Rakkaat samanmieliset ystävät!

Minä olen Joshua, joka puhuu. Te olette minun veljiäni ja sisariani. Tulen luoksenne tasavertaisena, en teidän yläpuolelle ylennettynä, vaan ystävänä, kaverina. Tuntekaa se yhteinen alkulähde, jonka kautta olemme toisiimme yhteydessä. Tuntekaa välillämme virtaava elämä ja se yhteys, joka parantaa ja vapauttaa meidät.

Kunnioittakaa itseänne samalla tavalla kuin kunnioitatte muita tässä kokoontumisessa. Kunnioitus merkitsee itsensä arvostamista, kun tajuatte keitä te todella olette ja mitä olette ottaneet asiaksenne tehdä tällä matkalla lihan ja veren kehossa, täällä ja nyt, tämän Maan päällä. Se oli uskon varassa tehty loikka, ja syvällä sisimmässänne on vakaumus, voima, syvä tietoisuus, jonka mukaisesti olette valinneet täällä olemisen. Jokainen teistä sanoi “kyllä” tälle inkarnaatiolle nykyiseen elämäänne. Se hetki, jolloin sanoitte “kyllä”, perustui hyvin syvälliseen tietoon, mutta silti epäilyksiä on herännyt johtuen vanhoista muistoista Maassa vietettyjen elämien kokemuksista. Nuo epäilykset ovat varjostaneet sitä selkeää ja ilmeistä myöntävää sanaa “kyllä”, ja hämärtäneet ja himmentäneet sitä. Teistä on tuntunut, että olette eksyneet tällä maallisella seikkailulla ja olette yksin ja hylättyjä. Tiedän tämän tuskan, koska olen kokenut sen.

Minut on liian usein kuvattu pyhimykseksi, valaistuneeksi, joka tiesi kaiken. Näin ei ollut, sillä olen kokenut suuria epäilyksiä ja pelkoja. Se oli osa minun matkaani niin kuin se on osa teidän matkaanne, joten nähkää minut omassa epätäydellisyydessäni, rikkonaisuudessani. Eläessäni Maan päällä minua inspiroi valo, jota halusin todistaa. Valo, johon sanat eivät riitä ja joka sisältää rakkautta, ihmettä, kauneutta, huumoria ja viisautta. Se valo ei ollut minusta , vaan se annettiin minun kauttani aivan kuin se on teidänkin tapauksessanne. Minulla oli myös syviä epätoivon hetkiä aivan kuten teilläkin, kun ympärilläni olevat eivät ymmärtäneet minua, kun minua ei tunnustettu. Sen vuoksi pystyin kohtaamaan hyvin yksinäisiä ihmisiä, epätoivoisia ihmisiä, jotka tunsivat tuskaa niin fyysisesti kuin emotionaalisesti, ihmisiä, jotka huomasivat olevansa henkisellä aavikolla. Pystyin ymmärtämään noita ihmisiä, koska olin kokenut heidän kokemansa tunnetilat, mielialat ja ajatukset itsessäni.

Ihmiskokemus kaikkine huippuineen ja kuiluineen on tarpeen, jotta valonne loistaa täällä. Se, mitä nyt koette elämässänne pimeytenä, lohduttomuutena, esteenä, kaikki se kuuluu teidän matkaanne. Teidän ei pitäisi vältellä esteitä. Kyse on enemmänkin kyvystänne hyväksyä nämä asiat ja tuoda niihin sydämenne valoa aivan kuten kiveen voi syttyä valo sisältä päin ja se voi tulla kauniiksi jalokiveksi. Se on teille määrätty tehtävä: kokea pimeyttä, ymmärtää sitä sisältä käsin ja sitten valaista se ja käydä läpi ihmiskokemusten koko kirjo, ympäröidä ne tietoisuudella ja tuntea ne läpikotaisin. Sitten Kristus-energia herää ihmisessä – ja ihmisenä olemista tarvitaan, jotta tämä voisi tapahtua. Ette voi kehittää sitä energiaa, sitä tiettyä ja ainutlaatuista Kristus-energian voimaa ja loistoa korkeissa eetterimaailmoissa, joista puuttuu vastustus ja ihmiskokemuksen syvyys. Nähkää sitten se, mikä näennäisesti pidättelee teitä, mikä saa teidät vastustelemaan, mikä lannistaa tai vaivaa teitä ja mitä saatatte inhota, nimenomaan teidän kohtalonanne ja tarkoituksenanne, jonka vuoksi olette täällä.

On maaginen kokemus auttaa toista ihmistä valaistumaan sisäisesti, jolloin hänen kauttaan ihmeitä voi tapahtua. Minusta kerrotaan tarinoita, jotka koskevat ihmeitä ja äkillisiä fyysisiä ja mentaalisia paranemisia. Minulla ollut voima ei ollut taikurina olemista eikä se ollut mystinen temppu, jolla tehtiin ihmeitä. Saatoin saada yhteyden ihmisiin, jotka olivat kypsiä siihen ja jotka olivat kokemassa läpimurtoa sisäisellä tasolla, koska ymmärsin syvällisesti heidän ihmisyyttään. En arvostellut sitä mitä he olivat, heidän negatiivisia tai positiivisia puoliaan, minä vain olin läsnä. Oli ihmisiä, jotka saadessaan yhteyden minuun kokivat rakkautta, ja se rakkaus teki heidät kokonaisiksi. Oli aivan kuin heidän todellinen luontonsa saatiin heräämään yhtäkkiä, ja juuri niin tapahtuu tuollaisella maagisella hetkellä. Se ei ollut mitään, mitä tein, vaan se oli jotakin sellaista, mikä tapahtui meidän vuorovaikutuksessamme.

Se tosiasia, että olin avoin, mahdollisti minulle Kristus-valon vastaanottamisen ja kyvyn välittää sitä toisille. Tämä avoimuus, josta puhun, saavutetaan hyvin usein ihmisenä kriisin kokemuksen kautta. Te olette yleensä kiinni kaikenlaisissa uskomuksissa koskien mitä saattaisi tai ei saattaisi tapahtua, tai mitä pitäisi tai ei pitäisi olla, ennen kuin todella olette avoimia Kristus-valolle. Olette täynnä ideoita ja ajatuskuvioita, jotka saavat aikaan monenlaisia tunnetiloja ja mielialoja. Yritätte muokata maailmaanne, omaa elämäänne sellaisten ideoiden ja ajatuskuvioiden avulla, kunnes kohtaatte jotakin niin valtavaa, jonka välttämiseen ette löydä siistiä keinoa, ja sitten kaikki teidän varmuutenne, uskomuksenne ja ajatuskuvionne pyyhkiytyvät pois. Putoatte syvään kuoppaan, ja se voi tuoda esiin musertavan määrän pelkoa.

Voitte myös kutsua tätä “sielun pimeäksi yöksi”, ja se on pelottava kokemus. Samaan aikaan on mahdollista, että voitte avautua ja tajuta, ettette enää tiedä “oikeaa” keinoa, ja silloin osa teistä antaa periksi kun taas toinen osa avautuu. Antautuva osa on puolustava, vastusteleva osa, joka aina luulee tietävänsä paremmin ja joka on kärsimätön ja joka haluaa ja vaatii kaikenlaisia asioita elämältä. Se osa usein vaimenee kriisissä, ja jos uskallatte antaa sen kuolla, valo voi alkaa loistaa sisäisesti. Voitte tästä nähdä, että kriisikokemuksella, joka näyttää olevan liikaa purtavaksi, on myös potentiaalia valolle avautumiselle. Mutta se on hyvin voimakas kokemus, koska kuoleva osa ei halua kuolla, se haluaa sinnitellä – se vastustaa.

Pyydän teitä tuomaan mieliinne sen osan teistä, joka vastustaa teidän valoanne ja on vastaan valoa yleisesti: kosmoksen valoa, joka haluaa virtaavan lävitsenne. Jokin teissä haluaa suojella itseään siltä mahdollisuudelta, joten tuntekaa jos voitte se epäröinti, kun pyydän teitä kuvittelemaan, että valo virtaa lävitsenne hyvin helposti ja vapaasti, kaikkien kehonne osien läpi ulos maailmaan. Mitä tämä mielikuva saa teissä aikaan? Voitteko sallia sen mahdollisuuden? Tuntuuko teistä, että onko se edes mahdollista? Vai onko teissä jotakin, joka haluaa suojella, suojata? Katsokaa sitä suojelevaa osaa ja nähkää se edessänne suojuksena. Kysykää itseltänne: “Miksi tarvitsen tämän kilven?” Ottakaa tämä puolustautuminen vakavasti, sillä teissä on jotakin, joka tuntee tarvetta tälle kilvelle. Kunnioittakaa sitä osaa itsestänne, sillä kilvellä on aina jokin tarkoitus. Se on suojelemassa hyvin haavoittuvaa osaa teistä.

Mikä osa teistä ei anna valolle lupaa? Mikä osa teistä kokee, että sellaisen pyytäminen teiltä on liikaa tai uhkaavaa tai jopa vaarallista? Lähestykää tätä osaa lempeästi aivan kuten lähestyisitte lasta. Nähkää se lapsena, joka on lannistunut ja joka on kääntänyt elämänenergiansa sisäänpäin. Lähestykää tätä lasta hyvin lempeästi ja nähkää miten kaunis se on; se säteilee yhä kauneutta jopa tämän äärimmäisen haavoittuvuuden ja puolustautumisen myötä. Polvistukaa tämän lapsen eteen ja ympäröikää se anteliaisuudellanne ja ystävällisyydellänne. Polvistukaa hyväksyen lempeästi ja haluamatta muuttaa lasta tai tyrkyttää jotakin lapselle. Istukaa hiljaa, rentoutuneesti tämän lapsen kanssa ja tuntekaa, kuinka voitte ruveta sen kilven tilalle. Tähän saakka lapsi on tuntenut tämän puolustusesteen toimivan suojana teidän ja ulkopuolisen maailman välillä, mutta tämä kilpi on myös este teidän ja teidän syvimpien tunteidenne välillä.

Kysykää lapselta, että voitteko ruveta tämän kilven tilalle. Kysykää yksinkertaisesti: “Sallitko minun pitää huolta sinusta, onko se sinulle OK?” Kysykää rehellisesti ja avoimesti: “Suojelenko sinua riittävästi?” Antakaa lapsen puhua vapaasti. Ehkä se sanoo: “Et, en ole tarpeeksi suojassa, minua pelottaa.” Kysykää mitä lapsi tarvitsee tai mitä voitte tehdä, jotta se tuntisi olonsa turvalliseksi. Käyttäkää tähän aikaa, sillä voitte keskustella sisäisen lapsenne kanssa yhä uudelleen. Se on elävä olento, osa teitä, jossa on paljon rakkautta, ja niinpä sillä on paljon rakkautta annettavana. Mutta sen tulisi tuntea olonsa turvalliseksi Maassa, ja siksi teidän lempeyttänne ja luottamustanne tarvitaan.

Kun olette pystyttäneet puolustusesteen, kilven suojaamaan sisäistä lastanne ja pitämään sen piilossa, ette ole enää tietoisesti yhteydessä siihen lapseen, vaan se jää teiltä piiloon. Yritätte esimerkiksi toimia puolustuskannalta tai sulkeudutte tiettyinä aikoina elämässänne ettekä tiedä miksi niin käy. Teistä voi tulla vihaisia tai pettyneitä tai lannistuneita, ja kun näin käy, se johtuu siitä, että käynnissä on automaattisesti reagoivia kuvioita, jotka ovat teidän ja sisäisen lapsenne välillä. Uudistamalla yhteyden tähän haavoittuvaan sisäiseen lapseen ja keskustelemalla sen kanssa yhä uudelleen voitte vähitellen löytää keinon ratkoa näitä automaattisesti reagoivia kuvioita – puolustusesteitä – mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja lempeyttä teidän puoleltanne. Ja teiltä pyydetään hyvin syvällistä ymmärrystä siitä, että tämä haavoittuva osa teitä ei ole este, joka täytyy välttää tai voittaa, eikä sitä pitäisi poistaa.

Tarkoituksena on, että kasvatte tämän lapsen kautta ympäröiden sen ymmärryksellä ja rakkaudella, ja sitten Kristus-valo herää teissä. Menneitä ovat jäykät ideat ja tuomitsemiset ja uskomukset, ja ainainen pyrkiminen ja kamppaileminen johonkin sellaiseen, jota te luulette tarvitsevanne. Sen sijasta teissä on nyt halukkuutta ja avoimuutta kohdata itsenne yhä uudelleen huolenpidon ja ihmettelyn kautta. Kun ette ajattele, että tiedätte jo mitä tarvitsette ja mikä on teille hyväksi, te sallitte itsenne yllättyä sisäisen lapsenne vastauksista.

Tämä on teidän polkunne, koska sielulla on opittavaa ihmiskokemuksesta. Joskus näette taivaan, sen maailman, johon sielu kuuluu, täydellisenä maailmana, mutta myös paikkana, josta teidät on heitetty ulos. Sitten teidät pakotettiin selviytymään epätäydellisessä ja usein vieraassa maailmassa, Maan päällä, jossa niin monet tunnetilat vaivaavat teitä, ja se tuntuu ikään kuin rangaistukselta. Mutta se sielun maailma, josta tulitte, ei myöskään ole täydellinen. Sieltä puuttuu jotakin olennaista, ja sen vuoksi olette aina ottaneet uskon varassa loikan inkarnaatioon. Juuri itse elämä, tämä hapuileva etsiminen, tämä syvällinen ja voimakas kokeminen – mikä on mahdollista erityisesti Maassa – joiden kautta teidän ymmärryksenne, kärsivällisyytenne, oivalluksenne ja myötätuntonne tulevat syvällisiksi ja runsaiksi. Se on maanpäällisen elämän henkinen merkitys. Ne täydellisyyden vilahdukset, joita voitte täällä kokea – usein vaatimattomuuden hetkinä tai oivalluksina, tai puhtaan nautinnon ja kauneuden kokemuksina – sellaisissa vilahduksissa on enemmän painoarvoa kuin vuosikausien euforisessa tilassa olemisessa taivaallisissa maailmoissa.

On varmasti suurenmoista olla harmonian ilmapiirissä, jossa on vähemmän vastustusta ja vähemmän huippuja ja kuiluja, ja te kaipaatte sitä. Mutta älkää kieltäkö maallisen elämän kauneutta ja syvää henkistä arvoa, mitä olette käymässä läpi. Viekää valon maailmoihin täällä kokemanne kokemukset, läpimurrot ja viisauden, ja nuo maailmat saavat niiden ansiosta enemmän sisältöä ja elävyyttä. On käynnissä jatkuvaa vuorovaikutusta Maan ja “toisen puolen” maailmojen välillä. Vaalikaa omaa elämäänne arvokkaana. Te olette urheita, te toimitte vahvasti, joten tunnustakaa oma valonne.

Nautin ollessani kanssanne täällä. Kun olen täällä, vaikkakaan en kehossa, minusta tulee ihminen jollain pienellä tavalla, ja muistan jälleen millaista on olla ihminen. Vaivalloista se kyllä on, mutta muistan myös keveyden, ystävyyden ja solidaarisuuden hetkiä, jotka koskettavat sielua hyvin syvältä. Maassa muodostetut ystävyyden siteet säilyvät sielussa ja jatkavat työtään ikuisesti, niin kallisarvoista on elämä Maassa.

Kiitän teitä kaikkia kokoontumisesta ja tervehdin teitä jokaista sydämestäni.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi