Rakkaat ystävät!
Minä olen Joshua. Tervehdin teitä kaikkia tänään ja pyydän teitä laittamaan itsenne hyväksymisen valoon, vaikka teistä tuntuu, että teillä on hankalaa olla ihmisenä Maan päällä. Älkää koskaan unohtako millaisia todella olette. Olette valon kipinä, joka on osa Jumalaa: se on teidän oikeutenne olla olemassa. Teidän ei tarvitse olla muuta kuin mitä olette, koska olette puhtaita, luonnollisia ja hyviä.

Kun vastustatte sitä mitä itsessänne tapahtuu, vastustatte omaa inhimillisyyttänne ja teette sen ulkoisen arvostelun takia, minkä kohdistatte itseenne. Tuntekaa sen arvostelun energia, itsekritiikin energia. Tuntekaa sen arvostelun kylmyys, kovuus, sen myötätunnon puute: “Tein sen väärin, en ole hyvä siinä. Minä epäonnistun ja olen riittämätön.” Tuntekaa hetken aikaa, miten tuo jyrkkä arvostelu erottaa teidät universumin rakkaudesta ja runsaudesta. Se rakkaus ja runsaus on saatavillanne kaikkina aikoina, joten ottakaa siihen yhteys.

Luuletteko todellakin, että Jumala välittää siitä menestyttekö maailmassa tai ovatko asiat täydellisesti elämässänne tai teettekö jotakin “oikein” tiettyjen sosiaalisten sääntöjen ja normien mukaan? Jumala katsoo vain sitä, mitä sisällänne on ja näkee siellä yhä nupullaan olevan kukan. Joillakin teistä nuppu on yhä tiukasti sulkeutuneena aivan alkuvaiheessaan, ja toisilla kukka on jo avautumassa tai jopa kukoistaa säteillen.

Ajoittain ette ole tiedostaneet, että teillä on näitä “kukoistavia” kykyjä, ja toisina aikoina olette keskittyneet vain kukkiin, jotka ovat yhä kiinni tai joiden avautuminen on hankalaa. Mutta Jumalasta kaikki kukat ovat kauniita joko nuppuina tai avautumassa tai täydessä kukoistuksessaan, ja myös kuolevat kukat, jotka varistavat terälehtensä tehdäkseen tilaa uusille nupuille. Jumala ei arvostele mitä sisällänne on kukkimassa.

Joten katsokaa itseänne samalla rauhallisella, hyväksyvällä tavalla. Katsokaa sydämeenne, sillä myös siellä on kukka. Se on teidän kaunein koristeenne. Se on se, joka olette nyt, ja mitä teillä on annettavaa maailmalle – se on teidän ydinolemuksenne. Sallikaa sen kukan ilmestyä mielikuvitukseenne ja katsokaa sen muotoa, sen väriä. Kukan kasvuvaiheella ei ole väliä, nähkää vain mitä luonnollisesti näyttäytyy. Huomioikaa sitä mielenkiinnolla ja avoimuudella, ja yrittäkää päätellä mitä kukka tarvitsee kehittyäkseen edelleen seuraavaan vaiheeseensa. Ehkä se tarvitsee ravinteita tai vettä kasvaakseen. Tai ehkä kukka on päässyt kukoistuksensa loppuvaiheeseen ja haluaa sinun päästävän irti, tekevän tilaa jollekin uudelle.

Nähkää sielunne kukan kehityksen vaihe. Tuntekaa itsessänne se, mikä on enemmän kuin kukka, sillä jokin teissä on tämän kukan havainnoija: tiedostatte sen. Meidän pitää kysyä: kuka on tämä havainnoija? Kuka on tämä tiedostamisen ja hyväksynnän äänetön, hiljainen virta? Siinä virrassa on elämää ja rakkautta, täydellistä avoimuutta ja arvostelemattomuutta.

Tämä virta varmistaa, että kukalla on kaikki mitä se tarvitsee ja että se kokee vahvuutta ja elinvoimaa, ja silti tämä virta on sisällänne oleva havainnoija, joka ei puske eikä vaadi eikä halua pakottaa asioita. Tämä virta avoimuudessaan ja hyväksymisessään sallii kaiken olla niin kuin se on luonnollisesti, joten sallikaa tämän virran kiertää hetken koko kehossanne. Se on alkuperänne: se on itse Jumala, joka ryhtyy riemukkaaseen tanssiin aineen kanssa ja luo kukkia tällä tavoin, koska ne ovat kauniita ja säteileviä, ja ne tuovat iloa kaikille, jotka huomioivat ne.

Sallikaa mitä tahansa teidän tarvitsee tietää tulla luoksenne, jotta kukkanne voi maadoittua Maahan. Sallikaa kukkanne tulla mielikuvitukseenne vapaana ja leikkisänä, jotta se voi säteillä tähän maalliseen maailmaan. Olette kaikki Jumalan ruumiillistumia, Yksi, joka on omaksunut ihmismuodon. Olette hyviä ja kokonaisia itsessänne. Mutta tulemalla yhteyteen maallisen ulottuvuuden kanssa, jossa vallitsee pelkoa ja arvostelua, tuo tieto joskus hämärtyy. Silti se tieto voi auttaa teitä saamaan jälleen yhteyden siihen sydämenne kukkaan ja myös siihen tietoisuuden lempeään virtaan, joka havaitsee sen.

Tässä maailmassa teillä on itse asiassa haasteena muistaa tämä. Täällä vallitsevien arvostelujen, pelkojen ja negatiivisten tunnetilojen takia voitte menettää sen tiedon näkyvistä, millaisia olette. Voitte saada tunteen, että tätä sydämenne kukkaa on poljettu maahan ettekä enää tiedä keitä olette.

Kun menetätte yhteyden tähän itsessänne olevaan ydinolemukseen, elämästä tulee taakka. Te epäröitte ja horjutte, koska yritätte elää toisten asettamien sääntöjen, ideoiden ja odotusten mukaisesti. Se epäonnistuu taatusti, koska ette saa siitä innoitusta: ei aitoa iloa, ei tukevaa maata jalkojenne alle.

Löydätte sydämestänne käsin elämisen voiman, kun saatte yhteyden siihen sisällänne olevaan kukkaan: sielunne energiaan, joka on ainutlaatuinen ja jolla on jotakin erityistä tuotavaa tänne. Kunnioittakaa sitä aina. Kun tunnette, että tämän kukan vahvuus ja elinvoima on paineen alla johtuen ympärillänne tai itsessänne olevista negatiivisista energioista, kääntykää sen lempeän, havainnoivan tietoisuuden puoleen ja katsokaa siitä näkökulmasta, miten reagoitte noihin negatiivisiin energioihin. Nähkää mitä tapahtuu noina aikoina, kun ahdistus iskee, kun olette kriittisiä itsellenne, kun arvioitte itseänne ulkoisten normien mukaan. Katsokaa mitä tapahtuu ja vain havainnoikaa ja tiedostakaa.

Jotkut teistä pelkäävät tulla sydämensä ääneksi: pelkäätte hylätyksi tulemista. Pelkäätte, että kallisarvoisin kukkanne poljetaan maahan ja se menee pilalle – mutta se on virhe. Voitte kokea sen negatiivisuuden tapahtuvan, kun tunnette tulleenne hylätyksi tai kun toisten reaktiot käyvät kimppuunne, mutta lopuksi vain oma arvostelunne vaikuttaa teihin.

Oletteko samaa mieltä toisten kanssa vai voitteko jatkaa oman kukkanne kauneuden, kallisarvoisuuden ja viattomuuden havainnointia? Aito sisäinen voima on pysyä uskollisena itselle, jatkaa uskomista omaan viattomuuteen, puhtauteen ja kauneuteen, ja olla pystypäin maailmassa sellaisena kuin olette. Sitä tämä maailma tarvitsee: uskallusta tuoda jotakin uutta eikä mukautua olemassa oleviin ja pelkoon perustuviin normeihin ja arvosteluihin.

Kukaan ei voi todella vahingoittaa sydämenne kukkaa, koska se on teidän ja yksin teidän. Vain uskomalla toisten arvosteluja ja pelkoja ja vakuuttumalla niistä, se kukka voi turmeltua, mutta silloin vain ulkoisesti.

Ota yhteys aina läsnä olevaan todistajaan, ja katso sisälläsi olevaa kukkaa. Saattaa olla aikoja, jolloin kukkanne riutuu tai se ei saa riittävästi ravintoa tietoisuudestanne – omasta uskostanne itseenne. Mutta se kukka on loppujen lopuksi juurtunut jumalallisuuden virtaan, mikä on ikuista ja turmeltumatonta, ja se tuottaa aina uusia kukkia.

Joskus voi olla, että sydämessänne kukoistaa uusi kukka, joka on erimuotoinen, erivärinen ja voimakkaampi. Katsokaa uudestaan sydämeenne ja kuvitelkaa, että näette sen kukan, joka olet sinä, kun seisot maailmassa avoimella ja dynaamisella tavalla. Nähkää se kukka, kun olette täynnä luottamusta ja antaudutte todelliselle olemuksellenne, oman sielunne tarkoitukselle ilman pelkoa ulkopuolisesta maailmasta – luottamalla täysin omaan jumalallisuuteenne ja olemalla yhteydessä siihen. Miltä se kukka nyt näyttää? Ja miten vapaalta teistä silloin tuntuu? Maan päällä on uuden aikakauden alku, kun ihmiset teidän laillanne uskaltavat tehdä sen.

Ensimmäinen askel on kääntyä sisäänpäin ja tuntea oman sydämensä energia ja ne pyrkimykset, jotka antavat teille iloa ja inspiraatiota. Se saa teidät lähemmäksi sydäntänne, sitä, joka olette, ja sitä, mitä tekemään olette tänne tulleet. Tämän yhteyden saaminen, samalla kun menette vastavirtaan, on joskus ensimmäinen askel itsensä uudelleen löytämiseksi: se on Kotiin tulemista sellaiseksi, joka olette.

Seuraavassa vaiheessa otatte sen keveyden ja ilon, halun, inspiraation ja intohimon energian, ja uskallatte viedä sen maailmaan. Ette koe sitä vain itse, vaan uskallatte säteillä sitä ulospäin kaikessa mitä sanotte ja teette, vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä työssä, jota yhteiskunnassa teette. Teidän ei millään tavalla tarvitse enää pidätellä: te uskallatte säteillä sitä mitä olette – te todella uskallatte ruumiillistaa jumalallisuuden tänne.

Niin tekemällä voitte kokea jyrkän vastakkainasettelun toisten tuntemien pelkojen kanssa, ja myös sisällänne olevien pelkojen kanssa, koska sinä hetkenä, jolloin astutte esiin ja annatte sielunne energian virrata vapaasti, otatte riskin –se on ainakin ollut oma kokemuksenne. Mutta lopuksi on paljon suurempi riski pidätellä sitä kaikkea, sillä se eristää teidät todellisuudesta ja tekee teidät onnettomiksi.

Esiin astuminen kuitenkin aiheuttaa paljon pelkoa, erilaisena olemista, nykytilanteesta poikkeamista, upeana olemisen pelkoa, kun noudatatte sisäistä tietämystänne. Kaikki nuo pelot voivat saada lähes ylivoimaisen otteen teistä ihmisenä, mutta minä sanon teille: esiin astuminen on se suunta, joka on otettava.

Tie ulospäin vie teidät syvemmälle itseenne. Katsomalla sisäänpäin, jossa reagoitte itsenne ulkopuolelta voimansa saavaan ahdistukseen, saatte yhteyden siihen, mikä on pimeää itsessänne: siihen varjoon, joka ei vielä ole valossa eikä edesauta sisäisen kukkanne kukoistusta. Juuri heittäytymällä ja seuraamalla sydäntänne ja ilmaisemalla itseänne ulkomaailmaan saatte syvällisemmän yhteyden itseenne ja siihen, mikä ei vielä uskalla paljastaa itseään, koska se pelkää.

Sisäisen polun tarkoitus on, että katsotte kaikkia itsenne osia, ymmärrätte niitä kaikkia, ja loistatte valoanne niille kaikille, jotta tulette kokonaisiksi ja pelkonne alkavat hitaasti hälvetä. Se on itse asiassa melko helppoa. Kun alatte saapua maailmaan omalla inspiraatiollanne, voitte saada vastaan joko “kyllä” tai “ei”: saatte tervetulleeksi toivottavaa hyväksyntää tai vahvaa vastustusta.

Jos saatte “kyllä”, tunnette kuinka energianne virtaa ja maadoittuu enemmän, ja tunnette kuinka todellakin ilmennätte inspiraatiotanne, sielunne energiaa. Ja usein tämä tuo teille runsautta sanan laajassa merkityksessä: iloa, luovuutta ja myös aineellista runsautta sinne missä sitä tarvitsette. Juuri “kyllä”-virtaus koskettaa ja inspiroi myös toisia.

Mutta on myös mahdollista, että joissakin tilanteissa saatte toisilta ihmisiltä “ei”, ja että “ei” voi olla täynnä ahdistusta tai ennakkoluuloa tai vastustusta, mutta sillä ei ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että te näette mitä se reaktio tekee teille. Saako se teidät horjumaan? Vaikuttaako se teihin syvästi? Onko teistä vaikeaa pysyä uskollisena itsellenne, sydämellenne, kun kohtaatte vastustusta?

Nämä ovat ne vahvimmat haasteet, joita te ihmisinä kohtaatte. On melkoinen taito saada “ei” ja sitten pystyä sanomaan sille “kyllä”. Hyväksyä itsenne oman epävarmuutenne kanssa, alemmuuden tunteidenne kanssa ja sanoa: “Huomaan, missä epäilen itseäni, ja se sallitaan.” Haasteena on vastata “eihin” “kyllä”.

Itsensä auttamiseen sanomalla “kyllä” tarvitaan sitä, että ympäröitte nämä epävarmuuden ja itsensä epäilemisen tunteet hyväksynnällä ja ymmärryksellä. Teidän ei tarvitse ratkaista näitä tunteita, teidän tarvitsee vain tuntea ja havaita ne. Teidän tietoisuutenne niistä on parantamista, koska tietoisuutenne on jumalallinen. Teidän ei tarvitse sekaantua asiaan: teidän tarvitsee vain sanoa “kyllä”. Kun sanotte “kyllä” omille peloillenne ja pimeille tuntemuksillenne, kaikki tulee valoisammaksi sisällänne ja ympärillänne, ja teistä tulee voimakkaampia.

Näette yhä enemmän, että toisilta kohtaamillanne arvosteluilla on todennäköisimmin juurensa heidän peloissaan ja epävarmuuksissaan, ja että heidän arvosteluillaan ei itse asiassa ole niinkään paljon tekemistä teidän kanssanne. Voitte jättää nuo arvostelut sinne, mistä ne ovat lähtöisin: sille toiselle henkilölle. Ja tämä vie teidät syvemmälle itseenne. Tie ulospäin, antamalla valonne loistaa maailmaan vie teidät välittömästi syvemmälle itseenne.

Itse asiassa tässä mielessä ei ole sellaista asiaa kuin ulkoinen ja sisäinen. Kaikki on tietä sisäänpäin. Mitä enemmän uskallatte antaa valonne säteillä “ulkopuolelle”, niin kuin sitä kutsutte, sitä enemmän kohtaatte pelkojanne ja epäilette itseänne, ja se antaa teille vahvuutta laskeutua vieläkin syvemmälle itseenne, jotta valonne voi loistaa siellä täysillä.

Nämä kaksi virtausta, sisäänpäin meneminen ja ulospäin meneminen, ovat itse asiassa yhteydessä toisiinsa. Sanomani tänään on: uskaltakaa olla sellaisia kuin olette älkääkä pelätkö kohtaamaanne “ei”-vastustusta. “Ei”-vastustus on vain yksi askel sisäisellä polulla, ja se saattaa auttaa teitä tulemaan entistä voimakkaammaksi.

Te tulette lopulta kokemaan sanan “kyllä”, ulkoapäin tulevan hyväksynnän, koska energianne on enemmän kuin tervetullut Maan päälle. Tarvitaan ihmisiä, jotka elävät sydämestään käsin rehellisesti, spontaanisti ja aidosti. Teidän energianne on tervetullut tänne, ja minä rohkaisen uskomaan siihen – tapahtui mitä tahansa. Paljon kiitoksia.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi