Pamela Kribbe kanavoi Magdalan Mariaa

Rakkaat miehet ja naiset!

Olen Magdalan Maria. Olen kotona, kun olen täällä kanssanne tässä maassa. Puhuessani teille tällä tavalla kanavan kautta, sieluni saa tiiviimmän ja läheisemmän yhteyden maapalloon hetkeksi, ja muistan elävästi millaista oli kävellä täällä näillä pelloilla, kukkuloilla ja vuorilla tämän taivaan alla. Nautin suunnattomasti luonnon kauneudesta ja maapallon hoivaavista voimista.

Luonnon kauneus ja voima ovat yhä täällä ja ne voivat parantaa teitä sisältä käsin. Tästä maasta virtaa kouriintuntuvaa energiaa ilman sanoja, vain täällä olemalla, mutta myös ihmisten kautta, jotka ovat eläneet täällä vuosisatojen ajan ja tunteneet sen. Tällä alueella on aukko, eräänlainen portaali toiseen tärkeään värähtelyyn, joka ei ole tästä fyysisestä maailmassa. Pyydän teitä nyt olemaan selkeästi avoinna sille värähtelylle ja aistimaan sen.

Teidän ei tarvitse tuntea mitään erityistä. Sallikaa vain energian tehdä tehtävänsä. Se on sekä maapallon että kosmoksen energiaa, joka täällä sulautuu yhteen. Päästäkää irti kaikesta, mikä teissä on väsynyttä ja vanhaa. Älkää kiinnittykö siihen enää, älkää kiinnittäkö siihen huomiota. Vanha energia haluaa tulla lunastetuksi, joten päästäkää se vapaaksi. Teidän ei tarvitse edes toivoa sen tapahtuvan, se tapahtuu luonnollisesti. Mutta saattaa olla hyväksi sanoa sisäisesti “kyllä”, että näin tapahtuisi.

Eläessänne Maan päällä sattuu kaikenlaisia asioita ja joskus teillä on keinot vähissä sen suhteen, mitä eteenne tulee. Teillä saattaa olla hankaluuksia ulkoisten tapahtumien tai sisältänne kumpuavien energioiden ja tunteiden kanssa. Tietäkää aina, ettei teidän ihmisinä tarvitse ratkaista näitä asioita yksin. Sisällänne ja ympärillänne on teitä auttava virtaus. Se ei ole pelkästään sielunne virtaus, vaan se tulee myös rakkaiden, sielukumppanien, samanmielisten enkelien suuremmasta piiristä – ette ole yksin.

Joskus ympärillänne oleva valo tönäisee teitä pyytäen tekemään jotakin uutta tai luopumaan jostakin vanhasta tai menemään mukaan elämän virtaan, vaikka ette luota siihen virtaan, ja se saa aiheuttaa teille hetkellistä pelkoa. Epäilette voiko noihin lempeisiin sisäisiin ääniin tai rakkauden tönäisyihin luottaa.

Kaikki te olette joskus lannistuneet. Sisällänne on paikka, jossa tunnette olevanne yksinäisiä ja joutuneet pelon ja epäluottamuksen muurien vangiksi. Nyt on aika liihotella pois, avata tämän vankilan ikkunat. Maa ja taivaat kutsuvat teitä. Olemme täällä vapauttamassa teitä, mutta emme voi tehdä sitä yksin, tarvitsemme apuanne. Teidän täytyy vastata kutsuumme, uskaltaa luottaa, uskaltaa olla avoimia ja tuntea. Kaikki tunnetilat, jotka tämä vapautuminen teissä aiheuttaa, pitää nähdä ja tuntea, mutta ette saa juuttua niihin, jotta ne voivat liihotella pois vapaasti kuin linnut. Se, mikä on piiloutunut ja kätkeytynyt sisällenne ja mikä on tullut nihkeäksi ja koleaksi kuin kalsea tyrmä, on herätettävä rakkauden äänellä ja kutsuttava valoon, mutta teidän ei tarvitse tehdä sitä yksin. Teitä kutsuva valo on läsnä, mutta teidän pitää mennä mukaan virtaukseen ja suostua avaamaan itsenne.

Kuvitelkaa, että kuvittelemassanne vankilassa on portti, jonka edessä seisoo kaksi vartijaa. He tarkkailevat porttia ja ovat teidän reaktionne elämässä kokemaanne tuskaan ja pelkoon, olipa se tässä elämässä tai edellisissä elämissä tai molemmissa. Katsokaa keitä porttinne edessä on. Näistä vahdeista tuntuu, että he tekevät hyvää työtä ja haluavat suojella teitä enemmältä tuskalta. Teitä suojellessaan he kuitenkin ovat tahtomattaan sulkeneet teidät elämän, tunteiden ja virtauksen ulkopuolelle. Kohdelkaa näitä vartijoita kunnioittaen, sillä he ovat tehneet hyvää työtä. Vaikka saatatte nähdä heidät negatiivisina hahmoina, juuri he ovat auttaneet teitä selviytymään tässä tiheyden ja raskauden ulottuvuudessa, joka on vallinnut täällä viime aikoihin saakka. Puhutelkaa näitä vartijoita ja kiittäkää heitä työstään.

Ihmispsyyke on valtavan kekseliäs, se luo mitä tahansa tehdäkseen elämästä siedettävää; esimerkiksi suojaamalla teitä herkkyydessänne ja antamalla teidän seistä varjoisassa nurkassa, koska se tuntuu paremmalta ja turvallisemmalta kuin mihin olitte tottuneet. Kaikki nämä mekanismit ovat täysin ymmärrettäviä ja kuviteltavissa myötätunnon valosta käsin. Jokainen on kokenut tämän. Kun portti on ollut kiinni, kaikki selviytymismekanismeista peräisin olevat ihmisten käyttäytymismuodot ovat hyvin inhimillisiä.

Kun puhun uudesta Maasta, joka on nyt kehkeytymässä ja heräämässä sydämissänne, puhun silloin todellisuudesta ja maailmasta, joka on sekä syvällinen että syvällisen inhimillinen. Uusi Maa on täynnä lämminhenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät toisiaan syvällisellä tasolla, koska he itse ovat kokeneet äärimmäisen inhimillisyytensä ja eläneet sen kanssa. Inhimillisyydellä tarkoitan tunnetilojen huippuja ja notkoja, jotka nivoutuvat maalliseen kehoonne. Inhimillisyydellä tarkoitan muutoksen ja liikkeen dynamiikan kokemista, ja sitten uudelleen aloittamista – aina vain uudelleen. Inhimillisyydellä tarkoitan samankaltaisuuden näkemistä toisessa ihmisessä, vaikka ensi silmäykseltä näkyy vain eroja. Te alatte etsiä sitä, mikä teillä on yhteistä toisen kanssa, alatte kommunikoida toisen kanssa keskenänne jaetusta paikasta käsin, ja se luo ykseyttä, veljeyttä, sisaruutta. Sitä rakkautta Maa on odottanut niin kauan ja se rakkaus on syntynyt ihmiskunnan sydämessä. Uusi Maa muotoutuu kauttanne, sinussa ja sinussa ja sinussa heräävän sydämen kautta.

Kertokaa vankilanne portilla seisoville vartijoille, että nyt on muutoksen aika. Kuvitelkaa aivan kirjaimellisesti, että kättelette heitä tai kosketatte heitä olalle kiittääksenne heitä siitä, mitä he ovat puolestanne tehneet. Tuntekaa heidän vahvuutensa ja arvokkuutensa, missä on kyse valon ytimen tunnustamisesta kaikissa sisällänne olevissa energioissa. Sen tunnustaminen, mikä teillä on yhteistä toisten ihmisten kanssa, ei päde ainoastaan ulkoisiin ihmissuhteisiin, vaan myös itsenne sisäisiin.

Pimeimmissä ja negatiivisimmissa energioissa on valon ydin, rakkauden kaipuun keskus, halu tehdä hyvää, joskus jopa hyvin vääristyneellä tavalla. Jopa julmuus ja vallan väärinkäyttö ovat peräisin rakkauden kaipuusta ja kyvyttömyydestä ilmaista sitä itseensä luottavalla, vahvalla tavalla; tällöin on epäonnistuttu ilmaisemaan sitä rehellisellä ja vilpittömällä tavalla. En tarkoita, että tuollainen käytös tai energiat ovat oikeutettuja, vaan haluan herättää ymmärrystä ja saada teidät tuntemaan, että kaikkien ihmisissä olevien tunnetilojen ja käytösmuotojen ydin on sama kaikilla. Jokainen tietää voimakkaan pelon, joka vääntää ja vääristää omaa tunne-elämää. Ja jokainen tietää pyrkimyksen kontrollointihaluun, elämän hallintahaluun ja haluun pakottaa toiset omaan tahtoonsa. Se kaikki on hyvin inhimillistä, ja juuri siitä tunnustamisesta, että inhimillisyys on sama kaikissa ihmisissä, syntyy jotakin uutta.

Katsokaa astuvatko vartijat sivuun ja avaavat portin vapauttaakseen sen, mitä on piilossa. Se portti haluaa avautua, koska sen suljettuna pitäminen vaatii paljon voimaa. Ja mitä haluaa tulla esiin tuosta portista? Kuka tai mikä ilmestyisi elämäänne? Antakaa sen tulla esiin. Voitte nähdä tai tuntea jotakin mielialan tai värähtelyn muodossa. Ehkä se on jokin hyvin rakas osa itseänne, osa, jonka pelkäsitte olevan liian kaunis ja herkkä tähän maailmaan ja jonka olette sen vuoksi pitäneet piilossa. Tai saatatte nähdä jonkin värin tai kukan.

Esiin voi haluta tulla jokin hyvin vahva osa itsestänne, joka on voimakas, määrätietoinen ja maadoittunut, ja jolla on selvä kuva siitä mitä se haluaa. Saatatte myös nähdä sen tulevan ulos eläimenä, joka auttaa teitä saamaan yhteyden kyseisen energian ydinolemukseen, joten sallikaa sen energian virrata vapaasti, sillä jotakin tapahtuu itsestään. Tuntekaa miten tässä ja nyt Maan ja kosmoksen energiat rohkaisevat tätä tapahtumaan. Ja siinä te olette lopulta vapaina, sillä menneisyyden kahleet voidaan löysätä. Voitte auttaa toisianne keksimään mihin parhaiten sovitte, kun toivotatte toisenne tervetulleeksi ja sallitte itse kullekin heidän inhimillisyytensä.

Tietenkin kaikissa ihmisissä on yhä vanhoja mekanismeja, ja kun avaatte sisäisen portin, kohtaatte ne, mutta älkää laittako niihin enempää painoa kuin mitä niissä jo on. Vanha tarvitsee aikaa hälvenemiseen. Jos puu kuolee, se säilyy maisemassa hyvin kauan, ja hitaasti orgaaninen aines palautuu Maahan. Mutta älkää jatkako elämistä itsenne vanhojen, kuolleiden osien kautta.

On inhimillistä ja hyvin ymmärrettävää, että silloin tällöin imeydytte epäilyksen tai surun, pelon tai alakulon kurimukseen. Mutta katsokaa sitä hyväksyen: se on siellä eikä teidän enää tarvitse piilottaa sitä, vaan antakaa toisten nähdä se. Uuden Maan valo virtaa inhimillisyytenne kautta aina kun sallitte itsenne olla avoimia ja haavoittuvia, aina kun olette halukkaita kuuntelemaan toisen ihmisen tarinaa ja aina kun jätätte tuomitsematta itseänne tai toista ihmistä. Eikä se virtaa henkisten teorioiden eikä teoreettisen tiedon kautta, vaan sydämen ja oman inhimillisyytenne kautta. Se antaa muotoa uudelle Maalle jalkojenne alla ja sydämissänne.

Lopuksi haluaisin pyytää teitä ottamaan yhteyttä Maan energiaan sisällänne: kokemaan Äiti Maan voiman ja miten se tukee teitä. Te olette sen lapsia, mutta olette myös opettajia, sillä tuotte jotakin uutta: valoa taivaasta. Tuntekaa yllänne leijuva taivaallinen voima kuten valo, joka roikkuu tämän piirin yllä ja loistaa päällenne elämäniloisena ja anteliaana, sillä ketään ei jätetä ulkopuolelle. Tuntekaa miten voimakkaat valonsäteet sekoittuvat ala- ja yläpuoleltanne ja miten kumpikin energia tukee teitä.

Uskaltakaa antautua tälle valon virtaukselle ja tehkää itsestänne mahtavampia. Uskaltakaa puolustaa itseänne. Olette kauniita ja voimakkaita ja viehkeitä. Älkää joutuko vanhojen äänien harhauttamiksi, jotka sanovat teille jotakin muuta – sietäkää niitä, mutta luottakaa itseenne. Olette uuden valon kantajia Maan päällä, ja se on kiistämätöntä. Tervehdin teitä kaikkia uuden Maan suojelijoina.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi