Gerrit Gielen

“Jumala antaa ihmisille totuuden. Paholainen luo sen ympärille organisaation.”

Useita vuosia sitten lopetin työt tietokoneasiantuntijana eräässä sairaalassa. Minulle pidettiin läksiäisjuhla, jossa jokainen toivotti minulle onnea seuraavalla työurallani. Pomoni ei koskaan pitänyt itseään alaisiaan parempana. Hän näki itsensä vain erilaista työtä tekevänä, joka oli luonteeltaan enemmän organisointia: hän piti itseään kirjaimellisesti työntekijänä. Niin sen pitäisi olla. Se on nykyaikainen, sivistynyt maailma.

Ihmiset, jotka jättävät taakseen henkisen organisaation, kuten kultin, suoriutuvat toisin. Heille ei järjestetä läksiäisjuhlia, heille ei kukaan sano: “Onnea tietoisuutesi jatkokehitykselle.” Heidän pomonsa, gurunsa ei lainkaan pidä itseään tasavertaisena. Päinvastoin, hän näkee oman tietoisuutensa niin kehittyneenä, että hän sen varjolla tietää paljon enemmän kuin ympärillä olevat ihmiset.

Mitä tulee henkisyyteen, nykyaikaisessa sivistyneessä maailmassa olevia normeja ja arvoja ei määritellä sillä tavoin. Ei ole mitään kollektiivista edustuslaitosta tai neuvostoa. Eräässä suurimmista henkisistä organisaatioista, jonka tiedämme, katolisessa kirkossa miehiä ja naisia pidetään pohjimmiltaan epätasa-arvoisina ja sellaisina heitä kohdellaan.

Modernissa liiketoimintaympäristössä hallinnon tasolla tapahtuu kaikenlaisia kiinnostavia kokeiluja. Organisaatioista on tulossa yhä vähemmän hierarkkisia. Samalla henkiset organisaatiot pysyvät konservatiivisen hierarkkisina omassa toiminnassaan. Tavallisessa liikemaailmassa tapahtuva kehitys ei ole tullut osaksi henkisiä instituutioita. Kun modernissa organisaatiossa yksilön ideoita ja alkuperäisyyttä rohkaistaan, henkisissä instituutioissa ne ovat ei-toivottuja ja nähdään polulta poikkeamisena. Eräs hollantilainen piispa sanoi jokin aika sitten televisiossa seuraavasti: “Ihmisten pitäisi lakata ajattelemasta itseään, ja alkaa jälleen kuunnella. Tiedän tavallista uskovaista paremmin, ja paavi tietää vielä paremmin.”

Vastaanotollamme tapaamme säännöllisesti ihmisiä, joilla on ollut negatiivisia kokemuksia henkisistä organisaatioista. Vallan väärinkäyttö ja vielä sitäkin pahempi toiminta näyttävät olla normi pikemmin kuin poikkeus. Googlaa jonkun tunnetun henkisen opettajan nimi ja lisää myös sana “väärinkäyttö”, ja tuloksena on usein valtava määrä osumia. Näyttää siltä, että henkisenä opettajana oleminen ei käy yksiin hyväksyttävän inhimillisen käytöksen kanssa. 

Miten näin voi tapahtua?

Guru-psykologia

Näin se usein käy. Joku kokee epäonnistumisen, hankaluutta ja hämmennystä normaalissa yhteiskunnassa, ja hän tuntee olevansa huonompi ja jäävänsä ulkopuolelle. Sitten hänen elämässään saattaa tulla hetki, jolloin hän luulee saaneensa henkisiä oivalluksia intuitiivisella tai paranormaalilla tavalla. Nyt hän tuntee saaneensa tärkeää kosmista tietoa (hän voi olla joko mies tai nainen¹) ja hänelle tulee ajatus, että hän on ainutlaatuinen ja erityinen. Tämän kosmisen tiedon avulla hän saa vahvan tunteen itsestään, mutta samalla hänen huonommuuden tunteensa riippuvat edelleen vahvasti tästä poikkeuksellisena olemisen tunteesta; siitä syystä hän ei enää pysty olemaan kriittinen saamaansa intuitiivista, psyykkistä tietoa kohtaan. Se tieto on addiktoivaa samalla tavalla kuin alkoholi: se antaa hyvänolon tunteen, mutta riippuvuus riistää itsetutkiskelun ja kyvyn itsekritiikkiin.

Lyhyesti sanoen, tuo henkilö alkaa saada itsekunnioituksensa henkisistä ja psyykkisistä viesteistä. Kun niitä tulee, hän ei enää pysty arvioimaan niitä kriittisesti. Sitä paitsi astraalimaailmassa on riittävästi energioita, jotka haluavat “syöttää” häntä.

Tämän prosessin kuluessa tapahtuu hiljalleen sisäinen muutos: “Minun täytyy olla erityinen, koska saan tärkeitä henkisiä oivalluksia” muuttuu muotoon “Minä olen niin erityinen ja ainutlaatuinen, minkä vuoksi saan näitä viestejä”. Tämä henkilö alkaa kuvitella olevan hyvin ilmiselvää, miksi hän eikä joku muu on valittu saamaan näitä “totuuksia”. Tästä muodostuu pysyvän itsepetoksen tila. Esimerkiksi näin: “Koska olen todella niin erityinen, saan näitä viestejä. Niiden täytyy olla ainutlaatuisia ja aina totta.” Kaikenlainen itsekriittisyys on kadonnut. Guruksi pyrkivä tuntee olevansa seuraajiaan korkeammalla: heidän pitää kuunnella häntä oman etunsa vuoksi ja seurata häntä kyselemättä. Loppujen lopuksi hän tietää totuuden, hänen seuraajansa eivät. Siksi: Jos he eivät kuuntele häntä, he ovat väärällä raiteella, he ovat pahoja. Asenteena on: “Minä olen täällä teidän yläpuolellanne, ja te olette siellä minun alapuolellani.” Se oivallus, että hänen itsensä on yrityksen ja erehdyksen kautta kasvettava ja opittava, ei kuulu hänen todellisuuteensa. Guru on syntynyt.

Lahkon psykologia

Tarkoitusta etsiessään näiden gurujen seuraajat ovat usein ihmisiä, joista tuntuu, että ratkaisut heidän pelkoihinsa, epäilyksiinsä ja epävarmuuteensa löytyvät heidän ulkopuoleltaan. Koska guru esittää ajatuksensa luottavaisesti ja varmana itsestään ja ilman epäilyksen häivää, ihmiset saavat käsityksen, että tämän gurun täytyy olla hyvin erityinen. He vakuuttuvat siitä, että ratkaistakseen omat ongelmansa heidän täytyy olla hänen kanssaan. Heistä tuntuu, että hän saa kaikki pelot ja epäilykset katoamaan. He eivät tajua, että tällä tavoin he luopuvat omasta vapaudestaan ja omasta inhimillisestä arvokkuudestaan.

Samalla kun guru luulee olevansa paljon oppilaitaan edistyneempi, seuraajat itse vahvistavat hänen virheellistä omakuvaansa näkemällä hänet mestarina ja lähestymällä häntä sellaisena. Hän pitää itseään parempana ihmisenä, oppaana, valaisijana, joka on paljon kehittyneempi. Oppilaat vahvistavat tätä itsepetosta kuuntelemalla häntä aivan kuin hän tietäisi enemmän ja pystyisi näkemään mikä on heille hyväksi paljon paremmin kuin mihin he itse pystyisivät. He ovat varmoja, että heidän on parasta seurata hänen käskyjään ehdottomasti. Kieltäytyminen ei olisi mitään muuta kuin oikealta polulta poikkeamista. Oma mielipide saattaisi johtaa virheelliseen käyttäytymiseen ja on siten vaarallista.

Tilanne kehittyy jatkuvasti vinompaan suuntaan. Kun oppilaat uskovat yhä enemmän, että poikkeaminen gurun ajatuksista ja teoista on heille pahaksi, gurun ego vahvistuu. Vähitellen lahkossa kehittyy dualistinen maailmankuva: lahko on hyvä, ulkopuolinen maailma on paha. Jos gurulle annetaan vaihtoehdot “minussa ja viesteissäni on jotakin vikaa” tai “ihmiskunta on paha, koska he eivät kuuntele minua”, silloin hän valitsee jälkimmäisen. Tämä on usein hänen keskeinen paljastuksensa lahkon jäsenille: “Ihmiskunta on paha, tuho on lähellä, mutta minä olen teidän pelastuksenne.”

Lahkon tärkeyden korostamiseksi guru julistaa, että ulkopuolinen maailma on pahan juonien otteessa, jotka usein kohdistuvat lahkoa vastaan. Siitä syystä ne lahkon seuraajat, jotka jättävät ryhmän, ovat myös pahoja. Loppujen lopuksi he valitsevat pahan: he jättävät valon ja uppoavat pimeyteen. Toiset uhkaavat heitä, että kaikenlainen paha koituu heidän turmiokseen, jos he lähtevät.

Sitten opettaja vajoaa yhä alemmaksi omissa harhoissaan. Hänen egonsa suurenee. Hän pitää itseään pyhänä, ja kaikenlainen kritiikki häntä kohtaan ei ole muuta kuin rienausta. Häneltä katoaa yhä enemmän kosketus todellisuuteen. Hän ryhtyy käyttäytymään omituisesti ja vetää valittunsa mukaansa. Hän sietää vain sellaisia ihmisiä, jotka seuraavat häntä sokeasti ja vahvistavat täysin hänen rooliaan kaikkitietävänä johtajana. Kaikkinaista kriittistä kommentointia pidetään vakavan virheen merkkinä. Ajan myötä häntä ympäröivät vain hännystelijät, jotka peittävät hänet mielistelyyn. Tästä seuraa, että yhä useampi on väärässä ja lahkon varsinainen toiminta on vaarassa. Koska guru ei pysty itsekriittisyyteen, hän projisoi mahdollisten ongelmien syyn toisiin. Hänen silmissään toiset eivät kuuntele häntä oikein eivätkä ymmärrä hänen oppejaan. Kun yhä enemmän asioita menee pieleen, hänen vahvistuu uskossaan, että häntä ympäröivät ihmiset ovat vähemmän arvokkaita eivätkä tosiaan ansaitse hänen läsnäoloaan.

Lahkon jäsenet taantuvat ihmisiksi, jotka ovat ahdistuneita ja joilla on huono omakuva. Heille kerrotaan usein, että kaikenlainen ihmisen minuus on pahaa, mikä tällöin antaa gurun egolle vapaan hallintavallan. Jossakin vaiheessa he eivät enää uskalla ajatella itse ja omaksuvat vain gurun ajatuksia.  Entäpä guru? Hän tulee yhä enemmän vainoharhaiseksi sillä seurauksella, että koko lahko menee hulluutta kohti. Äärimmäisessä tapauksessa, kuten historiasta tiedämme, lahko jopa tekee itsemurhan yhdessä. Henkisyydestä ei ole häivähdystäkään jäljellä. Itse asiassa aitoa henkisyyttä ei ehkä ole ollut mukana alun alkaenkaan. 

Onneksi poikkeuksia on. Kaikkialla maailmassa ihmiset sitoutuvat henkisen tiedon jakamiseen positiivisesti valaisten toisia omassa ympäristössään. Heillä on tietenkin omia ongelmiaan, mutta heidän ja yllä mainittujen gurujen välinen ero on siinä, että he kohtaavat omat ongelmansa rehellisesti. Aito guru viittaa aina sisäiseen guruun, joka on jokaisessa ihmisessä. Hän ei koskaan sano, että ihmisenä hän on guru toisille. Hän esittää itsensä pioneerina, oppaana yhdelle todelliselle gurulle, joka on jokaisen ihmisen sisällä: siihen hän osoittaa tien.

Miten tällaisia ihmisiä löydetään, mistä tunnistaa henkiset opettajat, joilla on tällaista rehellisyyttä? Alla kuvailen muutamia hyvien opettajien ydinarvoja.

Miten asioiden pitäisi olla

Hyvä opettaja luo vapautta

Jokainen hyvä opettaja tietää, että hänen opetuksensa itsessään ei ole lopputulos. Hän on kehittymässä ja tietää, että hänen tietoisuutensa kehittyy edelleen. Hän ei tiedä, mikä polku avautuu tulevaisuudessa, mitä universumi antaa hänelle tai miten hänen tietoisuutensa kasvaa edelleen.

Hän tietää myös, että toiset ovat omalla kehityspolullaan ja että hän kunnioittaa sitä. Hän ymmärtää, että hän ei koskaan voi täysin ymmärtää toisen kehityskulkua ja tunkeutua siihen. Hän pyrkii aina tiedoillaan auttamaan toisia edelleen. Hyvä opetus ei ole koskaan päätepiste tai totuus, joka pysyy ainaisesti, vaan opettaja ojentaa auttavan kätensä. Jotakin, joka auttaa avaamaan solmut, jotta voidaan taas luottaa elämän luonnolliseen virtaan.

Hyvä opettaja tietää, että jokainen elävä olento on ainutlaatuinen osa kosmosta ja sen on löydettävä oma tiensä. Kukaan ei voi kertoa, mikä polku ja paikka on toisen universumissa. Hän ei koskaan pakota omaa polkuaan ja visiotaan toiselle eikä koskaan kerro toiselle mitä tehdä tai mikä on jonkun toisen polku. Hän antaa aidon vapauden osoittamalla mahdollisuuksia, toisen jumalallista potentiaalia.

Oppilaalle opettajan opetus on aina vain lähtökohta. Jotakin, joka auttaa tätä ottamaan seuraavan askeleen päästäkseen itsenäisesti eteenpäin.

Tietoisuus haluaa aina kasvaa, ja aina on olemassa seuraava askel. On aina uusia ideoita, uusia kokemuksia. Äärimmäistä totuutta ei voida sisällyttää kielen asettamiin rajoituksiin.

Ideoista, jotka kerran toivat valaistusta ja edistystä, tulee vanhentuneita edistyksen edessä, tietoisuuden kehittyessä. Sitten on aika päästää niistä irti.

Kun ihmiset väittävät, että “tämä oppi, tämä kirja on absoluuttinen totuus, me tiedämme miten se toimii”, seisauttavat edistyksen. Sitten he nopeasti jäävät jälkeen ihmisistä, jotka seuraavat sisäistä voimaansa.

Tätä me näemme yhteiskunnassamme tapahtuvan. Siinä missä maalliset organisaatiot kehittyvät, saavat uusia ideoita, kehittävät uusia yhteistyömuotoja kiinnittäen yhä enemmän huomiota yksilöllisen työntekijän kehittymiseen ja tyytyväisyyteen, monet henkiset organisaatiot polkevat paikallaan.

Hyvä opettaja tietää, että totuus voidaan löytää kaikkialta

Totuus voidaan löytää kaikkialta, koska kaikki tulee totuudesta. Se voidaan löytää hiekanjyvästä, kukasta, yllämme olevista tähdistä, lapsen hymystä, sydämistämme. Ja sitä totuutta kohti johtaa ääretön määrä polkuja. Jos menemme virran mukana, löydämme sen totuuden, jota etsimme. Ei tarvitse tehdä mitään. Jokainen kysymys luo energiavirran, joka luonnollisesti tuo meille vastauksen. Hyvä opettaja tietää tämän. Hän vain rohkaisee meitä luottamaan siihen virtaan, menemään sen virran mukana, koska hän tietää, että se virta vie meidät etsimiimme vastauksiin. Hän ei koskaan estä sitä virtaa omalla opetuksellaan, omilla näkemyksillään.

Hän tekee omasta roolistaan mahdollisimman pienen. Hän tietää, että: “Mitä enemmän minä teen, sitä todennäköisempää on, että häiritsen sitä virtaa.”

Jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen suhteensa totuuteen: se totuus on hänen sydämensä äänessä, hänen omatunnossaan, hänen intuitiossaan. Hyvä opettaja kunnioittaa sitä. Siksi hän ei koskaan väitä omistavansa totuutta, hän vahvistaa ja ruokkii sitä sisäistä sidosta, joka “oppilaalla” on kosmoksen kanssa.

Hyvä opettaja on tyytyväinen, kun hänen oppilaansa ohittavat hänet

Maan ihmiskunnan kehitys menee näin. Aikojen kuluessa monenlaiset vilpittömät henkiset ihmiset ja monet ei-inhimilliset olennot osallistuivat tietoisuuden asteittaiseen kasvuun Maan päällä. Tämän tuloksena Maan energiasta on tullut yhä hienompaa.

Sielun maailman ja maallisen maailman välinen etäisyys on pienenemässä. Uudet sukupolvet ovat parempia käsittelemään sielun maailman juoksevaa, leikkisää energiaa.

Katsotaan vaikka uuden sukupolven lapsia, uuden ajan lapsia, miten he ovat spontaaneita ja hilpeitä ja niin herkkiä. He ovat meitä kehittyneempiä, ja heidän tietoisuutensa on lähempänä Alkulähdettä. Heidän energiansa on sulavampaa, he ovat vähemmän juuttuneita ahdasmielisiin uskomuksiin, joiden alkuperä on menneisyydessä.

Täsmälleen samoin meillä on parempi yhteys sielumme tietoisuuteen kuin meitä edeltävillä sukupolvilla.

Meitä ennen tulleet henkiset opettajat eli ihmiset, joita oikeutetusti ihailemme, aloittivat työnsä Maan ilmapiirissä, joka oli paljon raskaampi ja karkeampi kuin mitä se nyt on. Siksi me olemme jollakin tapaa lähempänä sisäistä ydintämme kuin he olivat. Heidän ansiostaan me olemme siellä missä olemme, mutta se tarkoittaa myös sitä, että meidän on laitettava heidän ideansa perspektiiviin eli silloisen ajan ja kulttuurin yhteyteen. Jokainen omaksuu lapsena oman aikansa energioita, ja se koskee myös henkisiä opettajia. Se on aina havaittavissa heidän työssään. Siksi meidän täytyy suhteuttaa kaikki mitä meille tulee menneisyydestä, ja asettaa se kyseisen ajan ja kulttuurin taustaa vasten. Ihmistietoisuus on aina laajentuvaa. Eilispäivän “totuus” ei välttämättä ole tämän päivän totuutta.

Aito opettaja tietää tämän, toivottaa jatkokasvun tervetulleeksi, ja on onnellinen, kun hänen oppilaidensa kehitys jatkuu ja nämä siemenet tuottavat hedelmää.

Hyvä opettaja tunnustaa oman kehitysprosessinsa

Täällä Maan päällä me käymme läpi kehitysvaihetta emmekä koskaan pääse sen prosessin loppuun. Lisäkasvu on aina mahdollista. Meillä kaikilla on vaikeita aikoja, omia ongelmia, omia pelon, epätoivon ja toivottomuuden hetkiä. Kukaan ei ole niiden yläpuolella.

Saatatte muistaa kouluajoilta, että oli kahdenlaisia opettajia. Oli opettajia, jotka seisoivat liitutaulun edessä ja myönsivät rehellisesti, kun he eivät tienneet jotakin – he olivat parhaita. Sitten oli sellaisia, jotka yrittivät piilotella tietämättömyyttään – he eivät olleet niin hyviä opettajia. Luokassa sen tunsi välittömästi.

Sama pitää paikkansa myös henkisiin opettajiin. Aidot opettajat tunnistavat rehellisesti omat ongelmansa, omat heikkoutensa, omat pelkonsa ja epävarmuutensa. Opettajalla, joka ei tee niin ja joka on oppilaiden yläpuolella tyyliin “Minä olen päässyt sinne, minne teillä on vielä pitkä matka”, on ongelma egonsa kanssa. Hän saa identiteettinsä “guruna” olemisesta. Tämän asenteen taustalla on pelko: hän pelkää, että hänen oppilaansa hylkäävät hänet, jos he näkevät hänen heikkoutensa.

Hyvä opettaja tekee opettamisesta suhteellista

Totuudessa on tiettyä voimaa: kun ihmiset kuulevat totuuden, jokin heidän sisällään resonoi.  Mitä on totuus? Mikä on tosi ajatus tai tosi idea? Se on ajatus tai idea, joka auttaa ihmistä olemaan harmoniassa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Totuus on parantavaa, vapauttavaa. Se koskettaa jotakin syvällä sisimmässäsi olevaa, liikuttaa sinua, kiihdyttää sinua ja saa sinut innostuneeksi. Huomaat sen myös toisissa. Totuus paistaa ihmisen silmistä, ja voit kuulla sen hänen äänessään.

Sanoin ei voida ilmaista sitä, mitä maailmankaikkeus, Kaikkeus on sisimmässä olemuksessaan.  Sitä ei voida rajoittaa kieleen, se ylittää ajattelukykymme.

Hyvä opettaja tietää tämän. Hän tietää, että ylevimmät ja puhtaimmat sanat eivät ole muuta kuin osoittimia totuuden suuntaan. Siksi hän pysyy aina vaatimattomana ja laittaa omat sanansa perspektiiviin. Hän tietää, että jossakin vaiheessa Maan energiat ovat korkeampia ja hienostuneempia kuin tällä hetkellä, ja ne ilmaistaan Maan päällä kielellä, joka lähentelee totuutta enemmän kuin meillä nyt käytössä olevat sanat.

Hyvä opettaja ei toimi pelosta vaan rakkaudesta

On paljon opettajia, jotka toimivat pelon kautta: “Kuunnelkaa minua tai muuten teette virheitä, noudattakaa näitä sääntöjä, muuten joudutte helvettiin.” Olemme kuulleet jo ne kaikki. Tällaisen opetuksen takana on pelko.

Pelkoa käyttävä guru pelkää menettävänsä seuraajansa, pelkää menettävänsä oppilaansa, ja ilman seuraajia hänellä ei enää ole oikeutta olla olemassa. Alemmuutta tunteva ihminen saa usein identiteettinsä uskostaan, ja jos joku toinen ei jaa hänen uskoaan, hän kokee sen uhkaksi omalle identiteetilleen. Siksi sellainen henkilö on paha ja häntä on rangaistava.

Pelko on epäpuhtaan opin ominaisuus. 

Totuus perustuu rakkauteen. Puhdas opettaminen tukee sitä rakkautta yhdessä toisten ja elämän kunnioittamisen kanssa.

Jokainen elävä olento on ainutlaatuinen osa kosmosta, jokaiselle on paikkansa. Uskotpa mihin tahansa, oletpa kuka tahansa, teetpä mitä tahansa, sitä ei tuomita – on vain ehdotonta rakkautta. Hyvä opettaja tietää tämän. Hän kohtelee aina toisinajattelijoita kunnioittaen ja rakastaen eikä hän tuomitse eikä arvostele. Hän ei koskaan käytä pelkoa vakuuttaakseen oppilaansa tietyn näkökannan puolelle. Mikä tahansa oppi, joka perustuu pelkoon, katoaa lopulta.

Lopuksi, hyvä opettaja tietää olevansa myös oppilas

Olemme kaikki polulla. Niin kauan kuin emme ole kaikkea, emme ole se ainoa, olemme matkalla, olemme oppimassa ja kasvamassa.  Meillä on kokemuksia, hankittuja oivalluksia, joita muiden on vielä opittava. Ja toiset ovat kehityksessään meitä pidemmällä. Ymmärrä, että asioiden oppiminen, jonkin asian eläminen läpikotaisin vie aikaa. Älä siis koskaan ole kärsimätön itseäsi ja toisia kohtaan.

Hyvä opettaja tiedostaa omat hullutuksensa ja möhläyksensä ja inhimilliset heikkoutensa. Hän hyväksyy eikä tuomitse. Ja kun hän näkee sen oppilaissaan, hän hyväksyy eikä taatusti tuomitse heitä. Hän tietää, että hänkin opettelee elämää.

© Gerrit Gielen
www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi

---

¹⁾Katso: Prophet’s Daughter: My Life With Elizabeth Clare Prophet Inside The Church Universal And Triumphant (ISBN-13: 978-1599219721, Erin Prophet).