Pamela Gribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Toivotan teidät lämpimin sydämin tervetulleiksi. Rakastan teitä kaikkia niin paljon. Rakkauteni teihin ei ole luonteeltaan pelkästään universaalia, vaan siinä on myös henkilökohtainen sävy, sillä olen tuntenut monet teistä silloin, kun olin maan päällä teidän keskuudessanne.

Minä olen Joshua. Minä olet elänyt maan päällä Jeesuksena ja ollut ihmisten keskuudessa todistamassa rakkautta, joka on meidän kaikkien ulottuvillamme siitä Lähteestä, joka on meidän sisällämme.
Nyt on tullut aika, jolloin teidän on otettava soihtu haltuunne. Te olette niitä siemeniä, jotka tänä päivänä puhkeavat kukkaan. Se on Kristuksen jälleensyntymisen merkitys. Minä (se mies, joka kerran elin maapallolla) en ole se, jonka on määrä palata, vaan Kristus-energian universaalinen voima on juuri syntymässä sisällänne. Haluan niin mielelläni tukea teitä tässä prosessissa olemalla kanssanne tällä tavoin.

Tämän istunnon alussa Pamela ja Gerrit kysyivät minulta mitä aiheita haluaisin käsitellä, ja minä sanoin heille: “ei sillä ole väliä, minä haluan vain olla heidän kanssaan”.
Haluan koskettaa teitä energiallani ja se riittää minulle. Sillä ainoa merkityksellinen asia on se, että tunnette itsessänne selkeyden liekin, totuuden liekin. Se on Kristus-energian ydinolemus.
Minä olen ollut tämän liekin varhainen kantaja, mutta nyt on teidän aikanne kantaa tätä soihtua. On tärkeää, että tunnistatte sisällänne keitä te olette. Te kannatte tätä soihtua mukananne ja teidän on tajuttava, että on tullut aika näyttää se maailmalle, sillä maailma odottaa sitä. Nyt on muodonmuutoksen, suurten muutosten aika, jolloin näkyy monia puolia, sekä pimeitä että valoisia. Aika on valmis ihmisille, joilla on neutraali näkökulma, jotka voivat katsoa mahdollisesti ilmeneviä väkivallan ja tuhon aaltoja tyynellä ja rauhallisella mielellä ja jotka pystyvät olemaan läsnä rakkaudessa, tuomitsematta.

Tänään puhun sairaudesta ja terveydestä. Mutta muistakaa: pohjimmiltaan minun tehtäväni on antaa teidän tuntea, että olen täällä. Antaa teidän tuntea, että olette yhtä hyviä kuin minä ja että minä olen yhtä hyvä kuin te. Me olemme yhtä, me olemme tietyn valoenergian kantajia ja me olemme tehneet pitkään töitä, monien elämien ajan, maadoittaaksemme tämän energian ja ankkuroidaksemme sen Maahan. Se on teidän työnne. Se on teidän missionne.

On tullut aika, että lopetatte minun ihailemisen. Minä olen teidän veljenne ja ystävänne, en mikään mestari, jota teidän pitäisi seurata. Haluan ympäröidä teidät rakkauden ja totuuden energioilla. Se on kaikki mitä minä voin tehdä. Sitten on teidän vuoronne pitää puolenne ja antaa soihtujenne valon loistaa.

Sairaus ja terveys….se on aihe, joka tulee eteen kaikkien ihmisten elämässä ennemmin tai myöhemmin.

Ensiksi haluan kertoa hieman sairauden ilmiöstä eli mitä se itse asiassa merkitsee.
Kaikilla sairauksilla on henkinen alkuperä.
Haluaisin selittää tämän teille tekemällä eron eri kehojen välille, joita teillä on. Kaikille näkyvän fyysisen kehon lisäksi teillä on myös tunnekeho, mentaalikeho ja jotakin sellaista, mitä saattaisitte kutsua henkiseksi kehoksi.  

Sairaus alkaa pääasiassa tunnekehosta. Sieltä tietyt tukokset asettuvat fyysiseen kehoon aineelliselle tasolle. Usein mentaalikehon uskomukset vaikuttavat myös emotionaalisten tukosten kehittymiseen, ja siten sairauden puhkeamiseen. Puhun syvälle juurtuneista uskomuksista tai ajattelutavoista. Usein ne ovat uskomuksia siitä, mikä on itseänne koskien oikeaa ja väärää.  

Arvostelu saattaa kirjaimellisesti tehdä tukoksen emotionaaliseen energiajärjestelmäänne. Aurassa tulee näkyviin jonkinlaista tummaa energiaa niihin paikkoihin, joihin tukoksia kehittyy ja joissa emotionaalisen energian ei sallita virrata vapaasti. Se energia saattaa asettua kehoon. Näin ei tarvitse välttämättä käydä, sillä tämä prosessi kestää jonkin aikaa ja tilaisuuksia on riittävästi asioiden kääntämiseksi tasapainoon emotionaalisesti ennen kuin (fyysinen) sairaus tulee näkyviin.

Joten älkää pelätkö tukkeutuneita emootioita. Tasapainottoman tilan ratkaisemiseen on riittävästi aikaa. On kuitenkin mahdollista, että tietyssä vaiheessa ette pysty käsittelemään tätä tukosta kunnolla tai edes tunne sitä. Kenties tukos on jäänyt teiltä osittain huomaamatta ettekä suuressa määrin tiedostakaan sitä. Jos asia on näin, fyysinen oire itse asiassa auttaa teitä saamaan kosketuksen tukokseen. Tällä tavoin fyysiset oireet tai kivut ovat sielun kieltä. Sielu kaipaa täyttä kommunikaatiota kaikkien osiensa kesken. Sielu on iloinen, kun energia virtaa vapaasti ja sen kaikki aspektit uudistuvat jatkuvasti. Tukokset estävät energiaa virtaamasta vapaasti ja se masentaa sielua.

Siten sairaudella on ilmaisijan funktio: se osoittaa teille missä tarvitsette parantamista. Vaikka sairaus näyttää olevan kielteistä siinä mielessä, että teitä vaivaavat kaikenlaiset oireet ja kivut, pääasiana on sairauden tulkitseminen tienviitaksi eli indikaattoriksi. Näin sairauden kanssa on helpompi tehdä yhteistyötä sen vastustamisen sijasta.

Koska sairaus usein edustaa jumissa olevaa tunnetilaa, joka on (osittain) oman näköpiirinne ulkopuolella, ei aina ole helppo ymmärtää mitä sairaus tai oire tarkoittaa. Joskus näyttää hyvin hankalalta keksiä, mitä sielu yrittää kertoa tietyllä sairaudella. Tällöin teidän on mentävä sisällenne ja tutkittava itseänne perusteellisesti, jotta vähitellen tiedostatte sen sairautena ilmenevän energian, sen signaalin, jonka saatte sairaudelta ja mitä se yrittää teille kertoa.

Tätä tiedostamista haittaa usein se, että pelkäätte niin paljon kipeäksi tulemista. Usein kieltäminen tai vastustaminen on ensimmäinen reaktio sairauteen. Haluatte mieluummin sairauden häviävän niin pian kuin mahdollista, koska se pelottaa teitä. Pelkäätte rappeutumista, epätäydellisyyttä, luhistumista, ja lopulta kuolemaa. Tämä paniikkireaktio on valitettavaa, sillä se rajoittaa teitä saamasta laajempaa näkökulmaa taudista. Voisitte ajatella sairautta toisessa valossa. Saattaisitte kokea sen myös viestittämässä muutoksesta, mahdollistamassa paluuta johonkin kallisarvoiseen, jonka olette menettäneet.

Jotta käsittäisitte sairauden “tienviittatoiminnon”, on erittäin tärkeää sanoa “kyllä” oireille ja kivuille, jotka näyttäytyvät kehossanne. Sanomalla “kyllä”, hyväksymällä fyysisen kehonne tilan, te itse asiassa ratkaisette puolet ongelmasta. Ongelmana ei ole itse sairaus, vaan mitä se edustaa, eli alla olevat tukokset. Sairaus saa teidät kiikkiin niin sanotusti ja pakottaa teidät katsomaan alla olevaa tukosta. Kääntymällä sairauden puoleen ja sanomalla “kyllä” koko sydämellä ja sielulla, te olette jo ratkaisseet osan tukoksesta ilman että tarkasti tiedättekään, mitä sairaus haluaa kertoa teille.

“Kyllä”-sanan käyttö eli hyväksymisen perusasenne ei kuitenkaan ole helppoa teille. Saatatte kohdata vastustusta (emotionaalisesti tai mentaalisesti), joka saa teidät sanomaan jatkuvasti “ei” – joskus vaimeasti ja joskus itsepäisesti – siihen mitä kehonne ilmaisee. Usein keho antaa tiettyjä vihjeitä. Se esimerkiksi saa teidät tuntemaan, että teidän on otettava rauhallisesti, luovuttava tietyistä tehtävistä, hemmoteltava itseänne, jne. Vaikka ette vielä tiedäkään miten sairautta pitäisi tulkita henkisellä tasolla, melko usein te ymmärrätte paljon jo näistä erityisistä merkeistä.

Mutta jos jätätte tämän kehon kielen huomiotta ja jatkuvasti vastustatte sairautta, on hyvin vaikeaa päästä sairauden henkiseen ydinolemukseen ja merkitykseen. Sitä ympäröi liian paljon kiukkua ja pelkoa. Saavutatte todellisen sisäisen vapauden vain kohtaamalla sairautenne, kipunne ja epämukavuutenne sekä myöskin pelon ja vastenmielisyyden tunteenne silmästä silmään. Syleilkää niitä ja kysykää niiltä sitten tyynesti ja neutraalisti: mitä te haluatte kertoa minulle?

Teidän yhteiskunnassanne ei ole itsestään selvää olla läheinen ystävä oman kehonsa kanssa. Keholle puhumista niin kuin rakkautta ja kunnioitusta ansaitsevalle olennolle ei pidetä luonnollisena. Yhteiskunnassa teille tarjoillaan monia ihanteellisia mielikuvia miltä kehonne tulisi näyttää, mitä hyvä kunto ja terveys merkitsevät, mitä “tee näin” ja “älä tee näin” ovat juomisen ja syömisen osalta. Lyhyesti sanoen, on kaikenlaisia sääntöjä ja normeja millaista pitkän ja terveellisen elämän pitäisi olla.

Mutta näillä ihanteellisilla kuvilla ei ole mitään yhteyttä sielun polkuun. Sielun polku on erittäin yksilöllinen. Siksi teiltä pyydetään erittäin yksilöllistä itsenne hienosäätöä löytääksenne totuuden sairaudesta, oireista tai jännityksistä, joita kannatte mukananne. Teitä pyydetään luopumaan kaikista ulkopuolisen maailman ideoista ja hakemaan omaa totuuttanne syvältä sisältänne.

Se on iso haaste teille, sillä se pelko ja paniikki, johon joudutte sairauden sattuessa, suistaa teidät helposti tukeutumaan itsenne ulkopuolella oleviin auktoriteetteihin. Alatte hakea ulkoisia auktoriteetteja, jotka saattavat neuvoa ja lohduttaa teitä. Se saattaa olla lääkäri tai vaihtoehtoisen hoitomuodon asiantuntija; pohjimmiltaan se on yhdentekevää. Keskeinen asia on se, että pelosta johtuen te luovutte omasta vastuustanne sillä hetkellä ja annatte sen osittain jollekin toiselle.

Tietystikään ei ole mitään väärää siinä, että kuuntelee asiantuntijan neuvoja, ja aika usein se on hyvin järkevää. Mutta sitten on tärkeää viedä tämä tieto oman itsensä sisälle ja punnita sitä omassa sydämessään. Arvioida tämän tiedon arvo. Ainoastaan sinä olet pomo, oman kehosi, oman elämäsi isäntä tai emäntä. Ainoastaan sinä itse tiedät mikä on parasta omalle kehollesi. Sanan syvimmässä merkityksessä, sinä olet oman kehosi luoja.

Läheisyyden takaisin saaminen omaan kehoon vaatii harjoittelua, se ei ole itsestään selvää. Älkää luovuttako liian helpolla. Kun teillä on itsepintaisia jännityksiä tai oireita, yrittäkää tutkia niitä vielä kerran. Rentoutukaa hetki ja menkää sitten neutraalilla tietoisuudella niihin paikkoihin kehossanne, joissa oire tai sairauden energia ilmenee. Pyytäkää kipua tai sairautta ottamaan kuvitteellisen elävän olennon muodon, jotta voitte puhua sille. Pyytäkää se ilmestymään eläimenä, lapsena tai ihmisolentona. Tai pyytäkää sitä ilmestymään oppaana, missä muodossa tahansa. Käyttäkää mielikuvitustanne! Mielikuvitus on äärimmäisen arvokas väline, jolla saatte sielunne syvimmät liikahdukset esiin.

Jos teette näin ja kun huomaatte, että kehonne vastaa – mielikuvin tai tuntein – saatatte tuntea iloa. Saatatte tuntea onnea uudelleen löydetystä yhteydestä, takaisin saadusta läheisyydestä. Heti kun tajuatte, että olette ainoa, joka tähän pystyy, ettei ole mitään tai ketään muuta teidän lisäksenne, joka pystyy suoriutumaan tästä tehtävästä eli tuntemaan kehonne läpikotaisin, itseluottamuksenne palautuu jälleen. Itseluottamuksen avulla tunnette helpommin mitä sairaus yrittää kertoa teille. Se estää teitä lakaisemasta sisäiseltä minältänne saamianne vastauksia syrjään mielen tuottamien tai toisilta saatujen ideoiden takia. Läheisyys kehon kanssa on parasta hyvää kaikissa olosuhteissa, mutta erityisesti silloin, kun keho sairastaa tai oirehtii.

Tapa, jolla annatte kehonne puhua, on rakkaus. Te ette rohkaise kommunikaatiota kehonne kanssa, jos yritätte poistaa sairautta toistelemalla hartaasti parantavia vakuutteluja tai visualisointeja itseksenne. Se on edelleen yksi kamppailun tai vastustuksen muoto. Keskeinen asia on se, että ymmärrätte kehonne sairaan osan merkityksen. Jos ymmärrätte sen, asioita voidaan muuntaa ja emotionaalisia tukoksia voidaan poistaa. Niin parannusprosessi toimii. Ei sairautta vastaan taistelemalla tavalla tai toisella, vaan hyväksymällä se ystäväksi, joka haluaa näyttää teille oikean suunnan. Se on vaikea ymmärtää, sillä sairaus pelottaa ja ahdistaa teitä. Sairautenne hyväksyminen on kuitenkin ainoa tie, ainoa polku valoon. Sairaus haluaa viedä teidät takaisin kotiin.

Sairauden tarkoitus on se, että ymmärrätte itseänne paremmin ja syvemmin. Tuloksena voi olla fyysinen parantuminen. Mutta aina se ei toimi tällä tavoin. Sairaus ei aina häviä heti kun pääsette emotionaalisen tukoksen juureen käsiksi.

Tässä vaiheessa haluaisin sanoa muutaman sanan kroonisista ja parantumattomista (kuolemaan johtavista) sairauksista.

Kroonisen sairauden tapauksessa sitkeät fyysiset ongelmat toistuvat yhä uudestaan. Varsinkin haavoittuvien ajanjaksojen aikana, jolloin olette enemmän tai vähemmän menettäneet yhteyden sisäiseen minäänne, oireet toistuvat, ja joskus jopa lisääntyvässä määrin. Se voi olla aika turhauttavaa. Siksi pyydän teitä miettimään sairautta laajemmasta näkökulmasta. Älkää yrittäkö käskeä sairautta pois. Yrittäkää nähdä se tervetulleena vieraana.

Ihmiset, joilla on krooninen sairaus, ovat ottaneet melko uuvuttavan tehtävän. Sielutasolla he ovat lupautuneet kohtaamaan pelot, jotka ilmaantuvat heidän sairautensa yhteydessä, ja kohtaamaan ihannoituja mielikuvia kuinka jonkun tulisi selviytyä elämässä. Tämän haasteen ottaminen osoittaa suurta rohkeutta.

Käy usein niin, että sielu valitsee kroonisen sairauden työstääkseen tiettyä ongelmaa hyvin keskittyneesti. Sairaus pakottaa turvautumaan tiettyihin emootioihin joka kerta. Sairauteen liittyy emotionaalinen kuvio. Näiden emootioiden käsitteleminen yhä uudelleen on aika raskas tehtävä, mutta se kantaa sielulle runsaasti hedelmää.

Aika usein näissä elämissä on suurta syvällisyyttä ja sisäistä rikkautta, jota toiset eivät aina pysty huomaamaan. Siksi lääketieteellisen vaivan paranemista ei kannata alituiseen tavoitella tai toivoa. Tosiasiassa sairaus etenee usein spiraalimaisesti tehden ympyrämäisiä liikkeitä ylöspäin korkeammalle tasolle, vaikka näennäisesti sorrutaan uudestaan samoihin oireisiin joka kerta. Näin se taas ei toimi henkisellä tasolla. Sillä tasolla ei mennä taaksepäin, vaan päästään entistä syvemmälle käsittelemään tunteita, jotka on mahdollisesti jätetty huomiotta edellisten elämien aikana.

Tämä koskee myös perinnöllisiä tai synnynnäisiä fyysisiä puutteita. Tässä kohdassa te joskus puhutte karmasta, mutta minä olen varovainen sen käsitteen kanssa, sillä teillä on taipumus liittää karma pahantekoon ja rangaistukseen. Näin ei ole. Sielulla on vilpitön halu tuntea itsensä täydesti ja olla vapaa. Se on sen syvällisin toive. Tämä harras toive lähtökohtana se joskus ottaa itselleen tauteja, sairauksia ja fyysisiä puutteita, jotka auttavat sitä pääsemään päämääräänsä. Kyse ei missään nimessä ole velkojenne takaisinmaksusta. Kyse on päättäväisyydestä päästä vapaaksi, ja joskus parhaana keinona on kokea (äärimmäisen) vaikeita oloja omassa kehossa. Me voimme vain kunnioittaa suuresti tällaista aikomusta. Erityisesti teidän yhteiskunnassanne, jossa vaalitaan epäinhimillisen ihanteellisia mielikuvia siitä miten ollaan toimivia, hyödyllisiä, kauniita ja menestyksekkäitä. Nämä ihanteelliset aatteet vaikeuttavat entisestään elämistä vammaisena ja silti elämän kokemista mielekkäänä ja riemukkaana.

Nimenomaan keskuudessanne olevat rohkeat yksilöt ottavat tällaisen raihnaisen elämän itselleen. He myös säteilevät eräänlaista selkeyttä ja arvokkuutta toisille, joiden elämä saattaa sujua helposti. Kun olette menestyksekkäitä yhteiskunnan vallitsevien normien mukaisesti, on yleensä vaikeampaa pohdiskella keitä te todella olette ja mitkä teidän motiivinne elämässä ovat. Erityisesti ne, jotka ovat sairaita ja raihnaisia, toimivat “tienviittana” näille ihmisille. He ovat “oppaita” totuuteen ja selkeyteen. Sillä totuus ei tarkoita täydellisyyttä, vaan kaiken olemassa olevan rakastamista ja tunnustamista.

Lopuksi haluan sanoa jotakin parantumattomista, kuolemaan johtavista sairauksista. Joskus on ilmeistä, että joku ei selviä enää jostakin sairaudesta. Vähitellen keho antaa sairaudelle periksi. “Maallinen runko” ei enää kestä. Mitä kehossa oleva sielu sitten sillä hetkellä tekee? Niin kauan kuin vastustatte sairautta, ette voi päästä kosketuksiin sielunne, sisäisen tietämyksenne kanssa, joka kertoo, että on aika sanoa hyvästit. Joskus tunnette etukäteen, että teidän on lähdettävä, mutta se ajatus iskee teihin sellaisella kauhulla ja surulla, että te jatkatte taistelua. Odotatte innokkaasti sitä markkinoille tulevaa uutta lääkettä tai odotatte tulevaksi toista hoitoa, joka saattaa tehota.

Tämä on aivan ymmärrettävää enkä missään nimessä halua tuomita tätä asennetta, mutta te teette itsellenne hallaa aivan kauheasti. Jos päästätte irti ja sallitte kuoleman tulla lähemmäksi, te tulette huomaamaan, että kuolema ei ole vastustaja, vaan ystävä. Kuolema vapauttaa teidät kamppailusta.

Jos annatte myöten sille mitä kuolema haluaa teille kertoa, te kuljette monen vaiheen läpi ennen kuin varsinainen kuolinprosessi tapahtuu. Nämä vaiheet liittyvät asteittaiseen irtipäästämiseen kaikista maallisista asioista. Rakkaimmistanne, (maallisesta) ympäristöstänne, aisteistanne, joilla havaitsette kaikkea ympärillänne. Se on kaunis, luonnollinen prosessi.

Olisi sääli varjostaa tätä prosessia kamppailun asenteella, jossa yritätte pitää kiinni elämästä hinnalla millä hyvänsä. Usein keho on jo tullut siihen mennessä niin hauraaksi, että elämä ei ole enää elämisen arvoista. Päästäkää irti. Kuolema on vapauttaja, joka palvelee teitä. Kuolema ei ole teidän vihollisenne. Kuolema tuo teille uutta elämää.

Kun olette jonkun luona, joka on parantumattomasti sairas ja kun tunnette, että hän on lähellä kuolemaa, yrittäkää puhua siitä pehmeästi ja varovaisesti. Se on helpotus ihmiselle, joka on siirtymässä rajan toiselle puolelle. Kallein ja arvokkain asia, minkä voitte tehdä kuolevalle ihmiselle, on istua hänen vieressään ja pitää häntä kädestä. Teidän ei tarvitse tietää mitään muuta tai pystyä mihinkään muuhun saattaessanne kuolevaa ihmistä.

Saattohoito on hyvin tärkeää yhteiskunnassanne. Eräänä päivänä te kaikki tulette kohtaamaan tämän omassa perheessänne tai tuttavapiirissänne. Yksinkertaisesti vain olkaa läsnä kuolevan ihmisen kanssa ja tuntekaa se matka, joka on saapumassa. Tuntekaa se mahtava, voimallinen hetki, jolloin sielu jättää kehon ja palaa toisille tasoille, kotiinsa.

Älkää pitäkö kuolemaan johtavaa sairautta vihollisena, jolle te lopulta häviätte. Se ei ole mikään kamppailu. Aika usein kuolema saapuu vapauttamaan teidät vielä pahemmalta kivulta ja kurjuudelta. Te ette missään nimessä ole häviäjiä. Te vain jatkatte polkuanne toisella tavalla.

Joskus on tiettyjä asioita, jotka olisitte halunneet kokea tai selvittää tämän elämän aikana ja jotka jäävät kesken. Se saattaa ahdistaa teitä, ja teidän lisäksenne myös jälkeen jääviä. Silti pyydän teitä jättämään ne asiat rauhaan, sillä vaikuttamassa on syvällisempi viisaus, joka opastaa teitä ja tuo teidät ja rakkaimpanne yhteen uusiin ja parempiin olosuhteisiin. Eräänä päivänä te olette jälleen yhdessä ja juhlitte elämää.

Tänään minun suurin pyyntöni sairauden suhteen todellakin on: syleilkää sairauttanne. Ympäröikää sairaus rakkaudella ja tietoisuudella ja antakaa sen johtaa teidät ymmärtämään itseänne syvemmältä tasolta. Uskokaa itsenne sairaudelle ja sallikaa itsenne päästä syvällisempään vuoropuheluun itsenne kanssa. Antautuminen ei tarkoita passivoitumista tai katkeroitumista sairauden suhteen, vaan yhteistyön tekemistä sen kanssa aktiivisella tavalla, kuin ystävä.

Syleilen teitä kaikkia rakkaudellani ja pyydän teitä tuntemaan läsnäoloni, Kristus-energian. Tuntekaa se rakkaus, joka on teidän kaikkien ulottuvillanne niin sairaana kuin terveenä. Ympärillänne ja teidän kaikkien ulottuvillanne on niin paljon rakkautta heti kun päästätte irti arvioinneistanne. Arvioinnit siitä, mitä te ansaitsette ja mitä ette, mitä teette oikein ja mitä väärin, kaikista niistä asioista mitä teidän on vielä tehtävä ja saavutettava. Päästäkää irti. Rakkaus on läsnä täällä ja nyt, teille kaikille.

Tämä on Parantamissarjan viimeinen viesti. Joulukuussa 2005 me aloitamme uuden kanavointisarjan, jonka nimi on: “Valotyöntekijänä oleminen uudella aikakaudella”.

© Pamela Kribbe 2006

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi