06.5.2022

Pamela Kribbe kanavoi Maata

Rakkaat ystävät! 

Minä olen Maan ääni ja olen kanssanne. Olen aina läsnä kehossanne: jokaisessa solussa, jokaisessa henkäyksessä ja suonissanne virtaavassa veressä, ja maata koskettavissa jaloissanne. Te aistitte läsnäoloni, mutta minä niin haluan meidän tapaavan kunnolla ja syleillä teitä. Haluan teidän tietävän, että olette turvassa täällä Maassa.

Kuvitelkaa, että minä kannattelen teitä. Voitte päästää irti kaikesta kireydestä, sillä on olemassa voima, joka tukee teitä ja joka on suurempi kuin ajatuksenne. Tuntekaa voimani hetken aikaa ja miten se virtaa maaperästä jalkojenne läpi. Tuntekaa vahvuuteni kannattelemassa kaikkea painoa. Olen elävä olemus ja kasvien, eläinten, ihmisten ja kaikkien elävien asioiden sielu, ja myös kivien, maaperän ja ei-aistivien kohteiden sielu. Kaikki Maan päällä on osa yhtä virtausta, ja kun otatte yhteyttä siihen virtaukseen – kehonne kautta – voitte tuntea jotakin suurempaa ja aistia sellaista, mikä tukee teitä lujalla mutta lempeällä tavalla. Monilla teistä on herkkyyttä, olette avoimia hienovaraisille energioille, joten tuntekaa läsnäoloni.

Tämä on muutoksen aikaa Maassa. Uusia energioita haluaa paljastua ja ilmaantua. Vanha energia on uupunut, väsynyt kamppailemaan, ja kaikki te kohtaatte vanhaa ja uutta samanaikaisesti. Myös te olette uupuneita niin paljosta kamppailemisesta. Tunnette, miten pelkoon ja selviytymiskamppailuun pohjautuva elämä on sellaista, mitä yhä harvemmat ihmiset voivat sietää. Halutaan jotakin muuta, jotakin enemmän, ja pyydän teitä tunnistamaan sen halun omassa sydämessänne. Jokaisella teistä on halu huolettomuuteen, halu kyetä rentoutumaan sekä kaipaus elää ilosta ja vahvasta inspiraatiosta.

Yksi uuden aikakauden piirteistä on se, että jokaisen ihmisen tulee olla tunnustettu ja vastaanotettu, mikä on ainulaatuista. Uudella aikakaudella lapsen ei enää odoteta mukautuvan olemassa olevaan rakenteeseen, johon se sopisi ja sopeutuisi Koulutus aidossa merkityksessään merkitsee yhä enemmän sitä, että lapsen ainutlaatuisen luonteen, sielun annetaan kukoistaa, ja lasta kohdellaan kärsivällisesti ja kunnioittaen hänen kehityspolullaan.

Inkarnoituneina sieluina lapset eivät ole täydellisiä, vaan heillä on historia sieluina. Ja uuden aikakauden lapsilla on myös varjoja omissa tiedostamattomissa osissaan. Myös he ovat täällä kasvamassa, kokemassa, oppimassa, mutta heissä on myös jotakin erilaista. Pohjimmiltaan he uskovat itseensä, vaikka käytökseltään he saattavat näyttää uneksivilta, poissa olevilta tai rauhattomilta, ehkäpä epävarmoilta. Silti näissä uuden aikakauden lapsissa on usko omaan ainutlaatuiseen voimaansa, omiin erottuviin lahjoihinsa, ja he kieltäytyvät luopumasta niistä. Siinä mielessä he ovat jääräpäisiä, omapäisiä ja sinnikkäitä.

Itse asiassa voitte huomata näissä lapsissa kahta suuntausta. Ensimmäinen on se, minkä juuri mainitsin: itseluottamus suhteessa sieluun. Yhteys sieluun on niin vahva, että lapsi tuntee vahvasti kuka hän on riippumatta siitä, mitä ulkomaailma hänelle kertoo. Ja siitä yhteydestä kumpuaa yksilöllisyys eli persoonallisuus, mikä tekee lapsen opastamisesta hankalaa. Jos ulkoiset odotukset ovat ristiriidassa sielun herätteen kanssa, lapsessa huomataan vastustusta, ja se vastustus voi myös näyttäytyä tiedostamattomalla tavalla. Se voi esimerkiksi ilmentyä kehon kyvyttömyytenä sietää tiettyjä aineita, ja se näyttäytyy allergioina. Kieltäytyminen tulee joko lapsen tietoisesta mielestä tai hänen tunteistaan ja käytöksestään tai hänen kehostaan.

Joten lapsessa on ainutlaatuisuutta, mitä ei voida kieltää, ja kieltäytyminen johtaa reaktioon.  Perinteinen lapsi taas on etääntyneempi omasta sielustaan, omasta ainutlaatuisuudestaan, mutta uuden aikakauden lapsissa tämä ei ole enää mahdollista. Lapsissa, jotka eivät luontaisesti ole kovinkaan vakuuttavia tai ilmaisukykyisiä, on pyrkimys olla uskollisia itselleen. Pyrkimys, joka ei ole edes heidän oma valintansa, se vain yksinkertaisesti on. Tätä uuden aikakauden lasten pyrkimystä kutsun autenttisena olemiseksi: olla uskollinen omalle luonnolleen ilman vaihtoehtoja. Ja sanomattakin on selvää, että kun ulkopuolinen todellisuus tuottaa painetta lapselle, vastustus näyttäytyy ja se voi ilmetä monin eri muodoin, jolloin syntyy ongelmia. Ongelma nähdään usein lapselle kuuluvana, että kyseessä on käytösongelma tai fyysinen ongelma allergioineen ja herkkyyksineen, mutta ilmaantuva ongelma onkin lapsen reaktio ulkomaailmaan.

Ennen kuin jatkan, haluaisin mainita toisen virtauksen, joka on selvästi läsnä uuden aikakauden lapsissa, ja se on sydämen virta: lempeyden ja rakkauden virtaus. Nuo ovat suuria sanoja, mutta tämä ydin on läsnä jokaisessa sielussa ja jokainen teistä tietää sen virtauksen. Jokaisessa teissä asustaa muisto puhtaasta rakkaudesta, yhteydestä suurempaan kokonaisuuteen ja lempeyteen, vaikkakin tuo hyvin vahva rakastava heräte on enemmän läsnä uuden aikakauden lapsissa. Siksi heillä on enemmän empatiaa, he tuntevat toisten ihmisten tuskan paljon helpommin. He tuntevat voimakkaampaa empatiaa maailmaa ja ympärillään olevia ihmisiä kohtaan, ja he kärsivät sen vuoksi. Todellisuudessa he kamppailevat tunteakseen omat rajansa, koska heillä on niin paljon annettavaa. Juuri tuon rakastavan, lempeän, empaattisen puolen ansiosta nämä lapset voivat olla hyvin viisaita, anteeksi antavia ja vanhempia kuin miltä he näyttävät. Empaattisen puolensa kautta he tuovat Kristus-energiaa tähän maailmaan.

Olen tässä nimennyt kaksi virtausta. Toisaalta itseluottamus ja jääräpäisyys ja toisaalta lempeys, rakkaus ja yhteyden hakeminen. Nämä ovat uuden aikakauden lasten kauniita piirteitä. Ja joissakin näistä lapsista näette, että ensin mainittu puoli on vahvemmin läsnä, kun taas toisissa lapsissa näkyy enemmän rakastava, empaattinen puoli. He ovat uneksivampia, erittäin herkkiä lapsia, joilla on vaikeuksia rajojen kanssa ja jotka joutuvat helpommin ärsykkeiden valtaan. Lapsissa, joilla on vahva yksilöllinen luonne, koetaan vastustusta ja jääräpäisyyttä; he eivät halua mukautua ja ovat auktoriteetteja vastaan. Toisissa lapsissa taas mitkään näistä piirteistä eivät ehkä ole ilmeisiä.

Mistä yhteisön pitäisi tietää miten ja milloin näitä lapsia käsitellään? Mitä voimme tehdä ottaaksemme enemmän vastaan sitä valoa, jota heissä on, jotta se versoo ja kantaa hedelmää? Tämän kysymyksen esitän teille, koska olette niitä, jotka voivat nähdä uusien lasten valon.

Nyt haluan painottaa jotakin luonteeltaan hyvin vakavaa. Paljon menneisyyden kollektiivisesta tuskasta siirtyy ihmisten sydämiin ja sieluihin, mistä aiheutuu niin paljon väkivaltaa ja niin monia taisteluja. Alkujaan tilanne oli se, että nuorten lasten energioissa oli tuskin lainkaan tilaa tälle kollektiiviselle tuskalle, missä on niin paljon kyse selviytymisestä ja kilpailusta vallasta ja siitä kiinni pitämisestä. Tämä vanha energia jättää yhä jälkiään tähän maailmaan, sillä voitte lukea siitä päivittäin sanomalehdistä. Voitte myös havaita tämän energian itsessänne, kun kohtaatte itsessänne pelkoa tai negatiivista ajattelua. Ja jos pidätte itseänne toisia huonompina, reagoitte tuntemalla syyllisyyttä siitä mitä teette tai ette tee. Kuitenkaan tällä tavoin reagoimalla ette ole uskollisia itsellenne, ja tuloksena on, että vähättelette itseänne ja alatte katsoa ympäröivää maailmaa epäluottamuksen tai pelon vallassa. Nuo ovat vanhoja energioita, jotka yhä muovaavat maailmaa ja ovat myös teissä olemassa.

Siksi voitte ymmärtää sitä menneisyydestä tulevaa traumaa ja kipua. Ja täällä voitte olla vanhan ja uuden välisenä siltana, ja minä pyydän teitä olemaan tuo silta. Mitä itse asiassa merkitsee, että ymmärtää kaikkia noita ihmismielen käänteitä, joilla eksytään raskaisiin, negatiivisiin tunteisiin? Pyydän teitä olemaan uskollisia itsellenne ja niille itsenne osille, jotka yhä kärsivät tuskaa, ja ottamaan nuo osat rakastavaan syleilyynne. Ja kun teette tämän, teidän on vain otettava yhteys, itsenne sisällä, uuden aikakauden lapseen, siihen säteilevään ”minään”, joka ikuisuudessa ei koskaan eksy.

Pyydän teitä nyt ottamaan yhteyden sisällänne olevaan loukattuun lapseen, joka kantaa menneisyyden, ehkä jopa monien elämien taakkoja. Kutsukaa tämä lapsi luoksenne ja pyytäkää sitä näyttämään kasvonsa, jotka voivat olla surulliset tai ahdistuneet. Ne ovat tietyssä mielessä päinvastaiset kuin uuden aikakauden lapsella. Se ei uskalla olla uskollinen itselleen, koska sen ei milloinkaan sallittu olevan todella spontaani. Se ei voinut huutaa, nauraa tai olla surullinen; sen ei sallittu olla sellainen kuin se luonnollisesti on. Siksi tämä alistettu lapsi ei pysty näyttämään rakkauttaan riittävästi; sen oli oltava liian rajoittunut ja varautunut. Niin paljon luovuutta ja niin paljon inspiraatiota menetettiin edellisissä sukupolvissa ja kuritetuissa lapsissa, joiden ei sallittu näyttää omaan sydäntään. Tunnistakaa tämä lapsi itsessänne ja antakaa sille kaikki rakkaus, mitä teissä on. Lohduttakaa sitä, rohkaiskaa sitä ja ottakaa se sillan yli mukaan uudelle aikakaudelle. Siellä ilo ja paraneminen odottavat tätä lasta.

Mikä sitten on uuden aikakauden lasten rooli tässä kaikessa? He ovat täällä Maan päällä auttamassa teidät parantumaan. Heidän silmistään säteilevä valo kertoo teille, millaisia olette. Heidän epätavanomainen käytöksensä muistuttaa teille omasta tukahdetusta spontaanisuudestanne ja kapinoinnistanne; he tuovat siihen eloa teissä. He ovat myös uuden aikakauden opettajia, mutta se ei aina tapahdu ilman kamppailua. He eivät aina esitä viestejään hienoin sanoin tai rakastavin silmäyksin. Se voi tapahtua myös hyvin vaikean käytöksen kautta, mitä on hankala käsittää.

Se voi viedä teidät takaisin itseenne ja kutsua esiin syviä tunnetiloja, jos olette heidän vanhempiaan tai teidän on käsiteltävä heitä tavalla tai toisella. Mutta uskaltakaa ottaa vastaan yhteenotto erityisesti itsessänne ja mitä se tekee teille, ja ymmärtäkää, että olette myös hyvin tärkeitä näille lapsille. He ovat esimerkkejä siitä, miten asiat tulevat olemaan ja miltä uusi ihminen näyttäytyy.

Mikä on sitten teidän roolinne tässä kaikessa? Rakennatte heille sillan menneisyydestä tulevaisuuteen. Heidät pitää toivottaa tervetulleiksi ja vastaanotetuiksi tähän maailmaan sellaisten ihmisten toimesta, jotka tunnistavat heidän valonsa ja näkevät heidät käsittämättömän, kiukkuisen tai vaikean käytöksensä läpi ja jotka voivat tunnistaa omaperäisiä herätteitä. Tehtävänne on olla näitä lapsia edeltävän sukupolven soihdunkantajia.

Nyt on siirtymän aika. Joillakin teistä on jopa uuden aikakauden lasten piirteitä ja ominaisuuksia. Löytäkää oma paikkanne tässä siirtymävaiheessa ja tajutkaa, että kuljette aallon mukana huolimatta maailmassa ja järjestelmissä olevista ongelmista, joita lapset kohtaavat ja jotka ovat edelleen juuttuneita vanhoihin tapoihin ja ovat niiden vaikutuksen alla. Siitä huolimatta nyt on niin paljon uutta kasvamassa, mitä ei voida pysäyttää. Nyt on mahdollista ja toivottavaa kuunnella sieluanne, sydäntänne ja sitä, mitä todella haluatte, sekä ennen kaikkea niitä itsessänne olevia vastakkaisia osia enemmän kuin koskaan ennen.

Sen vuoksi haluaisin vedota teihin: uskokaa itseenne. Tunnustakaa se usko, joka uuden aikakauden lapsissa on.  Antakaa sen olla tarttuvaa, sillä kunkin yksilön ainutlaatuisen voiman kautta syntyy uutta. Ei ”ylhäällä” olevien rakenteiden avulla, vaan kauttasi elävän todellisuuden avulla. Silloin esiin kumpuaa yhteyttä ja voimaa.

Lopuksi pyydän teitä tuntemaan, miten paljon uutta energiaa on jo teissä, jotka olette kerääntyneet tähän paikkaan. Tuntekaa se valo, tuntekaa se ilo; hengittäkää taas. Toivotan teidät tervetulleiksi uudelle aikakaudelle, ja kiitoksia läsnäolostanne.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi