Pamela Kribbe kanavoi Maata

Rakkaat, kauniit ihmiset!

Minä olen Maa, joka puhuu. Tuntekaa läsnäoloni itsessänne, sillä minä elän ja puhun teille kaiken sen kautta, mitä tunnette kehossanne ja kehonne kautta. Olen jatkuvasti yhteydessä teihin, joten aistikaa minut, sillä minun sydämeni lyö ja te haluatte ottaa vastaan ydinolemukseni elämäänne Maassa, täällä ja nyt. Sallikaa minun ottaa teidät vastaan.

Minä olen äitinne monin tavoin, sillä elätän teitä teille kuuluvan kehon kautta. Sielunne kieli ja kehonne kieli ovat itse asiassa yhtä. Sielu, joka on johdatuksen ja totuuden korkeampi lähde, viestii kanssanne kehon kautta. Ihmiskeho ei ole vain fyysinen asia, ainemöhkäle, vaan se on elävää energiaa. Se virkistyy ja kantaa mukanaan tietämystä, joka tulee minun sielustani. Joten kun inkarnoidutte maalliseen kehoon, otatte mukaanne omaa sielutietämystä, omaa ymmärrystä ja kehitystä, ja valatte sitä maallisen kehon muotoon, joka kantaa minulta peräisin olevaa viisautta: viisautta elämästä Maan päällä, täällä vaikuttavista “laeista”, ja energian virtaamisesta ja liikkumisesta täällä.

On tarkoitus, että sielunne on yhteistyössä Maan sielun, minun kanssani, joka nyt puhuu. Minä olen teille työkalu ja teidän on lupa hyödyntää minua. Haluan auttaa ja elättää teitä, ja opettaa teille luottamaan sydämenne ääneen. Sydän on osa kehoanne, mutta se on myös yhdyskäytävä sieluun. Vatsanne on paikka, jossa sisäinen lapsenne asuu, mikä tarkoittaa teidän aitouttanne, vahvimpia tunteitanne, tunnetilojanne ja halujanne, ja vatsanne on myös yhdyskäytävä elinvoiman lähteeseen. Joten nähkää kehonne todellakin sielun temppelinä, elävänä temppelinä.

Ette ole yksin, lähin ystävänne on oma kehonne. Se haluaa antaa teille kaiken tiedon, mitä tarvitsette elääksenne Maassa. Se haluaa auttaa teitä tekemään valintoja, jotka perustuvat siihen, mitä havaitsette ja tunnette sisäisesti. Luottaminen kehon viisauteen on ehkä suurin haasteenne, sillä yhteiskunta ja menneisyyden perinteet ovat tavallaan ehdollistaneet teidät ja alatte ajatella päällänne, ja haluatte kontrolloida ja järjestellä elämää sieltä käsin. Mutta kehonne elävä viisaus ei ole sillä tavalla rakentunutta ja kurissa pidettävää, vaan keholla on oma dynamiikkansa.

Tänään haluan kertoa sisäisen lapsenne ja tunnetilojenne kuuntelemisen tärkeydestä ja puhtaiden, pelkästään sisäisestä lapsesta tulevien tunnetilojen erottamisesta häiriintyneistä tunnetiloista (kutsun niitä tässä näin), jotka eivät tule suoraan lapsesta, vaan ovat päänne ajatusten vääristämiä ja muokkaamia. Ne ovat tunnetiloja, joita tulee ennakkoluuloihin perustuvien ulkoisten normien tulkitsemisesta, jotka turmelevat ja häiritsevät omien emotionaalisten viestienne toimintaa. Tämä on teille hyvin huomionarvoista, sillä tiedätte sisäisesti, että on parasta noudattaa omia tuntemuksia.

Yritätte suunnistaa sen mukaan mitä omat tunteenne, sydämenne ja sielunne teille kertoo. Silti samaan aikaan ilmenee kaikenlaisia vastustavia tunnetiloja, joista ette saa selvyyttä ja jotka tekevät tunteiden seuraamisesta tavallista vaikeampaa. Haluaisin sen vuoksi erottaa suoraan sisäisen lapsen puhtaudesta nousevat tunteet häiriintyneistä tai tulkituista tunteista, jotka tuntuvat erilaisilta ja jotka ovat vähemmän suoria ja puhtaita ja jotka ovat usein yhdistelmä kritiikkiä ja tukahdutettua tunnetilaa.

Pyydän teitä nyt menemään sisäiseen lapseenne ja sallimaan mielikuvan hänen tämänhetkisestä voinnistaan tulla esiin. Sisäinen lapsenne on spontaani: se antaa tunnetilojensa näkyä suodattamatta. Lapsen tunnetilojen lukeminen ei ole monimutkaista. Voitte nähdä ne vilkaisemalla lapsen pieniä kasvoja, joista paistaa kiukku, hämmennys, ahdistus tai innostus, ilo, mielihyvä. Ne ovat perustunnetiloja, joita lapselta tulee suodattamatta. Mutta mitä tapahtuu, kun alkuperäinen virtaus estyy, se tukahdutetaan tai sitä ohjaillaan uudelleen ulkoisten normien perusteella? Lasta rangaistaan siitä, että se ilmaisee perustunteitaan, ja tämä tapahtuu usein kotikasvatuksen aikana. Useimmat vanhemmat eivät tiedä miten suhtautua perustunteiden voimaan, joten uudelleen ohjatut tunnetilat elävät omaa elämäänsä ja tapahtuu vääristymä.

Otetaan yksi esimerkki: lapsi tuntee spontaania surua. Sille on jokin konkreettinen syy – jotakin ei voi olla tai jokin menee pieleen – ja lapsi itkee, koska hän on pois tolaltaan. Hän osoittaa murheensa kyynelten ja epätoivon kautta. Vanhempi sanoo: “Ei sinun tarvitse itkeä, koska…” ja antaa lapselle kaikenlaisia syitä, miksi asiat eivät ole niin huonosti kuin lapsi luulee. Vanhempi eli aikuinen yrittää vaimentaa murhetta pikemminkin kuin hyväksyä se. Jos murheen annetaan virrata ulos, jolloin lapsi tyyntyy, silloin lapsi löytää luonnollisesti keinon tasapainon palauttamiseen. Murhe ei kestä loputtomiin, mutta näyttää siltä kuin aikuiset pelkäävät sitä tunnetilaa ja siksi yrittävät heti hillitä sitä tai puuttua siihen alkuvaiheessa.

Mutta mitä tapahtuu lapselle, kun sen tunnetilan ilmaisua ei sallita suoraan tai sallitaan vain osittain? Lapsi liittää kritiikin tunnetilaan, koska lapsi pyrkii ajattelemaan: “Murheen ilmaiseminen ei ole hyvä. Surullisena oleminen ei tosiaankaan ole hyväksi. Niin ei saa olla, se ei ole hyväksyttävää.” Lapsi omaksuu tuon “läksyn” ja toimii samalla tavalla, kun hänen on jälleen kontrolloitava tunteitaan tai kun hän saa nuhteita. Se tunnetila ei häviä, se on elävää energiaa, josta ei pääse irti mielen avulla, joten tukahdutettu tunnetila pysyy ja luo häiriöitä lapseen. Tunnetilassa alkujaan mukana ollut viaton ja spontaani voima on nyt kukistettu ja tunne on mennyt “pimentoon”, ja lopulta siinä on mukana häiriintynyttä tai jopa myrkyllistä voimaa. Kun lasta jatkuvasti nuhdellaan ja käsketään piilottamaan tai kontrolloimaan tunnetilojaan järjestelmällisesti, lapsesta tulee haudattujen tunnetilojen varasto, ja sen takia lapsen käytös voi lopulta olla häiriintynyttä.

Tunnetila haluaa tulla luonnollisesti ilmaistuksi eikä se todellakaan ole ratkaistava tai poistettava ongelma, vaan luonnollinen maallisen kehon ilmaisumuoto, purkaus. Tuo purkaustoiminta on hyvin tärkeä kehon ja tunnetilan välisen tasapainon palauttamisessa. Kun sitä purkausta häiritään, siitä muodostuu lapsessa ja myöhemmin aikuisessa tunnetilojen malli, jonka arvostelun voima estää ja joka jatkuvasti välittyy lapseen ja sitten myös aikuiseen. Tunnetila tulee pintaan ja välittömästi jokin voima vastustaa tuota tunnetilaa pitääkseen sen kurissa. Se voi olla surua, mutta se voi olla myös kiukkua, pelkoa tai häpeää – se voi olla mitä tahansa.

Kun nuo tunnetilat kukistetaan eikä niiden kokemista tai ilmaisua sallita, ne saavat erilaisen sävyn, toisen “latauksen”. Pitkään patoutunut kiukku voi esimerkiksi tulla myrkylliseksi ja muuttua katkeruudeksi ja vihaksi tai kyynisyydeksi ja jopa masennukseksi. Masennuksessa voidaan nähdä tunnetilan äärimmäinen muoto, joka käännettiin sisäänpäin eikä sen ilmaisua ulospäin koskaan sallittu. Henkilö ei enää näe alkuperäisen tunnetilan lähdettä, koska hänellä ei enää ole yhteyttä sisäiseen lapseensa. Jos tuolle henkilölle sanottaisiin esimerkiksi näin: “Kuuntele tunteitasi”, se olisi silloin hyvin vaikeaa kyseiselle henkilölle, koska hän on niin erillään sisäisestä lapsestaan. Teistä monet ovat tuollaisen henkilön kaltaisia, joka on oppinut pitämään alkuperäisiä tunnetilojaan aisoissa, piilottamaan ja estämään ne tai tarkastelemaan niitä jonkin arviointilistan mukaan mikä on sallittua ja mikä ei. Joten oman mututuntuman kuuntelu ei yleensä ole niin yksinkertaista tai ilmiselvää.

Miten erotatte sisäisen lapsen puhtaat viestit ja painostavan aikuisen häiriintyneet ja vääristyneet mielijohteet, jollaisia aikuisia teistä jokaisesta on jossakin määrin tullut? Miten tunnistatte näiden kahden tuntemuksen välisen eron?

Menkää takaisin sisäiseen lapseen, jonka näitte alussa, ja tuntekaa sen läsnäolo. Tuntekaa hetken aikaa tämän lapsen viattomuus, sillä se on hyvin puhdasta ja luonnollista. Se on herkkä ja haavoittuva, mutta myös hyvin voimakas ja puhdas. Se sallii kaikkien tunnetilojen esiintymisen luonnollisena voimana, joka virtaa niiden läpi ja sitten haihtuu pois.

Missä sisäinen lapsi sitten sijaitsee kehossa? Tunnustelkaa sitä itse hetken aikaa. Mistä se haluaa puhua, ja miten se kuullaan? Sisäinen lapsi pyytää sinua hellästi polvistumaan viereensä. Lapsi herättää luonnostaan hellyyttä, koska se on niin vilpitön. Viattomuus on lapselle tyypillistä. Pitäkää lujasti kiinni tästä mielikuvasta viattomasta, spontaanista lapsesta, joka ei ole päässänne, vaan sydämessänne tai vatsassanne.

Katsokaa nyt mikä sisällänne liikkuu tätä lasta kohti, kun otatte siihen yhteyttä päästänne ja siellä yhä aktiivisina olevien kritiikkien kanssa. Millainen virtaus käy päästänne sisäiseen lapseen?

Jokaisessa teissä asustaa yhä menneisyydestä peräisin olevia arvosteluja, asioita, joiden läsnäoloa ette salli ja jotka saavat teidät ajattelemaan, että teidän pitäisi toimia paremmin tai eri tavalla. Juuri nuo pakkomielteet välittyvät sisäiseen lapseenne ja sen tuloksena lapsi tuntee olonsa epämukavaksi ja ei-toivotuksi. Päässänne ovat yhä nuo käskyt, jotka olette itse omineet koskien sitä mitä ette voi tuntea ja mitä teidän ei oleteta tuntevan, vaikka nuo käskyt eivät ole sopusoinnussa todellisen tunnetilanne kanssa. Joten kumpi voittaa? Alkuperäinen tunnetila vai päässänne oleva diktaattori, joka muuttaa tunnetilan joksikin “hyväksyttäväksi”?

Se, mitä päänne energiakentässä tapahtuu, on valhe, alkuperäisen tunnetilanne maski. Tällä tavoin sisäinen lapsi pistetään vankilaan ja tulee eristetyksi, mikä aiheuttaa sen, että yhteyden saaminen omiin tunteisiinne on usein hyvin vaikeaa. Teidän on ensin tiedostettava se valhe tai se valehtelija päässänne, ja se edellyttää tiettyä selkeyttä itsensä hahmottamisessa. Sillä mikä on itse asiassa valhe, on opetettu teille totuutena: “Näin on käyttäydyttävä, näin ei saa olla, tämä ei ole sallittua.” Joten teidän on ensiksi paljastettava itsessänne oleva valehtelija, ja se vaatii rohkeutta ja mielen selkeyttä, koska teissä olevalla valehtelijalla on identiteetti, oma elämä. Tämä identiteetti määrää usein sen, miten esiinnytte ulkomaailmalle, mutta se on maski, väärä persoonallisuus, jonka olette luoneet selviytyäksenne kasvavana lapsena ja myöhemmin sopiaksenne yhteiskuntaan.

Siten elämässänne on kaksi hahmoa, joita tässä kutsun “valehtelijaksi” ja “alkuperäiseksi lapseksi”.

Nimeämällä osan teistä “valehtelijaksi” en halua tuomita tätä puolta teistä, koska se on melkein vääjäämätöntä ja se on olemassa kaikilla, jotka aikuistuvat yllä kuvatulla tavalla. Silti se on hahmo, joka on otettava huomioon. Valehtelija lähettää teille kaikenlaisia signaaleja mitä voitte ja ette voi tehdä; valehtelija rajoittaa teitä tekemästä tiettyjä asioita ja yrittää taivuttaa teitä tekemään toisia asioita. Ja joskus toimitte sen mukaisesti, koska todella luulette, että se on oikea menettelytapa.

Jotta saisitte selville mikä on todella totta, on äärimmäisen tärkeää ottaa yhteys omaan kehoon ja etsiä sieltä sisäisen lapsen tunnetilan todellisuutta. Yrittäkää tuntea se ero. Jos suostutte johonkin valehtelijasta tulevaan viestiin, siinä ei ole mukana rakkautta ja lempeyttä, vaan pakottavaa, manipuloivaa ja kontrolloivaa sävyä, ja yleensä pohjasävynä on ahdistus ja rajojen tyrkyttämisen tarve. Toisaalta, jos laskeudutte päästä vatsaan, lapsen todellisuus tuntuu paljon avoimemmalta, lempeämmältä ja viattomammalta, ja paljon vakaammalta ja eheämmältä.

Tuntekaa energian ero: pakottava ja usein kärsimätön virtaus päässä, ja lempeä, viaton, avoin ja vakaampi energia vatsassa olevasta sisäisestä lapsesta. Tehkää luja päätös ja valitkaa lapsi: antakaa sen todella kokea kaikki mitä se tuntee, ja nähkää siitä koituva voima ja arvo, vaikkette tiedä mitä te todella tarvitsette, jos lapsi esimerkiksi on hyvin vihainen, surullinen tai hämmentynyt.

Antakaa lapsen olla älkääkä yrittäkö rajoittaa sitä. Antakaa energian toimia teissä luonnollisesti sen mukaan mitä lapsi tuntee, ja yrittäkää tällöin irrottautua “päästänne”. Kysykää sitten lapselta: “Mitä tarvitset elämääsi, jotta olisit onnellisempi, iloisempi ja hilpeämpi?” Millainen energia auttaa tätä lasta eniten? Mitä se tarvitsee eniten? Ottakaa lapsi syliin, ja sulautukaa sitten sen kanssa vatsaanne. Se on elämän viestintuoja, se ottaa vastaan tietoa sielustanne ja haluaa välittää sen edelleen teille puhtaan tunnetilan maalliseen muotoon. Päästäkää irti päässänne olevasta tuomarista ja uskokaa tähän lapseen, ja tuntekaa Maan tukevan teitä. Minä olen Maan sielu ja haluan sulkea teidät rakkauteen ja voimaan ja pyytää teitä jälleen luottamaan alkuperäiseen luontoonne, joka on yhtä puhdas ja viaton kuin eläimillä, kasveilla ja kukilla.

Paljon kiitoksia mielenkiinnostanne.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi