Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua. Olen kanssanne. Seison vierellänne tilan ja ajan esteistä huolimatta – tuntekaa minut sydämessänne. Ihmisenä oleminen – sen korkeuksissa ja syvyyksissä oleminen on minulle niin tuttua. Olen tutkinut ihmistunteiden koko aluetta, ja sen äärimmäisyyksien maailman sisältä löysin lopulta väylän ulos; keinon tarkastella asioita eri tavalla, minkä ansiosta ihmisenä olemisen koko kokemus näkyy eri valossa – keinon, joka luo sydämeen tyyneyttä ja rauhaa.

Tästä ulospääsykeinosta, tästä väylästä haluaisin tänään puhua teille. Monilla teistä on pulma, kun käytte kamppailua itsenne kanssa. Mielessänne elää ajatus, että teidän pitäisi olla parempia ja jotain muuta kuin mitä nyt olette. Että teidän pitäisi olla paremmiksi kehittyneitä, pyhempiä, kyvykkäämpiä noudattamaan tiettyjä sääntöjä, korkeampaa ihannetta itsestänne – mutta se on valheellinen ihanne. Kaikki tämä oman itsenne työstäminen perustuu ideaan, ettette ole niin hyviä kuin olette, että on olemassa jotakin muuta, että teillä on valta muuttaa itseänne, että voitte vaikuttaa siihen tosiasiaan, että olette ihmisiä. Se on vanha idea, josta teillä on perinpohjaisesti kokemusta hyvin muinaiselta ajalta. 

Tämä idea oli osittain olemassa Atlantiksella, jossa teille kehittyi kolmas silmä ja jossa koitte sen päässänne olevaksi havaintokeskukseksi. Tuosta kolmannesta silmästä käsin te teitte havaintoja, ja sieltä te myös halusitte puuttua asioihin muokataksenne elämää toiveidenne mukaiseksi. Teissä oli tietty taipumus dominointiin, mutta tätä taipumusta inspiroi myös käsityksenne totuudesta. Teillä oli idea, että toimitte korkeampien periaatteiden pohjalta, joten se mitä teitte oli “hyvää” – ja niin se aina menee. Valta verhoutuu aina ideoihin, joiden ajatellaan olevan hyviä. Tällöin kokonainen ideologia rakentuu tällaisen idean varaan, jolloin siitä tulee maailmankatsomus, joka näyttää pyrkivän siihen mikä on hyvää, mutta pohjimmiltaan yritätte kontrolloida elämää – sekä omaanne että muiden.

Valta turmelee – se vieraannuttaa teidät elämän luonnollisesta virrasta, joka on läsnä jokaisessa ihmisessä. Valta antaa teille käsityksen muovattavuudesta, mikä itse asiassa perustuu illuusioon. Elämä, niin kuin te sen tunnette, ei ole sillä tavoin notkea, eikä siihen vaikuteta järjellä tai tahdolla tai kolmannella silmällä. Elämä ei sovellu mihinkään maailmankatsomukseen tai järjestelmään, eikä sitä voida organisoida mentaalisten prosessien pohjalta.

Pitkän aikaa te kamppailitte inhimillisyytenne – ihmisen olotilan kanssa. Monet henkisistä poluista perustuvat ajatukseen, että teidän on työstettävä itseänne, että teidän on ylevöityttävä, ja että teidän on otettava niskoillenne suunniteltu toiminnan tie, joka johtaa teidät johonkin ihanteelliseen tilanteeseen. Tämä ajatus aiheuttaa kuitenkin kosolti sisäistä kamppailua. Jos lähdette liikkeelle jostakin vaaditun ihanteen ajatuksesta, te tyrkytätte itsellenne vaatimuksia, joista aivan hyvin tiedätte sisimmässänne, että niistä ette selviydy ettekä voi selvitä – joten te epäonnistutte aivan alusta alkaen.

Tuntekaa nyt tämän ajattelutavan energia: mitä olette tekemässä itsellenne, mikä energia tulee tyrkyttämisen tarpeesta, itsenne parantamisen tavoittelusta, ja elämän, tunteidenne ja ajatustenne organisoimisen halusta. Tuntekaa asioiden kontrolloimisen halun energia. Onko se rakastavaa energiaa? Usein tuo energia esittäytyy rakkautena, hyvänä ja totena, mutta valta piiloutuu aina tällä tavoin, jotta se on ihmisille helpompi hyväksyä. Valta ei näytä kasvojaan avoimesti, valta viettelee ajatuksen avulla. Siksi on parempi olla ajattelematta asiaa, vaan pikemminkin tuntea mitä elämän kontrollointihalu teille tekee. Katsokaa itseänne jokapäiväisessä elämässä, elämänne nykyhetkessä. Kuinka usein kamppailette yhä itsenne kanssa, moititteko sitä mitä teissä kehkeytyy, mitä teissä luonnostaan putkahtaa esiin ja haluaa virrata? Tässä arvostelun tilassa on kritisoivaa energiaa, kylmyyttä: “näin ei pitäisi olla, tämä on väärin, tämä on saatava pois”. Tuntekaa tämä energia – auttaako se teitä?

Haluan nyt saada teidät katsomaan itseänne eri tavalla, viedä teidät paikkaan, jossa muutosta voi tapahtua, mutta ilman taistelua, ilman kovaotteista itsenne kimppuun käymistä. Annan teille esimerkin tehdäkseni tämän selväksi. Kuvitelkaa, että elämässänne tapahtuu jotain, mikä saa teissä aikaan kiukun tai ärsyyntymisen tuntemuksia – millä nimellä sitä sitten haluatte kutsuakaan. Voitte siis reagoida tuohon kiukkuun eri tavoin. Jos ette ole tottuneet pohtimaan tunnetilojanne, ja reaktionne ovat hyvin primaarisia eli spontaaneja, silloin jäljellä on vain kiukku – olette vihaisia ja sillä siisti. Joudutte sen valtaan, ja samaistutte kiukkuun. Sitten usein käy niin, että laitatte kiukkunne syyn itsenne ulkopuolelle – projisoitte syyn jonkun toisen niskaan. Joku toinen teki jotakin väärin ja on hänen syynsä, että te olette vihaisia. Tämä on primaarisin reaktio – samaistutte kiukkuunne, te olette vihaisia.

Eräänä mahdollisuutena on se, mitä minä kutsun toiseksi reagointitavaksi. Olette vihaisia ja välittömästi päässänne kuuluu ääni, joka sanoo: “näin ei pitäisi tapahtua, tämä on väärin, ei ole hyvä, että tulin vihaiseksi, minun on tukahdutettava se.” Saattaa olla, että uskonnollinen kasvatuksenne tai sosiaalinen näkökulma on opettanut teille kiukun tukahduttamista. Esimerkki: on parempi, kivempaa, moraalisesti rehdimpää olla näyttämättä kiukkuanne toisille. Tämä epäilemättä koskee naisia, että kiukun avoin näyttäminen ei ole sopivaa – että se ei ole naisellista.

Teitä on suostuteltu kaikenlaisiin ajatuksiin, jotka saavat teidät tuomitsemaan kiukun itsessänne. Mitä sitten tapahtuu? Olette kiukkuisia, ja heti mieleen pulpahtaa ajatus: “tämä ei ole sallittua, tämä on väärin.” Kiukustanne tulee teidän varjopuolenne, sillä kirjaimellisesti se ei saa tulla valoon – sen ei pitäisi näkyä. Mitä kiukulle tapahtuu, jos se tukahdutetaan tällä tavoin? Se ei katoa, se menee selkänne taakse vaikuttamaan teihin muilla tavoin, se saattaa saada teidät pelästymään ja hermostumaan. Ette voi käyttää hyväksi voimaa, joka kiukussa piilee, sillä ette anna itsellenne lupaa käyttää sitä. Saatatte näyttää ulospäin kilttiä, mukavaa, auttavaista puolta itsestänne, mutta ei sitä intohimoista, kiukkuista puolta – kapinallista puolta itsestänne. Niinpä kiukku jää loukkuun sisäpuolelle ja te kuvittelette olevanne erilaisia kuin muut ihmiset, koska teillä on näitä tuntemuksia, joten saatatte jopa alkaa ottaa etäisyyttä toisiin. Joka tapauksessa tämä aiheuttaa katkeran ristiriidan sisällänne, ja kaikesta päättäen kahden itsen välille, valoisan itsen ja pimeän itsen välille. Samalla olette jääneet kiinni tähän tuskalliseen peliin, ja sisimpäänne koskee, sillä ette voi ilmaista itseänne. Nimenomaan tällainen arviointi rajoittaa teitä.

Tuleeko teistä tosiaankin parempi ihminen tämän reaktion takia? Johtaako omien tunteidenne tukahduttaminen teitä rauhanomaisen, rakastavan ihmisen ihanteeseen? Kun kuvailen kaikkea tätä teille, voitte nähdä hyvin selvästi, että tämän tyyppinen reagointi ei toimi – se ei johda todelliseen rauhaan, todelliseen sisäiseen tasapainoon. Silti te teette itsellenne kaikkea tätä. Hyvin usein te taltutatte tunteenne, koska ne eivät ole moraalikäsitystenne mukaan hyviä, mutta ette tule miettineeksi näitä moraalikäsityksiä – mistä ne tulevat ja kuka tai mikä ne on teille syöttänyt. Joten suosittelen teitä tekemään näin: älkää ajatelko, vaan tuntekaa. Tuntekaa se energia, joka asustaa siinä arvioinnissa, jota kohdistatte itseenne, omissa mielikuvissanne ihanteellisuudesta ja mitä teidän “pitäisi tehdä”, mikä joskus johtuu näennäisesti hyvin korkeista motiiveista – antakaa sen olla. Te ette valaistu suitsimalla tunteitanne ja tukahduttamalla ne systemaattisesti.

Sitten on kolmas tapa – kolmas keino kokea omia inhimillisiä tunnetiloja. Ensimmäinen tapa oli samaistua kiukkuun täysin, kuten aiemmassa esimerkissä. Toisena keinona oli työntää se syrjään, tukahduttaa ja tuomita se. Kolmantena keinona on sen salliminen – antaa sen olla ja muuntaa se. Juuri sitä tietoisuus tekee. Tietoisuus, josta puhun, ei arvioi – se on olemisen tila. Se on havainnointia, joka on luovaa samalla kertaa. Monissa henkisissä perinteissä on sanottu: tiedostakaa itsenne, se riittää. Mutta sitten ihmettelette: mitä sitten? Miten pelkkä itsensä tiedostaminen voi saada aikaan muutosta tunnetilojeni virrassa? Teidän on ymmärrettävä, että tietoisuus on jotakin hyvin voimakasta. Se on paljon enemmän kuin passiivista tunnetilan rekisteröintiä – tietoisuus on voimakas luova voima.

Kuvitelkaa taas, että jokin ulkopuolisessa maailmassa herättää teissä voimakkaan tunnetilan – esimerkiksi kiukun. Kun käsittelette sitä tietoisesti, tarkkailette sitä täysin itsessänne. Ette tee sille mitään, vaan samaan aikaan jatkatte havainnointia ja tarkastelua. Ette enää samaistu kiukkuun, ette mene siihen mukaan, te vain annatte kiukun olla omissa oloissaan. Tämä on ulkopuolisuuden tila, mutta sellaista ulkopuolisuutta, joka vaatii suurta vahvuutta, sillä kaikki mitä olette oppineet, viettelee teitä menemään mukaan tunnetiloihinne, sisälle kiukun tai pelon tunteeseen. Ja jotta se olisi vielä monimutkaisempaa, te ajaudutte arvostelemaan tuota kiukkua tai pelkoa. Joten olette ajautumassa mukaan kahdella tavalla ja vetäytymässä pois tietoisuudesta, siitä ulospääsystä, josta puhuin alussa: ulospääsy on tie sisäiseen rauhaan. Teidän tavalliset keinonne tunnetilojen käsittelemiseksi vetävät teidät tavallaan pois keskipisteestä, pois tietoisuudesta, ja kuitenkin se on ainoa ulospääsykeino. Ainoastaan havainnoimalla hiljaa tunnetilan koko laajuutta te ette tule tiedottomiksi, vaan olette täysin läsnä. Ette anna itseänne vedettävän mukaan – ette tunnetilan ettekä sen arvioinnin toimesta. Katselette sitä täysin tietoisena ja pehmeyden tunteella: “tällä tavoin se minussa on”.

“Huomaan kiukun nousevan minussa, tunnen sen reitin kehossani.” “Vatsani reagoi, tai sydämeni. Ajatukseni poukkoilevat löytääkseen oikeutettuja syitä tunnetilalleni.” “Ajatukseni kertovat, että olen oikeassa eikä tuo toinen henkilö.” Voit nähdä tämän kaiken tapahtuvan, kun havainnoit itse, mutta et mene siihen mukaan. Et huku siihen, et joudu pinnan alle. Se on tietoisuutta – se on mielen selkeyttä. Ja tällä tavalla pysäytät elämäsi demonit: pelon, kiukun, epäluottamuksen. Annatte niille voimaa, kun samaistutte niihin tai jos taistelette niitä vastaan arvostellen – niin tai näin, te vaalitte niitä. Tavallaan ainoa keino niiden muuntamiseksi on nousta niiden yläpuolelle tietoisuudellanne – ei taistelemalla niitä vastaan, vaan yksinkertaisesti antamalla niiden olla.

Mitä teille sitten tapahtuu? Tietoisuus ei ole staattista, asiat eivät pysy aloillaan. Huomaatte, että jos ette ravitse tunnetilan tai sen arvioinnin energiaa, se vähitellen haihtuu. Toisin sanoen teidän tasapainotilanne vahvistuu, ja perustuntemukseksi tulee rauha ja ilo. Sillä jos sydämessänne ja sielussanne ei ole enää kamppailua, ilo tulee kuplien ylöspäin. Katselette elämää lempeämmällä silmällä. Näette tunnetilojen liikkeitä kehossanne ja havainnoitte niitä. Havainnoitte myös päässänne sinkoilevia ajatuksia pehmeällä ja lempeällä katseella. Tietäkää, että kyky havainnoida, joutumatta tunteiden syövereihin, on hyvin voimakas ja vahva. Siitä tässä kaikessa on kyse: siinä on ulospääsy!

Haluan nyt pyytää teitä, tässä hetkessä, kokemaan oman tietoisuutenne – puhtaan olemisen – voiman, ja sen suoman vapautumisen, kun voitte tuntea, ettei teidän tarvitse muuttaa mitään itsestänne. Tuntekaa tämän tietoisuuden tyyneys ja selkeys: sellaisia te todella olette. Laittakaa valheelliset arvioinnit syrjään. Antakaa tunnetilojen virrata älkääkä tukahduttako niitä – ne ovat osa teitä ja joillakin niistä on viesti. Kysykää itseltänne, onko teillä tunnetila, jota pelkäätte, joka vaivaa teitä, jota vastaan taistelette. Ehkäpä sellainen, josta on tullut tabu teille. Sallikaa sen nyt tulla esiin lapsen tai eläimen muodossa – esittäytymään, näyttämään itsensä. Tuo lapsi saattaa ilmaista itsensä täysin tai se saattaa jopa käyttäytyä huonosti. Mitä tahansa tapahtuukin, sen on annettava tehdä kaikki mitä se haluaa tehdä ja kerrottava teille miltä siltä tuntuu. Olette se tietoisuus, joka katsoo ja sanoo: “Kyllä, haluan nähdä sinut, haluan kuulla tarinasi, tuo se julki.” “Kerro minulle tarinasi, sillä se on sinun totuutesi. Se ei ehkä ole koko totuus, mutta haluan kuulla sinun tarinasi.” Kokekaa tunnetilanne sillä tavoin älkääkä moittiko niitä. Antakaa niiden tulla puhumaan teille. Kohdelkaa niitä viisaan, vanhan ihmisen lempeydellä, ja havainnoikaa mitä lapsi tai eläin tuo. Negatiivisessa tunnetilassa on usein piilossa puhdas elämänvoima, joka haluaa tulla esiin, ja jonka kaikki arvostelun ennakkoluulot ovat tukehduttaneet hengiltä. Antakaa lapsen tai eläimen tulla loikkien luoksenne. Ehkä sen ulkomuoto muuttuu juuri nyt – ottakaa se vastaan rakastavan avoimesti.

Tiedostaminen muuntaa – se on mahtava muutoksen väline, silti se samalla ei halua muuttaa mitään. Tiedostaminen sanoo: “Kyllä – kyllä sille mikä on!” Se on vastaanottavainen ja hyväksyy kaikki mitä on, ja tämä muuttaa kaiken, koska se vapauttaa teidät. Olette nyt vapaita – ette enää tunnetilojenne tai niiden arvioinnin armoilla. Antamalla niiden olla ne menettävät kontrollin teistä. Tietenkin yhä silloin tällöin tapahtuu, että joudutte tunnetilojenne ja ennakkoluulojenne valtaan – se on ihmisenä olemista. Yrittäkää olla juuttumatta siihen älkääkä rankaisko itseänne sen takia: “hitsi, en saavuttanutkaan selkeää tietoisuutta – teen varmaan jotain väärin.” Jos teette näin, te pistätte arvioinnin pallon jälleen vierimään. Voitte aina palata ulospääsyyn, takaisin rauhaan, kun ette taistele itsenne kanssa. Havainnoikaa mitä on olemassa, ja pitäkää mielessä: olla menemättä mukaan on mahtava vahvuus. Se on todellisen henkisyyden voima. Todellinen henkisyys ei ole moraalisuutta – se on olemisen tapa.

© Pamela Kribbe 2012
www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi