Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät, minulle on suuri ilo ja onni toivottaa teidät tervetulleiksi tähän paikkaan, jonne olette kokoontuneet kuulemaan minua, vanhaa ystäväänne. Minä olen Joshua. Olen ollut keskuudessanne eläessäni Maan päällä Jeesuksena. Olen ollut ihminen ja tiedän kaiken sen mitä te käytte läpi ihmisinä maallisessa kehossa ja maallisessa elämässä. Ja minä olen tullut tänne auttamaan teitä ymmärtämään keitä te olette.

Kaikki te, jotka olette läsnä täällä, ja monet teistä, jotka luette tätä viestiä myöhemmin, olette valotyöntekijöitä. Olette valon enkeleitä, jotka olette unohtaneet keitä te todella olette. Olette käyneet läpi monia koettelemuksia matkallanne Maan päällä, monien maallisten elämienne aikana. Ja minä tiedän nämä koettelemukset sisälläni.

Olette nyt tulleet sellaiseen vaiheeseen sielunne historiassa, jossa olette päättämässä elämien kiertokulkua. Tässä vaiheessa saatte yhä enemmän yhteyttä korkeampaan itseenne, joka te todella olette, siihen itseen, joka on riippumaton ajasta ja tilasta. Olette päästämässä korkeamman, aineettoman itsenne maalliseen olemukseenne, jokapäiväiseen elämäänne.

Teille on yhä vaikeaa pitää jatkuva yhteys korkeampaan minäänne, sillä olette unohtaneet, että te itse todella olette tämä valon suuri lähde. Joka tapauksessa olette kaikki aloittaneet sisäisen matkan, ja tällä matkalla olette tunteneet halun, jopa kutsumuksen auttaa toisia heidän tiellään sisäiseen kasvuun ja itsensä tiedostamiseen. Erityisesti valotyöntekijöillä on luonnollinen halu jakaa omat oivallukset ja kokemukset toisten kanssa. Olette kaikki synnynnäisiä opettajia ja parantajia.

Siitä hetkestä lähtien, kun otatte harteillenne toisten opastamisen opettajina tai parantajina, te todennäköisesti tulette törmäämään lukuisiin sudenkuoppiin. Nämä sudenkuopat ovat seurausta tietyistä väärinymmärryksistä koskien sitä, mitä tarkoittaa jonkun toisen henkinen opastaminen. Ne johtuvat parantamisen luonnetta koskevista väärinkäsityksistä ja teidän osuudestanne siinä parantajana. Näistä sudenkuopista haluaisin tänään puhua.

Mitä on parantaminen?

Mikä on parantamisen ydinolemus? Mitä tapahtuu, kun joku “tulee terveeksi”, olipa se sitten psykologisella, emotionaalisella tai fyysisellä tasolla? Tuolloin kyseinen henkilö pystyy jälleen saamaan yhteyden omaan sisäiseen valoonsa, omaan korkeampaan minäänsä. Tämä yhteydellä on parantava vaikutus kaikkiin minän kerroksiin – emotionaaliseen, fyysiseen ja mentaaliseen kerrokseen.

Jokainen etsii parantajasta tai opettajasta sellaista energian tilaa, jolla hän pystyy jälleen ottamaan yhteyttä sisäiseen valoonsa, siihen osaan itseä, joka tietää ja ymmärtää. Opettaja tai parantaja pystyy tarjoamaan tämän tilan, sillä he ovat jo saaneet sen sisäisen yhteyden. Parantajalla on käytössään taajuus, energiavärähtely, joka sisältää ratkaisun asiakkaan ongelmaan. Parantajana tai opettajana oleminen tarkoittaa, että hänen energiakentässään on ratkaisun energiataajuus ja että hän tarjoaa sen jollekin toiselle. Sitä se on eikä mitään muuta.

Pohjimmiltaan se on prosessi, joka voi tapahtua ilman sanoja tai tekoja. Parantava vaikutus on itse energialla, joka teillä on opettajana tai parantajana. Teidän valaistunut energianne avaa mahdollisuuden jollekin toiselle “muistaa”, mitä he jo tietävät, ottaa yhteyttä omaan sisäiseen valoonsa, omaan intuitioonsa. Juuri tämä muistaminen, tämä yhteys saa paranemisen aikaan. Kaikki paraneminen on todellakin itsensä parantamista.

Parantamisella tai opettamisella ei itse asiassa ole mitään tekemistä erikoistaitojen tai erikoistietojen kanssa, joita voidaan oppia kirjoista tai käymällä kursseja. Parannusvoimaa ei voi hankkia mistään ulkoisesta. Kyse on “ratkaisun taajuudesta”, joka on läsnä energiakentässänne oman sisäisen kasvunne ja tietoisuuden selkeyden tuloksena. Opettajina ja parantajina te olette kaikki vielä mukana henkilökohtaisissa kasvuprosesseissa. Silti energiakentässänne on osia, jotka ovat tulleet niin selkeiksi ja puhtaiksi, että niillä voi olla parantava vaikutus toisiin.

On tärkeää ymmärtää, että tämä vaikutus ei ole mitään sellaista, jonka takia teidän on ponnisteltava kovasti. Nimenomaan asiakas päättää haluaako sulauttaa tarjoamanne taajuuden itseensä vai ei, päästääkö sen sisään. Se on asiakkaan valinta. Te tarjoatte sen olemalla oma itsenne, “olemalla siinä” toista varten. Parantava vaikutuksenne ei tule toisilta oppimillanne taidoilla tai tiedoilla, vaan puhtaasti siitä, keitä olette, eli matkaamanne sisäisen tien ansiosta. Voitte todellakin auttaa toisia ongelmissa, joita olette itse käyneet läpi syvällä emotionaalisella tasolla. Teidän valonne loistaa majakan tavoin ihmisille, jotka ovat yhä juuttuneita näihin ongelmiin, pyytäen heitä hellävaroen irtaantumaan niistä.

Kun olette parantaneet itsenne syvään juurtuneista tuskista ja vammoista, teistä on tullut todellinen mestari, jonka viisaus perustuu sisäiseen tietoon ja aitoon kokemukseen. Itsensä parantaminen, vastuun ottaminen sisäisistä vammoista ja näiden saaminen tietoisuutenne valoon on tärkeässä osassa opettajaksi ja parantajaksi tulemisessa. Itsensä parantamisen kyky tekee teistä valotyöntekijöitä. Se luo “ratkaisun energiaa” olemukseenne, mikä tarjoaa toisille portin heidän omaan voimaansa itsensä parantamiseksi.

Kun olette hoitamassa asiakkaita tai auttamassa ihmisiä, te monesti “tulkitsette” heidän energiaansa. Te virittäydytte heihin intuitiivisesti heitä kuunnellessanne, annatte heille neuvoja tai hoidatte heitä parantavilla energioilla. Kuitenkin asiakas tai hoidettava henkilö on “tulkitsemassa” teitä aivan yhtä kuumeisesti. Aivan kuin te olette virittäytymässä heidän energiaansa, he ovat tietoisesti tai tiedostamatta imemässä itseensä teidän energiaanne. He tuntevat intuitiivisesti, onko se mistä puhutte tai mitä teette sopusoinnussa koko olemuksenne kanssa, sopiiko se yhteen teidän energiavärähtelyynne. Sanojanne tai tekojanne lukuun ottamatta he tuntevat, kuka olette.

Todellinen läpimurto tapahtuu asiakkaan tekemässä tulkinnassa teistä. Kun asiakas tuntee olonsa vapaaksi ja turvalliseksi kanssanne, kun heistä tuntuu, että heitä ympäröi eräänlainen tietoisuus, joka voimaannuttaa heitä luottamaan omaan sisäiseen tietämykseensä, silloin parantava ominaisuus liittyy kaikkeen mitä sanotte tai teette. Kun sanojanne ja tekojanne tukee se, kuka olette, silloin niistä tulee valon ja rakkauden välittäjiä, jotka voivat viedä asiakkaan hänen oman valonsa ja rakkautensa ytimeen.

Kun joku vilpittömästi pyytää teiltä apua, kyseinen henkilö on avoin energiallenne sellaisella tavalla, että puhtain ja selkein osa teitä voi koskettaa heitä. Tämä osa teitä ei tule lukemistanne kirjoista tai oppimistanne taidoista. Se on tulosta henkilökohtaisesta alkemiasta, henkilökohtaisesta tietoisuuden muuntumisesta, jossa on teidän ainutlaatuinen tuntomerkkinne. Haluaisin vahvasti korostaa tätä, sillä valotyöntekijöillä (ihmiset, joilla on luonnostaan voimakas halu auttaa toisia) näyttää olevan taipumus hakea jatkuvasti uutta kirjaa, uutta menetelmää, uutta kykyä, jonka avulla tulisi paremmaksi opettajaksi tai parantajaksi. Aito parantaminen on näin yksinkertaista.

Kun elin Maan päällä, välitin tiettyä energiaa silmilläni. Silmistäni virtasi jotakin, jolla oli välitön parantava vaikutus niihin ihmisiin, jotka olivat avoimia sille. Se ei ollut mikään taikatemppu tai ainutlaatuinen taito, joka minulla oli. Olin kosketuksissa totuuden sisäiseen lähteeseeni. Luonnollisesti säteilin jumalallista valoa ja rakkautta, jotka olivat perintöäni – aivan kuin ne ovat teidän perintöänne – ja minä kosketin toisia eläviä olentoja sillä. Niin se on teilläkin. Te ette eroa yhtään minusta. Olette kulkeneet samaa sisäistä tietä ja käyneet läpi samat koettelemukset ja murheet, että olette lopulta päässeet samaan kuin minä silloin, kun elin Maassa. Teistä on kaikista tullut tietoisia kristusmaisia olentoja.

Kristus-energia on henkinen kohtalonne ja olette vähitellen integroimassa tätä energiaa päivittäiseen olemiseenne. Teissä oleva Kristus tekee parannus- ja opetustyötä Kristus-energian luonnollisena seurauksena. Liian usein te vielä samaistutte harjoittelijaan tai oppilaaseen, joka istuu jonkun opettajan jalkojen juuressa ja kuuntelee ja kyselee ja hakee. Kuulkaahan nyt, oppilaana olemisen aika on ohi. On aika tarttua mestariuteen. On aika luottaa sisäiseen Kristukseen ja tuoda se energia esille jokapäiväiseen todellisuuteenne.

Tullaksenne yhdeksi sisäisen Kristuksen kanssa ja opettaaksenne tai parantaaksenne sillä energialla teidän on päästettävä irti lukuisista asioista. Nämä asiat edustavat niitä sudenkuoppia matkallanne parantajaksi/opettajaksi. Haluan ottaa esille kolme aluetta, joilla näitä sudenkuoppia ilmenee.

Pään sudenkuoppa

Ensimmäinen sudenkuoppa on pään tai mielen alueella. Olette hyvin päteviä analysoimaan asioita ja luokittelemaan niitä joidenkin yleisten viitekehysten mukaan. Se saattaa olla kätevää joissakin tilanteissa, mutta yleensä teidän mentaalinen, ajatteleva osanne kuuluu kaksinaisuuden maailmaan. “Kaksinaisuuden maailmalla” tarkoitan tietoisuuden tyyppiä, mikä jakaa asiat hyviin tai pahoihin, valoon tai pimeään, terveeseen tai sairaaseen, maskuliiniseen tai feminiiniseen, ystävään tai viholliseen, jne. Se on tietoisuuden tyyppi, mikä mielellään erottelee ja lyö leimoja eikä tunnusta kaikkien ilmiöiden alla olevaa yhteenkuuluvuutta. Se on tietoisuuden tyyppi, mikä haluaa työskennellä yleisten periaatteiden kanssa, ja se on rationaalinen, objektiivinen suhtautuminen yksilöllisiin tapauksiin. Se ei tosiaankaan pidä mahdollisena toista, paljon suorempaa lähestymistapaa todellisuuteen: intuitiivista lähestymistapaa eli “tietämistä tuntemalla”.

Kristus-energia on kaksinaisuuden ulkopuolella. Kristus-energia koostuu kaikessa polariteetissa piilevästä olemisen virrasta. Mutta mieli ei tunnusta ykseyden tämän tason olemassaoloa. Mieli haluaisi jakaa olemisen valtameren määriteltäviin osiin luokitellen sen tavalla, josta se saa rationaalisen otteen. Mieli haluaa suunnitella rakenteita ja teorioita, jotka voidaan laittaa todellisuuden päälle, suoran elämyksen päälle. Jälleen tämä on joskus käyttökelpoista ja hyödyllistä, erityisesti käytännön asioissa, mutta ei niinkään silloin, kun kyse on todellisesta parantamisesta ja opettamisesta, ts. parantamisesta ja opettamisesta sydämestä käsin.

Kun lähestytte asiakastanne teoreettisesta viitekehyksestä käsin, te yritätte asettaa heidän yksilölliset oireensa yleiseen kategoriaan ja tarkastelette teoriaa saadaksenne selville tämäntyyppisen ongelman ja ratkaisut siihen. Tätä te opitte, kun kouluttaudutte psykologiksi, sosiaalityöntekijäksi tai miksi tahansa ammattimaiseksi neuvonantajaksi. En suinkaan sano, että kaikki tämä olisi väärin. Mutta se mitä haluan pyytää teiltä on tämä: Kun olette tekemisissä jonkun kanssa joko ammatillisesti tai henkilökohtaisessa elämässänne, yrittäkää irrottautua kaikista ajatuksistanne ja järkeilyistänne, kaikista olettamuksistanne koskien sitä, mikä toisella on vaivana, ja yksinkertaisesti kuunnelkaa sydämestänne käsin. Virittäytykää toisen henkilön energiaan sisimmässä olevasta hiljaisesta paikasta. Yrittäkää vain tuntea sydämellänne ja intuitiollanne, mikä toisen ihmisen tilanne on, miltä tuntuu olla hänen sisäisessä maailmassaan. (Katso kanavoinnin lopusta tätä koskeva ohjattu meditaatio.)

Teillä on usein paljon ideoita siitä, mitä jonkun toisen tarvitsee tehdä ratkaistakseen ongelmansa. Te analysoitte heidän ongelmaansa ja keksitte siihen vastauksen. Ja saatatte jopa olla kovasti oikeassa ajattelussanne. Mutta asian ydin on seuraava: teidän ideanne eivät välttämättä sovellu toisen ihmisen energiaan tässä hetkessä. Saatatte olla täysin hakoteillä sen suhteen, miltä heistä sisäisesti tuntuu. Teidän apunne on hedelmällistä vain silloin, kun se on virittynyt auttamanne henkilön energiatodellisuuteen. Saattaa olla, että hän tarvitsee täysin erilaista lähestymistapaa, jota te ette voi kuvitellakaan järjellisellä mielellänne.

Pyydän teitä katsomaan ja aistimaan toista ihmistä puhtaasti sisällänne olevasta hiljaisesta, intuitiivisesta paikasta. Sallikaa itsenne ylittää kaksinaisuus ja täyttyä sisäisen Kristuksen myötätunnosta. Pyydän teitä todellakin inspiroitumaan toisen läsnäolosta, kun tarjoatte hänelle opetusta ja parannusta.

Silloin ratkaisu on usein hyvin yksinkertainen. Teiltä ei kaivata tietoa vaan viisautta. Teiltä ei olla vailla arviotanne, vaan myötätuntoanne ja syvää ymmärrystä. Ette ole siinä tarjoamassa ratkaisua, ollaksenne auktoriteetin kasvot. Olette siinä ollaksenne rakkauden kasvot.

Käännytäänpä esimerkin puoleen kuvaillaksemme tätä asiaa. Otetaan esimerkiksi vanhemmat, jotka haluavat auttaa lapsiaan näiden kohtaamissa ongelmissa. Kokemuksensa ansiosta vanhemmat voivat usein tehdä parempia arvioita tiettyjen toimien seurauksista kuin mihin heidän lapsensa pystyvät. Tai tietämyksensä perusteella vanhemmat voivat varoittaa lapsiaan. He haluavat säästää nämä harmeilta ja he neuvovat lapsiaan tekemään niin kuin heidän mielestä on parasta. Tämä saattaisi olla hyvä tapa auttaa, mielen näkökannalta ajateltuna. Ja joissakin tapauksissa näin on hyvin järkevää tehdä.

Hyvin usein kuitenkin, jos vanhempi virittäytyisi lapseen hiljaisesta, intuitiivisesta sisäisestä paikasta, hän huomaisi, että lapsi tarvitseekin häneltä aivan jotakin muuta. Usein lapsi tarvitsee eniten vanhemman luottamusta ja vakuuttelua. “Luota minuun, anna minun olla kuka minä olen. Anna minun tehdä virheitä, anna minun kompastella, ja usko minuun.” Kun otatte yhteyttä lapseenne luottamuksen paikasta, te itse asiassa rohkaisette häntä luottamaan omaan intuitioonsa. Tämä saattaa auttaa häntä tekemään ratkaisun, joka hänestä tuntuu hyvältä ja joka on ymmärrettävä myös sinun kannaltasi. Jos kuitenkin te yritätte saada lapsenne tekemään jotakin siitä näkökulmasta, että “te tiedätte paremmin”, lapsenne aistii asenteessanne epäluottamusta, ja se saa hänet vastustamaan teitä vielä enemmän.

Lapset “lukevat” teitä, kun tarjoatte heille apua. Lasten luontoon kuuluu se, että he tiedostavat tarkasti sanojenne takana olevat tunnetilat. He voivat aistia teidän piilevät pelkonne tai tuomitsemisen. Usein he reagoivat tähän tunnetilaan teidän sanojenne sijasta, ja kun he reagoivat inholla, he näyttävät olevan täysin kohtuuttomia. Kuitenkin vanhempi saattaa toimia “liian järkevästi”, mikä tarkoittaa, että he eivät tunnista omia piileviä tunnetilojaan eivätkä yritä ottaa yhteyttä lapseen avoimesti ja rehellisesti. Niin tehdäkseen vanhemman on päästettävä irti ennakkokäsityksistään ja todellakin avauduttava lapsen emotionaaliselle todellisuudelle. Kommunikoinnin silta voidaan rakentaa kuuntelemalla aidosti lapsen huolia ja murheita.

Mainitsen tämän esimerkin, koska se on niin yleinen ja siihen on helppo samaistua, ja koska me kaikki tiedämme, miten vaikeaa lasten tukeminen on luottamuksen ja avoimuuden asenteesta käsin. Tässä on kyse irti päästämisestä – päästätte menemään omat ajatuksenne siitä “mitä tulisi olla”, omat toiveenne ja halunne, ja todella annatte toisen ihmisen olla. Toisen verhoaminen avoimuuden ja aidon, sydämellisen ymmärtämisen tilaan tarjoaa toiselle todellista parantavaa voimaa. Usein toista auttaa eniten se, että te hyväksytte täysin, miten asiat ovat. Kun ette yritä muuttaa mitään mielen tasolta, te saatte aidosti yhteyden toiseen ihmiseen ja avaatte portin rakkaudelle ja myötätunnolle.

Sydämen sudenkuoppa

Toinen sudenkuoppa, johon törmäätte pyrkiessänne opettajaksi ja parantajaksi, on sydämen alueella. Sydän on monien energioiden kohtauspiste. Sydänkeskus (eli chakra) muodostaa sillan taivaan ja maan välille sekä ylempien ja alempien energiakeskusten eli chakrojen välille. Sydän “kerää” eri lähtökohdista peräisin olevia energioita ja pystyy tunnistamaan pohjalla olevan yhtenäisyyden. Sydämen avulla voitte ylittää kaksinaisuuden ja tarjota rakastavaa ja myötätuntoista apua toiselle ihmiselle.

Sydän on se tyyssija, josta voitte virittäytyä toisen ihmisen energiaan ja tuntea, miltä tuntuu olla kyseinen henkilö. Se on empatian keskus. Tällöin sydän selvästikin on tärkeässä osassa kaikenlaisessa henkisessä opettamisessa tai parantamisessa. Monet teistä ovat luonnostaan empaattisia – teillä on luonnollinen taipumus aistia mielialoja ja energioita toisista ihmisistä. Tämä kyky palvelee teitä hyvin, kun työskentelette ihmisten kanssa.

Kuitenkin tähän kykyyn liittyy myös tärkeä sudenkuoppa. Teidän herkkyytenne toisten ihmisten energiaan saattaa olla niin vahva, että teidän on vaikeaa erottaa omat tunnetilanne ja jonkun toisen tunnetilat. Joskus imette itseenne toisen ihmisen energiaa niin vahvasti, että menetätte otteen itsestänne. Saatatte haluta auttaa toista niin paljon, varsinkin kun tiedätte miltä hänestä tuntuu, että energianne menevät sekaisin ja alatte kantaa taakkoja, jotka eivät kuulu teille.

Kun näin käy, seurauksena on epätasapaino. Te annatte liian paljon. Ylitätte omat rajanne, kun joudutte jonkun toisen kärsimysten pauloihin ja yritätte kaikin tavoin auttaa häntä. Energia, jota annatte “liian paljon”, kääntyy teistä vastaan. Tämä ylimääräinen energia siirtyy toiseen ihmiseen, mutta se ei auta ratkaisemaan hänen ongelmaansa. Asiakas saattaa olla kyvytön integroimaan tai vastaanottamaan tätä energiaa, tai se saattaa pelottaa häntä, tai hän ei yksinkertaisesti huomaa sitä. Te päädytte tuntemaan väsymystä, ärtymystä ja turhautumista.

Voitte huomata, milloin annatte liian paljon, kun kehonne ja tunteenne lähettävät teille signaaleja. Aina kun tunnette olonne tyhjäksi, turhautuneeksi tai raskaaksi tavattuanne asiakkaan tai yleensä yrittäessänne auttaa jotakuta, se osoittaa, että olette yrittäneet liian kovasti.

Kun tarjoatte opetusta ja parannusta tasapainoisesta, keskitetystä lähtökulmasta, tunnette olonne vapaaksi, eläväiseksi ja inspiroituneeksi. Sen jälkeen kun tapaaminen jonkun kanssa on päättynyt, voitte helposti saada energianne takaisin ja yhteyden itseenne. Päästätte irti toisesta ihmisestä eikä energiakenttienne väliin jää roikkumaan mitään siteitä.

Jos energialinkki toiseen ihmiseen jää jäljelle, koska te niin kovasti haluatte hänen tulevan paremmaksi tai onnelliseksi, sillä linkillä on tuhoisa vaikutus teidän energiaanne. Jäämällä pohtimaan asiakkaan asioita te imette itseenne hänen emotionaalisia energioitaan liian vahvasti. Annatte itseänne hänen taakkansa lieventämiseen, ja tässä teidän kahden välille syntyy emotionaalinen riippuvuus, mikä kulkee molempiin suuntiin. Asiakas alkaa nojautua teihin, ja teidän hyvinvointinne alkaa olla riippuvainen hänen hyvinvoinnistaan. Tämä energioiden kietoutuminen toisiinsa ei auta asiakasta ja se kuluttaa teitä loppuun.

Miksi näin käy niin helposti, kun alatte auttaa ihmisiä? Miksi tämän sudenkuopan välttäminen on niin vaikeaa erityisesti valotyöntekijöille? Mistä tämä tuskallisen vahva tarve parantamiseen ja kokonaiseksi tekemiseen ja maailman parantamiseen tulee? Osaksi tämä luonnollinen halu teissä selittyy sielunne historialla, kuten on kerrottu Valotyöntekijäsarjassa. Teillä on sisäinen missio tarjota opetusta ja parannusta tähän maailmaan. Mutta taipumus antaa liian paljon on peräisin omasta kivustanne, josta ette ole täysin tietoisia. Se kipu saa teidät “yli-innokkaasti” antamaan.

Sydämessänne on tuskaa ja surua, mikä saa teidät tarjoamaan uutta olemisen tapaa, eräänlaista tietoisuuden tasoa, joka on virittyneempi kaiken elävän luonnolliseen jumaluuteen. Teillä on rakastavamman ja rauhallisemman todellisuuden koti-ikävä Maan päällä. Nykyisessä inkarnaatiossanne ette ole tulleet tutkimaan egon keinoja. Olette väsyneet siihen. Olette tulleet vastaamaan sielunne muinaiseen lauluun. Olette tulleet auttamaan rauhan, ilon, kunnioituksen ja yhteydessä olemisen palauttamisessa Maahan.

Teidän tunnekehonne on arpeutunut monissa elämissä, jolloin pyritte tuomaan sielunne valoa Maahan ja kohtasitte vastustusta ja hyljeksintää. Olette tulleet tänne suurin varauksin, mutta samaan aikaan intohimon vanha kukka ei ole teissä kuihtunut. Olette taas täällä! Mutta nyt, johtuen sisäisestä tuskastanne, olette kuin herkkiä kukkia, jotka tarvitsevat lujan perustan kukoistaakseen ja kasvaakseen. Perusta, jonka te kaikki tarvitsette, on tukeva tunne Maahan maadoittumisesta ja omassa keskuksessanne olemisesta.

Maadoittumisella tarkoitan, että tarvitsette juuret Maahan, jotta tiedostatte kuinka Maan todellisuus toimii, jotta tiedätte minkä elementtien kanssa teidän on pärjättävä eläessänne fyysisessä kehossa. Joskus olette niin ihastuneita henkisyyteen, että unohdatte pitää itsestänne ja kehostanne hyvää huolta. Te olette “pilvissä” tai liian idealistisia ja epärealistisia. Te haluaisitte usein ylittää Maan todellisuuden, mutta sielunne energia voi kukoistaa täällä vain Maan kautta, tuntemalla olonne kotoisaksi ja mukavaksi Maan vaikutuspiirissä.

Keskuksessa olemisella tarkoitan, että teidän on oltava uskollisia omille tunteillenne, omalle tuntemuksellenne siitä, mikä on sopivaa teille. Ihmisinä teillä on ego ja yksilöllinen persoonallisuus, jotka erottavat teidät muista. Egolla on arvokas tehtävä. Sen avulla voitte keskittää sielunne erityisen energian aineelliseen todellisuuteen. Te ette halua luopua yksilöllisyydestänne minkäänlaisen “paremman hyvän” vuoksi! Te ette ole täällä poistaaksenne egonne, olette täällä antaaksenne sielunne valon loistaa egonne läpi. Te tarvitsette egoanne ilmentääksenne omaa energiaanne ulospäin.

Koska sielussanne on tuskaa ja koska olette väsyneitä vanhaan ja koska haluatte päästä Uuden Maan luvattuun maahan, maadoittuneisuus voi kadota ja keskuksessa oleminen hävitä. Teillä on taipumus muuttaa asioita väkisin, kun tilanne ei ole siihen vielä valmis, tai yritätte herättää ihmisiä nopeammin kuin mitä he pystyvät asioita käsittelemään. Teistä tulee “yli-innokkaita antamaan”. Tämä innokkuus saattaa ottaa muodokseen hyvän asian puolesta taistelemisen, tai vahvan huolenpidon toisten hyvinvoinnista. Mutta sen ytimessä on kärsimättömyyttä ja levottomuutta. Saatatte jonkin aikaa tuntea inspiraatiota, intohimoa ja mukana olemista, mutta jossakin vaiheessa te petytte ja sitten tunnette itsenne nääntyneiksi ja kiukkuisiksi, koska olette kuluttaneet omat energiavaranne loppuun.

Sydämen sudenkuoppa, liian paljon antamisen sudenkuoppa on peräisin siitä, ettei todellisuutta hyväksytä sellaisena kuin se on. Teissä on kärsimättömyyttä ja levottomuutta, minkä vuoksi teidän on vaikeaa päästää irti. Teidän on vaikea pitää oikea emotionaalinen etäisyys ihmisiin, joita yritätte auttaa, tai niihin asioihin, joissa olette mukana.

Te olette opettajia ja parantajia, teillä on missio Maassa. Mutta täyttääksenne sen tehtävän teidän – paradoksaalisesti – on päästettävä irti siitä kipeästä tarpeesta muuttaa asioita, koska innokkuuteenne sen tekemiseen liittyy tuskan sävy, tuska siitä, ettette tunne olevanne kotona Maassa sen nykyhetkessä. Todellinen henkinen muutos alkaa aina hyväksymisen pohjalta. Jotta todella tulisitte opettajaksi ja parantajaksi, joka haluatte olla, teidän on hyväksyttävä oma tuskanne ja parannettava se. Teidän pitää tehdä rauha omien pelon ja kiukun syvimpien tunnetilojenne kanssa. Jos teette sen, tulette huomaamaan, että se kiireellinen tarve antaa toisille tai olla mukana jossakin “hyvässä asiassa” tekee tilaa hyvin hiljaiselle rauhan ja hyväksynnän tunteelle. Silloin oma säteilynne laatu todellakin paranee.

Saatatte kokea sisäistä kipua, kun päästätte irti toisten ihmisten kivuista ja koettelemuksista ja annatte heille täydellisesti aikaa ja tilaa käydä läpi omia prosessejaan. Se johtuu siitä, että tällöin teille tulee mieleen oma yksinäisyytenne ja tunne, että olette eksyneet tähän maalliseen todellisuuteen. Teihin koskee syvällä sisimmässänne se ero, mikä on tämän tylyn ja epätäydellisen maailman ja uneksimanne toisen todellisuuden välillä, joka on niin paljon puhtaampi ja kauniimpi kuin tämä nykyinen. Teidän haasteenanne on olla pakenematta tätä kipua, antaa sen tulla tietoisuuteenne täysin ja levittää enkelinsiipenne sen ylle.

Kun tunnistatte innokkuutenne auttamiseen tai hyvän asian puolesta taistelemiseen ja tiedostatte sen piilevän tuskan, kun ei hyväksytä todellisuutta sellaisena kuin se on, voitte alkaa päästää siitä irti. Heti kun tunnistatte, että innokkuutenne ja kärsimättömyytenne tulee sisäisestä kivusta ja surumielisyydestä, voitte lakata antamasta liikaa. Voitte keskittyä itseenne ja löytää keinoja olla todella rauhassa itsenne kanssa. Voitte todella alkaa antaa itsellenne.

Tällöin teistä tulee täysin maadoittunut ja keskuksessaan oleva valotyöntekijä, joka hyväksyy itsensä ja toiset. Ainoa asiaankuuluva juttu, joka valotyöntekijänä on tehtävä, on tuoda energiansa toisten saataville. Opetatte ja parannatte säteilemällä “ratkaisun energiaa”, mikä on läsnä omassa energiakentässänne. Usein te vedätte puoleenne ihmisiä, joilla on täsmälleen samoja ongelmia, joita olette itse käyneet läpi. Olette itse menneet näiden kysymysten pohjalle saakka, ja siksi olette saaneet näiltä alueilta sellaista tietämystä ja puhtautta, josta on tullut osa olemustasi. Ne ovat teidän valaistuneita osianne. Ne ovat pyhiä ja loukkaamattomia eikä niitä voi menettää. Ne eivät ole rakentuneet opitusta tiedosta, jonka voisitte unohtaa. Mitä teillä on tarjottavana toisille ei ole mikään työkalu tai teoria, vaan se olette te, elämän, kokemusten ja sisäisten vammojenne kohtaamiseksi tarvittavan rohkeuden muuntamana.

Tässä suhteessa “valotyö”, jota teidän on tehtävä, onnistuu teiltä vaivattomasti. Se tuntuu teistä hyvin luonnolliselta. Löytääksenne oman tehtävänne, sen asian, joka teidän “on määrä tehdä” elämässä, teidän tarvitsee vain tiedostaa mitä todella kaipaatte, ja tehdä ne asiat, joihin tunnette innostusta. Kun teette niin, annatte energiaanne maailmalle, ja se koskettaa ja inspiroi toisia joskus jopa tavoilla, joista ette saata olla edes tietoisia. Todellakin, ei ole enää mitään muuta tehtävää. Se on se valotyö, jota tekemään te tulitte.

Valotyöntekijöillä, jotka tietävät antamisen ja vastaanottamisen välisen tasapainon, on enemmän rauhaa ja hauskaa elämässään, ja sen takia he säteilevät vieläkin sujuvammin “ratkaisun värähtelyä” energiakentästään. He ovat herkkiä ja empaattisia, mutta heillä on selvä tuntuma myös omiin henkilökohtaisiin rajoihinsa. He sallivat itselleen vastaanottamisen yhtä helposti kuin antamisen, ja sillä tavoin heidän elämässään sekä antamisen virtaus että vastaanottamisen virtaus vahvistuu.

Tahdon sudenkuoppa

Seuraavaksi haluaisin puhua vielä yhdestä sudenkuopasta, kun tullaan parantajaksi/opettajaksi. Olen maininnut yhden sudenkuopan pään alueelta, ja yhden sydämen alueelta, ja haluaisin lopettaa tahdon sudenkuoppaan.

Tahto voidaan paikallistaa solar plexukseen, pallean tienoilla olevaan energiakeskukseen. Tämä keskus eli chakra ohjaa toimintakykyä, sisäisen energian ilmentämistä ulospäin fyysiselle, maalliselle tasolle. Kun tahto on yhteydessä intuitioonne eli kaksinaisuuden ylittävään hiljaiseen osaan teissä, asiat sujuvat helposti ja vaivattomasti elämässänne. Toimitte luottamuksen ja tietämisen sisäisestä tunteesta. Kun solar plexustanne (mikä on myös egon keskus) ohjaa sydän, yleensä te teette asioita, joista pidätte, ja tunnette olonne suurimman osan aikaa iloiseksi ja inspiroituneeksi. Tahto (eli ego) on silloin tullut sisäisen Kristuksen jatkeeksi.

Kuitenkin varsin usein, kun yritätte auttaa tai opastaa toisia, te menetätte kosketuksen tähän virtaan. Se on se osa teitä, joka haluaa tehdä liian paljon. Se pyrkii saamaan aikaan tuloksia pakottamalla ja puskemalla asioita hieman, vaikka intuitionne sanoo teille, että pitäisi päästää irti tai perääntyä. Usein nimenomaan henkilökohtainen egonne vaatii näkyviä tuloksia. Sillä ei ole mitään tekemistä toisten auttamisen kanssa! Se liittyy teissä olevaan vahvistuksen tarpeeseen, epävarmuuteen, joka menettää kosketuksen parantamisen luonnolliseen virtaan, joka on usein hitaampaa ja ennalta arvaamattomampaa kuin toivoisitte sen olevan.

Te teette liian paljon, kun teistä tuntuu, että työskentelette hyvin kovasti eivätkä toiset ota vastaan tai arvosta panostanne. Samoin kun olette erottaneet itsenne asioiden luonnollisesta virrasta, silloin te usein joudutte ulkoisten arvioiden harhauttamaksi. Teillä on tapana turvautua toisten ihmisten ideoihin ja odotuksiin, ja teitä pelottaa epäonnistua heidän silmissään. Saatte vahvuutenne takaisin, kun ette tee mitään ja tosiaan hiljennytte sisäisesti. Vasta kun saatte jälleen yhteyden sydämeenne, silloin voitte virittäytyä tilanteeseen hiljaisesta ja neutraalista tilasta. Silloin pelkonne ja epävarmuutenne kaikkoavat taustalle ja voitte todella keskittyä siihen, mitä asiakkaanne tarvitsee teiltä.

Useinkaan teidän ei tarvitse tehdä niin paljoa hänen vuokseen. Ennen kaikkea teitä pyydetään olemaan heidän kanssaan ja tarjoamaan heille “ratkaisun energiaa” yksinkertaisella ja suoralla tavalla. Teidän pitää luottaa läsnäolonne voimaan, vaikka ette tee tai sano mitään. Uskaltakaa olla siinä hiljaisessa tilassa, kun olette toisen seurassa. Kun luotatte itseenne, tiedätte sillä hetkellä, mikä se sopiva sanottava tai tehtävä asia on. Muistakaa, että usein kun kyse on opastuksen tarjoamisesta, vähemmän on enemmän.

Irtipäästäminen on rakkautta

Yllä kuvaamieni sudenkuoppien voittamiseen liittyy aina eräänlaista irti päästämistä. Päästetään irti liiallisesta ajattelusta, päästetään irti liiallisesta emotionaalisesta samaistumisesta ja päästetään irti liiallisesta tahdon käytöstä. Jos kuitenkin annatte sen kaiken mennä ja antaudutte viisaimmalle ja myötätuntoisimmalle osalle itseänne, huomaatte syvällistä iloa ja täyttymystä “työssänne” opettajana ja parantajana. Valotyöntekijöinä te koette syvää itseoivalluksen ja vapauden tunnetta. Ollessanne opettajana ja parantajana, teittepä sitä millä tavalla tahansa, tunnette olevanne yhteydessä kokonaisuuteen, ykseyteen, joka piilee ‘kaiken mitä on’ alla. Tuntiessanne olevanne osa tätä “hengen kudosta” ja tehdessänne omaa luontaista osaanne siinä, teistä tuntuu aivan kuin todella saattaisitte missiotanne päätökseen.

Meditaatio

Tämä harjoitus saattaa auttaa teitä pääsemään kosketuksiin kanavoinnissa mainittujen asioiden kanssa suoremmalla, emotionaalisemmalla tavalla.

Istuudu tai käy makuulle mukavaan asentoon. Keskitä huomiosi hartioiden ja niskan lihaksiin ja vapauta sieltä mahdollinen kireys ja jännitys. Tee sama vatsan, käsivarsien ja jalkojen lihaksille. Siirry sitten tietoisuudellasi jalkoihisi ja tunne yhteys Maahan. Tunne, kuinka Maa kantaa sinua ja tarjoaa sinulle tarvitsemaasi turvaa. Hengitä muutaman kerran vatsasta saakka.

Seuraavaksi anna mielikuvituksesi viedä sinut takaisin hetkeen, jolloin tunsit olevasi hyvin allapäin ja onneton. Ota mikä tahansa tilanne tulee mieleen ensin. Tartu siihen. Ajattele sitä mennyttä aikaa, miltä sinusta tuntui sisäisesti.

Siirry sitten “ratkaisun energiaan”. Kysy itseltäsi: kuinka pääsin pois siitä? Mikä minua auttoi kaikkein eniten? Sinua eniten auttanut energia on saattanut tulla itsestäsi tai jostakusta toisesta, sillä ei ole väliä. Tarkastele vain sitä energiaa, joka nosti sinut ylös alhosta.

Päästä sitten irti menneestä ja ajattele jotakuta nykyisyydessä olevaa, joka on sinulle rakas ja josta sinä kannat huolta. Hän saattaa olla kumppanisi tai lapsesi, tai työtoveri tai ystävä. Anna kyseisen henkilön ilmestyä sinulle mielikuvituksessasi, ja todellakin sisäistä hänen läsnäolonsa. Kysy sitten: “Kuinka voin auttaa sinua? Mikä olisi arvokkain asia, jonka voisin tehdä puolestasi?” Kuuntele sydämelläsi. Mitä tämä toinen henkilö näyttää tai sanoo sinulle? Tunne vastaus. Salli sen vain tulla sinulle.

Päästä irti ja keskitä huomiosi jälleen jalkoihisi, hengitykseesi, ja palaa nykyhetkeen.

Tämän harjoituksen tarkoituksena on tiedostaa se, mistä todella on apua emotionaalisessa kriisissä tai tuskassa. Se saattaa olla aivan erilaista kuin mistä sinä luulet olevan apua.

© Pamela Kribbe 2005

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi