle omat kasvosi. Sinulla on enkelin kasvot tämän lapsen mielestä. Sinun on tarkoitus parantaa tämä lapsi niin absoluuttisella tavalla kuin mitä voit kuvitella. En minä eikä kukaan “mestari” pysty tekemään sitä sinun puolestasi. Me voimme vain näyttää suunnan. Te itse olette itsenne vapahtajia.

Lopuksi haluaisin rohkaista teitä tuntemaan yhdessäolomme hetken aikaa. Vaikka et olekaan läsnä, vaan luet tätä kirjoitusta, tunne, että olemme yhteydessä. Älä tällä kertaa keskity minuuteen, vaan yhdessäoloon oikein vapaasti ja vaivattomasti. Tunne se energia; tunne, mikä saa meidät yhteen. Se on kokonaisena olemisen kaipuuta. Kuvittele sitten, että meitä ympäröi kaikkein voimakkain energia mitä on olemassa, oman heränneen itsesi energia, sisälläsi olevan enkelin energia. Hengittäkäämme tätä energiaa, ja tuntekaamme se hetken aikaa sisältä päin.

Paljon kiitoksia läsnäolostanne.

© Pamela Kribbe 2006

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi