Gerrit Gielen

Kaikki luonnossa perustuu rytmiin. Mieti esimerkiksi vuodenaikoja tai päivän ja yön vaihtelua. Tämä rytmi kuuluu luontoon ja me koemme sen itsestään selvänä. Elämän luonnollinen kehittyminen on mahdollista ainoastaan rytmien ansiosta. Ilman yötä maapallo kuumenisi kiehuvaksi, elottomaksi autiomaaksi, ja ilman päivää se jäätyisi. Molempia tarvitaan elämän evoluutiota ja kasvua varten.

Vähemmän itsestään selvää on se, että sisäinen elämämme on myös rytmistä riippuvainen. Siinäkin on valon ja pimeän vaihtelua. Valon ajanjaksot, jolloin kaikki sujuu hyvin, vuorottelevat pelon, kiukun, epätoivon ja epäilyksen vaikeiden aikojen kanssa. Silti näilläkin ajanjaksoilla on tarkoituksensa. Aivan kuten kaikki elämä Maan päällä kehittyy valon ja pimeän vuorottelun takia, myös me ihmiset kasvamme rytmisen vaihtelun takia. Erityisesti vaikeat ajanjaksot osoittautuvat jälkikäteen tarkasteltuna hyvin opettavaisiksi ajoiksi, jolloin tapahtuu sisäistä kasvua ja syventymistä.

Joskus tasapaino kuitenkin näyttää katoavan. Pimeys alkaa dominoida ja menetämme yhteyden valoon: kuvittelemme, että se ei koskaan enää palaa. Yön jälkeen ei enää tule päivä, pimeys näyttää olevan pysyväistä. Elämän luonnollinen rytmi pysähtyy eikä siinä ole enää rytmiä, ei enää kasvua, ainoastaan pysähtyneisyyttä.

Miksi on niin? Miksi emme joskus mene elämän luonnollisen rytmin mukana, vaan juutumme pimeään vaiheeseen?

Tässä artikkelissa haluan osoittaa, että pimeyteen juuttumisen tuntemus aiheutuu usein väärästä ajattelutavasta: ajattelemalla pelosta käsin me keinotekoisesti pidennämme pimeyttä elämässämme. Haluan myös näyttää mitä voimme tehdä asian suhteen ja kuinka voimme opettaa itseämme ajattelemaan rakkaudesta käsin. Ajatteleminen rakkaudesta käsin on luonnollinen ajattelutapa ja se on linjassa elämän rytmin kanssa sekä stimuloi sisäistä kasvua.

Ajattelutapamme

Meillä on monia hienoja ideoita ja mielipiteitä meitä ympäröivästä maailmasta eivätkä monet niistä ole peräisin meistä, vaan meitä ympäröivä maailma tarjoaa ne meille: sanomalehdet, televisio, Internet ja kaikki tapaamamme ihmiset, jotka usein heti ovat valmiita ilmaismaan mielipiteensä jostakin asiasta.

Ajattelumme aina alkaa oletuksilla meitä ympäröivästä maailmasta. Se on verrattavissa matematiikkaan, jossa aloitetaan olettamalla lukuisia aksioomeja: periaatteita, joita ei voida todistaa. Siitä alkaen käytetään järkeä. Voidaan esimerkiksi olettaa, että lyhin etäisyys kahden pisteen välillä on suora viiva, jolloin päästään perinteiseen geometriaan. Jos oletetaan, että näin ei ole asia, silloin esiin tulee erilainen ja käyttökelpoinen geometrian tyyppi: epäeuklidinen geometria osoittautuu hyvin soveliaaksi nykyaikaiseen astronomiaan.

Ajattelumme on aivan kuin matematiikka. Jos tarkastellaan kunnolla ihmisten mielipiteiden alkuperää, voidaan nähdä, että ne perustuvat lukuisiin tosina pidettäviin oletuksiin. Yleisesti ottaen ajatus voidaan aina palauttaa joko pelkoon tai rakkauteen.

Ajattelu pelosta käsin

Ajattelu pelosta käsin johtaa aina dualistiseen näkemykseen todellisuudesta. Toinen asia tai tilanne on hyvä ja toinen on paha, ja meidän on varottava pahaa asiaa tai tilannetta. Sellainen näkemys todellisuudesta tekee maailmastamme turvattoman.

Sanokaamme, että tunnemme tietyn ihmisryhmän uhkaavan meitä, silloin alamme ajatella heitä pelosta käsin. Tällöin ajattelumme kallistuu korostamaan eroja: heillä on eri uskonto, toiset normit ja arvot. Ja he haluavat tuputtaa omia normejaan ja arvojaan meille, joten he ovat vaarallisia. Tällainen ajattelu johtaa uskomukseen kaksinaisuudesta, mikä vain vahvistaa ja suurentaa alkuperäistä pelkoa.

Mitä meissä tapahtuu tällaisen ajattelun seurauksena? Alkuperäisestä, irrationaalisesta pelosta tehdään ehdoton maailmankuva. Ajattelumme avulla muodostuu valtava ajatusten, merkitysten ja “tosiasioiden” rakenne, joka luo pysyvän asuinsijan pelolle. Tämä rakenne alkaa toimia meissä eräänlaisena suodattimena, jonka läpi havainnoimme todellisuutta: kaikki siihen pelkoon yhtenevän me havainnoimme suurentuneena, ja muuta emme enää näe.

Tällainen ajattelu täyttää sisäisen maailmamme “ajatuslinnoina”. Näiden ajatuslinnojen takia on lähes mahdotonta tunnistaa sitä alkuperäistä pelkoa, joka muodostaa rakenteen perustan. Pelko piiloutuu sitä vahvistavien ja tukevien mielipiteiden ja käsitteiden “muurauksen” taakse. Kuitenkin rakenteen todelliset asukkaat ovat pelko ja kiukku. Aina kun tällainen linna on olemassa, energia ei enää virtaa: valo ja elämä katoavat sisäisestä maailmastamme. Me säteilemme joustamattomuutta ja puolueellisuutta, ja sisäinen kehityksemme pysähtyy paikalleen.

Kouraantuntuva esimerkki voi selventää tätä. Oletetaan, että jollakin naisella on tietynlainen miesten pelko. Hän ajattelee, havainnoi ja tulkitsee miesten käytöstä siitä pelosta käsin. Silloin hän päättelee, että miehet ovat epäluotettavia, dominoivia, väkivaltaisia ja pinnallisia. Tällainen ajattelutapa ei ainoastaan vaikuta naisen miessuhteisiin, vaan se johtaa myös siihen, että hän tukahduttaa oman miespuolisen osansa. Hän ei tunnusta miesenergian positiivisia puolia, kuten oma-aloitteisuutta, itsensä puolustamista ja määrätietoisuutta. Tällainen ajattelutapa vahingoittaa naisen omaa kykyä itsensä puolustamiseen ja määrätietoiseen rajojen asettamiseen. Hänen empatian ja herkkyyden naispuoliset ominaisuutensa voivat “kehittyä yli”, mikä voi heikentää ja uuvuttaa häntä. Tämän seurauksena hän kokee ympärillään olevan maailman vielä maskuliinisempana ja vihamielisempänä. Hänen pelkonsa alkavat dominoida häntä yhä enemmän.

Näin ajattelu pelosta käsin johtaa negatiiviseen kierteeseen, joka pitää itseään yllä: alamme ajatella pelosta käsin, ja silloin tämä ajattelu johtaa asioiden peittelemättömän dualistiseen näkemykseen. Luodaan maailmankuva, “ajatuslinna”, joka piilottaa alkuperäisen pelon ja vaikeuttaa sen kohtaamista rehellisesti ja rakastaen. Ajattelu pelosta käsin tukkii energian luonnollisen virtauksen ja tukahduttaa jotakin sisältämme. Lopulta tämä dualistinen maailmankuva heijastuu takaisin itseemme ja vahvistaa pelkoa.

Ajattelu rakkaudesta käsin

Kun alamme ajatella rakkaudesta käsin, tiedostamme kaikkien asioiden sisäisen yhtenäisyyden. Kun esimerkiksi katsomme eri kulttuurista olevia ihmisiä rakkaudella, emme enää näe eroja, vaan useimmiten yhteisiä ominaisuuksia. Tajuamme myös näiden ihmisten kaipaavan onnellista perhettä ja kivaa työtä. Myös he haluavat parasta lapsilleen ja harmonista olemassaoloa toisten kanssa. Erot ovat vain ulkoisia.

Vahvat, suorapuheiset mielipiteet painottavat usein tiettyä kaksinaisuutta: tämä on hyvä, tämä ei ole. Näiden mielipiteiden takana piilottelee pelko. Rakkaudesta käsin ilmaistut mielipiteet ovat paljon pehmeämpiä ja vivahteikkaampia. Ne osoittavat aina ymmärrystä sille, mikä on erilaista, ja painottavat olemassa olevaa sisäistä yhtenäisyyttä ja yhteyttä. Syvällisellä tasolla universumi on yhtä; syvällisellä tasolla ihmiskunta on yhtä.

Sen sijaan, että rakentaisimme ajatuslinnoja peloillemme, voimme keskittää huomion pelkoihimme. Voimme käyttää ajatteluamme näkemään muurauksen läpi, murtamaan muureja ja kohtaamaan pelon avoimesti. Pelot ovat kuin lapsia, joilta on puuttunut rakkaus. Nuo lapset eivät halua “linnoja” suojakseen, he kaipaavat lämpöä, rakkautta ja tunnustusta. He haluavat tulla nähdyksi ja kaipaavat valoa.

Rakkaus on se voima, joka yhdistää hylkiön yhtenäisyyteen.

Sisäinen maailmamme ei ole erillään ulkoisesta maailmasta, kaikki on osa samaa yhtenäisyyttä. Ajattelemalla rakastaen toisia rakkaus virtaa heitä kohti. Se koskettaa heitä ja voi vaikuttaa heihin ja muuttaa heitä. Kaiken sisäisen yhtenäisyyden tajuaminen asustaa syvällä jokaisen elävän olennon sisällä. Säteilemällä rakkautta kosketat tätä tietämystä ja aktivoit sen. Rakkaus hälventää kaksinaisuuden niin sisäisessä maailmassasi kuin ulkoisessakin.

Tämän takia Kristus sanoo: “Rakasta vihollisiasi.” Sillä rakkaus muuttaa viholliset ystäviksi. Tämä pätee niin meidän ulkopuolellamme oleviin vihollisiin kuin sisällämme oleviin vihollisiin: pelkoon ja kiukkuun.

Rakkaudesta käsin ajattelemaan oppiminen: käytännön vinkkejä

Muutos pelosta käsin ajattelusta rakkaudesta käsin ajattelemiseen ei ole helppo, koska pelolla on aina taipumus siirtää huomio ulkoiseen: pelkomme kohteeseen.

Sanotaan vaikka, että pelkäämme hämähäkkejä, ja silloin keskitämme kaiken huomiomme meidän ulkopuolellamme olevaan hämähäkkiin emmekä itse pelkoon. Sen sijaan, että keskittyisimme pelkoomme, me kohdistamme ajatteluvoimamme kysymykseen miten voimme tuhota hämähäkin, miten voimme jatkossa välttää lisää hämähäkkejä tulemasta sisään, jne.

Asioista tulee vieläkin vaikeampia, jos olemme rakentaneet kokonaisen ajatuslinnan pelkomme ympärille, mikä tekee sen tuntemisen lähes mahdottomaksi, koska se piileksii mielipiteiden ja ajatusten muurien takana.

Alla on toimintasuunnitelma, josta voi olla apua.

1) Valmistaudu kohtaamaan pelkosi rehellisesti. Ole halukas hyväksymään, että monien mielipiteidesi ja ajatustesi takana on pelkoa ja/tai kiukkua. Tämä on hyvin vaikea askel. Kysy itseltäsi seuraava kysymys: “Voisiko olla, että monet näkemykseni, joita olen vuosia julistanut ehdottomalla varmuudella, perustuvat pelkoon ja kiukkuun eivätkä rakkauteen?” Rohkeuden kerääminen rehellisen vastauksen löytämiseksi tähän kysymykseen on ensimmäinen ja suurin askel.

2) Jos olet valmis tekemään yllä olevan, suo itsellesi hiljainen hetki ja ohjaa huomiokykysi sisäänpäin. Yritä tuntea pelkosi. Ohjaa huomiosi alas vatsaan, jossa negatiiviset ajatukset yleensä piilottelevat, ja sano: “Tule ulos, sinulla on lupa olla täällä.” Ole hiljaa ja kuvittele, että pelästyneet tai kiukkuiset lapset tulevat hitaasti kävellen sinua kohti pimeydestä. Anna rakkauden virrata heitä kohti ja toivota heidät tervetulleiksi.

3) Ajattele mielipiteitä ja ideoita, joista pidät kiinni tietyllä kiivaudella; ne voivat olla maailmasta, ympärilläsi olevista ihmisistä, ihmissuhteistasi – mistä tahansa. Kuvittele nyt, että toinen ihminen julistaa samaa mielipidettä sinulle. Älä kiinnitä niin paljon huomiota siihen, mitä hän sanoo, vaan mitä hänestä säteilee. Onko se rakkautta vai jotakin muuta? Virtaako energia hänen sydämestään vai tuleeko se jostain muualta? Ja jos se on jotakin muuta kuin rakkautta, mitä se on?

Tutki sitä ja katso myös tarkkaan sitä henkilöä, jonka olet valinnut ilmaisemaan mielipidettäsi. Kuka hän on ja miksi valitsit kyseisen henkilön? Tällä valinnalla on myös merkitystä. Voit tietenkin tehdä tämän harjoituksen siten, että itse ilmaiset sen mielipiteen, ja katselet itseäsi kauempaa. Mitä sinä säteilet?

Toistamalla yllä olevat vaiheet säännöllisesti voimme asteittain hälventää ne sisäiset tukokset eli ne ajatuslinnat, jotka häiritsevät elämämme luonnollista rytmiä. Ajatuslinna toimii kuten pato, joka estää luonnollisen virtauksen elämämme joessa. Jos poistamme padon, silloin elämä ja valo pääsevät jälleen virtaamaan läpi.

Pimeyden ajanjaksot ovat osa elämää, ja elämän virtaus johtaa meidän takaisin valoon itsestään. Mutta pystyäksemme menemään sen virran mukana, meidän on oltava halukkaita kohtaamaan itsessämme oleva pimeys rehellisesti ja rakastaen. Se on rakkaudesta ajattelemisen voimaa.

© Gerrit Gielen

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi