Pamela Rose Kribbe (s. 1968) työskentelee kanavoijana ja parantajana omassa hoitolassaan Tilburgissa, Hollannissa. Hän suoritti tieteenfilosofian tohtorin tutkinnon 1997 opiskeltuaan filosofiaa Leidenin, Nijmegenin ja Harvardin (USA) yliopistoissa.

Elämäkerta

Seuraavassa kerron hieman enemmän omasta taustastani ja henkisestä kehityksestäni. Moni on kysynyt kuinka tutustuin kanavointiin ja kuinka yhteys Joshuaan syntyi. Tämä elämäkerta ei niinkään tarjoa selitystä kanavointi-ilmiölle, vaan tämä on henkilökohtainen kertomus siitä mitä se minulle merkitsee.

Johdanto

Minun nimeni on Pamela Rose Kribbe ja synnyin 6.9.1968 eräässä pienessä kylässä Alankomaissa. Lapsuudessani minulla oli kova kiinnostus (lasten) raamattuun ja kertomuksiin Jeesuksen elämästä, mikä oli outoa, sillä vanhempani eivät olleet aktiivisesti uskonnollisia millään lailla. Ollessani 12-vuotias isoäitini kuoli. Olin rakastanut häntä paljon ja hän oli kuin toinen äiti minulle, sillä hän asui kotonamme osana perhettämme. Hänen kuolemansa jälkeen me – äitini, tädit, serkut ja minä – kiinnostuimme kovasti elämänjälkeisestä kirjallisuudesta, yliluonnollisista ilmiöistä jne. Kiinnostus säilyi, kunnes menin 19 vuoden ikäisenä yliopistoon. Aloitin filosofian opintoni Leidenin yliopistossa ja vuoden kuluttua minusta oli tullut skeptikko ja ajattelin, että kaikki tämä uskonnollinen touhu oli hyvin taikauskoista ja epärationaalista. Ihastuin filosofian järjelliseen lähestymistapaan ja opiskelin kovasti. Valmistuin cum laude -arvosanoin ja sitten minulle tarjoutui paikka opiskella filosofian tohtorin tutkintoon toisessa yliopistossa. Tutkimusalueenani oli nykyajan tieteenfilosofia. Tuolloin 23 vuoden ikäisenä olin aloittanut suhteen hieman vanhempaan mieheen, joka myöskin oli menestyksellisesti harjoittamassa akateemista uraa. Elimme kivassa talossa, ja minä ajattelin olevani aika onnellinen.

Todellisuudessa näin ei ollut asian laita, kuten huomasin tavattuani erään nuoren miehen, johon rakastuin kovasti. Hän oli filosofi ja hänkin opiskeli tohtorin tutkintoon, ja toisin kuin kumppanini, hän uskoi “henkisiin asioihin” ollen samalla herkkä, älykäs ja järkevä. Tämä liikutti jotakin syvällä sisimmässäni. Minulla oli tämä vanha kiinnostus henkisyyteen, mutta siitä oli tullut “kielletty” akateemisessa ympäristössäni, ja nyt oli joku, jota nykyisin kutsuisin “sielunkumppaniksi”, joka muistutti minua siitä osasta itseäni, joka oli ollut liian kauan piilossa. Me saatoimme puhua loputtomasti filosofiasta ja henkisyydestä. Me rakastuimme, minä jätin kumppanini sekä talon ja kaupungin, jossa asuin, mutta emme eläneet sen jälkeen onnellisina… Suhteemme oli lyhytaikainen ja päättyi minun kannaltani suureen emotionaaliseen traumaan. Suuri ihastuminen repi molempien elämän juuriltaan, mutta luonne-erojen ja tunnekuohujen takia me emme pystyneet rakentamaan elämää yhdessä, vaan erosimme ennen kuin puoli vuotta oli kulunut.

Kriisi

Sitten asuin pienessä vuokrahuoneessa ja elin taas kuin köyhä opiskelija. Silti en välittänyt aineellisesta alamäestä. Minut repi rikki murhe ja suru, koska tämä sielunkumppani-rakastaja oli jättänyt minut. Tunsin, ettei mikään merkinnyt minulle enää mitään enkä välittänyt vähääkään tohtorinväitöskirjani saamisesta valmiiksi. Sitten näennäisesti tyhjästä minulle tarjottiin apurahaa, jonka turvin saatoin viettää yhden lukukauden Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa. Saisin yksinkertaisesti käydä niillä luennoilla, joista pidin, eikä minulla juurikaan ollut paineita tehdä mitään erityistä.

Niinpä menin sinne, ja se oli uskomattoman syvällinen kokemus. Tunsin olevani totaalisen yksin ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä voinut muuta kuin kestää sen, sietää sen niin sanoakseni, kun käsillä ei ollut mitään ratkaisua. Älyllisesti minusta oli tullut tyhjä. Akateemiseen filosofiaan tuntemani kiinnostus oli kuihtunut täysin ja minun oli tehtävä kovasti töitä pysyäkseni hereillä niillä kursseilla, joihin otin osaa yhdessä maailman tunnetuimmista yliopistoista. Mieleni ei enää pystynyt ottamaan vastaan mitään “älyllistä”. Olin hyvin väsynyt ja luentojen jälkeen vain nukuin tai vietin aikaa mukavan huonetoverini kanssa, joka myös oli yksinäinen ja joka juuri oli päässyt irti onnettomasta avioliitosta.

Yliopiston lähellä olevassa kirjakaupassa löysin Jane Robertsin kanavoiman kirjan Sethistä. En ollut koskaan lukenut kanavoitua tekstiä, enkä alkuun ymmärtänyt siitä mitään. Mutta se veti minua yhä uudelleen puoleensa ja jonkin ajan kuluttua tämän aineiston lukemisesta tuli päivieni kohokohta. Minuun ei vaikuttanut pelkästään sisältö, joka oli melko omaperäistä ja syvällistä, vaan energia, joka kosketti ja nostatti minua. Minulle se oli ensimmäinen asia, joka sai minut jälleen eloon.

Jälleen jumissa

Yhdysvalloissa viettämäni ajan jälkeen päätin saada tohtorinväitöskirjani valmiiksi, vaikka tiesin, etten enää jatkaisi akateemista uraa. Vuonna 1997, kun olin 29-vuotias, valmistuin filosofian tohtoriksi, ja siihen mennessä olin löytänyt mukavan asunnon itselleni ja arvostin itsenäisyyttäni ja nautin siitä. Olin kasvanut, olin voittanut elämäni pahimman kriisin ja olin jossain määrin toipunut. Minun oli opittava yksi vaikeimmista läksyistäni: parisuhteessa itseään ei saa täysin hukata, vaan on hyväksyttävä oma “yksilöllisyytensä”. Olin aina kokenut rakastumisen melkeinpä uskonnollisena asiana, aivan kuin olisin odottamassa jotakuta tai jotain, joka “nostaisi minut ylös” yksinäisyyden epätäydellisestä olotilasta, jolloin voisin tuntea hurmioitunutta ykseyttä ja täydellistä tunnustetuksi tulemista. Tämä “itseni” rajojen yläpuolelle kohoava “tuonpuoleisuuden” tai ykseyden halu oli lopulta vienyt minut äärimmäiseen yksinäisyyteen ja epätoivoon. Olin nyt toipumassa siitä ja minulla oli tiedostamisen uusi tunne, mutta silti tunsin itseni melko yksinäiseksi. Sitten tapasin entisen opiskelijatoverini, ja hän oli siinä elämäni vaiheessa ainoa, jonka kanssa saatoin puhua, “todella puhua” minulle tärkeistä asioista. Menimme yhteen ja elimme yhdessä melkein neljä vuotta. Silti se oli enemmänkin sisar–veli-suhde. Sanoin itselleni, että näin oli parasta, koska liiallinen intohimo oli saanut minusta yliotteen ja tunsin yhä pettymystä siitä aiemmasta suhteestani.

Minun oli kuitenkin löydettävä itselleni töitä, koska olin nyt sanonut hyvästit yliopistoelämälle. Se ei ollut niin helppoa kuin luulin. Miesystäväni ja minä suunnittelimme filosofiakurssien opettamista ja opintojen ohjaamista, ja osa-aikatöitä “ihan vaan rahan takia”. Aloin työskennellä sihteerinä eri työpaikoissa, mutta minua kammoksutti “toimistoelämän” toiminta, valtakamppailut, juorut, se nöyryytys kun ei pystynyt näyttämään omia todellisia kykyjään (sihteerinä). Olin äärimmäisen naiivi, koska olin viettänyt 10 vuotta yliopistossa työskennellen suurimman osan ajasta kotona ja minulla oli runsaasti vapautta järjestää työni niin kuin halusin. Parin vuoden jälkeen siirryin arvovaltaisempaan työhön, mutta minusta tuli hyvin stressaantunut.

Sitten tuli käännekohta. Sain auratulkinnan eräältä naiselta, josta myöhemmin tuli opettajani ja joka vaikutti minuun suuresti saaden minut “hereille”. Silloin tajusin, että sekä työssä että ihmissuhteissa olin onneton ja poissa tasapainosta. Saatoin myöntää itselleni, että olin umpikujassa. Minulla oli näitä luovan energian hyökyjä, minulla oli unelmia ja visioita tulevaisuudesta, mutta samalla roikuin ihmissuhteessa ja työympäristössä, jotka estivät minua ilmaisemasta itseäni aidosti. Pelkäsin olla taas “omillani”. Muutama kuukausi sen jälkeen kun tapasin tämän henkialan terapeutin, aloitin hänen johdollaan kurssin intuitiivisesta kehityksestä ja aurojen tulkitsemisesta ja sanoin itseni irti stressaavasta, epätyydyttävästä työstäni. Aloitin toisen, helpomman osa-aikatyön (joka ei myöskään kestäisi pitkään).

Itsetutkiskelu

Vuoden 2000 syksyllä tunsin vetoa tutkia entisiä elämiäni regressioterapian avulla. Se osoittautui hämmästyttäväksi seikkailuksi. Olin jo alkanut nähdä mielikuvia entisistä elämistä spontaanisti, mikä herätti minussa voimakkaita tunteita ja antoi minulle tunteen, että olin paljon suurempi identiteetti kuin tämä nykyinen henkilö. Entisten elämien regressioterapiassa tutkin monia elämiäni, joista minulle selvisi paljon miksi olin aina tuntenut tietyllä tavalla. Viimeisin elämä, jossa kuolin holokaustin uhrina Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä, vaikutti minuun ehkä eniten. Tämän kokemuksen eläminen uudelleen sai minut ymmärtämään sitä selittämätöntä surua, jota olin aina tuntenut sisälläni, ja sitä vastustusta, jota olin tuntenut elämää kohtaan. Muissa elämissä, jotka ulottuivat henkisesti suuntautuneista hyvin lamaannuttaviin sekä sellaisiin, joissa olin käyttänyt valtaani väärin, avasivat niin uuden tiedostamisen alueen, että tunsin suurta halua kertoa kokemuksistani jollekin, joka ymmärtäisi. Siihen mennessä miesystäväni oli jo alkanut ajatella, että olin tulossa hulluksi…

Tapasin Gerritin

Olin juuri tutustunut Internetiin ja siellä surfatessani törmäsin Gerritin jälleensyntymisestä, ajasta ja henkisyydestä kertovaan nettisivustoon. Sivustolta välittyvä energia ja yhteiset kiinnostuksen kohteet vaikuttivat minuun välittömästi. Minulla oli mitä omituisin tunne, että joko hän oli uskomattoman tuttu minulle tai olin todella tulossa hulluksi ja kuvittelin asioita. Joka tapauksessa päätin kirjoittaa hänelle, ja siitä kehkeytyi vilkas kirjeenvaihto. Kolme kuukautta myöhemmin tapasimme henkilökohtaisesti. Siihen mennessä olin eronnut kumppanistani. Kun tapasin Gerritin, minulla oli tunne, että tunsin hänet oikein hyvin, mutten suinkaan tänä tiettynä 1900-luvun ilmestyksenä! Se oli selittämätöntä ja mystistä. Hän viehätti minua välittömästi, ja samaten minä häntä!

Muutama kuukausi myöhemmin muutin hänen luokseen, tulin heti raskaaksi ja ennen kuin vuosi oli lopussa, olimme naimisissa! Vuonna 2002 tyttäremme Laura syntyi. Tuo ajanjakso, jolloin tutkin läpikotaisin entisiä elämiäni, tutustuin Gerritiin ja muutin uudelle paikkakunnalle (jossa Gerrit asui), tuntui minusta kuin syvän siirtymävaiheen ajalta, jopa kuolemiselta. Tuntui aivan kuin ilmestyisin aiemmasta persoonastani uutena “minänä”, mutta “minua” oli enemmän kuin mitä olin koskaan ennen ollut! Tuntui aivan kuin saapuisin aivan uuteen olemisen tapaan, jossa lopultakin asioissa oli järkeä, ne sopivat yhteen ja tekivät tietä pitkäaikaisten unelmien toteutumiselle.

Vastaanoton perustaminen

Kun tyttäreni oli syntynyt, aloitin aurojen tulkintaan ja parantamiseen keskittyvän henkisen alan vastaanottoni, ja asiakkaita alkoi tulla luokseni vuoden 2002 puolivälistä alkaen. Asiat etenivät luonnollisesti ja sujuvasti eikä niiden suhteen tarvinnut nähdä kovin paljon vaivaa. Lopulta olin löytänyt työn, jossa saatoin ilmaista itseäni aidosti. Toki minun oli käsiteltävä monia pelkoja, mitä en ollut lainkaan ennakoinut. Kun nyt olin tekemässä työtä, josta pidin, huomasin, että minulla oli pelkoja itseni todellisen ilmaisemisen, erilaisena ja voimakkaana olemisen sekä itseeni luottamisen suhteen, jne. Tunsin itseni haavoittuvaksi, koska ensimmäistä kertaa ilmaisin itseäni todella, mitään peittelemättä, ja torjutuksi tai kritisoiduksi tulemisen riski pelotti minua. Pystyin tekemään vain muutaman hoidon viikossa.

Joshuan kohtaaminen

Tällä välin Gerrit ja minä pidimme usein keskinäisiä istuntoja tutkien sisäisiä maailmojamme, tästä ja muista elämistä jääneitä tunnepuolen arpia ja haavoja sekä muita aiheita kuten astrologiaa, maailmassa tapahtuvia muutoksia, jne. Eräänä iltana tunsin lähelläni jotakin, jonka energia oli erilaista kuin mihin olin tottunut. Se tuntui vakavalta, juhlalliselta ja hermostutti minua hieman. Olin tottunut ottamaan yhteyttä henkisiin oppaisiin, omiini ja toisten ihmisten oppaisiin. Mutta tämä tuntui erilaiselta. Päätin Gerritin avustuksella tutkia kuka tämä oli, ja mentyäni transsitilaan ja otettuani yhteyttä tähän energiaan, näin nimen “Joshua ben Joseph” sisäisen silmäni edessä ja tunsin välittömästi, että se oli totta. Sekunnin murto-osassa, juuri ennen kuin älyni alkoi nostattaa epäilyksiä ja kysymyksiä, tunnistin Joshuan erittäin tutuksi olemukseksi, ja sen läheisyys oli hyvin luonnollista. Tapahtui sisäinen tunnistus, ja siksi hyväksyin tämän yhteyden. Se, että hän esitteli itsensä “Joshua ben Josephiksi” eikä Jeesukseksi, osoitti minulle, että hän halusi alusta alkaen tehdä selväksi, ettei hän ollut tämä Raamatun ja perinteen muokkaama henkilö.

Aloin tunnustella yhteyttä Joshuaan tulevina viikkoina ja kuukausina. En kertonut kenellekään, vain Gerrit tiesi. Se tuntui aidolta ja oikealta, vaikka minun oli totuteltava energiaan, jonka tunsin saapuvan auraani ja kehooni ollessani yhteydessä Joshuaan. Hänen energiansa oli hyvin “keskittävää” ja maadoittavaa, ja se antoi minulle selvän suunnan, vailla sentimentaalisuutta ja draamaa. Se oli melko suora ja voimakas. Minua säikäytti energiassa oleva voima! Se antoi minulle tietoisuuden tason, jossa nähdään asioita hyvin selvästi, mutta myös tavalla, joka saattaisi saada toiset järkyttymään tai hämmentymään. Omaan persoonaani kuului, että yritin olla “mukava ja kiltti” ja vältin vastakkainasetteluja, ja luulin tulleeni jo melko itsenäiseksi ja itsetietoiseksi. Mutta Joshuan energia näytti minulle, että minulla oli vielä matkaa jäljellä! Erityisesti tulkitsijana ja parantajana toimiessani minun oli tasapainotettava herkkä ja empaattinen puoleni miespuolisella energialla, joka sallisi minun olla suorasukainen, turvata omia rajojani ja auttaa minua pysymään tasapainossa ja keskittyneenä raskaiden emotionaalisten energioiden keskellä. Joshua opasti minua työssäni terapeuttina antamalla informaatiota sanojen tai ilmausten muodossa ja sen lisäksi välittämällä energiaansa minuun, mikä sai minut ymmärtämään millaista oli nähdä asioita hänen silmillään, tai paremminkin Kristus-energian silmin (mitä meissä kaikissa on). Kanavoimalla hänen energiaansa eli kirjaimellisesti sallimalla sen tulla kehooni ja auraani minä saatoin henkilökohtaisesti kasvaa ja ymmärtää enemmän.

Jonkin ajan kuluttua Joshua alkoi antaa Gerritille ja minulle tietoa, joka oli luonteeltaan enemmänkin universaalia. Menin Gerritin ohjaamana transsitilaan ja Joshua antoi minulle viestejä, jotka tulivat minulle sanoina tai tuntemuksina, jotka minun oli käännettävä sanoiksi. Ehkäpä parasta on sanoa, että hän välitti minulle oivalluksia (jotka saivat minut tuntemaan, että Ahaa, nyt minä tajuan!) ja että minun tehtäväni on kääntää ne sopiviksi sanoiksi, ilmauksiksi ja lauseiksi. Joskus sanat tulivat helposti suustani aivan kuin ne olisi annettu minulle, toisinaan minun oli haettava muotoiluja, jotka “sopisivat” tuntemaani energiaan, ja se on työläämpää. Kanavoinnissa esiintyvää energiaa on joskus vaikea pukea sanoiksi, sillä sieltä ei tule pelkästään kirjaimellista tietoa, vaan myös parantavaa energiaa, rakkautta ja selkeyttä.

Ensimmäinen saamani sarja viestejä oli Valotyöntekijäsarja (julkaistu tällä sivustolla). Se sisältää viestejä valotyöntekijäsielujen historiasta, uuden aikakauden saapumisesta ja siirtymisestä egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen. Joshua kertoi meille, että tämä viestisarja oli erityisesti tarkoitettu valotyöntekijöille. Hän sanoi, että oli tärkeää, että he heräävät ja tajuavat keitä he ovat. Vasta herättyään he pystyvät auttamaan muuta ihmiskuntaa sydänpohjaista tietoisuutta kohti. 

Julkisuuteen tulo

En vieläkään ollut kertonut kenellekään yhteydestäni Joshuaan, koska pelkäsin joutuvani naurunalaiseksi ja epäuskottavaksi. Näytti siltä, että minun oli mahdotonta sanoa kenellekään ääneen “minä kanavoin Joshuaa eli Jeesusta”. Mieleni sopukoissa lymyili tämä epäilevä filosofi, joka selitti minulle, että minut julistettaisiin mielenvikaiseksi, sekoilevaksi, suureelliseksi, jne. Kuitenkin uskouduin muutamille läheisille ystäville ja me pidimme yhdessä muutamia pieniä istuntoja, jotka sujuivat hyvin. Me julkaisimme myös sen ensimmäisen kanavointisarjan nettisivustollani (hollanniksi). Sitten yli vuosi sen jälkeen kun olin “tavannut” Joshuan, sain kutsun eräältä belgialaiselta henkiseltä keskukselta tulla kanavoimaan julkisesti. Olin järkyttynyt jo pelkästä ajatuksesta, mutta toisaalta tiesin, etten voinut kieltäytyä, että minun oli kohdattava tämä pelko, ja että Joshua ei johtaisi minua harhaan. Olin hermostunut viikkoja ja pahoinvoiva ja uneton päiviä ennen tilaisuutta, mutta sitten ensimmäinen julkinen kanavointi tapahtui, ja sillä oli suuri myönteinen vaikutus minuun. Se oli lyhyt kanavointi- ja kysymys–vastausistunto (ensimmäinen parantamissarjasta, julkaistu nettisivustolla), mutta tunsin Joshuan läsnäolon virtaavan lävitseni hyvin selvästi. Ihmisten reaktiot olivat lämpimiä ja innostuneita, eikä “julkista hirttämistä” tapahtunutkaan…

Olin niin tohkeissani sen ensimmäisen julkisen kanavoinnin jälkeen, että päätin heti järjestää tapaamisia kotonamme, ja niin me teimme. Mutta pelot eivät olleet vielä ohi. Aina kun minun piti kanavoida yleisön edessä, tunsin suurta vastustusta, pelkoa ja jopa kiukkua! En ole koskaan ollut innokas puhumaan julkisesti, koska olin ujo ja syrjäänvetäytyvä. Miksi laittaa itseään niin haavoittuvaan paikkaan, kun on epävarma tuleeko suusta mitään johdonmukaista tekstiä tai tuleeko Joshua “paikalle” ylipäätään? Tietenkin hän oli aina “paikalla” minua varten. Itsepintainen epävarmuuteni, pelkoni ja närkästys siitä, että “minun oli tehtävä tämä”, oli pelkästään omaa egoani, joka taisteli viimeiseen saakka saadakseen lopun tälle “tolkuttomalle hankkeelle”. Kun Joshua puhui kauttani, se oli kaikkien “turvamekanismieni” vastaista. Se ilkkui kaikille hankkimilleni tavoille olla varovainen, varautunut ja “taustalla”. Olin pitkään ollut ihmisiä karttava enkä helposti luottanut heihin. Nyt sitten oli tämä energia, joka kertoi ihmisille kauttani, kuinka hän rakasti ja vaali heitä rohkaisten heitä ottamaan vastaan oma sisäinen tietonsa ja valtansa, ja jopa leikkisästi torui heitä heidän itsepäisyydestään tai vastustuksestaan. Se en voinut olla minä!

Olin ällistynyt niistä reaktioista, joita saimme. Ensiksi me laitoimme kaikki kanavoinnit hollanninkielisille nettisivuillemme, joilla lukijamäärä alkoi kasvaa. Seuraavina vuosina saimme sadoittain sähköposteja ihmisiltä, joissa kerrottiin, että nämä viestit liikuttivat heitä hyvin paljon ja että tuntui kuin Joshua puhui suoraan heille! Jonkin ajan kuluttua käänsin kanavoinnit englanniksi ja teimme myös englanninkielisen nettisivuston. Se ei alkuun vetänyt paljon lukijoita puoleensa, mutta Joshua kehotti meitä vain odottamaan. Ja todellakin, runsaan vuoden kuluttua me aloimme saada viestejä myös englanninkielisiltä lukijoilta, ja me aloimme tarjota kaukotulkintoja myös ulkomaisille ihmisille. Alkoi olla kiirettä.

Laajentuminen

Sitten monet ihmiset eri maista ottivat meihin sähköpostitse yhteyttä ja tarjoutuivat vapaaehtoisesti kääntämään Joshuan viestejä. He ilmaantuivat meille “tyhjästä”, he ovat kyvykkäitä kääntäjiä ja samanmielisiä sieluja, jotka tuntuivat perheeltä ja jotka yksinkertaisesti tarjosivat palvelujaan, koska Joshuan tekstit inspiroivat heitä. Se on hämmästyttävää. Internetissä on nyt tarjolla käännöksiä espanjaksi, hepreaksi, ranskaksi, portugaliksi ja suomeksi. Saimme ympäri maailman ystäviä, joilla on yhteinen kiinnostus ja halu, mikä näyttää ylittävän kulttuurirajoja. Joshua oli sanonut minulle, että minun tarvitsi vain kirjoittaa aineisto ja sitten antaa mennä. Tekstit löytäisivät oman tiensä, ja niin ne todella tekivät.

Internet on tässä ollut mahtava media. Yksi kertomukseni “synkronismi” on siinä, että Gerrit työskentelee tietotekniikka-alalla ja hän pystyi suunnittelemaan ja ylläpitämään nettisivustoja. Mielestäni myös oma taustani filosofina on kovasti auttanut minua kääntämään Joshuan energian sanoiksi ja käsitteiksi. Olen myös aina pitänyt kirjoittamisesta, ja olin harjaantunut kirjoittamaan englanniksi opiskellessani filosofiaa. Tunnen, että tekemällä kanavointeja ja tulkintoja asiakkaille minä lopultakin “teen omaa juttuani” eli sitä työtä, jota “tekemään olin syntynyt”. Saan syvän täyttymyksen tunteen saadessani niin paljon ystävällisiä reaktioita ihmisiltä kaikkialta maailmasta, ja olen myös kiitollinen, että saan nyt elantoni tekemällä sellaista, mistä pidän eniten!

Kanavointi – hieman paljastuksia

Lopuksi haluaisin esittää muutamia yleisiä huomioita kanavointi-ilmiöstä.
Haluaisin laittaa joitakin asioita kanavoinnista oikeisiin mittasuhteisiin ehkäpä sen vuoksi, että olen hollantilainen (joita pidetään hyvin maanläheisinä ihmisinä!) ja yhä vielä melko skeptinen joidenkin kohtaamieni New Age -juttujen suhteen.

Kanavoijan ja kanavoitavan olennon välinen suhde 

Minusta kanavointi on yhteistyötä ihmisen ja opettajana toimivan ei-fyysisen olennon välillä. Opettaja tarjoaa innoitusta ja laajemman näkökulman ihmiselle, joka kääntää henkiolennon energian sellaisiksi sanoiksi ja käsitteiksi, jotka ovat tälle ihmiselle tuttuja hänen kasvatuksensa, koulutuksensa ja kulttuurinsa myötä. En usko, että on mahdollista tai edes toivottavaa, että ihmiskanavan pitäisi asettaa itsensä täysin syrjään ollakseen “puhdas kanava” ei-fyysisen olennon energialle. Minusta on väistämätöntä, että kanavan mielenlaatu, tietoisuus ja sanasto vaikuttavat suuresti siihen mitä läpi tulee. Vaikka kanava menee syvään transsitilaan, hän on materiaalin vastaanottaja, kulkuneuvo ja siten kanssaluoja. Minusta on lapsellista olettaa, että kanavoija voisi vastaanottaa viestin täysin “itsensä ulkopuolelta” ottamalla siihen mitään osaa. Minä uskon, että viestit tulevat “sisältä”, henkilön oman tietoisuuden kautta, jota henkiopettajan tietoisuus on laajentanut, ja että kanavoinnin laatu ei niinkään riipu siitä kuinka paljon kanavoija pystyy eliminoimaan itseään, vaan siitä tietoisuuden tasosta, joka sekä kanavoijalla että kanavoitavalla olennolla on. Kanavointi on pohjimmiltaan kanssaluomista. 

Kanavoidun informaation arviointi

Kanavointi voi olla kaunista ja inspiroivaa. Se voi myöskin johtaa jonninjoutaviin, tyhjiin fraaseihin tai pelotteleviin, moralisoiviin ja murheellisiin tarinoihin. Pahimmillaan se johtaa palvomaan auktoriteetteja, joilla ei ole tarjota mitään muuta kuin nimensä tai arvonsa jossakin näkymättömässä henkisessä hierarkiassa. Eivätkö kaikki henkiset opettajat varoittaneet meitä juuri vaikeasti tavoitettavista, itsemme ulkopuolelta tulevista auktoriteeteista?

Se, että informaatio on kanavoitua, ei sano kerta kaikkiaan mitään sen laadusta. Tieteenfilosofiassa, joka filosofian haarana tutkii mikä tekee tieteellisistä teorioista “tieteellisiä” eli luotettavia, tehdään käyttökelpoinen ero “keksimisen kontekstin” ja “oikeuttamisen kontekstin” välille. Jonkin tieteellisen teorian keksimisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa voiko se olla oikeutettu. Tutkija voi keksiä millaisen teorian haluaa turvautuen omiin unelmiinsa, mielleyhtymiinsä tai haaveisiinsa, mutta kun hän on muotoillut teorian, sitä arvioivat hänen kollegansa yleisesti tunnustettujen kriteerien pohjalta, joita ovat mm. empiirinen todeksi vahvistaminen, johdonmukaisuus, selitysvoima, jne. Joten keksimisen kontekstissa mikä tahansa käy, kun taas oikeuttamisen kontekstissa teorian on täytettävä tietyt laatunormit saadakseen tiedeyhteisön arvostuksen. Minusta sama pätee kanavoituun aineistoon. Kanavoituja viestejä tulisi arvioida samojen normien mukaan kuin “pelkästään ihmisiltä” peräisin olevia henkisiä tekstejä, eli onko informaatio selkeää, saako siitä uusia oivalluksia omaan tietämykseen, inspiroiko se rakastamaan itseään enemmän, valaiseeko ja kohottaako viesti sinua? Mielestäni jos vastaus on “kyllä”, silloin kysymys siitä kuka on kanavoija ja miten viesti syntyi (keksimisen konteksti) on suhteellisen merkityksetön. Käytäntö todistaa keittotaidon, ei kokin väitetty arvo tai status.

Omat kokemukseni kanavoijana

Kun kanavoin Joshuaa, tunnen itseni suurenevan enkä pienenevän. Tunnen, että hänen energiansa auttaa minua kohoamaan oman korkeamman minäni suuruuteen. Luulen, että hän itse asiassa toimii välittäjänä “arkisen pienen minäni” ja “suuremman minäni” välillä ja auttaa minua ilmentämään sitä vähän enemmän. Joka kerta kun hän tekee niin ja minä sallin sen, minä laajennan tietoisuuttani vähän lisää, ja se vaikuttaa minun omaan kasvuuni ja voimaantumiseeni. Kerran kanavoidessani (aiheena Ihmissuhteet uudella aikakaudella) tunsin niin vahvasti oman korkeamman minäni läsnäolon (jota kutsun Aureliaksi), että epäilin olinko ollenkaan kanavoimassa Joshuaa enää. Sinä iltana kysyin sitä häneltä ennen kuin menin nukkumaan, ja hän sanoi minulle jotakin hyvin herttaista: “Muista aina, minä olen auttamassa sinua, sinä et ole auttamassa minua“. Se teki asian minulle hyvin selväksi. Meidän kaikkien tarkoituksena on ilmentää korkeampaa minäämme kehoihimme täällä maan päällä. Opettajia ilmaantuu auttamaan meitä polullamme, ja jos kyse on aidosta opettajasta, hän auttaa sinua niin kauan kuin tarvitset apua, ja sitten hän siirtyy pois tieltä.

Joshua on yhä kanssani, vaikkakaan en enää “rupattele” hänen kanssaan niin paljon kuin alussa. Kun nykyisin kysyn häneltä jonkin henkilökohtaisen kysymyksen, hän usein kysyy minulta: miltä sinusta aidosti tuntuu sen suhteen? Ja kun keskityn siihen, vastaus on valmiina, omasta sisäisestä tietämyksestäni ja intuitiostani. Joten Joshua rohkaisee meitä kaikkia ottamaan oma voimamme haltuumme ja näkemään kanavoinnin keinona eikä päämääränä. Ehkäpä jonain päivänä pystyn “kanavoimaan” omaa korkeampaa eli Kristus-minääni enkä turvaudu enää Joshuaan. Olen varma, että hän olisi ensimmäisenä osoittamassa suosiotaan!    

Joshuan puheenvuoro kanavoinnista

Päätän lopuksi “kanavoinnilla kanavoinnista”…. muutama Joshuan sana hänen suhteestaan minuun kanavoijana.

Kanavointi on keino päästä lähemmäksi itseään toisen – ei-fyysisen – olennon avustuksella. Tämä olento on väliaikaisesti opettajan roolissa. Opettajan energia auttaa sinua tavoittamaan syvemmän tason itsestäsi. Opettajan energia kohottaa sinut pois peloista, jotka verhoavat sinun omaa valoasi. 

Opettaja näyttää sinulle oman valosi. Opettaja on enemmän tietoinen sinun valostasi kuin sinä olet. Heti kun itse pääset käsiksi tähän valoon, sinun sisäiseen tietämykseesi, opettajasta tulee tarpeeton. Silloin sinä pystyt kanavoimaan omaa valoasi. Opettajan ei tarvitse enää toimia siltana sinun ja korkeamman minäsi välillä.

Minä muistutan sinua hetken aikaa omasta valostasi. Minä peilaan sinun suuruuttasi sinulle itsellesi Joshua ben Josephin muodossa. Minussa sinä näet itsesi, Kristus-itsesi, mutta sinä et tajua sitä täysin vielä. Olen kuin viitekehys sinulle, minun energiani toimii kuin valomajakka. Autan sinua tutustumaan omaan Kristus-itseesi paremmin, joka siirtyy hitaasti etualalle, ja minä siirryn taustalle. Se on aivan oikein. Se on niin kuin sen tulisi olla. Muista, että tässä suhteessa minä olen auttamassa sinua, sinä et ole auttamassa minua. Minä en ole päämäärä, vaan keino. Kristuksen jälleensyntymä on sinun Kristus-itsesi herääminen eikä minun.

Minä toimin sen mukaan mikä palvelee sinun korkeampaa minääsi. Minun tavoitteeni on, että sinä teet minut tarpeettomaksi. Kun kanavoit minua, älä yritä tehdä itsestäsi pientä tai näkymätöntä. Toivon, että teet itsestäsi suuremman, tunnet aidon vahvuutesi virtaavan sinusta ja loistavan maailmaan.

Opettaja osoittaa tien, mutta sinun on kuljettava sitä. Jonkin ajan kuluttua huomaat kulkevasi yksin jätettyäsi opettajan jälkeesi. Se on mahtava ja pyhä hetki. Opettaja pysyy seurassasi, elää sydämessäsi sisäisenä läsnäolona, mutta se erillinen hahmo katoaa.

Pysymme yhteydessä, mutta kun kasvat, näet minua tai haluat kutsua minua yhä vähemmän erillisenä hahmona. Hiljalleen minusta tulee osa sinun omaa energiaasi. Ja jossakin vaiheessa sinä et enää tunne minua erillisenä omasta itsestäsi. Se osoittaa, että olet todella kuullut ja nähnyt minut.

Joshua, kesällä 2006