Pamela Kribbe kanavoi Mariaa

Rakkaat ystävät, minä olen Maria, joka puhuu. Tervehdin teitä kaikkia, ja olen iloinen nähdessäni teidät täällä.

Tietäkää, että me rakastamme teitä, ja tietäkää, että ympärillänne on henkioppaita, jotka ovat kuin vanhoja ystäviä. Meidän näkökulmastamme te olette vain silmänräpäyksen päässä. Mutta teistä henkimaailma näyttää olevan niin kaukana, ja siitä syystä te usein epäilette itseänne ja epäröitte uskoa oman intuitionne ääneen.

Jokapäiväisessä elämässänne te uppoudutte päivän toimintoihin sekä ihmisiin ja tilanteisiin, jotka kiinnittävät huomiotanne. Ja niinpä te emmitte, koska te tarkkailette jatkuvasti maailmaa aistienne avulla: silmillä, korvilla ja nenällä. Aistivaikutelmat voivat riistää teiltä sisäisen todellisuutenne näkymän, sisäisen ulottuvuutenne. Lisäksi teidät on opetettu ajattelemaan aivan liikaa, keräämään ja järjestelemään informaatiota ympäristöstänne mielenne avulla, ja sieltä käsin reagoimaan maailmaan. Kuitenkin henkimaailman ulottuvuus, joka itse asiassa virtaa lävitsenne ja johon te myös kuulutte, on kirjaimellisesti hyvin lähellä, kunhan tiedätte miten siihen astutaan.

Itse asiassa sisäiseen maailmaan menemisessä on kyse astumisesta pois ulkoisesta maailmasta ja ankkuroitumisesta täysin kehoon ja tunteisiin. Teidän intuitionne ja kehonne ovat ne kaksi keinoa, ikään kuin kaksi siltaa, joiden avulla voitte kääntyä sisäänpäin. Jos tietoisesti syvennytte kehoonne, se tarjoaa keinon tulla lähemmäksi sitä, mikä teidän sisällänne on henkistä. Silloin te kirjaimellisesti päästätte irti ulkoisesta maailmasta, aistien maailmasta ja teitä ympäröivästä ihmismassojen ja melun maailmasta, ja tiedostatte jälleen kerran itsenne!

Yhteyden ottaminen kehoon lisää tietoisuuttanne, joten tehkää se nyt. Laskeutukaa tietoisuutenne avulla päästänne selkää ja jalkoja pitkin alas Maahan. Olkaa täysin läsnä ja tiedostakaa vain itsenne, ja antakaa kaiken muun mennä. Tuntekaa elävä läsnäolo kehonne sisällä ja hengittäkää syvälle vatsaan. Silloin teemme sisäisen matkan, joka tuo teidät lähemmäksi henkisyyttä.

Kuvittele, että olet metsässä. Kävelet siellä käsikkäin lasten kanssa. Vasemmalla puolella on tyttö, ja oikealla puolella on poika. Kävellessänne metsässä sinusta tuntuu, että sinun on mentävä jonnekin, sinussa on tietty tarve mennä etsimään. Sinulla on tunne, että itse metsä antaa sinulle vinkkejä, joten haet poluista tai avoimesta maastosta opastusta matkan varrelle, vaikka et ole varma, missä se jokin on. Mutta sinulla on tunne, että siellä on jotakin, joka tarvitsee loppuun saattamista.

Vierelläsi olevat lapset ovat hieman haluttomia osallistumaan etsintään. Kumarru hetkeksi heidän puoleensa ja yritä ymmärtää, mitä he ilmaisevat. Vasemmalla puolella oleva tyttö on peloissaan. Hän on haluton johdatetavaksi kaikille näille tuntemattomille poluille. Hän tarrautuu käteesi ja pyytää sinua pysymään tässä, missä hän on turvassa. Hän anelee tähän jäämistä ja haluaa elää tässä paikassa, jossa te nyt olette. Hän sanoo, että me tiedämme mitä meillä nyt on, ja että tässä on hyvä. Tyttö edustaa sinussa olevaa pelkoa.

Metsä on aivan hyvä, itse asiassa se on kaunis metsä, mutta sinusta tuntuu yhä, että jotakin puuttuu. Tiedät, että on olemassa paikka, jokin maa, jos sinusta siltä tuntuu, missä tiedät sopivasi paremmin joukkoon ja missä luonteesi voi ilmentyä enemmän ja missä ympäristö on elävöittävämpi. Sen vuoksi tämä pelko aiheuttaa sinussa ristiriitaa, koska tiedät, että olet sisäisellä matkalla tuohon uuteen maahan.

Sitten katsot oikealla puolellasi olevaa pientä poikaa. Hän seisoo kulmat kurtussa ja näyttää vihaiselta ja sanoo: “Älä edes harkitse sinne menemistä. En luota siihen.” Pieni poika on varuillaan vaarojen varalta ja ajattelee, että olet epäluotettava ja typerä pyrkiessäsi johonkin, jonka lopputulosta et tiedä. Hän haluaa pidätellä sinua, ja empaattisesti kehottaa sinua pysymään tässä.

Huomioi oma suhtautumisesi näihin kahteen lapseen. Ovatko he sinusta rasittavia tai ärsyttäviä, vai tuntuuko sinusta, että sinun pitäisi silti auttaa heitä, koska he ovat kanssasi? Et voi mennä etsimääsi uuteen maahan ottamatta näitä kahta lasta mukaan, koska et pysty pääsemään sinne itseksesi. Outoa kyllä, tarvitset näitä kahta lasta löytääksesi sen maan.

Joten istuudut ja katsot suoraan lapsiin. Katsot ensin tyttöä ja voit nähdä pelon hänen silmistään, kun hän sanoo: “Pelkään metsässä olevaa tuntematonta, pimeyttä, villejä eläimiä. En tosiaan uskalla lähteä täältä. En tiedä mihin minun pitäisi luottaa. En tunne mitään opastusta, mitään suuntaa.” Katso syvälle hänen silmiinsä ja sano hänelle: “Minä olen sinun suuntasi ja oppaasi. Luota minuun.” Katso voitko siirtää sen myönteisen tunteen häneen, jotta hän pehmenee hiukan. Katso hänen kehon kieltään ja kysy sitten häneltä, mitä hän tarvitsee sinulta voidakseen luottaa sinuun. Anna hänelle itseluottamusta ja helpota hänen mielenrauhaansa. Kerro hänelle, että hän voi aina kysyä sinulta neuvoa ja että suojelet häntä ja että rakastat häntä pyyteettömästi. Katso kuinka tuossa tytössä näkyy innostuksen ja uuden luottamuksen pilkahdus. Nyt hänen kätensä on hiljaa omassasi. 

Käänny sitten pojan puoleen. Poika on vihainen, ja omien syidensä takia hän on hyvin järkyttynyt. Poika edustaa rakentamaasi suojavarustusta eli vastustusta luottaa elämään. Poika sanoo: “En aio sallia enempää vahinkoa meille. Suojelen sinua siltä, joten sinun on kuunneltava mitä sanon sinulle. Haluan suojella sinua enemmiltä vammoilta, enemmältä tuskalta. Sinulla on ollut riittävästi tuskaa elämässäsi. Haluan vartioida ja puolustaa sinua. Pysytään tässä eikä jatketa enää etsintää. Tässä on turvallista, ja voit rakentaa suojaisan paikan tähän tai löytää luolan, jonne voimme piiloutua.”

Tunnet sydämessäsi tiettyä surullisuutta tämän pojan puolesta, sillä hän tarkoittaa hyvää. Hän haluaa lievittää tuskaasi ja välttää uutta mielipahaa. Mutta itse asiassa hän evää sinulta mahdollisuuden uuteen onneen, syvällisempään yhteyteen ja avoimuuteen elämää kohtaan. Poika edustaa vastustustasi elämää kohtaan, ja puolustautumistasi. Katso pystytkö saamaan yhteyden häneen silmilläsi tai jollakin muulla tavalla. Kerro hänelle, että ymmärrät miksi hän on niin vihainen. Hänelle ei ole koskaan selvitetty, miksi hänen piti käydä läpi tiettyjä traumoja elämässään, ja miksi nuo asiat ovat tulleet hänen polulleen. Hän reagoi itsessään olevaan tuskaan, jota hän ei ymmärrä. 

Sinussa on tieto, tunne, että tällä tuskalla on ollut syynsä ja että se oli osa sinun polkuasi. Se on tietoa, jota ei välttämättä pysty välittämään sanoin, vaan puhtaasti tunteella. Yritä välittää se tieto pojalle silmiesi katseella tai tietoisuudellasi. Se on tunnetta, että olet hyvin pitkällä matkalla ja että kaikki on palapelin paloja ja että meidän pitäisi jatkaa elämän virtaan luottamista, että se tuo uusia mukanaan asioita ja että vanha tuska huuhtoutuu pois, jos pysymme avoimina.

Katso alkavatko pojan kehon lihakset rentoutua hieman, kun laitat kätesi hänen olkapäälleen. Ehkä voit tuntea, että tässä pienessä pojassa on suurta surua. Suru, joka kerran oli ja on nyt hävinnyt. Ja kerro sitten pojalle: “Me tarvitsemme sinua. Minä ja vierelläni oleva tyttö tarvitsemme sinua. Sinun elämänvoimaasi, sinun intohimoasi tarvitaan saadaksemme matkamme päätökseen. Sen vuoksi uskalla antaa intohimon taas virrata, uskalla astua uuteen, sillä rohkeutesi ja sitoutumisesi ovat tärkeitä tällä matkalla.” Sitten te kolme menette yhdessä, ja lapset muuntuvat ja ovat niin kuin lasten tulee olla, iloisia ja hyvällä mielellä sekä täynnä seikkailua. He eivät murehdi ylihuomista päivää ja mitä se tuo tullessaan – he luottavat nykyhetkeen. Ja nyt sinä sallit lasten ohjaavan sinua ja sinä annat heidän leikkiä vapaasti.

Jossakin vaiheessa saavutte metsän aukiolle, josta alkaa uusi maisema. Siellä näyttää aivan kuin kasvit, puut ja eläimet säteilisivät enemmän. Maisema näyttää kutsuvan teitä ja toivottavan teidät tervetulleeksi, niinpä te astutte tähän vihreään maahan. Tunnette keveyden ja vaivattomuuden laskeutuvan yllenne, ja ylitätte rajan, joka erottaa sen vanhan metsän uudesta maasta. Ja lapset tanssahtelevat vierelläsi ja juoksevat uuteen maahan.

Tunnette olevanne Kotona täällä – tunnette olevanne vapaita. Askeleenne ovat keveitä ja hengitätte energiaa, joka ei ole tästä maailmasta. Tunnette tämän henkisen paikan sulautuvan maalliseen: ne eivät ole erossa toisistaan. Teille on paikka maapallolla, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti, fyysinen paikka, joka on myös henkinen paikka, jossa voitte kokea henkisen ja maallisen yhtyvän. 

Juoskaa hetki ympäriinsä tai istuutukaa tai asettukaa pitkällenne ruohikolle. Tuntekaa aurinko ihollanne ja elämä ympärillänne: linnut, hyönteiset, eläimet, kukat – kaikki elävät tässä hetkessä. Lapset leikkivät ja tanssivat ympäriinsä, ja kun aika on oikea, pyydät heitä tulemaan luoksesi. Kun he istuvat kanssasi, kysyt tytöltä ensimmäistä kertaa: “Mikä on nyt tärkeää minulle elämässäni Maan päällä? Anna minulle viesti tai tunne. Mikä on tärkeää minulle nyt?” Anna tytön kertoa sinulle silmäyksin tai sanoin tai elein. Tunne myös miten hän rohkaisee sinua, miten hänestä on nyt tullut eräänlainen opas sinulle, kun aiemmin se oli toisin päin.

Käänny sitten pojan puoleen ja anna hänen kertoa sinulle mitä hän pitää tärkeänä sinulle. Onko jotakin, mitä voit tehdä itsellesi, jotakin mikä tukee sinua? Kysy häneltä mikä hänen mielestään on tärkeää. Kiitä sitten lapsia ja anna heidän taas leikkiä. Tule hiljaa takaisin itseesi, nykyisyyteen, ja tiedä, että voit aina tehdä tämän sisäisen matkan vetäytymällä päivittäisestä elämästä ja sinua askarruttavista asioista niin, että menetät yhteyden itseesi.

Kun jokin sinussa tuntuu epämukavalta, se johtuu siitä, että ympärilläsi on lapsia, jotka haluavat vastustaa ja kertoa, ettei sinun tarvitse muuttaa mitään ja että sinun pitää jatkaa pakertamista ja sopeutua tilanteeseen. Nuo ovat pelon ja epäluottamuksen ääniä, joita tyttö ja poika esittävät. Juuri nuo lapset, nuo tunnetilat saavat sinut sukeltamaan syvemmälle itseesi, kun uskallat olla oma oppaasi. Syvempi todellisuus tulee päivänvaloon ratkaisemalla ja vapauttamalla noita tunnetiloja. Näillä lapsilla on arvokas viesti sinulle, joten anna heidän puhua. Jos sinulla on myötätuntoa tunnetilojasi kohtaan, silloin ne muuntuvat intuitiosi ääneksi. Raskas painolasti putoaa harteilta ja lapset alkavat edustaa intuitiivista luonnettasi.

Tehkää tätä sisäistä työtä säännöllisesti. Ellette tunne oloanne mukavaksi joissakin tilanteissa tai tiettyjen ihmisten kanssa, kysykää neuvoa sisälläsi olevilta lapsilta. Antakaa heidän tuntea olonsa kotoisaksi ja viekää heidät tuohon toiseen maahan, jossa tunnette olevanne Kotona ja turvassa. Se on paikka, jossa maallinen ja henkinen lomittuvat ja sulautuvat. Siinä maassa voitte myös tavata meitä ja me teemme kaikkemme rohkaistaksemme teitä, jotta pääsette jatkuvasti vuoropuheluun itsessänne olevien lapsiosien kanssa.

Mitä enemmän käytte sisäistä vuoropuhelua itsenne kanssa rauhassa ja yksinkertaisesti, sitä enemmän kosminen energia virtaa lävitsenne. Silloin vahvistatte yhteyttänne siihen, mitä kutsutte henkimaailmaksi – toiseksi maailmaksi. Se maailma on täällä ja nyt. Se on aivan yhtä vahva osa teitä kuin maallinen kehonne ja viisi aistianne. Sielunne tarkoituksena on, että tämä toinen maailma on elämänne perusta täällä Maan päällä, koska se antaa suuntaa elämällenne. Se osoittaa teille, mikä on todella tärkeää. Luottakaa siksi itseenne, kun tulette tähän sisäiseen ulottuvuuteen. Teidän tunteenne, teidän sisäinen tietämyksenne on oppaananne tällä. 

Kun tulette sisäiseen ulottuvuuteen, teidän pitää päästää irti siitä, mitä teille on opetettu, miten arvioida asioita mielellänne, miten pitää totena vain sellaista, mitä voitte havaita aisteillanne. Juuri teidän sisäinen tietämyksenne kertoo teille mikä on totta ja millä on järkeä teille. Luottakaa siihen! Se ohjaa henkistä puoltanne olemaan enemmän läsnä Maan päällä, jotta se voi virrata päivittäiseen elämäänne.

Kiitoksia läsnäolostanne täällä. Me rakastamme teitä.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi